Olli Lehtonen 11.11.01 (muutettu 1.8.02)

Lähdekritiikin opettaminen ja opiskelu historian tunneilla

Tutkimus lukiolaisten taidoista

Historian-
tutkimuksen menetelmät

Huono haku- menetelmä

Kirjoitelmiin uusi luku

Nettisivun luotettavuuden arviointi

Lopuksi

Tehtäviä

1.     Informaation luotettavuutta ei osata arvioida

Opetushallitus teki marraskuussa 2000 tutkimuksen lukion 2. luokan opiskelijoiden viestintätaidoista. Taitotaso osoittautui opettajien arvioimana hyväksi, mutta ulkopuolisten arvioimana vain tyydyttäväksi. Opettaja-arviointien mukaan yli puolet opiskelijoista suoritti tiedonhankintakokeen hyvin.

Opettajat arvioivat opiskelijoiden menestyneen tiedonhakukokeessa
erinomaisesti 6%
erittäin hyvin 24%
hyvin 39%
tyydyttävästi 25%
välttävästi 6%
heikosti 0,5%

Ulkopuolisten arvioinnin mukaan suoritus ei ollut näin hyvä. Sen mukaan 67 prosenttia lukiolaisista menestyi tiedonhankintakokeessa korkeintaan tyydyttävästi. Opiskelijat tunsivat suhteellisen hyvin erilaisia tiedonhankinnan lähteitä ja tapoja, mutta eivät osanneet arvioida tietoverkoissa olevan informaation luotettavuutta. Osalla opiskelijoista ei ollut kovin jäsentynyttä kuvaa Internetin hakupalveluista tai Internetistä tietolähteenä.

Lähde: http://db.edu.fi/edufiuutiset/uutiset2.asp?ID=270

Tämä tutkimus oikeuttanee päättelemään, että tiedon luotettavuuden arvioinnin olisi oltava nykyistä enemmän esillä koulutyössä. Vaatimus tähän suuntaan voimistuu sitä mukaa kuin nettitiedon käyttö lisääntyy. Tietoverkko-osaamiseen kuuluu olennaisena osana se, että netin käyttäjä osaa arvioida löytämiensä sivujen luotettavuutta tietolähteenä.

2.     Historiantutkimuksen menetelmät

 

Historiantutkimukselle on ominaista selittävä ja tosiasioita järjestävä pyrkimys. Tutkija joutuu tekemään työtään sekalaisten lähteiden avulla – hän ei voi pohjautua vain yhteen tietolähteeseen. Työhön kuuluu käytettävän materiaalin luokittelua ja arviointia. Tämän vuoksi alalla on laajalti paneuduttu tiedon luotettavuuden arviointiin.

Tärkeä tutkimuksen perusta on tietolähteiden jako primaareihin ja sekundaarisiin lähteisiin. Primaariset lähteet ovat syntyneet tutkittavan toiminnan aikana, esimerkiksi veroluettelot silloin, kun verotusta on suoritettu. Toiseksi lähteet jaetaan jäänteisiin ja kertoviin lähteisiin. Kertoviin lähdeteksteihin sisältyy kirjoittajan tulkintaa, mutta jäänteet eivät sisällä tällaista tarkoituksellista informaatiota.

Yleisesti ottaen jäänteitä pidetään luotettavimpina lähteinä. Niiden tekijä ei ole merkintöjä tehdessään ajatellut myöhempiä tutkijoita, eivätkä muistivirheetkään ole tuottaneet niihin virheitä. Tutkija ei silti luota täysin jäänteisiinkään. Niinpä veroluettelotkaan eivät anna virheetöntä kuvaa ihmisten tuloista ja omaisuudesta. Verotusta suoritettaessa veronmaksaja nimittäin yrittää välttyä veroilta, ja sen takia hän vähättelee tulojaan ja omaisuuttaan verottajalle.

a.                           Lähdekritiikki

Lähdekritiikki on menetelmä, jolla lähteen käyttökelpoisuutta arvioidaan. Ulkoinen lähdekritiikki tahtoo paljastaa väärennökset. Se siis kysyy, onko lähde todellakin se, jona se esiintyy. Lähde voi toisaalta olla käyttökelpoinen, vaikka se paljastuisi väärennökseksi, koska se kertoo silloin omaa tarinaansa väärentämiseen johtaneista tavoitteista.

