Lyhyt kuvaus keskeisistä asioista kaikilla vaelluksillani. Nimet ovat siinä muodossa, jossa ne löytyvät vaelluksella käytetystä kartasta. Joissakin kartoissa painovuosi vaikuttaa saamenkielisten nimien kirjoitusasuun.




Saariselkä elokuussa 1982 (3 yötä)

Matkassa oli mukana isäni, minä sekä tuttavaperheemme isä ja tytär. En muista kyseisestä reissusta paljoakaan sillä olin 4-vuotias. Tarkempi reitti- ja maastokuvaus pyydettäessä (täytyy kysyä isältä).




Lemmenjoki elokuussa 1983 (3 yötä)

Mukana isäni, minä sekä pikkuveljeni (silloin 3v). Tällä reissulla olin 5-vuotias, joten en kovin paljoa muista. Menimme molempiin suuntiin osan matkasta veneellä. Ravadasköngäs oli vaikuttava. Tarkempi reitti- ja maastokuvaus pyydettäessä (täytyy kysyä isältä).
Mitä tuli opittua: Polttopuita ei tarvitse pestä vaikka ne olisivatkin roskaisia.




Kilpisjärvi elokuussa 1992 (5 yötä)

Ketkä:enoni, äitini sekä minä (14v)
Reitti:Kilpisjärven Retkeilykeskus - Saanajärvi - Saarijärven autiotupa - Salmikuru - Tjerbmisjavri - Kutturankuru - Siettinvaara - Kuonjarjohka - Kuonjarvaggi - Saarijärvi - Paihkasjärvi - Tsahkaljavri - Kilpisjärven Matkailuhotelli.
Kartta:Käsivarsi, ulkoilukartta 1:100 000, 1991
Maasto ja polut:Maasto oli Kilpisjärven lähellä helppokulkuista puurajan yläpuolella, ja puurajan alapuolella oli selvät polut. Saarijärven jälkeen ympärillämme oli lähes pelkkää kivikkoa. Reitin komeimmat maisemat olivat Saanan rinteiltä, Salmikurussa, Tjerbmiksellä sekä Siettinvaaran päältä. Kuonjarvaggin laaksossa näimme useita hyviä telttapaikkoja kauniilla maisemilla varustettuina.
Tuvat:Tiheästi ilmaisia suomalaisia autiotupia. Yövyimme yhden yön Saarijärven tuvalla.
Ylitykset:Ainoa kunnon ylitys oli Saarijärven autiotuvan kohdalla, ja sekin oli helppoa kivillä hyppelyä.
Sää:Lähtöpäivänä paistoi aurinko. Muina päivänä pääosin sadetta. "Kilpisjärvellä on hyvää hiihtosäätä yhdeksän kuukautta vuodessa - kolme kuukautta vähän huonompaa."
Mitä tuli opittua:Jos ottaa yli kilon painoisen kiven matkamuistoksi, sitä ei kannata sijoittaa roosnan ylimpään taskuun. Skandien vuoriketjun tuntureilla sataa.




Saariselkä kesäkuussa 1994 (6 yötä)

Ketkä:Olin Prometeus-leirillä apuohjaajana. Meitä oli yhteensä 17. Itse olin 16v
Reitti:Tunturikeskus Kiilopää - Niilanpää - Rautulampi - Lankojärvi - Kotaköngäs - Tuiskupää - Hikioja - Teräväkivenpään itäpuolinen laavu - Niilanpään kota - Tunturikeskus Kiilopää
Kartta:Koilliskaira, ulkoilukartta 1:100 000, 1992
Maasto ja polut:Hyviä polkuja lahes koko matkan. Suomujoen varsi on kaunis ja rehevä. Komeimmat paikat olivat Tuiskupään huipulla ja sen rinteillä sekä jokivarressa.
Tuvat:Tiheästi ilmaisia suomalaisia autiotupia ja laavuja.
Ylitykset:Lankojärven kahlaamo oli matalalla vedellä ylitettävissä saappailla. Tuiskujoen yli johti kaatunut puu, muissa oleellisissa ylityksissä oli sillat.
Sää:Pääosin paistoi aurinko. Saimme niskaamme vain muutaman vesipisaran. Paljon hyttysiä.
Mitä tuli opittua:Itä-Lapissa ei sada aina. Ruokaa on varattava mukaan riittävästi, ja aterioita ei voi mitoittaa kaikille kaupunkilaisnaisen normaalin kulutuksen mukaan.




Karhunkierros kesäkuussa 1995 (6 yötä)

Ketkä:Äitini, isäpuoleni, kaksi pikkuveljeäni, sisarpuoleni sekä minä (17v).
Reitti:Karhunkierroksen reittiä Ristikalliolta Juuman kautta Rukalle.
Kartta:
Maasto ja polut:Karhunkierroksen reittiä kulkee hyvä polku. Maisemat Oulankajoen varressa ja Valtavaaralla ovat upeita. Juuman ja Konttaisen välillä oli hakkuuaukkoja. Konttaiselta eteenpäin jyrkkää nousua ja laskua.
Tuvat:Reitillä tasaisin välein ilmaisia suomalaisia autiotupia.
Ylitykset:Joet ylitettiin siltoja pitkin, suot pitkospuita.
Sää:Aurinkoista, jopa helteistä. Sankat hyttysparvet eivät estäneet uimassa käyntiä keskimäärin neljästi päivässä.
Mitä tuli opittua:Metsäalueilla komeimmat paikat ovat jokivarsissa ja jyrkänteiden päällä. Tienpätkä tai kylä katkaisevat erämaakokemuksen ikävästi.




Kebnekaise syyskuun alussa 1997 (5 yötä)

Ketkä:Kaverini Laura ja minä.
Reitti:Nikkaluokta - Vistassvaggi - Kåkitjårron ja Njunjjin välinen kuru - Kaskasvaggen taukotupa - Darfalcorru - Tarfala - Fjällstation - Nikkaluokta.
Kartta:Abisko - Kebnekaise - Narvik BD6, Fjällkartan 1:100 000, 1994
Maasto ja polut:Vuoristoa. Laaksot rehevää ja tiheää lehtimetsää, jossa muitakin puita kuin tunturikoivua. Ylempänä kosteaa nummea ja rinnesoita. Yli kilometrin korkeudessa lähes pelkkää kivikkoa, jossa kivet pienempiä kuin Suomessa. Ylhäällä vuorilla jäätiköitä. Kaskasvaggen itäpään kuru on erittäin vaikeaa louhikkoa ja ryteikköä vuorotellen ja yhtaikaa. Leveä hoidettu polku Nikkaluoktan ja Fjällstationin ja hieman huonompi Fjällstationin ja Tarfalan välillä. Muualla ei juuri polkuja (vaikka karttaan olisi merkitty). Yli 1000m korkeudessa on huonosti telttapaikkoja maaston kivisyydestä johtuen.
Tuvat:Yövyimme yhden yön Kaskasvaggen taukotuvassa, joka oli melko huonossa kunnossa.
Ylitykset:Reitin varrelle osui pari suurempaa ylitystä, joissa on ruotsalaisrakenteiset teräksiset riippusillat. Muut ylitykset Darfalglaciärenin sulamisvirtaa (Vardun itäpuolella) lukuun ottamatta helppoja, mutta kengät kastuvat rinteiden kosteikoissa.
Sää:Yhtä päivää lukuun ottamatta lähes jatkuvaa heikkoa sadetta ja pilvistä. Yhtenä yönä pakkasta (Kaskasvaggessa 900m korkeudessa).
Mitä tuli opittua:Suomessa on tuntureita, Ruotsissa vuoria. Vaikkei ruotsalaisissa kartoissa olekaan erillistä merkkiä jyrkänteelle, ei se tarkoita etteikö niitä maastossa olisi. Jäätiköiden sulamisvesiä (samean kylmänharmaita) ei ole hyvä juoda.




