1 Kotisivu

 *2 Kuka olen*

3 Missä asun

4 Perheeni

5 Sukuni

6 Harrastukseni

7 Toiminta

8 Ajankohtaista

9 Linkit

 Curricukum vitae

 Kuinka minusta tuli biologi

Päädyin yliopiston tutkijaksi ja opettajaksi

Yksityishenkilönä

 Rakkaat asiat

 ynnä muuta
   

 

 
Klikkaa perhosta!

Curriculum vitae - lyhyesti

Liisa K.M. Halkka os. Heinonen
Synnyin Keuruun Haapamäellä 1939
Ylioppilas Haapamäen yhteiskoulusta 1958
Opiskelin biologiaa Helsingin yliopistossa (1958-), pääaine perinnöllisyystiede
FK 19xx, FL19xx, FT 1980, dos.1981
Avioiduin 1967, erosin 1984
Lapset Erkki 1968, Sara 1975
Perinnöllisyystieteen dosentti ja lehtori Helsingin yliopistossa,
Opetusala: sytogenetiikka (kromosomitutkimus)
Eläkkeelle 2002.

Kuinka minusta tuli biologi

Taustaa. Oikeastaan luontoharrastus on ollut itsestään selvä osa elämääni koko elämäni ajan - sitä ei oikeastaan koskaan ole "ruvettu harrastamaan". Lapsina asuimme maaseudulla, liikuimme sisarusporukalla hyvin paljon retkillä ja siinä samalla tuli luontoympäristö tutuksi. Yhteiskoulussa kerättiin kesäisin kasvikokoelmia ja tutkittiin ja löydettiin nimet prässätyille kasveille. Sitäkin harrastusta aloittelin pari vuotta etuajassa - eli silloin kun Heikki veli meni yhteiskouluun. Kasvien keruu yhdessä Heikin kanssa oli HAUSKAA - ja lajien oppiminen sitten omalla vuorollani niinikään. Varmaan oma osuutensa oli biologian opettajalla Vilma Lansalla, joka oli tietorikas, mutta vaativa ja joskus ankarakin opettaja. Jo kouluikäisinä opittiin kerättyjen kasvien tieteelliset nimet, heimot, lahkot, luokat aivan kuin itsestään. Biologia oli mieliaineitani koulussa.

Biologian opiskelu. Kun sitten ylioppilaana lähdin Helsinkiin opiskelemaan 1958, pyrin ensin Ateneumiin piirrustuksenopettajalinjalle (isän iloksi) - mutta kyvyt eivät sinne riittäneet. Toinen vaihtoehto olikin itsestäänselvyys - biologian opiskelu. Rakastin biologian opiskelua kaikissa muodoissaan - ja erityisesti kentäkursseja Lammilla ja Tvärminnessä. Pääaineen valinta oli vaikeaa kun kaikki tuntui kiinnostavan. Kasvitiede vei aluksi voiton ja sain siitä gradunkin hyväksyttyä. Mutta kun opiskelujen loppuvaiheessa vielä aloitin perinnöllisyystieteen opinnot, siitä tukikin sydämen valloittava "mun oma juttu", ja niin vaihdoin vielä pääainetta. Olen sitten asteittain suorittanut genetiikka pääaineena kokeakoulututkinnot (FK-FL-FT-dos). Hyvin suuri ansio valinnalle ovat olleet innostavat ja kannustavat opettajat (mm. prof. Esko Suomalainen, silloiset dosentit Olli Halkka ja Veiko Sorsa ym) - sittemmin kollegat - sekä ihana työympäristö ja yhteishenki vanhassa Perinnöllisyystieteen laitoksessa, jossa "kaikki kukat saivat kukkia".

