Autoloma Keski-Euroopassa


Ennakkovalmistelut

1. viikko

lauantai 16.6.2007
sunnutai 17.6.2007
maanantai 18.6.2007
tiistai 19.6.2007
keskiviikko 20.6.2007
torstai 21.6.2007
perjantai 22.6.2007

2. viikko

lauantai 23.6.2007
sunnutai 24.6.2007
maanantai 25.6.2007
tiistai 26.6.2007
keskiviikko 27.6.2007
torstai 28.6.2007
perjantai 29.6.2007

3. viikko

lauantai 30.6.2007
sunnutai 1.7.2007
maanantai 2.7.2007
tiistai 3.7.2007
keskiviikko 4.7.2007
torstai 5.7.2007
perjantai 6.7.2007

4. viikko

lauantai 7.7.2007
sunnutai 8.7.2007
maanantai 9.7.2007
tiistai 10.7.2007
keskiviikko 11.7.2007
torstai 12.7.2007
perjantai 13.7.2007

Yhteenveto

Loppusanat
Majoitusarvostelut

Torstai 21.6.2007

  • Stuttgart-Neuschwanstein-Innsbruck
  • 346km

Kuin pisteeksi i:n päälle Stuttgartin hotellin respan epämäärisyyteen oli kortinlukija rikki. Onneksi käteistä löytyi tarpeeksi ja pääsimme lähtemään ilman automaatilla käyntiä. Teimme vielä pikaisen visiitin Stuttgartin keskustaan (olimme nähneet vasta automuseoita ja näkötornin...), mutta ensimmäinen sadepäivä sotki suunnitelmat. Linnat ja keskusaukio tutkailtiin kauppakeskuksen lipan alta ja kun matkamuistomyyjiä ei näkynyt, oli vielä edessä pikainen pyörähdys näkötornin kaupassa.

Vielä tässä vaiheessa oli vaihtoehtona ajaa pikkuteitä pitkin, mutta valitsimme kuitenkin autobaanan ajoajan lyhentämiseksi. Se oli ihan oikea ratkaisu, sillä päivän matkakohteessa oli ruuhkaa. Matkakohteena oli nimittäin se aito ja oikea Ludwig II:n Neuschwansteinin linna, joka tunnetaan myös prinsessa Ruususen linnana. Linnahan on omistettu Wagnerin oopperoille ollen arkkitehtuuriltaan oikea satulinna ja jäi kesken Ludwig II:n kuoltua (esim. 3. kerroksessa ei ole lainkaan sisätöitä tehtynä ja yksi iso torni on kokonaan rakentamatta). Ja paikkahan kuhisi turisteja. Lippujen ostamisen jälkeen meillä olikin aikaa odotella päivän melkein viimeistä turistikierrosta. Yllätykseksemme tuollaisen turistipaikan tarjoama pihvi oli erinomainen ja hintakin ihan kohtuullinen. Ja jostakin kumman syystä täällä matkamuiston ostamisessa ei ollut samanlaista ongelmaa kuin Stuttgartissa.

Kyydiksi ylös linnalle valitsimme hevosrattaat ja tarkoitus oli palailla bussilla. Kierros kesti puolisen tuntia odotteluineen ja sinä aikana kyllä tuli selväksi linnan hienous. Kierroksen jälkeen oli vuorossa matkamuistomyymälä (tiedoksi: linnan ”oma” matkamuistomyymälä muuten on kalliimpi kuin linnan uloskäynnin yhteydessä oleva myymälä, vaikka myyvätkin osin samoja tuotteita). Lisäksi alhaalla laaksossa P-paikkojen vieressä on niitä matkamuistomyymälöitä). Linnalta suuntasimme kohti bussipysäkkiä ja Marienbrückeä. Sillalta on todella kuvauksellinen näkymä linnaan ja sen takana näkyvään laaksoon. Tosin korkean paikan kammosta kärsiville siltaa ei voi suositella, sillä piskuisella sillalla on ikää jo toista sataa vuotta ja alas on reilusti matkaa. Alas kannattaa toki kurkata, sillä siellä odottaa pienten putousten sarja. Pysäkillä odottelimme aikamme ja kun bussia ei kuulunut, valitsimme kävely/fillaripolun ja tulimme jalan reipasta vauhtia alas ja ei muuta kuin kohti Innsbruckia.

Heti rajalta (kai me siinä vaiheessa olimme jo Itävallan puolella, kun rajaa ei oltu mitenkään merkitty) ostimme 10 päivän moottoritietarran ja jatkoimme Alppien ylitystielle (tie 179, Fernpass). Tiellä oli ollut joku onnettomuus ja ensimmäistä kertaa matkalla juutuimme ruuhkaan. Tätäköhän varten pitkällä Saksan puolella oli ollut poliisi tullessa ohjaamassa Itävaltaan menevää liikennettä toiselle rajanylitystielle? Me kyllä varmistimme, että tietä saa ja voi ajaa ja että sitä pitkin pääsee linnalle, kun ajamallamme tiellä oli muutenkin ollut aika paljon kiertotiemerkkejä. Hotellillekin piti ilmoitella, että tulemme myöhästymään paljon. Pikkuhotellissa kun omistaja ei ollut aina paikalla respassa (siis missä respassa?, oli nimittäin niin pieni hotelli).

Valitsemamme tie oli pieni ja liikenne mateli hiljalleen, mutta maisemat olivat hienoja. Muutamia kuviakin pysähdyttiin ottamaan, mutta myöhässä olemisen vuoksi emme ihailleet maisemia hirveän kauan. Tämä oli ensimmäinen vuoristotiekokemus ja kyllä näillä teillä hyvällä autolla ajaminen on juhlaa. Pahimmillaan laskua oli 12 %, joten melko jyrkkiä mäkiä tälläkin tiellä oli. Innsbruckiin vievällä moottoritiellä huomasi, että auton liikkumisen helppous tai tahmeus kertoo silmää paremmin tien nousuista tai laskusta. Ja liikennekuri, myös nopeusrajoitusten noudattaminen, oli Itävallassa huomattavasti parempaa kuin Suomessa.

Samoin oli ihmeellistä ajaa kohti pystysuoraa vuorenseinämää ja vaikka nopeutta oli yli 100 km/h, ei vuorenseinämä sen suuren koon takia näyttänyt silmissä kasvavan. Toki päivän rasituksillakin oli oma osansa tuohon hassuun tunteeseen. Navi opasti mukavasti hotellille ja hotellin takana asuva hotellin pitäjäkin ehti pihalle ennen kuin auto oli edes parkissa.

Linkkejä

Tämän päivän kuvia


Neuschwanstein laaksosta päin

Neuschwanstein Marienbrückeltä nähtynä