Virheettömyyden tutkiminen on vain pieni osa lähdekritiikistä. Sisäiseksi lähdekritiikiksi nimitetään pohdintaa siitä, mihin tarkoitukseen lähde on tehty ja mihin kirjoittaja pyrkii. Tämän pyrkimyksen ei aina tarvitse olla kovin räikeää, kuten propagandaa tai hämäystä. Kirjoittajan oman rooli vaikuttaa jonkin verran tekstin sisältöön silloinkin, kun hänen suhteensa asiaan on neutraali.

Kuvitellaan, että yrityshistorian tutkija löytää kaksi rinnakkaista tekstiä samasta asiasta, ja havaitsee, että toinen niistä on tehty yrityksen asiakkaille ja toinen sen johtokunnalle. Hän päättelee, että johtokunnalle tehty on avoimempi, koska sen ei tarvitse kaunistella yrityksen tilaa. Luottamukselliseen käyttöön kirjoitettu teksti on siis tutkimuksen kannalta kiinnostavampi kuin julkisuuteen tarkoitettu. Sitäkään lähdettä ei silti uskota kritiikittä. Jos rakkauskirjeen kirjoittaja vannoo kohteelleen rakkautta, emme voi täysin varmasti tietää, onko hänen rakkausvalansa vilpitön.

b.                          Lähteiden riippuvuus toisistaan

Tutkija ottaa lähteitä verratessaan huomioon myös lähteiden keskinäisen riippuvuuden: vaikka sama tieto kerrotaan useammassa eri lähteessä, se voi silti olla virheellinen, jos virhe on kopioitu lähteestä toiseen. Ei voi siis luottaa siihen, että totuus on se tieto, joka useimmin mainitaan.

Kaikki edellä esitetty johtaa lopulta siihen, ettei historiantutkimuksessa ole lainkaan ehdottomia totuuksia. Kukaan kirjoittaja ei nimittäin voi vapautua pyrkimyksistään ja arvosidonnaisuuksistaan. Samasta asiasta voidaan aina saada uusia tutkimustuloksia, jos näkökulmaa vaihdetaan. Selvä malli tästä ovat tutkijoiden tekemät erilaiset Kekkos-tulkinnat.

Muutamia lähdekritiikin sääntöjä:

Jäänne on arvokkaampi tietolähde kuin kertova lähde.
On otettava selville, mihin tarkoitukseen lähde on tehty.
Pitää hakea useampia lähteitä ja vertailla niitä keskenään. Samaan suuntaan viittaavat lähdetiedot vahvistavat toisiaan, mutta toisistaan riippuvat lähteet eivät tuo lisää todistusvoimaa.

 

Lähteet: Torstendahl, Historia som vetenskap. 2 p. 1971, s. 54 – 153

Gottschalk, Understanding History. Second Edition. New York 1969, s. 41 – 220

Anttila, Tutkimisen taito ja tiedon hankinta http://www.metodix.com/showres.dll/fi/metodit/methods/etusivu viimeisin muutos 12.1.2000

 

3.     Huono hakumenetelmä vinouttaa tuloksia

Varsin suosittu tiedonhakumenetelmä Internetissä on sanahaku. Se toimii niin, että tiedonhakija syöttää hakukoneeseen valitsemansa hakusanat, joiden mukaisesti hän saa hakutuloksia. Tulos on yleensä täysin mekaaninen: kaikki ne sivut luetellaan, jotka täyttävät hakukriteerin.