Päädyin yliopiston tutkijaksi ja opettajaksi

Tutkijana. Siitä että biologian perusopinnot olivat laajat: kasvitiede - eläintiede - maantiede - perinnöllisyystiede - kemia - on ollut yksinomaan hyötyä kaikessa työnteossa ja tutkimuksessa. Jotenkin voi katsella luonnon ilmiöitä monelta kantilta. Kasvitieteen graduni (ohj. prof. Jaakko Jalas) käsitteli Fulvellae-sararyhmän taksonomiaa lehtianatomian perusteella - myöhemmin olen niistä julkaissut myös kromosomitutkimuksen (yhteistyökumppanina prof. Heikki Toivonen). Perinnöllisyystieteen opinnäytetyöt väitöskirjaan asti ovat käsitelleet hyönteisten oogeneesiä mikroskooppisina ja elektronimikroskooppisina tutkimuksina (alkuun ohjaajana Olli Halkka). Ehkä mieluisin ja itselleni istuvin biologian näkökulma on kuitenkin ollut eliölajien taksonomia ja evoluutio ennen kaikkea luonnon populaatioissa. Sittemmin kiinnostuksen kohteeksi vaihtui metsäpäästäisen kromosomievoluutio, jossa innostuksen kipinän antoi mainio kenttäbiologi Uolevi Skaren. Myöhemmin mukana on ollut myös nisäkästutkija Asko Kaikusalo - eli molemmat yhteensä "Kieku ja Kaiku" - ynnä muita kenttäbiologeja. www-linkki-Sorex.

Rakkain kaikista tutkimusaiheista on ollut sylkikaskaan ekologinen populaatiogenetiikka, jota tutkimusta on harjoitettu Tvärminnen eläntieteellisen aseman saaristossa vuodesta 1968 lähtien ja edelleen. Tätä tutkimusprojektia on johtanut professori Olli Halkka (entinen puolisoni), ja kenttätöissä on mukana ollut koko Halkan perhe, lapset ja nuoriso, laajennettuna X:n nykyisellä puolisolla - sekä aikain mittaan lukuisa joukko muita tutkijoita ja kenttätyöavustajia. Tvärminnen kaskastyöt (heinäkuu) ovat olleet koko elämän eliksiiri ja energialataamo. Tutkijanelämä Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla on kokonaisvaltainen kokemus - se on täyttä elämää! Kiitokset "Tvärminnen hengelle" - sama voimautumisen kokemus on muillakin! Tutkimuslinkki-Philenus. www-linkki-Philaenus.

Opettajana. Oikeastaan jo opiskeluvaiheessa (vallitsevn tavan mukaan) sain lyhyitä pestejä perinnöllisyystieteen kurssiopettajaksi, vähitellen lyhyitä assistentin viransijaisuuksia, sitten varsinaisen assistentuurin ja vihdoin pysyvän perinnöllisyystieteen lehtorin viran. Tavallaan olen "kasvanut" muiden ohjauksessa omaan tehtävääni ja täyttämään paikkani perinnöllisyystieteen laitoksen opettajakunnassa. Varsinainen opetusalani oli kromosomitutkimus eli sytogenetiikka (www-linkki-KrMaa), mutta aikain mittaan olen opettanut perinnöllisyystiedettä varsin laajalla kentällä, välillä hoitanut viransijaisuuksina myös apulaisprofessorin ja professorinkin tehtäviä. Eläkkeelle siirryin vuonna 2002.

Mikä on ollut parasta. On vaikeaa vetää rajaa sille, mikä on ollut omaa persoonaani, mikä on työtä, mikä harrastusta - koska kaikki sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi joka olen minä. Tämä on kai aika tyypillistä yliopistossa toimiville ihmisille. Siellä jokainen on vastuussa lähinnä itselleen ja lähimmille työtovereilleen siitä, kuinka toimii tutkijana tai opettajana. Koko persoona on tässä tehtävässä mukana, kukaan ei sido tai rajaa malleja, ei opeteta toisen ihmisen laatimia tekstejä, vaan oppimateriaali tuotetaan itse ja itsen näköiseksi. Luulenpa että minulle henkilökohtaisesti iloa tuottavinta on kuitenkin ollut tutkimustyö. Parasta on ollut itse luonnossa liikkuminen (Tvärminne), havainnointi ja uteliaisuuden tyydyttäminen (esim. mikroskopointi), työn tuottama tekemisen ja oivaltamisen ilo (sisäinen kokemus) - pikemminkin kuin halu päteä tutkijain joukossa tai esittää tuloksiaan muille (ulkoinen kokemus).

