Tarina


Syltti ja Arska syntyivät kesäkuussa -03, jolloin me emme vielä ajatelleet maaoravia lemmikiksi.

Maaoravat ovat lemmikkinä Suomessa vielä aika harvinaisia, harrastajia toki löytyy jo ympäri maata. Me päädyimme maaoravien hankintaan joskus heinäkuussa -03. Erityisesti maaoravien puolesta puhui se, että kaverukset ovat päiväeläimiä ja erittäin vilkkaita sekä ihmisystävällisiä. Etsiskelimme tietoa netistä, josta löytyykin melko hyviä kuvauksia lajin käyttäytymisestä ja hoidosta, samalla löysimme suomalaisten harrastajien sivustoja. Kuukauden miettimisen jälkeen hankinta oli varma, nyt piti vain löytää itse maaoravat.

Elokuun lopussa kävimme eräässä helsinkiläisessä eläinkaupassa. Maaoravia sieltä löytyi, mutta koska meidän piti ensin rakentaa tarpeeksi iso häkki, lykkäsimme kavereiden hankintaa. Syyskuun ensimmäinen viikko meni opiskelujen alkaessa ja häkin rakennus jäi toisaalle. Viikonloppuna lähdimme sukuloimaan Raumalle. Lauantaiaamun kävelyreitti meni Vanhan Rauman kautta. Kuljimme erään paikallisen eläinkaupan ohi ja ihan vitsailen menimme katselemaan sisälle, josko tuolta löytyisi maaoravia. Yllätykseksemme siellä sellaisia oli. Keskustelimme myyjien kanssa, jonka jälkeen jatkoimme ulkoiluamme. Muutaman korttelin aikana päätöksemme kypsyi ja palasimme kauppaan varataksemme tyttöoravan. Lupasimme tulla hakemaan se viikon kuluttua, koska häkkiä ei ollut vielä valmiina.

Palatessa kotiin alkoi valtava projekti. Alkuviikon suuniteltiin ja piireltiin häkin mittoja, sen jälkeen ostettiin kanaverkot, puuosat ja metalliosat, sitten kävimme mökillä kasaamassa häkin osia puoleenväliin ja loppuviikosta häkki piti saada kokonaan valmiiksi. Häkin sisustuskin hankittiin kyseisen viiden päivän aikana. Alkuperäissuunitelma lähdöstä perjantaina epäonnistui ja lähdimme lauantaiaamuna.

Tullessa kauppaan ja keskusteltuaamme myös oravien kasvattajan kanssa päädyimme ottamaan veljekset ja kaavailemamme tyttöorava jäi yksin odottamaan omaa tulevaa omistajaa. Paluumatka sujui melko hyvin, oravat nukahtivat tunnin ajon jälkeen matkahäkin pohjalle. Nimi oli keksitty vain tyttöoravalle, joten mietimme erillaisia vaihtoehtoja. Jossain vaiheessa ennen Turkua oli jo selvää, että häkissä oli Sylvester ja Arnold, josta sitten muotuivat lempinimet Syltti ja Arska.

Syltti osoittautuikin tytöksi ja koska sisarusten ei luonnollisestikaan voi antee tehdä poikasia, vaihtui päittäin Beefcakeen, jonka kutsumanimeksi muodostautui Hirmu. Tällä tavalla meni jonkun aikaa, kunnes joukkoon ilmaantui vanhuuden hoitoon Merlin, joka elelikin kanssamme melkein vuoden, kunnes se täytyi lopettaa vanhuuden vaivojen takia. Kevään 2006 poikueesta löytyi tyttökurre Saaga, joka ei ilmeisesti ole sukua Hirmulle eikä Arskalle. Yritimme naittaa Saagaa tanskalaiselle Hirmulle, mutta ei ulkomaan uros kelvannut ja Saaga meni yhteen Arskan kanssa.

Lisää juttua voit lukea päikkärin puolelta.