Autoloma Keski-Euroopassa


Ennakkovalmistelut

1. viikko

lauantai 16.6.2007
sunnutai 17.6.2007
maanantai 18.6.2007
tiistai 19.6.2007
keskiviikko 20.6.2007
torstai 21.6.2007
perjantai 22.6.2007

2. viikko

lauantai 23.6.2007
sunnutai 24.6.2007
maanantai 25.6.2007
tiistai 26.6.2007
keskiviikko 27.6.2007
torstai 28.6.2007
perjantai 29.6.2007

3. viikko

lauantai 30.6.2007
sunnutai 1.7.2007
maanantai 2.7.2007
tiistai 3.7.2007
keskiviikko 4.7.2007
torstai 5.7.2007
perjantai 6.7.2007

4. viikko

lauantai 7.7.2007
sunnutai 8.7.2007
maanantai 9.7.2007
tiistai 10.7.2007
keskiviikko 11.7.2007
torstai 12.7.2007
perjantai 13.7.2007

Yhteenveto

Loppusanat
Majoitusarvostelut

Perjantai 22.6.2007

  • Innsbruck-Haiming-Gaschurn
  • 212km

Edellisenä päivänä sateet olivat jääneet Saksan puolelle ja juhannusaatto alkoi aurinkoisena. Aamupalan jälkeen oli jälleen aika pakata kaikki tavarat autoon ja vuorossa oli Innsbruckin keskusta. Nähtävyyksistä löytyi kultainen katto ja muu muutama koristeellinen vanha talo, mutta muuten kaupunkiin tutustuminen jäi aika pintaraapaisuksi. Innsbruck ei nimittäin muutenkaan ollut tämän päivän pääkohde, vaan Haiming ja koskenlasku. Haiming on Innsbruckista länteen sitä samaa solan pohjalla menevää moottoritietä ajaen kuin mitä olimme eilen tulleetkin, joten reitti oli pääosin tuttua. Ja mieleen jäivät myös hauskat tietyökyltit, joissa hymy isoni tietyön päättymisen lähentyessä. Onneksi navissa oli tarkka paikka merkitty, sillä Haiming on täynnä koskenlaskua järjestäviä yrityksiä. Netistä löytämäni Feelfree oli varmaan yksi isoimmista ja siten luotettavimman näköisistä yrityksistä.

Oppaaksemme tuli vaaleakutrinen Sven, joka muka oli britti. Emme kuitenkaan viitsineet testata ruotsia puhumalla, kuinka monen sukupolven takaa ruotsalaisjuuria löytyy. Samaan veneeseen tuli myös 2 muuta pariskuntaa. Vaatteiden vaihdon jälkeen oli vuorossa automatka yläjuoksulle. Näppäränä kaverina kuski tiesi oikopolut esim. kivilouhimon lävitse. Perillä oli kuivaharjoittelua ja käytiin läpi peruskomennot ja ohjeet. Sitten vain koskeen. Matkan aikana käytiin läpi sitten lisää komentoja ja harjoiteltiin mm. kumiveneessä seisontaa kosken läpi (Ei, veneessä ei pysty seisomaan koko kosken mittaa, nyt on sekin kokeiltu) ja veneen kaatoa sekä hyppyä veneestä jokeen. Kaiken kaikkiaan märkää ja fyysisesti rasittavaa, mutta kivaa hommaa. Tosin maisemia ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ehtinyt paljoa ihailemaan, kun kuuntelee opasta ja yrittää meloa. Kiva kokemus, joskin lihaksissa tuo melominen tuntui vielä jonkin aikaa.

Melonnan jälkeen alkoi ilma synkentyä ja tuulisuuden perusteella Sven ennusti illaksi sadetta. Kun taas olivat kuivat vaatteet päällä, etsimme parin poikkeaman kautta (ja hirveän tuurin avulla) lähtöpaikan luona olleen sillan ja katsoimme miltä yksi laskemistamme koskista näyttää kuivalta maalta katsottuna. Ei läheskään niin hurjaa kuin veneestä kokien.

Jatkoimme kohti yöpaikkaamme, tosin päivän toisena kohteena oli tie: Silvretta Hochalpenstrasse. Ensimmäinen yritys meni hiukan metsään, kun emme halunneet ajaa moottoritietä ja tiestöä oli uusittu. Niinpä löysimme itsemme Arlbergtunnelin suulta ja pian selvisi paikkamme myös kartalla – olimme ajaneet läheisellä Panoramastrassella. Mutta eipä sekään ollut ihan huono kiertotie maisemien puolesta ollut. Ajallisesti hukkaan ajamamme matka meni varmasti kolmasosaan, kun ajoimme isoa tietä parin pitkän tunnelin lävitse. Mutta näimmepähän itävaltalaisia pikkukyliä siinä Panoramastrassen varrella.