Abisko elo-syyskuussa 2000 (7 yötä)


Alesätno Pieggaluobbalin kohdalla kanjonissa Ruska alkaa saapua. Taustalla Alep Välivare Ruotsalaistyyppinen riippusilta Alesätnon yli Leiri Alip Hongganjiran varressa. Taustalla Kåtotjåkka. Maisemaa Pallintjåkkan huipulla 2.9
Ketkä:SOOPAn järjestämä reissu, jossa liikuimme paikanpäällä pienempinä ryhminä. Omassa ryhmässäni oli seitsemän kulkijaa, joista kolme tyttöjä.
Reitti:Abisko Turiststation - Nissunjohka - Abiskojaure - Garddenvaggi - Alesjaure - Pieggaluoppal - Vierrujohka - Vuopmegeahci -Alip Hongganjira - Ballinvaggi - Tältlägret - Pallentjåkkan pohjoinen huippu - Tältlägret - Abisko Turiststation
Kartta:Abisko - Kebnekaise - Narvik BD6, Fjällkartan 1:100 000, 1994
Maasto ja polut:Abiskojåkkan laakso on rehevää, samoin Vuopmegeahkin ympäristö. Muualla laaksoissa puusto koostuu vaivaiskoivuista ja jopa parimetrisistä hopeapajuryteiköistä (yleensä kosteikossa). Kungsledenillä on hyvä polku, muut polut ovat ajoittain epäjatkuvia. Kosteaa rinnesuota ja -nummea. Siellavaggin ja Ballinvaggin korkeimmat osat louhikkoa. Maisemat huipuille ovat upeita, mutta valitettavasti suurimman osan ajasta pilvien peitossa.
Tuvat:Yövyimme yhden yön Radujavrin viereisessä taukotuvassa ja yhden Tältlägretin turvekammissa. Reitin varrella olevat varsinaiset fjällstugat ovat hyvin varustettuja ja kalliita. Jopa päiväpysähdyksestä joutuu maksamaan. Alesjaurestugalla on kauppa, josta saa tärkeimpiä varusteita ja lisäruokaa.
Ylitykset:Karttaan merkityissä kohdissa on vankat ruotsalaiset teräsriippusillat. Godujohkan (joen jyrkimmästä kohdasta) ja Biegganjiran ylitykset aiheuttivat jalkojen kastumista, muut helppoja. Alesätnon yli ei pääse Pieggaluoppalin kohdalta.
Sää:Pari ensimmäistä päivää paistoi aurinko, sitten alkoi jatkuva ajoittainen sade, jota kesti lähes koko loppumatkan. Pallenjåkkan huipulle nousu onnistui onneksi auringonpaisteessa. Viimeisenä aamuna satoikin sitten kunnolla. Osa öistä pakkasen puolella. Syyskuun 1. ja 2. päivän välisenä yönä satoi huipuille lunta. Lumiraja muodostui 1200-1300 metriin.
Mitä tuli opittua:Sadeviitta ei pidä kuivana kun samalla tuulee. Vesistöjen ylitykset kannattaa tehdä loivissa kohdissa. Kuivattua jauhelihaa pitää liottaa riittävän kauan ennen valmistamista.
Matkakertomus:Ryhmä Skämän syysvaellus




hiihtovaellus Kilpisjärvi-Gappohytta maalis-huhtikuussa 2001 (8 yötä)


Leveä ajettu latu Kilpisjärven jäällä. Taustalla Norja Vassdalsfjellet, Vassdalstinden, ja Paras Gappohyttalta päin Leiri kaivettuna lumeen Rinkka pulkassa ja nousukarvat suksien pohjissa Gappohyttan mukavuudesta nauttien rankan päivän jälkeen
Ketkä:Teepakin ja Hyden järjestämä reissu, jossa liikuimme paikanpäällä pienempinä ryhminä. Omassa ryhmässäni kaverini Seppo, nykyinen avopuolisoni Riikka sekä minä.
Reitti:Kilpisjärven Retkeilykeskus - Tulli - Kolmen Valtakunnan Pyykki - Gåldavuobmi - Gappohytta - Pältsan huippu - Gappohytta - Kappåaiven huippu - Gappohytta - Kolmen Valtakunnan pyykki - Tulli - Saanajärvi - Saana - Saanajärvi - Saana - Kilpisjärven Retkeilykeskus
Kartta:Indre Troms, turkart 1:100 000, 1993
Maasto ja polut:Suomen puolella leveät ajetut ladut. Norjassa etenimme pääosin moottorikelkkauria pitkin. Laakson pohja on tasaista ja hyväkulkuista, mutta rinteitä halkovat välillä syvätkin kurut. Norjan puolella ja Pältsanin huipulta maisemat upeita, muualla latteita latteampia. Vuoristo alkaa 10-20km Suomen rajalta. Rinteet ympärillä olivat ajoittain melko jyrkkiä, ja näimme lumivyöryjen jälkiä.
Tuvat:Gappohyttan kämppä on ylellisesti varustettu ja edullinen (40 NOK / yö opiskelijalta). Norjan kämppien avaimen saa panttia vastaan lainaksi tullilta. Suomen puolella ilmaisia autiotupia. Yövyimme kolme yötä Gappohyttalla ja yhden Kuohkimajärven autiotuvalla
Ylitykset:Kevättalvella oli avovettä vain muutamassa kohdassa ja ne oli helppo kiertää.
Sää:Yhtä päivää lukuun ottamatta oli koko ajan poutaa, joskin ajoittain tuulista. Lunta oli riittävästi joten telttapaikan sai kaivettua lähes mihin tahansa. Ensimmäisenä yönä pakkasta oli 27 astetta, muut yöt olivat lämpimämpiä. Päivälämpötilat olivat poikkeuksetta nollan yläpuolella.
Mitä tuli opittua:Talvivaelluksen perusteet sekä Norjan kämppien taso. Leirikenkien ja taukotakin tarpeellisuus. Irtohihnoilla hyvin kiinnitetty ja oikein pakattu rinkka pulkassa toimi kohtuullisesti ahkiona. Lähes mitä tahansa ruoka- aineita (ml. mämmi) voi kuivata ja näin saa herkullisempia ruokia.
Matkakertomus:Norden runt med glass




jäätikkökurssi Lyngenissä elokuun alussa 2001 (6 yötä)


Lyngsdalselva jakaa lampaat kahdelle puolelle jokea. Lyngsdalenin maasto on rehevää ja märkää sub-arktista sademetsää. Dalbotnin tulvatasanko, taustalla Balggesvarri ja Jiekkevarre Mitbreenin jääputousaluetta ja Sydbreenin kieli Jiekkevarren rinnettä Sydbreenin päältä
Ketkä:Meitä oli kurssilla 15 kurssilaista ja neljä opasta. Kaikki kurssilaiset olivat Suomesta. Vastaava opas oli norjalainen ja muista oppaista kaksi olivat ruotsalaisia. Kurssikielenä oli englanti.
Reitti:Furuflaten - Lyngsdalen (Dalbotn) - päiväretkiä Sydbreenin ja Mitbeenin jäätiköille sekä Gaskajiehkicohkkan satulaan - Furuflaten.
Kartta:Storfjord blad 1633 IV, topografisk hovedkartserie - M711 1:50 000, 1998
Maasto ja polut:Lyngenin Alpit on vuoristoaluetta. Korkeuserot ovat suuria ja äkillisiä. Jäätiköiden alapäät ovat 400m korkeudella merenpinnasta ja Jiehkkevarren itäseinä kohoaa Mitbreenin jäätiköltä lähes 1000m pystysuoraan. Purot ovat vuolaita ja suurin osa niistä tulee jäätiköiltä. Vanha jäätikönpohja on jopa kilometrin matkalta paljasta irtokivikkoa. Muualla laaksoissa kasvillisuus on runsasta ja rehevää "sub-arktista" sademetsää, jossa tunturikoivujen juurella kasvaa mm. suuria saniaisia. Laakso on kesäisin täynnä Furuflatenin asukkaiden vapaana liikkuvia lampaita.
Tuvat:Dalbotnin alapäässä on kämppä, jonka voi vuokrata Furuflatenista käsin. Dalbotnin leiripaikan lähellä on myös puu-cee
Ylitykset:Lyngsdalselvan ylittäminen onnistuu Furuflatenissa siltoja pitkin. Muualla se on vaikeaa. Virta on voimakas ja vesi kylmää. Vestbreenin sulamisvirran yli johtaa silta (sikäli kun tulvat eivät ole sitä vieneet) ennen puron suistoa Dalbotnin pohjoispuolella. Mitbreenin sulamisvesivirran ylitimme aina heti jäätikön alapuolella, missä oli kuitenkin varottava jäätiköstä sortuvia serakkeja (valtavia jäälohkareita).
Sää:Sateista, mutta alhaalla laaksossa ei erityisen kylmää. Lumiraja kohosi viikon aikana noin 500m edellisen viikon lumimyrskyn jälkeen. Ainoana aurinkoisena päivänä lämpötila kohosi Mitbreenin kattilalaakson rinteilla lähes hellelukemiin. Jään pinnassa lämpötila oli kuitenkin aina nolla.
Mitä tuli opittua:Perustaidot jäätiköllä liikkumista varten. Millekään jäätikölle ei pidä mennä ilman asianmukaisia varusteita ja taitoa käyttää niitä. Myös vanhan jäätikönpohjan alueella piilee arvaamattomia vaaroja. Jäätiköllä tarvittavat välineet painavat uskomattoman paljon.
Lisää kuvia:Sepon kuvat