Sanahaun vitsauksena on satunnaisuus: epämääräisesti asetetut hakusanat vievät tiedonhakijan sivuraiteille, esimerkiksi sivuille, joilla asia mainitaan vain ohimennen tai joiden kirjoittaja ei tunne asiaa kovinkaan hyvin. Eroja eri hakukoneissa on siinä, millaisessa järjestyksessä tulokset esitellään. Google-hakukoneen http://www.google.com käyttöön ottama arvojärjestys antaa etusijan niille sivuille, joihin on muilla www-sivuilla paljon viittauksia. Tällä tavoitellaan sitä, että ensimmäisenä mainitut sivut olisivat luotettavimpia ja arvostetuimpia alan lähteitä.

Nettitiedon haussa olisikin suosittava aihehakemistoja.

c.                           Vertaileminen

Vanhassa tutkielmien teko-ohjeessa vaaditaan, että työn pitää perustua useampaan kuin yhteen lähteeseen. Tällä on pyritty pois referaateista ja kohti lähteiden vertailemista. Internet-tiedon epätasaisuus tarjoaa usein koululaisellekin tilanteita, joissa on soviteltava ristiriitaisia tietoja yhteen. Lisätekijä on toisistaan riippuvien lähteiden runsaus: samaa tietoa toistetaan netissä hyvin usein. Näin ollen vanha ohje pätee yhä: yksi lähde ei riitä tutkielman tekoon.

Lähteiden keskinäiset suhteetkin olisikin otettava huomioon koulukirjoitelmissa. Koska Google-haku nimenomaan perustuu viittaussuhteiden luokitteluun, se saattaa olla muita hakukoneita parempi keskinäisten riippuvuuksien selvittelyssä. Sen related-toiminto (samankaltaisten sivujen etsintä) saattaa antaa valmiita vastauksia riippuvuussuhteisiin.

 

4.     Kirjoitelmiin on lisättävä luotettavuuden arviointiluku

Tiedon luotettavuuden arviointi on olennainen osa Internet-tutkielmien tekoa. Tämä voidaan toteuttaa eri tavoin, mutta koulutyössä voi olla käytännöllisintä antaa kaikille tutkielman tekijöille yhtenäiset ohjeet. Seuraavaan on hahmoteltu yksi ohjeistus. Sitä täytyy kuitenkin käyttää harkiten: ikätaso, eri tutkimusaiheet ja käytettävissä oleva aika on otettava huomioon.

Tutkielmaan lisätään selostus sen laatimisessa tehdystä lähdekriittisestä työstä, otsikkona esimerkiksi Tiedon luotettavuuden arviointia. Se sisältää kuvauksen tiedonhakumenetelmistä, lähteiden luotettavuusarvion ja selostuksen tietojen vertailutyöstä. Selostukseen voi merkitä myös joitakin hylättyjä lähteitä, vaikka niillä ei olisikaan osuutta itse tekstissä. Selostuksen kokoava lopetuskappale voisi syntyä vaikka niin, että kirjoittajaa pyydetään antamaan lähdekriittisiä ohjeita sille, joka joskus myöhemmin tekee samasta aiheesta tutkielman.

Tutkielmaan luku tiedon luotettavuudesta

Millä tavoin olet hankkinut tiedot? Miten etsit painettuja lähteitä? Mitä Internetin tiedonhakutapoja käytit?
Esitä lähdekritiikin periaatteilla tehty arvio löytämiesi www-sivujen luotettavuudesta. Myös hylättyjä lähteitä voi mainita.
Miten vertailit hankkimiasi tietoja? Jouduitko tekemisiin ristiriitaisten tietojen kanssa?
Kokoava loppukappale syntyy vaikkapa miettimällä, mitä tiedonhankintaohjeita antaisit ystävällesi, joka aloittaisi työn samasta aiheesta.