Uusi yritys tuotti jo tulosta, kun osasimme ajaa parit liikenneympyrät oikein ja Silvretta Hochalpenstrassen alku löytyi aivan solan pohjalta. Alkumatkasta ajoimme usean toistensa kaltaisen turistikylän läpi. Kylissä oli perinteisen rakennustyylin näköisiä hotelleja ja joka kylässä oli 2-3 hotellia rakenteilla. Muuten kylät näyttivät lähes kuolleilta, joten paikka on selkeästi suuntautunut talviurheiluun. Ja tien kohoamisen ja varsinaisen Silvretta Hochalpenstrassen alun lähestymisen pystyi päättelemään pitkälti siitä, että solan pohjan isohko koski kutistui pieneksi ojaksi. Lopulta oli kyltti Silvretta Hochalpenstrassen alkamisesta ja maksukoju, josta lunastimme 1 päivän ajo-oikeuden, 11,50 EUR. Ja heti ensimmäisenä oli vastassa varo lehmiä -kyltti. Lehmävaroitus ei ollut turhan takia, vaan karja laidunsi laaksossa ja välillä lehmiä seisoskeli jopa keskellä tietä.

Tirolin puolella tie oli uutta ja vanhaa tietä vielä maisemoitiin piiloon. Vanha tie oli kulkenut jyrkän rinteen alaosassa, kun taas uusi tie oli tehty keskemmälle solan pohjaa. Tie nousi hiljalleen, kunnes solan päädyssä edessä oli serpentiininousua jyrkkenevästi ennen tekojärveä, joka oli rakennettu solan päähän.

Ylhäällä näkymät olisivat varmaan olleen vielä paremmat, jos pilvet eivät olisi tulleet häiritsemään pudottaen näkyvyyden lähes nollaan. Pari minuuttia ehdimme kuitenkin maisemia katsella. Samalla osui silmiin myös ensimmäiset lumihuippuiset vuoret. Siispä jatkoimme matkaa vuoretn toisella puolella alas. Ensimmäisen laskeutumisen jälkeen oli vesivoimala ja toinen tekojärvi sekä kyltti, jossa seliteltiin selventävällä kuvalla vesivoimalajärjestelmän laajuutta. Tässä välissä tuli myös jätettyä Natalia kuvaajaksi ja ajettua tämä pätkä takaisin ylöspäin neulansilmämutkia, jotka muuten oli numeroitu alhaalta lähtien. Tässä nousussa järjestetään vuosittain useampiakin autokilpailuja, joissa varmaan mutkien numeroinnista on kuskeille apua.

Välitasanteella teimme myös pienen jaloittelun, koska maisemat olivat upeat ja näkyipä rinteessä myös muutama murmeli. Samalla näkyi tien laskeutuminen neulansilmä toisensa jälkeen alas laaksoon. Ja sinne mekin suuntasimme, kunhan vielä varmistimme, että autoa ihmettelemässä käynyt lehmä poistui turvallisesti sivuun.

Alhaalla laaksossa ajoimme hotellimme pihaan (aika tuurilla, kun Gashurnissa talot on vain numeroitu ja navin kohta oli arvottu sinne päin). Nettivarauksia hoitanut hotellinpitäjän poika ei ollut muistanut mainita tulostamme, joten respa oli jo kiinni. Sain kuitenkin selitettyä puhelimessa, että haluaisin huoneen ja niinpä olimmekin hotellin toiset vieraat sinä yönä. Mahdollinen saunakin oli jo suljettu (ei päässyt juhannussaunaan), joten suuntasimme ruokailemaan kylälle. Sateen takia päätimme mennä naapurihotelliin, jota hotellimme pitäjä suositteli. Varsinaista menua ei ollut, oli vain mahdollisuutena ottaa 3 ruokalajin illallinen. Mutta tarjoilija/kokki oli ihan mukava, ja alkoi tämän jälkeen luetella, mitä kaikkea keittiössä olisi ja mitä niistä voisi tehdä. Lista oli todella pitkä, joten aika vapaasti olisi saanut päättää niin alku-, pää- kuin jälkiruoankin. Loppujen lopuksi päädyimme ottamaan menun ilman alkukeittoa, tosin otimme kaikki erikseen ja vasta lopussa huomasimme yhteyden menuun. Joka tapauksessa ruoka oli halpaa ja todella hyvää. Hyvän palvelun ja aterian ansiosta juhannus tuntui ihan mukavalta, vaikka oli sadetta ja muukin normaali juhannusjuhlinta jäi väliin.

Linkkejä

Tämän päivän kuvia


Innsbruck ja kultainen katto

Koskenlaskua

Lehmiä tiellä

Se loivempi puoli Silvretta Hochalpenstrassea

Alaspäin numeroituja neulansilmämutkia

Lehmä tutustumassa autoon

Silvretta Hochalpenstrasse - varsinaiset mutkat

Tie navigaattorista nähtynä