hiihtovaellus Kebnekaiselle huhtikuussa 2002 (9 yötä)


Lumimyrskyn jälkeisenäkin päivänä raskaat pilvet peittivät taivaan. Kebnen maisemaa parhaimmillaan. Keskellä Tuolpagorni. Avoimessa laaksossa lumimuurien rakentaminen kahden teltan ympärille kesti noin kaksi tuntia. Unna Avrrik usvaisena aamupäivänä Lämmin sää Fjällstation-Nikkaluokta-uralla.
Ketkä:Teepakin ja Hyden järjestämä reissu, jossa liikuimme paikanpäällä pienempinä ryhminä. Omassa ryhmässäni oli neljä tyttöä (ml. Riikka) sekä minä.
Reitti:Nikkaluokta - Ladtjoluspekåtan - Kebnekaise Fjällstation - Laddjubahta - Kårtjevuolle - Singivaggi - Kårtjevuolle - Kebnekaise Fjällstation - Darfaloalgin juuri - Nikkaluokta.
Kartta:Abisko - Kebnekaise - Narvik BD6, Fjällkartan 1:100 000, 1998
Maasto ja polut:Ladtjovaggessa hyvä hoidettu latu, samoin hyvää latua Fjällstationilta Singistugalle ja Kungsledenillä. Rinteet jyrkkiä ja näimme useita tuoreita lumivyörynjälkiä. Siellajohkan kanjoni Tuolpagornin ja Singicohkkan välissä näytti vaikealta. Maisemat ovat jylhiä ja kauniilla säällä upeita mutta huonolla säällä pelottavia.
Tuvat:Kebnekaise Fjällstation on vuoristohotelli kaikilla palveluilla. Paikalla on mm. kauppa ja varustevuokraamo. Myös retkeilijöitä varten löytyy servicehuset josta löytyy keittomahdollisuudet, kuivaushuone ja suihkut. Servicehusetin käytöstä joutuu maksamaan 80 SEK / hlö / yö. Myös Singistugalla on hyvä varustus ja stugvärdiltä kannatta kysyä sääennuste. Hänellä on velvollisuus tietää se.
Ylitykset:Kevättalvella löytyi avointa vettä useista kohdista, mutta mitään ylityksellisiä ongelmia ei tullut.
Sää:Aloitimme matkamme räntäsateessa ja kovassa vastatuulessa, joka sittemmin yltyi myrskyksi. Saimme matkan aikana myös tyynen lumisateen, tasaisen korkealla levittäytyvän pilvipeitteen ja auringonpaisteen pilvettömältä taivaalta.
Mitä tuli opittua:Koskaan ei pidä aliarvioida sään mahtia, ja varusteiden kunto on syytä tarkistaa ja käyttö osata ennen lähtöä. Jokaisen ryhmän jäsenen on osattava telttojen pystytys ja keittimen käyttö. Ryhmän sukupuolijakauman johdosta ahkiossani oli tavaraa jopa 40kg. Jos ryhmä jakautuu edes vähäksi aikaa useammaksi osaksi, on syytä huolehtia, että kumpikin osa pystyy toimimaan omavaraisesti hätätilanteessa. Kavereiden kuntoa ja tilannetta on syytä tarkkailla. Puiset lattialistasta tehdyt 30-50cm kepit toimivat hyvin talvikiiloina, mutta painavat turhan paljon. Erilliset leirikengät ovat tärkeä varuste paleltumien ehkäisemisessä. Useimmat jälkiruoat ovat turhan painavia.




Sarek elokuun lopussa 2002 (7 yötä)


Koivikkoa Suorvan lähellä Kukkesvaggejohkan silta Näkymä Vuojnestjåkkalta Pierikvaggeen Pierikvaggen helppokulkuista nummea Kukkesvaggen länsipään kivikkoa
Ketkä: Teepakin, Hyden ja Nääspartion yhdessä järjestämä reissu, jossa liikuimme paikanpäällä pienempinä ryhminä. Omassa ryhmässäni oli lisäkseni yksi poika ja kaksi tyttöä. Leiripaikkamme olivat samat Riikan ryhmän (3 henkeä) kanssa.
Reitti:Suorva - Njabbejåhkå - Njiraujåkåtj - Kukkesvakkjåkkån silta - Vuoinestjåkkån huippu - Kukkesvakkjåkkån silta - Pierikjaure - Kukkesvakkjåkkån silta - Kukkesvagge - Årjep Tjieurajaure - Tjieuravaratj - Årjep Adtji - Haljin eteläpuoli - Suorva. Jatko Kebnelle...
Kartta:Sareks nationalpark BD10, fjällkartan 1:100 000, 1994
Maasto ja polut:Sarekissa Suorvan lähellä laakson rinteet reheviä, ylempänä puutonta nummea. Joillakin kohdin tiheää hopeapajukkoa ja kosteikkoja. Ylempänä vuorilla paljasta kivikkoa, kalliota ja jäätiköitä. Nousu Vuoinestjåkkålle on helppo. Päälaaksoissa kulkee polut vaikkei niitä karttaan olisi merkittykään. Kukkesvaggen itäpää ja Skanatjåkkån pohjoisrinteet ovat louhikkoa, jossa isoimmat kivet asuntovaunun kokoisia. Maisemat ovat hyvällä säällä komeita lähestyttäessä Äparia, Sarekin tunturiryhmän pohjoisrinteillä ja kohti Akkaa. Skanatjåkkån pohjoisrinteiltä näkee Kebnekaiselle. Sarekissa monet joet saavat alkunsa jäätiköiltä, ja niistä juomista on syytä välttää.
Tuvat:Sarekissa ei ole tupia.
Ylitykset:Reitillämme ainoat vähän hankalammat ylitykset olivat Njabbejåkkå, Lulep Nientojåkåtj ja Alep Nientojåkåtj. Kukkesvaggejåkkan yli menee silta. Pierikjåkkån yli näytti pääsevän Vuoinesluobbalahin alapuolelta.
Sää:Lähdimme matkaan kuumassa auringonpaisteessa, mutta saimme jo toisena päivänä niskaamme ukkosmyrskyn. Sittemmin sää muuttui Ruotsin tuntureille ominaiseen tapaan tasaisenharmaaksi pilvimassaksi ja ajoittaiseksi tihkusateeksi. Välillä aurinkokin kuitenkin pilkahteli. Tuuli oli ajoittain navakkaa. Lumiraja satoi välillä 1500:n metriin, mutta suli pääosin pois. Sarekista katsoessamme ei Kebnellä vielä näkynyt lunta.
Mitä tuli opittua:Kahluusaappaat ovat kätevät, mutta turhan painavat. Bensakeitin (MSR Whisperlite) syö polttoainetta kesäreissulla korkeintaan 2 litraa / viikko. Tuntemattomien kanssa reissuun lähtiessään pitää varautua kaikkeen ja suhtautua asioihin kärsivällisesti, sillä muiden osaaminen voi olla mitä tahansa.




