Autoloma Keski-Euroopassa


Ennakkovalmistelut

1. viikko

lauantai 16.6.2007
sunnutai 17.6.2007
maanantai 18.6.2007
tiistai 19.6.2007
keskiviikko 20.6.2007
torstai 21.6.2007
perjantai 22.6.2007

2. viikko

lauantai 23.6.2007
sunnutai 24.6.2007
maanantai 25.6.2007
tiistai 26.6.2007
keskiviikko 27.6.2007
torstai 28.6.2007
perjantai 29.6.2007

3. viikko

lauantai 30.6.2007
sunnutai 1.7.2007
maanantai 2.7.2007
tiistai 3.7.2007
keskiviikko 4.7.2007
torstai 5.7.2007
perjantai 6.7.2007

4. viikko

lauantai 7.7.2007
sunnutai 8.7.2007
maanantai 9.7.2007
tiistai 10.7.2007
keskiviikko 11.7.2007
torstai 12.7.2007
perjantai 13.7.2007

Yhteenveto

Loppusanat
Majoitusarvostelut

Tiistai 10.7.2007

  • Etelsen-Soltau-Puttgarten-Rödby-Kööpenhamina
  • 489km

Päivä alkoi suuntaamalla kohti Soltaun Heideparkia. Tässä kohden tuli pieni tappio matkaan, sillä kuljimme samaa moottoritietä kuin ensimmäisenä ajopäivänä Rostockista etelään mennessä.

Ulkoisilta puitteiltaan Heidepark on pitkälti samanlainen kuin Europa Park – iso huvipuisto keskellä ei mitään. Europa Parkissa melko turhaksi koettu kamera jäi autoon, mutta täällä olisi kyllä ollut kuvattavia laitteita. Ja täällä tuli todettua, että ei sitä ole kasvanut ulos huvipuistoista, Linnanmäen ja Särkänniemen laitteet ovat vain niin kovin kesyjä. Kun Europa Parkin vuoristoradoista mainittava on vain Colossos, niin täällä oli niitä paljon enemmän. Ensinnäkin kesän uutuuteen oli Desert Race – alkukiihdytys 0-100km/h 2,4s. Lisäksi löytyy maailman jyrkin puuvuoristorata 61 asteen alamäellä, Big loop parilla isolla kiepillä, kunnollinen kelkanlaskuvuoristorata ja jalat ilmassa istuttava Limit. Heideparkissa oli myös Scream, maailman korkein vapaa pudotus (71m pudotusta). Lisäksi paikalla on myös delfinaario. Eli yhteenvetona – Europa Park on lapsiperheiden lomakohde, nuorison kanssa tai ilman lapsia taas kannattaa suunnata Heideparkiin.

Koska Saksa oli jäämässä taakse, tuli mieleen mm. Freiburgin hotellin pihassa olleet nimetyt P-kyltit (eli rekisterikilpi omalla nimellä ja P-tunnuksella). Ei muuta kuin Soltaun keskustaan ja ensimmäisestä autokaupasta kyselyä paikallisen kilpipajan sijainnista. Kerrankin kävi hyvä tuuri, sillä tiistai oli yksi harvoista päivistä, jolloin pajalla oli pidennetty aukioloaika ja olimme siltikin paikalla muutamaa minuuttia ennen sulkemisaikaa. Tuliaisiksi ostimme aidoilla rekisterikilpimateriaaleilla tehdyt P-kyltit.

Kilpien saannin jälkeen suuntasimme kohti Puttgardenin lauttarantaa. Kilpipajalla ollessa alkanut rankkasade (hyvä ajoitus huvipuiston suhteen) vaihtui taas auringonpaisteeksi. Lauttarannassa odotti mm. tanskalaisia varten tehty 4-kerroksinen myymälä. Lautalla Tanskasta tänne viinanhakureissulle on jopa lyhyempi matka kuin Suomesta Viroon, mikä selittää kaupan rakentamisen kannattavuutta. Lisäksi lähellä ei ole yhtään muuta isoa kaupunkia myymälöineen. Kaupassa tanskalaisilta kysyttiin kai lappua, jossa vakuuteltiin alkoholin olevan omaan käyttöön. Koska lappu oli tanskaksi, jätimme lapun täyttämättä ja ei meiltä sitä kysyttykään.

Itse satamassa kannattaa suosia vasemmanpuolimaisia korttimaksukaistoja, koska niillä oli ainakin tuolloin lyhyimmät jonot. Ne ovat samalla myös etuoikeutettujen ajajien kaistat, joten meillekin tuli joku ruotsalainen Jaguar-kuski aukomaan päätään. Lähinnä syy oli kai se, että koska odotusalue oli täynnä, niin korttimaksajia ei päästetty sinne ja näin ollen samassa jonossa olleet etuoikeutetutkaan eivät päässeet ajamaan laivaan. Kyseinen Jaguar-kuski kävi kyllä huutamassa asiasta henkilökunnalle, mutta nainen kyllä huusi samalla mitalla takaisin, että seuraava lähtö oli jo aivan täynnä ja alueelle ei pääse kukaan. Tämän jälkeen, kun kävin kysymässä asiasta ja Jaguar-kuskin kertomasta, että kaista on vain etuoikeutetuille, niin vastaus oli ”He’s an asshole”. Taisi olla jonojen takia hermot kireällä myös henkilökunnalla.

En tiedä oliko kyseessä kuinka poikkeusruuhka, mutta laivat eivät todellakaan tuntuneet menevän minkään aikataulun mukaan, vaan niitä ajettiin sillä tahdilla kuin ehdittiin lähtövälienkin ollessa aikatauluja suuremmat. Mutta siis korttikaistaa kannattaa käyttää ja automaatilta saa sitten sen jonon numeron, johon pitää maksun jälkeen jonotta odottamaan. Eli meille olisi ollut huomattavasti nopeampaa ajaa Jyllannin niemimaan kautta ja myös siellä on rajalla Saksan puolella isot myymälät tanskalaisia varten. Laivamaksu kai menee likimain tasan siltamaksun ja polttoaineen kanssa. Kaikkiaan jonoissa meillä meni 2h, mutta jonossa käytyjen keskustelujen perusteella aika vaihtelee helposti välillä 15min – 4h. Parin lauttalähdön jälkeen (kerralla menee ~3 riviä autoja) oli jo viereisten kaistojen vuoro. Koska tilaa oli, niin myös jonostamme alettiin ottaa autoja sisään. Toisen vessareissu on kolmannen onni, sillä yksi edestämme oli juuri vessassa ja näppärästi tuon auton kiertämällä olimme jonosta viimeiset, jotka pääsivät kyseiseen lauttaan. Seuraavaan lähtöön olisi kai taas ollut odotusta kolmisen varttia. Ei ihme, että välille on suunniteltu siltaa, kun matkaakin on vain 19km. Laivan kanneltakin näki samaan aikaan sekä lähtö- että tulosataman.

Tanskaan päästyä alkoi jo aurinko laskea, joten viimeiset 1,5h ajettiin pimeässä ja lopulta olimme hotellilla vasta 23:15. Olimme jo aiemmin ilmoittaneet tulevamme vasta myöhään lauttajonojen takia, joten avaimet tultiin antamaan erikseen meille.

Linkkejä

Tämän päivän kuvia


Hotellin omistajan luvalla parkkiin hissin eteen