 

5.     Nettisivun luotettavuuden arviointi

Sisäisen lähdekritiikin tarkoitus on selvittää, mihin tarkoitukseen lähde on tehty. Tämän kautta voidaan nimittäin myös arvioida, kuinka käyttökelpoisia ja luotettavia ovat sivuston sisältämät tiedot. Tämän perusedellytys on se, että tietojen alkuperä merkitään näkyviin lähdeviitteinä. –  On toisaalta olemassa mahdollisuus, että sivusto on julkaistu kokonaan väärän henkilön tai organisaation nimissä (aitousongelma), mutta tämä voitaneen jättää koulutilanteissa huomioimatta. Eri asteinen tietojen väärentäminen on nettisivuilla silti varsin yleistä.

Lähdekritiikki nettisivuja kohtaan

Kerää tietojen alkuperä muistiin samalla kun keräät tietojakin. Myöhemmin voi olla yllättävän työlästä selvittää löydetyn tiedon alkuperä.
Ota selville, kuka on nettisivun julkaisija ja kirjoittaja.
Mihin suurempaan kokonaisuuteen sivu kuuluu? (Selviää esim. sivulla olevasta linkistä tai lyhentämällä www-osoitetta lopusta yhden sanan verran.)
Mitä muuta tietoa kirjoittajasta on saatavissa? Merkitse muistiin esim. hänen kotisivunsa osoite.
Onko sivuilla näkyvissä tiedon alkuperä (lähdeviitteinä, kirjallisuusluettelona, tekstin joukossa tai muunlaisena selostuksena) ja kuinka täsmällisesti alkuperä on merkitty?
Mihin tarkoitukseen sivut on tehty?

 

d.                          Asiantuntemus

Lähdekritiikin osana selvitetään kirjoittajan asiantuntemus aiheesta, koska se vaikuttaa siihen, onko hänen julkaisemansa tieto luotettavaa. Työ voidaan aloittaa itse sivustosta. Jos sivu on julkaistu jonkin koulun palvelimella, sivu on luultavasti opiskelijoiden tekemä. Lisätietoja tekijästä voi etsiä internetin hakukoneilla etsimällä sivuja, joissa hänen nimensä mainitaan.

Asiantuntemuksen selvittäminen

Onko sivujen tekijällä alan tutkinto?
Onko tekijä julkaissut alalta kirjoja tai artikkeleita arvostettujen kustantamojen nimissä?
Missä työssä tekijä työskentelee tai on työskennellyt (esimerkiksi alan tutkimuslaitos)?
Mitä perusteita kirjoittaja käyttää väitteidensä tueksi? Hyvät perustelut kertovat huolellisesta työstä ja asiaan paneutumisesta.

Käytännössä tämä asiantuntemusarvio voisi olla osana joko oppilaan tutkielman lähdeluetteloa tai edellä mainittua luotettavuuden arviointilukua.

Julkaisutarkoituksen selvittämisessä ollaankin nyt jo pitkällä. Jos on saatu selville, että tekijä on opiskelija ja teksti on koulun palvelimella, työn tarkoitus on opiskelu. Alan asiantuntija taas on julkaissut työn tieteellisensä puheenvuorona, ansioituakseen tiedemiehenä tai raporttina työstä, johon on saatu ulkopuolista rahoitusta.

Uutissivuja tuottavien tunnettujen mediatalojen sivut voi lukea jokseenkin luotettavien, ammattimaisesti tuotettujen tekstien luokkaan. Tosin yksittäinen uutinen on kriteeriemme valossa epäluotettava: siinä ei ole lähdetietoja eikä ole varmuutta sen tavoitteista. Uutistekstiin voi  sisältyä joskus erikoisia pyrkimyksiä, kuten poliittisia vivahteita. Mediauutisten julkaisijalla on lähdesuoja, joka estää penkomasta esille jutun tietolähdettä. Uutistyö lähenee toisaalta virheettömyyttä siten, että samasta aiheesta julkaistavat seuraavat jutut sekä muiden mediatalojen jutut korjaavat mahdollista epätasapainoa.