Kebnekaise syyskuun alussa 2002 (8 yötä)


Teusajauren ylitys jopa 70cm allokossa ilman hankaimia Welcome to the Misty Mountains - Tervetuloa Kaitumjaurelle Singijohkan kurun pohjoisrinteessä Vaihtoehtoisen reitin tutkimista Vierramvarren ja Singipakten välistä. Totesimme reitin huonoksi. Ruskaa parhaimmillaan, vielä samana päivänä satoi märkää lunta.
Ketkä:Olin SOOPAn reissussa kuuden hengen ryhmässä, jossa oli lisäkseni kolme muuta Abiskon ryhmäni jäsentä kahden vuoden takaa.
Reitti:Muut lähtivät Sarekin reissun jälkeen bussilla takaisin Suomeen, minä jatkoin kävellen tietä pitkin Vakkotavareen ja jatkoin sieltä SOOPAn matkassa Vakkotavare - Teusajaure - Kaitumjaurestuga - Singistuga - Kuopertjåkkan taukotupa - Singivaggi - Kebnekaise sydtoppen - Singipakten huippu - Singivaggi - Singistuga - Kaitumjaurestuga - Teusajaure - Vakkotavare.
Kartta:Kebnekaise - Saltoluokta BD7, fjällkartan 1:100 000, 1996
Maasto ja polut:Vakkotavaresta pohjoiseen Kungsleden on hyvä hoidettu polku, joskaan ei yhtä leveä kuin Kebnekaisen ja Abiskon välillä. Polku on paikoin varsin kivikkoinen. Kaitumjauren lähellä piipahdetaan jälleen puurajan alapuolella komeissa maisemissa. Nousu idästä Singivaggiin on kivinen ja voi olla kantamusten kanssa vaikea. Kannattaa kulkea puron pohjoispuolta. Singivaggista on vaikeaa löytää suojaista telttapaikkaa. Nousu Singivaggesta Kebnekaisen huipulle on helppo. Kebnen huipulla oli pilvistä, mutta näkymät matkalta olivat upeita. Sälka on jäätiköineen kauniin näköinen vuori. Siellajohkan kanjoni näytti Singipakten huipulta katsottuna vaikealta. Paluun suoritimme samaa reittiä. Kebnellä on vähemmän jäätiköitä ja jäätiköiden sulamisvirtoja Kuin Sarekissa.
Tuvat:Kungsledenin varressa on useita tupia, joista Kaitumjaurestugalla on pieni kauppa. Teusajauren etelärannalla ja Kuopertjåkkan länsipuolella on taukotuvat, joista jälkimmäisessä nukuimme yhden yön myrskyltä suojassa. Teusajauren ja Kaitumjauren puolivälissä on avoin turvekammi, jota hyödynsimme lounailla molempiin suuntiin.
Ylitykset:Teusajauren ylitystä varten on molemmilla puolilla huonokuntoiset soutuveneet, joita on myös jätettävä yksi kummallekin rannalle. Ylitys on huomattavan vaikea kovalla tuulella, myrskyssä mahdoton. Soutuveneistä vastaa eri järjestö kuin järven pohjoispuolisesta tuvasta, josta voi myös pyytää moottorivenekyydin 50 SEK / hlö. Veneet viedään talveksi pois. Muut ylitykset Kungsledenillä on hoidettu silloin ja pitkospuin. Ainoat huomioitavat ylitykset olivat Singivaggessa Singijohka ja Siellajohka, mutta nekin varsin helppoja.
Sää:Tuuli oli kovempi kuin Sarekissa ja yltyi jopa myrskylukemiin. Teusajauren aallokko oli tuulessa jopa 70cm korkeata. Sade oli lähes jatkuvaa. Lumiraja laskeutui 1200:n metriin. Myrskyn jälkeen sää selkeni puoleksitoista päiväksi ja pääsimme nousemaan Kebnekaisen ja Singipakten huipuille Lumiraja oli tällöin 1500m. Tämän jälkeen jatkui sade, mutta ilma oli tyyni ja kylmä. Viimeisenä päivänä kävelimme märässä lumisateessa alle 1000m:n korkeudessa.
Mitä tuli opittua:Bensakeittimellä voi keittää teltan absidissa, mutta siinä hommassa saa kyllä pelätä telttansa puolesta. Polttoaineen kulutus on tällöin pienempi kuin ulkona keitellessä. Ruotsin vuorilla syksy alkaa syyskuun alussa.
Matkakertomus:Siipeleiden syysvaellus, raakaversio, retkipäiväkirja kopioituna kirjoitusvirheineen + kuvia




hiihtovaellus Kilpisjärvi-Breidalen huhtikuussa 2003 (9 yötä)


