Autoloma Keski-Euroopassa


Ennakkovalmistelut

1. viikko

lauantai 16.6.2007
sunnutai 17.6.2007
maanantai 18.6.2007
tiistai 19.6.2007
keskiviikko 20.6.2007
torstai 21.6.2007
perjantai 22.6.2007

2. viikko

lauantai 23.6.2007
sunnutai 24.6.2007
maanantai 25.6.2007
tiistai 26.6.2007
keskiviikko 27.6.2007
torstai 28.6.2007
perjantai 29.6.2007

3. viikko

lauantai 30.6.2007
sunnutai 1.7.2007
maanantai 2.7.2007
tiistai 3.7.2007
keskiviikko 4.7.2007
torstai 5.7.2007
perjantai 6.7.2007

4. viikko

lauantai 7.7.2007
sunnutai 8.7.2007
maanantai 9.7.2007
tiistai 10.7.2007
keskiviikko 11.7.2007
torstai 12.7.2007
perjantai 13.7.2007

Yhteenveto

Loppusanat
Majoitusarvostelut

Lauantai 23.6.2007

  • Gaschurn-Liechtenstein-Julierpass-Milano
  • 349km

Aamu valkeni aurinkoisena. Alueen vanhojen autojen rallia ei ollut vielä kaupallistettu, joten paria viikkoa ennen tapahtumaa ei löytynyt mitään aiheeseen liittyvää matkamuistoa. Edellisen päivän vuoristo-osuuksien innoittamina valitsimme pikkutiet ja suuntasimme kohti Liechtensteinia.

Liechtenstein osoittautui mukavaksi pikkumaaksi, jossa ainakin bensiini on halpaa. Lisäksi rajalla oltiin ensimmäistä kertaa matkamme aikana kiinnostuneita passeista ja siitä, miksi olimme menossa maahan. Varsinaisia kaupunkeja ei ollut, mutta pari suurempaa taajamaa kylläkin. Valuuttana oli Sveitsin frangi ja muutenkin yhteys Sveitsiin oli selkeä, kuten tuli huomattua Sveitsin vastaisesta rajasta, joka oli merkitty vain parilla lipputangolla.

Rajasta alkoikin Sveitsin puolella nousu pitkin pikkuteitä kohti Italiaa. Matkan varrelle osui myös Solis’n kivisilta, josta oli mukava näkymä alas joen uomaan sekä viereiselle kiviselle rautatiesillalle. Ja kun vieressä oli vielä vuorta ja toisella puolella vihreitä peltoja, oli maisema kuin matkaoppaasta. Jatkoimme matkaa ja taas oli edellispäivän tapaan yksi tekojärvi solan päädyssä. Tähän emme sen pidemmäksi ajaksi jääneet, vaan jatkoimme nousua kohti Julierpass’ia. Tätä reittiä ajoi myös japanilaistyhmän turistibussi, sillä huomasimme sen useammankin kerran saman päivän aikana. Lopulta ylityksen korkeimmalta kohdalta (2284m) avautui huikea maisema kesäisiin Alppeihin. Samalla myös huomasi ilman ohuuden ja viileyden, kun hiukan kävi ottamassa kuvia maisemasta.

Tämän jälkeen alkoi lasku kohti Italiaa. Ensin oli edessä laskeutuminen seuraavaan solaan, Silvaplanan kylään. Tämän solan järvissä vesi oli aivan turkoosin väristä ja järvellä oli paljon ihmisiä surffaamassa ja liitosurffaamassa. Tie meni ilman mäkiä aivan järven reunassa, kunnes solan päässä alkoi yhtäkkiä tiukka pudotus ja serpentiinitie kohti solan seuraavaa tasoa. Tässä kohdin tuli nähtyä juuri tapahtunut onnettomuus, kun moottoripyörän osia oltiin juuri nostamassa irti kalliosta. Eli ei turhaan taida olla varoitukset ja kehotukset ajaa varovasti, erityisesti moottoripyörällä. Myös polkupyöräilijöitä oli paljon liikkeellä treenaamassa mäkiajoa. Tästä tie jatkui laskeutuen pikkupolkuna kohti Italiaa ja kylien kohdalla oli aina välillä vain 1 kaista, hyvä että linja-auto juuri ja juuri pääsi kulkemaan. Tämän tien varsilla oli myös paljon viiniviljelmiä ja kivikattoisia taloja, joihin törmäsimme myös muissa osissa Sveitsiä.

Italian rajamuodollisuuksien (ai mitä ne ovat?) jälkeen pääsimme paikalliselle moottoritielle, joka ei varmaankaan ole poliitikkojen uudistuslistan kärjessä. Sen verran heikkokuntoinen betoniränni oli kyseessä. Ja lisäksi tuli todettua, että liikennekuri on aika tuntematon käsite tässä maassa. Tällä tiellä (SS 36) on erikoisuutena se, että seuratessaan järven rantaa pitkän matkan vähän väliä tie kulkee tunnelissa ja vähän väliä taas ollaan pinnalla.

Milanoon saavuimmekin sopivasti iltapäiväruuhkan aikaan. Ja olisihan se ollut kiva, jos joku olisi kertonut niiden sinisten nopeusrajoitusten olevan miniminopeuksia. Ihmettelinkin hieman noita rajoituksia, mutta ajelin kuitenkin hiukan ”ylinopeutta”, jotta en olisi tien tukkona. Navigaattori opasti melkein perille, kunnes liikenne meni seis paikallisen katujuhlan (reittimme kulki keskuspuiston pääsisäänkäynnin luota) ja kolarin takia. Aikanaan hotelli kuitenkin löytyi ja autonkin saimme parkkihalliin halvalla 25 EUR/vrk (ovh 35 EUR) ottaen huomioon hotellimme sijainnin aivan keskustassa. Iltasella piipahdimme vielä hiukan tutustumassa keskustaan. Neljän tähden hotellistamme voisi vielä mainita sen verran, että normihinta huoneellemme oli 315 EUR/yö, mutta olimme toki viime hetken nettivaraajina saaneet huoneen halvemmalla. Ja olihan huoneessa sellainenkin hienous, että television ääni kuului myös kylpyhuoneen kaiuttimesta.

Linkkejä

Tämän päivän kuvia


Liechtensteinin ja Sveitsin raja

Näkymä Solis-sillalta

Ja Natalia sillan kaiteella

Kylien läpi on ainoa tie

Julier Pass

Silvaplanan turkoosia vettä

Ei niin hoidettu Autostrada