suomikartta

Kuolemajärven Kolkkala ja Koiviston Rautanen

Kuolemajärven Kolkkalan ja Koiviston Rautasen sivut perustuvat kirjoihin: "Kuolemajärven Kolkkala menetetty tulevaisuus" ja "Koiviston Rautanen"

"Kuolemajärven Kolkkala menetetty tulevaisuus" ilmestyi omakustanteena 2006. Valokuvia omien kotiarkiston kuvien lisäksi sain lainaksi kopiointia varten Kolkkalassa asuneilta ihmisiltä. Monet entiset kolkkalalaiset avustivat kuvien henkilö- ja paikkatunnistuksissa. Kuolemajärvisäätiöltäkin sain myös käyttööni muutamia säätiölle luovutettuja valokuvia kuvien digitoimista vastaan. Kiitokset vielä kuvien lainaajille ja kuvista henkilötunnistuksia tehneille ihmisille!

"Koiviston Rautanen" ilmestyi 2008. Koiviston Rautasen koulupiirin kylätoimikunta oli kylätoimikunnan puheenjohtajan Esko Kaukiaisen johdolla mukana kirjan aineiston keräämisessä ja myös kuvien henkilötunnistuksia tekemässä. Kirjahankkeen taloudellisia tukijoita olivat Koiviston Säätiö sekä Koiviston Auto Oy:n johtaja Martti Tommola. Kiitokset teille kaikille!

Kuolemajärven Kolkkala ja Koiviston Rautanen nettisivut

Sivujen katseluohje.
Pääsivuja on kolme: etusivu sekä Kolkkalan kylän kartta ja Rautasen koulupiirin kartta. Etusivun punaisessa navigointiraidassa olevia kylien nimiä klikkaamalla pääsee ko. kylän karttaan.

Kylien talot on merkitty kartoille numeroin; numeroita hiirellä klikkaamalla avautuu sivut, joissa on talojen asukastietoja, talojen GPS koordinaatit ja kyseisiin taloihin liittyviä valokuvia.

Kirjan kansien kuvia klikkaamalla saa luettevakseen ao. kylää koskevia Rannan sanomien kirjoituksia 1930-luvulta. Kun klikkaa etuvivun yläreunassa olevaa pilvikuvaa löytää pitäjärajoilla merkityn kartan Kolkkalan ja Rautasen alueesta.

Esivanhempia muistellen.

Pentti Loukonen

Huom!

Sivut eivät toimi explorer -selaimella.


Karjalan kannas

Karjalan kannas on suurelta osin alavaa, jossa maanpinta harvoin kohoaa yli 50 metrin korkeudelle meren pinnasta. Alueen erikoisuutena on karkearakeinen helposti murentuva rapakivi. Kannaksen rannikot ovat matalia ja hiekkaisia eikä siellä ole juuri muita saaria kuin Koiviston saaristo. Kannas on aina ollut eräs Suomen tiheimmin asuttu alue.

Asutustoiminta ruotsinvallan aikana.

Ruotsinvallan aikana kruunu pyrki verotulojen takia tietoisesti ohjaamaan asutuksen etenemistä asuttamattomille alueille, koska uudistalojen tultua verokykyisiksi kuninkaan tulot lisääntyivät entisten talojen verorasituksen lisääntymättä. Vuonna 1334 Maunu Eerikinpoika antoi Ahvenanmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen ja Uudenmaan asukkaille julistuksen, jonka mukaan jokainen, joka vain halusi, sai kuninkaan käskynhaltijan luvalla asettua asumaan sellaisiin metsiin, joita niiden lailliset omistajat eivät tahtoneet tai voineet saattaa viljelyyn. Uudisasukkaille myönnettiin verohuojennuksia. Usein myös ne talot, jotka olivat syntyneet kruunun asutustoiminnan tuloksena, jäivät veronkannossa myös pysyvästi erikoisasemaan.

Itä-Suomessa asutustoiminnan päätavoitteena oli saada asutus muuttumaan kiinteäksi sekä samalla lopettaa vapaa maanvaltaus ja asettaa kullekin talolle kiinteä, tilusten tuottoa vastaava vero. Vanhan perimätiedon mukaan lienee Viipurin seudulla jo Kaarle Knuutinpojan aikana 1400-luvun puolivälissä siirrytty kiinteään veroon. Esimerkiksi Liperissä, Pohjois-Karjalassa kerrotaan vielä 1700-luvun puolivälissä seudun asukkaat "yhä jatkavat kaskenpolttoa ja yhä muuttavat edestakaisin niinkuin lappalaiset metsässä ja asettuvat asumaan sellaisille paikoille, missä oli metsämaata kaskettavaksi". Siellä siirryttiin pysyvään verotukseen vasta 1766.

Suuri pohjan sota ja isoviha 1700-1721

Isovihalla tarkoitetaan sitä aikaa suuressa pohjan sodassa, jolloin Suomi oli venäläisten miehittämä.

Suuren pohjan sodan alkaessa Ruotsin kuninkaana oli Kaarle XII. Hän syntyi 17.6.1682 kuoli Norjan sotaretkellä 30.11.1718. Venäjällä valtaa piti tsaari Pietari Suuri, jonka hallitusaika oli 7.5.1682 - 8.2.1725.

Stolbovan rauhan (1617) jälkeen seurasi Kannaksella lähes 100 vuotta kestävä rauhan aika.