Mallajohkan uoma tarjosi parhaan reitin ylös tunturiin. Breidalenin lounaissivua vartioi Markosmalla Riikka Hearrgevarrin huipulla. Taustalla Mannfjellet. Ragatjohka virtasi avoimena uomassaan loskavyöryn keskellä. Ragatjohkaa kiertäsessämme rinne muuttui jyrkemmäksi. Jouduimme vaihtamaan sukset jäärautoihin.
Ketkä:Riikka ja minä.
Reitti:Kilpisjärven Retkeilykeskus - Siilasjärvi - Mallajoki - Mallajärvi - Nilppanjargajavri - Doggeoaivin juuri - Ravdoluoppal (Breidalen) - Heargejohka - Heargevarit - Ragatjohka - Doggeoaivin juuri - Golddabakti - Golddajavri - Kolmen valtakunnan pyykki - Kilpisjärven retkeilykeskus.
Kartta:Helligskogen blad 1633 III, topografisk hovedkartserie - M711, 1:50 000, 1999
Signaldalen blad 1633 II, topografisk hovedkartserie - M711, 1:50 000, 1998
Maasto ja polut:Siilasjärven rannoilla oli ladutonta paikoin tiheää puustoa. Parhaan reitin pulkka-ahkioiden kanssa ylös laaksosta tarjoaa Mallajoen uoma, joka tosin on paikoin melko jyrkkä. Rajalla oleva poroaita oli lumen alla ja sen ylittäminen kävi helposti. Mallan takainen Golddalahkun ylänkö on loivasti kumpuilevaa ja helppokulkuista talvella. Laskeutuminen suojasäässä alas Breidaleniin sujui myös helposti. Breidalenin itäpuolta kulkee moottorikelkkareitti. Maasto laakson yläosassa ennen Heargevarria muodostuu muinaisen jäätikön kasaamista poikittaisista kividyyneistä. Paluumatkalla nousu Ragatjohkan vartta ylös Doggeoaivin jyrkänteen juurelle on jyrkkä ja vaati jäärautojen apua. Lasku Golddajavrille on loivempi. Sekä Kilpisjärvellä, Siilasjärvellä että Golddajavrilla hiihdimme jäällä. Komeimmat maisemat olivat Golddalahkun ylängöllä, Breidalenissa sekä Heargevarit:n päältä. Breidalenin suunnalla monet rinteet ovat jyrkkiä ja näimme useita lumivyörynjälkiä, lähinnä sortuneita lippoja.
Tuvat:Suomen puolella on Kolmen valtakunnan pyykillä Kuohkimajärven autiotupa, jonka takana on Metsähallituksen omistama varaussauna, jonka avaimen saa Kilpisjärveltä. Yövyimme Kuohkimajärven tuvassa yhden ja vieressä yhden yön. Pari kilometriä lännempää löytyy Norjan puolelta Goldahytta, joka lienee varustukseltaan, hinnoiltaan ja järjestelyiltään Gappohyttan tapainen. (Katso vaellus Kilpisjärvi - Gappohytta maalis-huhtikuussa 2001.) Breidalenissa ei ole tupia.
Ylitykset:Kevät oli jo pitkällä, ja saimme avointa vettä lähes joka leiripaikassa (yleensä kaivamalla lumeen kaivon). Monien ylänköjärvien päällä oli vettä tai märkää lunta, ja järvien laskupurojen yläpäät olivat usein avoimia. Menomatkalla Breidalenissa Breidalselvan jään päällä virtasi vettä Allebaktilta Goahteorotjohkalle, paluumatkalla koko Breidalenin pituudelta. Muut purot olivat ylitettävissä tai helposti kierrettävissä, mutta Ragatjohka oli tullut loskavyörynä koko laakson rinteen alas ja lumen päällä virtasi jopa viisi kuutiometriä vettä sekunnissa. Lopulta nousimme ylös Breidalenin laaksosta ja ylitimme joen jääkantta pitkin 220 korkeusmetriä ylempänä. Isoissa järvissä jää oli hyvää.
Sää:Alkumatkasta oli päivällä aurinkoista suojasäätä, ja toisena yönäkin oli suojaa. Lumi oli raskasta ja märkää. Noin puolessa välissä matkaa (Heargevarit:lla) tulivat kunnon yöpakkaset, ja kahdessa yössä autonkantava (joku hullu oli kuulemma Kilpisjärvellä kokeillut) hankikanto. Hangen pinnasta ei enää saanut alumiinilapiota läpi vaan turvauduimme jäähakkuihin. Tästä eteenpäin yöt olivat kylmiä (teltassa sisällä -10) ja päivät lämpimiä. Kerran matkan aikana saimme niskaamme noin tunnin mittaisen lumisateen, muuten sää oli aurinkoinen. Golddalahkun ylängöllä ja Breidalenissa tuuli oli navakkaa tai kovaa.
Mitä tuli opittua:Varustepuoli alkaa olla kunnossa. Yhtäkään turhaa varustetta ei ollut mukana. (Mitä nyt varamuonaa ja EA-välineitä jäi käyttämättä.) Teltan lumiliepeet tekevät teltasta erittäin vakaan ja tyynen. (Tuuletukset pidettävä hieman auki, muuten tukehtumisvaara.) Aurinkoisella säällä tumma teltta lämpiää jopa 30-asteiseksi. Pyyhkeinä Sifonet-rätit olivat aivan riittävät maastossa. Iltaisin ei ollut kylmä kun vaihtoi heti teltanpystytyksen jälkeen kaikki vaatteet kuiviin. Aamulla sitten taas yön aikana osittain kuivuneet matkavaatteet päälle. Sula vesi on keittelyissä paljon nopeampaa kuin lumi, ja sitä on keväällä saatavilla riittävästi. Kun kaivaa teltan absidia 20-30cm syvemmäksi, mahtuu bensakeittimelläkin kokkailemaan absidissa. Hyvälle teltalle ei tarvitse kaivaa lumeen jopa metrin syvyistä kuoppaa, vaan pienikin 20cm tuulimuuri riittää. Panostaminen kunnolliseen ahkioon säästää suurelta määrältä kiroilua kaatuneiden pulkkaviritysten kanssa.




ruskavaellus Hetta-Pallas syyskuussa 2003 (4 yötä)

Ounasjärven yli pääsee venekyydillä. Polku erottuu selvästi ja alueella on paljon poroja. Ylhäällä tunturissa tuuli oli välillä epämiellyttävän voimakasta. Keltainen Gore-tex-takki sulautui hyvin maastoon. Näkymä Pahakurun tuvalta Pallakselle ilta-auringossa
Ketkä:Riikka ja Minä
Reitti:Hetta - Pyhäkero - Haaravaarankuru - Kukkarovaaran huippu - Sioskuru - Tappurin huippu - Pahakuru - Montellin maja - Nammalakuru - Rihmakuru - Taivaskeron huippu - Tunturihotelli Pallas
Kartta:Hetta - Outtakka ulkoilukartta 1:50 000, 1992
Pallas - Olos ulkoilukartta 1:50 000, 1993
Maasto ja polut:Perusreitillä helppokulkuinen, joskin paikoin kivinen leveä polku. Muualla ei juuri polkuja. Perusreitti kulkee pääosin puurajan yläpuolella ja useiden huippujen kautta, joten maisemat ovat upeita. Selänteen tunturit ovat varsinkin pohjoisessa loivapiirteisiä ja helppokulkuisia. Ympärillä aukeavat loputtomat metsämaat.
Tuvat:Perusreitillä kaikkiaan viisi autiotupaa ja neljä muuta yöpymispaikkaa (Pyhäkeron päivätupa ja nuotiopaikka, Suaskurun laavu, jossa kota rakenteilla sekä Rihmakurun kota). Lisäksi pari muuta autiotupaa reitin lähellä. Yöpyminen on sallittu puiston perusosan alueella ainoastaan merkityillä yöpymispaikoilla. Muutamien tupien ympäristössä oli kesän aikana todettu kolibakteeria, joten juomavesiä ei kaikista puroista voinut ottaa. Tuvista paras on maisemien puolesta Pahakuru, mutta varustus on paras Hannukurussa (sauna) ja Nammalakurussa (kotakahvila).
Ylitykset:Ounasjärven yli pääsee veneellä noin 5:n euron maksulla / henkilö. Veneyrittäjiä on useampia, ja myös järven eteläpuolella on polun päässä heidän yhteystietonsa sekä merkkiliput, joilla kyyti voidaan kutsua. Kaikkien purojen yli oli perusreitillä sillat ja kosteikkojen yli pitkospuut. Puroja reitillä on melko vähän ja niiden ylittäminen on Siosjokea lukuunottamatta hyvin helppoa myös sivussa reitiltä.
Sää:Pääosin paistoi aurinko. Sateessa jouduimme kulkemaan vain yhden aamupäivän. Puolessa välissä matkaa nousi kova tuuli joka huipuilla ylsi lähes myrskylukemiin. Yöt olivat kylmiä, mutta tyyninä päivinä auringonpaiste lämmitti ilman jopa +20 asteeseen. Ruskan värit olivat upeita.
Mitä tuli opittua:Helppokäyttöistä ja toimintavarmaa bensakeitintä ei ole. Primus HMF pitää turhan paljon melua ja on kaasulla turhan hidas. Täytyy siis hankkia erillinen kevyt kaasukeitin kesäreissuja varten. Reissulla on syytä kuljettaa mukana myös kengän korjaamiseen tarvittavaa välineistöä. Lyhyellä reissulla pärjää kevyemmälläkin varustuksella.




kosiomatka Akka/Sarek huhtikuussa 2004 (8 yötä)