Yksityishenkilönä
 
Olen ollut ison perheen äiti. Avioituesaani 1967 sain kaksi mukavaa poikaa mieheni Olli Halkan edellisestä aviosta ja sen jälkeen vielä kaksi omaa lasta. Lasten ikävälit olivat pitkiä 4,5 - 7 vuotta, joten koko ajan perheessä oli sekä pieniä että isoja ja vallankin murrosikäisiä lapsia. Perheeni pojilla on ollut suuret ja hurjan mukavat kaverijoukot ja tunsin aikanaan hyvin suuren joukon Lauttasaaren nuorisoa ja nyt nuoria aikuisia. Tyttäreni on hiljaisempaa ja kotona viihtyvää laatua. Avieron jälkeen (-84) välini perheen nuorisoon ovat säilyneet hyvinä samoin kuin entiseen puolisoonkin. Hän on parhaita ystäviäni samoin kuin hänen nykyinen puolisonsakin. Elämän rikkautta tämä vain on! Perheenjäsenistä lisää sivulla "4 Perheeni".

Rakkaat "omat ihmiset"

Perhekuntani - tytär Sara, pojat Erkki, Antti ja Vesa perheineen, Olli ja Kaisa, veljeni Heikki, Matti ja Eero perheineen. Ystäväni Maija, eräät as-palstalaiset., Tvärminnen eläintieteellisen aseman väki.

Rakkaat otukset

Kissani Hilda, metsäpäästäinen, sylkikaskas, sinitiainen
kissankello ja päivänkkkara, rantasappi
Rölli-peikko

Rakkaat härvelit

Tietokoneeni iMac, autoni Citroen Saxo, kamerani Minolta Dimage Xi.
Heljä Liukko-Sundströmin pupu-mukit

Rakkaat paikat

Lauttasaari, Tvärminne, Haapamäki, Suomi

Rakkaat leffat

Hatari (kutkuttavan riemukkaita kohtauksia)
Cliffhanger (mahtavat maisemat)
Enoni on toista maata (absurdin leijaileva olotila)

Rakkaat kirjat

Peppi Pitkätossu (elämänilon perusteos)
Nikkar-Tikkarin mäellä, Tiitiäisen satupuu (luettu lapsille - osaan ulkoa)
etenkin suomalisten naisdekkaristien dekkarit (Outi Pakkanen, Leena Lehtolainen ym)

Mielimusa

Vesa.Matti Loiri (Eino Leino 1 - oma mielentilani)
Hannu Syrjälahti (Kannel - saattelee uneen)
Junnu Vainio (merelliset laulut)
Anneli Saaristo (upean dramaattinen tulkinta)
Ylioppilaskunnan laulajat (ylevöittää sielun)
Elvis (saa kropan liikkumaan jumpatessa)
Beatles (nostalgiaa)
Rixi-baarin vappubändi (maailman paras!)
Jo joutui armas aika (aloittaa kesän)
Hoosianna (aloittaa joulun odotuksen)

Ihanuudet

Kesä! Vaahterasiirappi-saksanpähkinä-jäätelö

Inhotukset

Sianliha, Juonittelu

Haaveet

Punainen tupa ja perunamaa

Siirry alkuun - siirry eteenpäin

1 Kotisivu

 *2 Kuka olen*

3 Missä asun

4 Perheeni

5 Sukuni

6 Harrastukseni

7 Toiminta

8 Ajankohtaista

9 Linkit

päivitetty 3.5.2005
©Liisa Halkka