e.                           Tarkkuus

Tietojen tarkkuutta (eksaktiutta) voi pitää jonkinlaisena pätevyyden mittarina, vaikkakin varauksin. Täsmällisiin tietoihin pohjautuva sivu antaa luotettavan vaikutelman. Kaikki numerotietoa vailla oleva ei silti ole epäluotettavaa. Voimme lisäksi saada selville selaimen avulla (Tiedosto - Ominaisuudet) sivun valmistumiseen liittyviä ja sen pätevyyttä kuvaavia tietoja. Sivuston keskeneräisyys voi taas kertoa siitä, että jokin olennainen puoli asiasta puuttuu, kun osa sen julkaisutyöstä on tekemättä.

Katso sivun tietojen tarkkuutta.

Ovatko tiedot tarkkoja numerotietoja vai epätarkkaa kuvausta?
Milloin teksti on kirjoitettu? Milloin sitä on viimeksi muutettu?
Onko sivu ajan tasalla? Esim. voisiko uudempia tilastotietoja olla saatavilla?
Onko sivusto valmis vai keskeneräinen?

 

6.    Lopuksi

Nettitiedon arvioinnin osuus historian ja yhteiskuntaopin opetuksesta kasvaa näiden vihjeiden mukana jo varsin suureksi. On ilmeistä, että historian opettaja ei voi yksin vastata koko tämän pellon kyntämisestä, vaan sen on oltava osa koko koulun työtä. Asiaa voidaan tältä osin edistää koulun tieto- ja viestintästrategiatyön yhteydessä. Toisaalta huolellisinkaan tekijä ei saisi viedä lähdekriittisyyttä liian pitkälle – ei kaikkea voi epäillä. Tarkoitus on oppia peruspiirteitä lähteiden luotettavuuden arvioinnista. 

Lähteet: Suominen, Viittaaminnen digitaalisiin lähteisiin http://www.utu.fi/hum/satakunta/digi/viittausopas/, viimeksi muutettu 26.3.2002

Routio, Kolme tiedon lajia. Taideteollinen korkeakoulu http://www.taik.fi/projekti/metodi/048.htm, viimeksi muutettu 14.2.2001

Espoon kirjaston Tuoppi-sivut http://espoonkirjasto.wysiwyg.fi/tuoppi/tekstit/lahdekritiikki.html

Kapoun, Teaching undergrads WEB evaluation http://www.ala.org/acrl/undwebev.html College & Research Libraries, viimeksi muutettu 9.7.1998

7.    Tehtäviä

  1. Mikä on seuraavien sivustojen julkaisemisen tarkoitus (mihin julkaisija pyrkii?)

  2. http://www.dlc.fi/yritys/microlit/
    http://www.ruthvilmi.net/hut/Project/Culture/History/start.html
    http://www.militaryheritage.com

    http://www.stoa.org/diotima/

  3. Selvitä, millä tavoin seuraavien sivustojen sisältö rakennetaan. Millaiseksi arvioit sivuston luotettavuuden syntytavan perusteella?

  4. http://www.vaikuttava.net
    http://september11.archive.org/

    http://hatewatch.org/

  5. Arvioi tekijän asiantuntemusta:

  6. http://www.winterwar.com/,
    http://www.chernobyl.co.uk/

    http://www.tieh.fi/tiehist/rantatie.htm
     

  7. Selvitä Helsingin Sanomien artikkelista, mikä on Tobinin vero. Etsi sanahaulla sanoilla ”Tobinin vero” kolme muuta asiaa selostavaa sivua ja arvioi kaikkien neljän sivun a) kirjoittajan asiantuntemusta, b) tietojen tarkkuutta, c) sivulla esitettyjen tietojen alkuperämerkintöjä ja d) sivujen tarkoitusta.