Säännöstellyn Akkajauren jää oli jäänyt rantakivien päälle vedenpinnan laskiessa. ruotsalainen pilkkitukikohta viikoksi ilta Lullebårren eteläpuolella, vasemmalla Akkan pohjoishuiput Vietimme kolme yötä Gassalakon ylängöllä tuulisessa leirissä ison kiven takana. Pilvet väistyvät Sarekin vuorten yltä.
Ketkä:Teepakin pääsiäisvaellus, maastossa Riikka ja minä liikuimme kahdestaan. Menimme kihloihin Akkan itärinteellä 12.4.2004.
Reitti:Raivojåkkån taukopaikka Ritsemin tien varressa - Daivevarasj - Lullebårre - Gassalako - Akkan itärinne - Gassalako - Renvaktarstuga Stuor Stuodak - Nuortap Atjek - Bagadisluokta - Suorvan pato
Kartta:Sitasjaure BD7, Fjällkartan 1:100 000, 1996
Sareks Nationalpark BD10, Fjällkartan 1:100 000, 2000
Maasto ja polut:Akkajaurella oli varsin vähän lunta, ja säännöstellyn järven jää muodostaa rannoilla korkeita kasoja tehden maisemasta epätodellisen. Lullebårren koillisrinne muodostuu kaakko-luode- suuntaisista kallioharjanteista ja on kivinen, ryteikköinen, (talvella) luminen ja erittäin raskas noustava ahkioiden kanssa. Akkan itärinne on alaosaltaan helppoa noustavaa. Gassalako on lähes kokonaan kivikkoa. Nuortap Atjekilta alas Akkajaurelle oli moottorikelkkaura. Lumivyöryjälkiä emme nähneet yhtäkään.
Tuvat:Reitillä ei ole varsinaisia tupia. Stuor Stuodakin lounaispuolella ja Nuortap Atjekin koillisrannalla on yksityiset porokämpät, joista ainakin Stuor Stuodakin kämppä oli siisti, viihtyisä ja avoin. Polttopuutakin kämpästä löytyi. Bagadisjåhkån varressa on puoliksi hajonnut kammi.
Ylitykset:Lunta oli riittävästi, joten yksikään ylitys ei ollut ongelmallinen. Avointa vettä löytyi isommista puroista ja lähinnä puurajan alapuolelta.
Sää:Alkumatkasta oli vaihtelevaa pilvisyyttä ja yksi muutaman tunnin mittainen märkä lumisade. Noustuamme Gassalakon ylängölle, oli näkyvyys huono, satoi välillä lunta ja kova tuuli nosti maasta lisää lunta usean päivän ajan. Loppumatkasta sää tyyntyi ja pilvet avautuivat nostaen lämpötilan täysin tyynellä Akkajauren jäällä jopa +12 asteeseen. Kaikista näkemistämme huipuista Akka keräsi eniten pilviä.
Mitä tuli opittua:Emme saaneet MSR Whisperlitea varaosista huolimatta toimimaan ennen reissua, joten hankimme Primuksen Omnifuelin kolme tuntia ennen lähtöä. Emme katuneet ostosta hetkeäkään. Pakkaamiselle olisi voinut varata enemmän aikaa. Reissussa ei mitään haavereita tapahtunut, ja Windstopper fleece osoittautui erittäin miellyttäväksi hiihtovaatteeksi. Teltta toimi hyvin kovassa tuulessa ilman suojamuureja, kun kasasi myrskyliepeiden päälle lunta. Näin ei lunta myöskään kinostunut teltan seiniä vasten kahden ja puolen vuorokauden lumituiskussa. Vessapaperia pitää varata mukaan riittävästi. Ruotsalaisilla on mielenkiintoisia kalastusmajoja pilkkireissuillaan.




automatka Pohjois-Norja heinäkuussa 2004 (21 yötä)


Ensimmäinen näkymä Jäämeren rantaan Nellimissä Kirkenesissä kadut oli nimetty myös kyrillisillä kirjaimilla. Vesiputous Indre Svartvikan yläpäässä (2 km tieltä) matkalla Nordkappiin Venekyydillä pääsi Reisaelvaa edestakaisin Mollisfossenille hintaan 1000 NOK/venelastillinen Mollisfossen Teletappimaan niittyjen keskellä Mollisfossenin alaosa lähempää kuvattuna. Mukana mittatikku. Lyngenin vuoria (Jaegervasstinden) lännen puolelta kuvattuna Steindalenin laakso on idyllinen. Steindalsbreenin jäätikön kieli on helppokulkuinen, ylempänä vaikeampaa. Vasemmalta tuleva joki tulee Steindalsbreenin jäätiköltä, oikeanpuoleinen on kokonaan lähdevettä. Kirkesdalselvan toinen haara työntyy esiin maan alta. Kirkesdalenin rehevää aluskasvillisuutta
Ketkä:kihlattuni Riikka ja Minä
HUOM:Tämä matka ei ollut vaellus, mutta teimme muutamia parin päivän reissuja, ja näimme paljon sellaista, mistä voi olla hyötyä vaelluksia ajatellen.
Reitti:Rovaniemi - Luosto - Inari - Kirkenes - Vadsö - Vardö - Vadsö - Utsjoki - Karasjok - Lakselv - Russenes - Nordkapp - Russenes - Hammerfest - Alta - Storslett - Reisadalen - Storslett - Lyngenin kärki - Steindalen (Lyngen) - Kilpisjärvi - Tromssa - Målselva - Kirkesdalen - Bardufoss - Narvik - Abisko - Kiiruna - Storforsen - Oulu - Pori -Espoo
Kartta:Veikart Troms og Finnmark, 1:400000, 2004
Storfjord, Blad 1633 IV, topografisk hovedkartserie, 1:50 000, 1998
Kirkesdalen, Blad 1532 IV, topografisk hovedkartserie, 1:50 000, 1998
Maasto: Kirkenesin seudulla maasto on karua ja kallioista. Mäet nousevat pyöreämuotoisina ja paikoin jyrkkinä, eikä niiden päälle jää tasaisia ylätasankoja. Väliin mahtuu myös laajoja metsäisiä laaksoja.
Varangin niemimaan etelärannat kohoavat merestä paikoin jyrkkinä, mutta väliin jää laajojakin laaksoja. Rannan jälkeen ylätasanko jatkuu loivasti kumpuilevana sisämaahan. Vardön seudulla maasto muuttuu roroisemmaksi. Viimeiset yhtenäisemmät koivikot loppuvat Vadsön kohdalla.
Tenojoen varressa koivikot ovat tiheitä, eikä ylös vuorille näe jokivarresta.
Porsangerin niemimaa on rannoilta jyrkkää ja osin koivikkoista, mutta sisäosista kumpuilevaa avotunturia. Itärannikolla on muutama hyvin kaunis laakso.
Nordkapin saaren sisäosa on kumpuilevaa ylätasankoa, mutta rannat putoavat mereen monin paikoin satojen metrien pystyseinäminä.
Altan länsipuolella maasto muuttuu selvästi vuoristoisemmaksi.
(Tarkempi kohde: Reisaelva)
Vuoret ovat rannikolla jyrkkäpiirteisiä, ja niiden huiput muodostuvat harjanteista. Sisämaassa maasto ei yllä yhtä korkealle kuin rannikolla, ja siellä maasto muodostuu ylätasangosta ja sitä halkovista kanjoneista.
Lyngen on koko Pohjois-Norjan vuoristoisin alue. Vuoret nousevat jyrkkinä, ja paikoin rinteiden lumi yltää mereen saakka. Minkäänlaista ylätasankoa ei vuorten päällä esiinny. Niemimaan pohjoisosan länsireunan kuitenkin jää laaja tasankoalue ja Jaegervassnetin kaunis järvi. Vuorten väliset laaksot ovat alhaalta hyvin reheviä, mutta päättyvät ylempänä usein jäätiköihin.
(Tarkempi kohde: Steindalen)
Målselvan laakso on laaja ja pääosin havumetsän peittämä. Keskellä virtaa pääosin rauhallinen Målselva, johon sivujoet tuovat vettä ympäröiviltä vuorilta. Bardufoss ja Målselvfoss ovat kuitenkin hyvin vaikuttavia koskia. Koko Målselvan laakso pon asuttua ja ystävällisen näköistä seutua.
(Tarkempi kohde: Kirkesdalen)
Narvikin seudulla vuoret nousevat merestä jyrkkinä. Narvikin ja Abiskon välinen tieosuus nousee paikoin hyvin karujen ja kallioisten maisemien halki.
Abiskosta itään maisema ympärillä madaltuu ja muuttuu tyypillisemmäksi lappilaismaisemaksi. Kiirunavaaran päältä näimme vielä viimeisen kerran koko Kebnekaisen alueen vuorineen.
Asutus: Finnmarkin alue Altasta itään on varsin asumatonta muutamaa pientä kaupunkia ja kylää lukuunottamatta. Asutuskeskusten ulkopuolella avautuvat mittaamattomat vaellusmaastot. Altan länsipuolella rannikko on tiheämmin ja yhtenäisemmin asuttua, eikä hyviä telttapaikkoja enää tule samalla tavalla vastaan.
Sää:Samaan aikaan kun Etelä-Suomessa oli sateisin heinäkuu kymmeneen vuoteen, nautimme Pohjois-Norjassa helteistä. Kunnollisia sadepäiviä oli koko matkan aikana vain neljä, mutta jo kahden päivän jatkuva kova sade sai aikaan jokien tulvimista ja vaurioita teissä.
Mitä tuli opittua:Pohjois-Norjassa on kymmeniä mielenkiintoisia vaelluskohteita, joista suurin osa sijaitsee julkisten liikenneyhteyksien tavoittamattomissa. Myös Tromssan läänin elävyys yllätti. Auto kannattaa korjata silloin kun vian havaitsee, eikä 500km myöhemmin.
ReisaelvaReisaelvan laakso on upea, mutta tiheän koivikon ja mutkittelevan joen vuoksi vaikeakulkuinen. Tien loppumisen jälkeen helpoin kulkuväylä laaksoa pitkin on joki, joka muodostuu rauhallisista koskista ja suvantokohdista. Joki on myös paras tapa nähdä laakson jyrkät seinämät ja monet putoukset. Joen yli ei johda siltoja, mutta monilta kohdin ylittäminen onnistuu ilman housuja matalan veden aikaan. Joella järjestetään kesällä venekyytejä turisteille tien pään taloilta käsin. Hinta on norjalainen.
SteindalenSteindalen on noin 5km pituinen rehevä laakso, joka alapäässä päättyy Storfjordenin vuonoon ja yläpäässä Steindalsbreenin jäätikköön. Elvenesin (Steindalenin) kylästä lähtee polku ylös laaksoon. Polku on paikoin jyrkkä, mutta pääosin hyväkuntoinen Kivikko-osuuksia on vähän. Tverrelvan varressa on hyväkuntoinen paikallisen kyläyhdistyksen ylläpitämä tupa, jonka ulko-oven avain roikkuu oven vieressä. Makuuhuoneiden avaimen saa kylältä pientä korvausta vastaan. Majalta ylöspäin laakso on tasaista ja polku helppokulkuinen. Ennen jäätikköä on ensin avointa nummea, jolla laiduntaa lampaita, ja sitten laakson poikki kulkeva valtava (150m korkea) jäätikön reunamoreeni. Moreenin takana on tasaista kivikkoa ja jäätikkö. Jäätikön kielelle on erittäin helppo nousta ilman mitään erikoisvarusteita, mutta pidemmällä kielen keskiosissa on vaarallisia railoja ja kaivoja. Laakean kielen yläpuolella Imagaisin (Steindalstinden) ja Nallangaisin välissä jäätikkö muodostaa jyrkän osittain lumenpeittämän railoalueen, joka estää pääsyn kieleltä jäätikön yläosiin ilman kiipeilyvarusteita. Myöskään jäätikön kielen sivuilla olevat solat (Imagaissi ja Nallangasi-Gaskacohkka) eivät sovellu vaellukseen vaan edellyttävät paikoin kiipeilyvarusteita.
KirkesdalenKirkesdalenin laakso jää Målselvan suunnasta aika hyvin piiloon. Sinne kuitenkin johtaa tie, ja laakso on aktiivisesti asutettua. Kirkeselvan länsipuolella ajokelpoinen tie johtaa kartasta (Kirkesdalen blad 1532 IV, topografisk hovedkartserie - M711, 1:50 000, 1983) poiketen Jordbrualle asti, jossa on mökki. Joen itäpuolella tie on ajokelpoinen Lappskardelvan sillalle saakka. Myös Åsbakkin tilan kohdalla on ajokelpoinen silta, joka puuttuu kartasta. Jordbruan yläpuolella on mönkijällä ajettava silta joen yli. Jordbruan eteläpuolella laakson pohja nousee jyrkästi parisataa metriä ylöspäin pienelle ylängölle noin 450m korkeudessa. Siellä laakso haarautuu kahtia Saeterdaleniksi ja Altavasskardetiksi. Polku ylös Altevasskardetille on merkitty maastoon, mutta on paikoin erittäin tiheän kasvillisuuden peitossa. Polku myös kulkee välillä joessa tai jyrkänteitä ylös. JOki kulkee tämän rinneosuuden mitä ihmeellisimmissä kanjoneissa. Altevasskardet on puutonta helppokulkuista nummea, jolta nousu Kirkestindenille näytti mahdolliselta myös suoraan vuoren länsipuolelta korkeimman huipun kohdalta.