Venäjän sotatoimet Ruotsi-Suomea vastaan alkoivat 12.9.1700 Narvan linnoituksen piirityksellä. Matkalla Narvaan venäläiset kiduttivat kiinni saatuja Inkerin suomalaisia ja tuhosivat Inkerin suomalaisen väestön täysin.

Vihollisuudet Suomen alueella alkoivat myös syksyllä 1700. Venäläiset tekivät vuoden 1702 loppupuolelta alkaen hävitysretkiä ja laajempia hyökkäyksiä kiihtyvällä vauhdilla. Venäläiset hävittivät Viipurin eteläpuolista Kannasta ja Inkerinmaata perusteellisesti. He tuhosivat Kannasta keväällä 1704 ja tammikuussa 1705 valloittivat, rosvosivat ja tuhosivat Sortavalan. Väestö kärsi elintarvikepulasta ja venäläisten mielivallasta eläen äärimäisessä kurjuudessa. Ruttoa alkoi myöskin esiintyä. Venäläiset valtasivat Viipurin 14.6.1710. Viipurin valtausta he juhlistivat häpäisemällä vanhan esivallan edustajia. Samaan aikaan Viipurin ympäristössä oli verilöylyjä, esimerkiksi Uudellakirkolla venäläiset sulloivat 40 kyläläistä erääseen pirttiin, lukitsivat ulospääsytiet ja sytyttivät talon tuleen. Suurimmat veriteot olivat niin totaalisia, ettei silminnäkijöitä jäänyt ja asia selvisi ainoastaan ruumiskasoista. Karjalassa nämä venäläisten siviileihin kohdistuneet hirmutyöt ajoittuivat ensisijassa vuosiin 1702-1706 ja vuodelle 1710.

Silmitön vainoaminen koski koko Suomea. Tsaarin käskyn mukaan alkuvuonna 1716 "Kemistä asti oli otettava lapset ja nuoret orjiksi, kaikki aikuiset oli tapettava ja koko Pohjanmaa poltettava mustalle mullalle". Talot oli jo tällöin suurimmaksi osaksi hävitetty ja käskyn mukaan venäläiset hävittivät loputkin. Venäläisten hävitystyön jälkeen Pohjanmaan kuusi pohjoista pitäjää oli hävitetty lähes täydellisesti. Oulun pitäjässä ainoastaan kolmisenkymmentä taloa selvisi jotenkuten, samoin Limingan lähes 500 talosta. Siikajoen yli 200 talosta jäi pystyyn parikymmentä. Hailuodossa olleet yli 50 taloa olivat hävinneet.

Venäläinen esivalta ilmoittikin1719, että Maalahti, Närpiö ja Lapväärtti olivat ensimmäisen vihollisuuden aikana pahoin vainottuja, Vöyristä yli puolet oli autioina sekä Uusikaarlepyy, Pietarsaari, Lappajärvi ja Kruunupyy pahasti tärveltyjä, paikoitellen poltettuja ja paljon autiona. Kokkolassa, Vetelissä, Kälviällä ja Lohtajalla oli paljon poltettuja taloja. Mitä pohjoisempana talo sijaitsi sitä varmemmin se oli raunioina. Kalajoki, Pyhäjoki, Liminka ja Oulu olivat pitäjinä tuhottu ja venäläisen esivallan käsityksen mukaan nekin, jotka noissa pitäjissä vielä asuivat, olivat kärsineet vaikeista kidutuksista.

Suureen pohjan sotaan päättyi Ruotsin valtakausi Kannaksella. Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Ruotsi luovutti Venäjälle Kaakkois-Suomen, Inkerin, Viron ja Liivinmaan.

Viipurin ja Käkisalmen provinssille vahvistettiin ainoastaan vapaa uskonnonharjoitus, mutta todellisuudessa laki ja hallintokäytäntö säilyivät muuttumattomana eli noudatettiin keskiaikaista Kristoffer Baijerilaisen maan- ja kaupunginlakia. Vastaavasti Turun rauhassa vuonna 1743 Venäjään liitetyllä Kyminkartanon provinssin alueella noudatettiin ruotsalaista vuoden 1734 lakia.

kolkkalakirja

Kyläkirjaa Kuolemajärven Kolkkala menetetty tulevaisuus on saatavana Pentti Loukoselta puh. 040-7592286 hintaan 20 € + postikulut.

Tunnistettavia valokuvia 1
 
Tunnistettavia valokuvia 2
 
Rautasen koulukuvia
 
Rautasen äitienpäiväkuvia
 
Rautasen maatalouskerhokuvia
 
Pyssykalliolla äitienpäivänä
 
Rautasen ompeluseurakuvia
 
Kolkkalan koulukuvia
 
Kolkkalan äitienpäiväkuvia
 
Uutisointia 30-luvulla
 
Ennen laukauksia
 
Mainilan laukaukset
 
Talvisota Er P7

koiviston rautanen

koiviston rautanen

Kyläkirjan Koiviston Rautanen painos on loppunut. Kirjoja on muutamissa kirjastoissa ja niitä voi saada kaukolainaksi lähimmän kunnan- tai kaupunginkirjaston kautta.

koiviston rautanen

Kyläkirja Koiviston Rautanen on saatavana nyt E-kirjana Pentti Loukoselta puh. 040-7592286 hintaan 15 €

Sivuillani käyty yhteensä laskuri kertaa.

Tilaukset ja palautteet myös osoitteeseen

pentti.loukonen(at)kolumbus.fi

© Pentti Loukonen