hiihtovaellus Vindelfjellet maaliskuussa 2005 (5 yötä)


Vaakasuora räntäsade 15 m/s Södra Sytertoppen ja sen eteläpuoliset tunturit itäpuolelta kuvattuna Valtava rinteeltä vyörynyt kivi Viterskaletissa Leiri Viteskaletissa yöllisen lumituiskun jälkeen Sulan veden otto oli Syterskaletin länsiosassa mahdollista, joskaan ei aina helppoa.
Ketkä:SOOPAn pääsiäisvaellus, omassa ryhmässäni kihlattuni Riikka ja minä, sekä tuttavapariskuntamme Esa ja Eiri
Reitti:Tärnaforsen - Solberg - Stabre - Syterskalet - Viterskalet - Norra Sytertoppen - Viterskalet - Klippen
Kartta:Tärnaby - Hemavan - Ammarnäs AC2, Fjällkartan 1:100 000, 2002
Maasto ja polut:Maasto on talviaikaan puurajan yläpuolella helppokulkuista ylätasangolla ja laaksoissa. Puurajan alapuolella kuljimme ainoastaan moottorikelkkareittejä pitkin. Vuoret ovat joiltakin puolilta jyrkkiä, mutta yleisesti huomattavasti loivapiirteisempiä kuin Kebnellä tai Sarekissa. Norra Sytertoppenille nousu onnistui helposti luoteesta jäätikön reunan kautta. 1420-1600 metrin kohdalla on jyrkkä osuus, jonka pääsee paremmin ilman suksia kuin niiden kanssa.
Tuvat:Stabressa ja Syterskaletissa on taukotuvat, joilla pystyy tarvittaessa yöpymään. Viterskaletin alapäässä on ruotsalainen tunturitupa, joka on tavan mukaan hyvin varusteltu ja kallis, sekä sijainnistaan johtuen päiväretkeilijöiden suosiossa. Sytertoppenin taukotupa oli lumen alla.
Ylitykset:Puroista pääsi talviaikaan hyvin yli. Syterskaletissa saimme kaivettua avointa vettä noin 120cm hangen alta. Viterskalsuganin alapuolella puro oli paikoin auki. Tuntureiden itäpuolelta tai ylhäältä Viterskaletista emme löytäneet sulaa vettä.
Sää:Ensimmäisenä päivänä tuli puurajan alapuolella ajoittain tihkusadetta, ja puurajan yläpuolella satoi räntää vaakasuoraan. Muut päivät olivat tyyniä, aurinkoisia ja kohtuullisen lämpimiä, yöt kirkkaita ja kylmiä. Yhtenä aamuna (alun lisäksi) tuuli kovaa.
Mitä tuli opittua:Jos reissu menee säätämiseksi, ei päästä mihinkään ja kaikilla on kurja olla. Vindelfjelletin alueen tuntureilla ei tunne olevansa vuoristossa. Lähellä isojen teiden vartta on liikaa päiväretkeläisiä.




hiihtovaellus Kilpisjärvi huhtikuussa 2006 (6 yötä)


Saapuminen Loassohyttalle lumituiskussa Urtashotelli tarjosi mukavan lounasympäristön Saapuminen Kuonjarjohkan tuville Salmikurun kivikkoa kurun yläpäästä Primus Omnifuel Trangian tuulensuojalla
Ketkä:Teepakin pääsiäisvaellus, omassa ryhmässäni vaimoni Riikka sekä minä
Reitti:Helligskogen (tienvarsi) - Loassohytta - Urttasvaggi - Meekonjärvi - Kuonjarjohka - Terbmisjärvi - Tsahkaljavri - Saanajärvi - Retkeilykeskus
Kartta:Käsivarsi, ulkoilukartta 1:100 000, 1991
Maasto ja polut:Kuljimme pääosin merkittyjä reittejä, joilla oli valmis kelkanjälki. Varsinkin Kilpisjärvi-Halti-reitillä ura oli hyvä ja ahkerasti kuljettu. Didnujohkan varsi ja Urttasvaggi olivat vähemmän kuljettuja. Salmikurusta pääsi läpi, mutta lumen vähyydestä johtuen se luonnistui paremmin ilman suksia.
Tuvat:Norjan puolella Loassohytta oli auki, mutta vessa täynnä lunta. Polttopuita oli sisällä huonosti, ulkona lumen alla lisää. Tupa on hyvässä kunnossa ja tilava. Suomen tuvilla oli (Lossujärvi, Meekonjärvi, Kuonjarjohka, Tjerbmisjärvi) oli puita, ja Haltin perusreitin varressa myös kaasua. Urtas-hotelli oli pystyssä, mutta ränsistyneen oloinen. Kaikilla tuvilla oli pääsiäisen aikaan paljon porukkaa. Saanajärven itäpäässä on kota ja sen vieressä ulkohuussi sekä puuvaja. Kota on tilava, mutta pimeä.
Ylitykset:Urtasvaggin alaosassa oli paikoin avointa vettä ja Pitsuskönkään alapuolisella järvellä oli paikoin vettä jään päällä. Muuten kaikki purot ja joet olivat lumen ja jään alla. Lunta oli kaikkiaan vähän, ja monasti sai hiihtää jäätä pitkin.
Sää:Alkumatkasta pilvet olivat noin 700m korkeudella, ja jouduimme hiihtelemään pilven sisässä. Ajoittain satoi märkää lunta tai tihkua. Loppua kohti sade katosi ja sää parani, mutta vasta viimeinen aamu oli todella kirkas ja aurinkoinen. Lumi oli märkää ja raskasta koko matkan, ja hangen pinta ei kantanut, vaikkei siihen syvälle uponnutkaan.
Mitä tuli opittua:Ahkioon mahtuu tavaraa, ja se kulkee helpohkossa maastossa (hitaasta nuoskalumesta huolimatta) senverran hyvin, että toisella ei tarvitse olla kuin reppu. Kahden paksun ilmatäytteisen makuualustan täyttäminen on teltassa vaikeaa, mutta mahdollista. Nukkumamukavuus on erinomainen, kun ei laita alustaa liian täyteen. Tuvissa on (yllätys yllätys) yleensä liian kuuma nukkua talvimakuupussissa. Käsivarren nimismies hakee kelkalla edelliselle tuvalle unohtuneet varusteet, jos nuori nainen kauniisti pyytää. Primuksen Omnifuel-keittimen virittäminen Trangian tuulisuojaan on mahdollista, ja ratkaisu tuntuu toimivan. Esilämmityksen sytyttäminen on tuulisuojasta johtuen vaikeaa, mutta onnistuu pitkillä tulitikuilla tai kaasuhellansytyttimellä.




Vaellus Kebnekaiselle heinäkuussa 2006 (11 yötä)


Grammanviilaajan keitin Nousu Kebnelle Näkymä Tarfalajåkkalta Tarfalaan Gaskkasbakti Kuopervaggin suunnsata Vaktpostglacieren yltää järveen asti Vistasvaggi
Ketkä:vaimoni Riikka ja minä
Reitti:Nikkaluokta - Darfaljohka - Kebnekaisen huippu - Darfaljohka - Tarfala - Tarfalatjåkka - Tarfala - Kuopervagge - Tjäktjavagge - Sälkastugorna - Reaiddajavri - Unna Räitastugan - Raeiddajavri - Nallostugan - Vistasstugan - Vistasvaggi - Nikkaluokta
Kartta:Fjällkartan BD6, Abisko - Kebnekaise - Narvik, 1:100 000, 1997
Högfjällskartan Kebnekaise, 1:20 000, 2005
Maasto ja polut:Nikkaluoktan ja Fjällstationin välillä, samoin kuin Kungsledenillä polku oli hyvin ahkerasti kuljettu, ja runsaita pitkospuita lukuun ottamatta kulunut kivikoksi. Fjällstationilta Kebnekaisen huipulle (Västra leden) polku on kivikossakin selvä, ja ainoa epäselvä kohta on Kittelbäckenin ylityksen kohdalla, jossa kartasta poiketen ei ole siltaa. Ylitys kannattaa tehdä mahdollisimman pitkällä laaksossa, koska siellä virta kulkee useina pieninä uomina. Nousu huipulle on polusta huolimatta rankka (+1600m). Vistasvaggissa polku on myös selvä, mutta kapea puurajan alapuolella. Puurajan yläpuolella polku on usein merkitty maastoon, mutta ei eroa muusta kivikosta. Nousu Tarfalasta länteen ylös solaan on rankka mutta komea. Solan toisella puolella Kuopervagge on (nimensä mukaisesti) pelkkää kivikkoa.
Tuvat:Fjällstation on tunturihotelli, ja muuallakin on hyvin varustettuja miehitettyjä tupia siellä täällä. Sälkalla yövyimme tuvan vieressä, ja hyödynsimme tuvan saunaa sekä ostimme vähän muona- ja kaasutäydennystä. (Valitettavasti saatavilla oli ainoastaan amerikkalaista Camping-kaasua joka ei sovi eurooppalaisiin keittimiin ilman adapteria, vaikka stugvärd kaasua myydessään niin väitti.) Fjällstationilla oli runsaammat valikoimat, ja Vistasstugalla hyvin niukka täydennyskauppa (lähinnä äkkimakeeta). Unna Räitastuga on miehittämätön, mutta merkitty maksulliseksi (maksu Nallolle / Sälkalle).
Ylitykset:Kuivan kesän vuoksi vaelluskenkiä ei tarvinnut kertaakaan ottaa pois jalasta ylitysten takia. Pääreiteillä (Nikkaluokta-Kebnekaise-Kungsleden sekä Vistasvaggi) on sillat, muualla ei. Ladtjojauren yli pääsee venekyydillä (140 SEK) noin 4-5 kertaa päivässä, ja Vistasvaggin alimmat 12 km pääsee myös veneellä (200-300 SEK), joka täytyy tilata soittamalla. (Saapuu noin tunnissa)
Sää:Aiemmista Kebnen reissuista poiketen sää oli tällä kertaa lähes täydellinen. Aurinko paistoi suurimman osan ajasta, ja vettä tuli vain kolmenä päivänä, niinäkin vähän. Huiput näkyivät hyvin, ja yhtä päivää lukuun ottamatta oli lähes tyyntä (huipuillakin).
Mitä tuli opittua:Heinäkuun säät soveltuvat vaellukseen paremmin kuin elo-syyskuun. Hyttysiä ei puurajan yläpuolella juuri esiintynyt (kuivana kesänä), alhaalla paikoin sitäkin enemmän. Tyynessä säässä teltta muuttuu auringon noustessa nopeasti tuskaisen kuumaksi vaikka kaikki tuuletukset olisivat auki. Koska untuvatäytteisen makuualustan suojapussi toimii samalla pumppuna, on sen rikkoutumista varottava tarkasti. Rikkoutuvat vaelluskengät on heitettävä pois ajoissa, etteivät hajoa lopullisesti maastossa. Keittimen ja tuulensuojan yhdistelmästä saadaan oikeasti kevyt. Ja ennen kaikkea: Vaelluksen loppuosa on huomattavasti mukavampi, kun ei ole määritellyt tarkkaa paluupäivää.

Vaellussivulle
Pääsivulle