L-pentueen päiväkirja

L- pentueen pupeloiden, Lallin ja Lyylin, elämän ensimmäisten viikkojen päiväkirjaa.
1.12.07
Nita- mamma saapui Paneliantielle möhömahansa kera. Laskettu aika on 8.12., mutta koko edeltävän viikon olemme "hälytysvalmiudessa" mikäli rouva aikookin toimittaa jälkikasvunsa maailmaan aikaisemmin.
Nita ja Nitan masu lauantaina:

10.12.07
Noniin, uuden Yarracitat, "Lalli ja Lyyli" puserrettiin onnellisesti vaikkakin pitkän kaavan mukaan maailmaan eilen. :) Pikkutyypit on ihan hurjan isoja, ensiksi syntynyt punainen uros "Lalli" noin 290 grammaa ja kaksi tuntia veljensä jälkeen syntynyt ihan yhtä punainen "Lyyli" noin 350 grammaa. Isot lapset!

Onnittelut tuoreelle isukille Rickylle! :)

18.12.07
Lalli ja Lyyli tulivat yhden viikon kunnioitettavaan ikään 16.12.07. Kaksikosta voi sanoa, että sillä menee lujaa. Painot reilusti yli kaksinkertaistuivat viikossa. Ja miksipä ei, kun maitoa pursuaa joka tuutista yllin kyllin. Ihanan tummanpunaiset jässikät ovat kyllä ihan sikalihavia. Ne näyttävät pieniltä valailta. Tuskin jaksavat raahautua emon nisille 20 cm:n päähän. Pitkä matkahan se onkin sellaiselle, joka on yhtä leveä kuin pitkäkin. Pitäisikö ne laittaa dieetille?

Kunnon synttäripotretit yritetään saada aikaiseksi sitten, kun 2 viikkoa tulee täyteen ja silmät päähän.

23.12.07
No niin, Lalli ja Lyyli, kaksi viikkoa on pulkassa ja kaikenlaista tapahtunutkin. Silmät ovat auki ja molemmat läskipallerot jaloillaan. Tai ainakin melkein. Jos nyt jaloillaan olemiseksi voidaan sanoa sitä, että yrittää pungertaa kauhealla draivilla eteenpäin mutta tekeekin täydellisen mahalaskun rojahtaen alustalle pitkin pituuttaan ja huomattavaa leveyttään, ketarat levällään.

Taitavia akrobatia-esityksiä on nähty: Lalli (tai Lyyli) imee posket lommolla nisää kuten aina, samalla kun äiskä putsailee peräpäätä tarmokkaasti. Pentu kohoaa pääseisontaan ja killuu takaraajat pystyssä taivasta kohti, mutta imutus ei petä, vaikka maapallo suistuisi radaltaan, ja ateriointi jatkuu häiriintymättä. Tulevaisuus sirkusalalla lienee taattu. Päivittäinen sota on taas käytävä siitä kaikkien parhaimmasta nisästä, joka on kumpaisenkin mielestä se ainoa oikea. Se on pennun elämää ja elinvoiman merkki, että pitää sitkeästi puolensa alusta alkaen. Ja kunnon koiramaista käytöstä lienee sekin, että ensimmäiset hännän heilutukset on jo nähty. Kynnet on leikattu ja ensimmäiset matokuurit koettu. Kokemuksissa siis löytyy. Cool!


Lalli


Lyyli

2.1.08
Ei kuulkaa 3-viikkoinen lyllerö ole vielä kaikkein valokuvauksellisimmillaan, pakko tunnustaa. Eivätkä taida taidevalokuvauksen salatkaan olla vielä täysin kuvaajien hanskassa. Tässä silti pari pikku näytettä, katsokaa ja ihastelkaa:
Lalli ja Lyyli, läskimakkaroiden parasta A-ryhmää! Painot ovat sitä luokkaa, ettei kehtaa tunnustaa julkisesti. Mutta silti mennään lujaa, jos ei neljällä jalalla niin ainakin kahdella ja otetaan vielä leukaperät avuksi, mikäli tarve vaatii. Uteliaisuus on kovaa luokkaa, ja pentulaatikon ulkopuolinen avara ja tuntematon todellisuus kiinnostaa valtavasti. On siellä muuten jo vierailtukin. Maailma tulee olemaan kovilla näiden pikku hurjapäiden kanssa. Mutta niin pitääkin, itseluottamusta vain kehiin heti kun rahkeet kestävät. Pinskultahan se onnistuu. Pitäköön maailma huolen itsestään. Maanmainiot mussukat!

Ja voiko joku tosissaan väittää, etteikö 3-viikkoinen mötkäle, joka jo tiedostaa täysin ympäristönsä ja alkaa vauhdilla harjoittaa täyttä elämänhallintaa, olisi lumoava olento? Painonhallinta on tosin vielä pahasti hakusessa!

Lalli:


ja Lyyli:


7.1.08
Koirahuone vallattu! Seikkailevat sankarimatkailijat Lalli ja Lyyli ovat nuohonneet nurkat ja kääntäneet kivet. Kivaa on ollut. Voittoisilta retkiltä on sitten hienoa palata uupuneena pentulaatikon lämpöön ja nukahtaa näkemään hurjia unia tulevista valloituksista oman mamman tutussa sylissä. Muutamat kaksijalkaisetkin on jo ohimennen ehditty katsastaa. Outoa porukkaa. Tietoa ja kokemusta on siis jo kertynyt taas lisää. Seikka on saletti, toteaa voimakaksikko.

Kunnon sumopainikisat ovat ohjelmassa muun hässäkän ohella ainakin kerran päivässä. Paksukaiset lähestyvät toisiaan vähemmän hienovaraisella asenteella eli päälle vaan ja ota kiinni mistä saat, uhkaavan kurinan säestyksellä. Vastapuoli ei kalpene tippaakaan vaan antaa takaisin samalla mitalla. öhinää ja ähkettä! Homma tosin lässähtää nolosti ja nopeasti, kun 4-viikkoisen ötökän kantti ja kunto pettävät melkein samantien. Sitten ollaankin jo sylikkäin sulassa sovussa pikatirsoilla ja taju kankaalla. Hei, vähän katu-uskottavuutta peliin kuulkaas!

Toinen matokuuri on kestetty kulmat ja kuonot kurtussa. On myös koettu uusia kulinaristisia nautintoja eli maisteltu pehmennettyä papanamössöä a la Hill's. Mielipidekyselyn tulokset:
- Lalli: ihan jees, ihkua nannaa
- Lyyli: siteeraan Marcoa eli nami nami.

15.1.08
Voi teitä ihania 5-viikkoisia pikku mussukoita! Olette niin suloisia siinä yrittäessänne oikein poseerata kameran edessä ensi kertaa. Kovasti jännittää, kun kaikki on niin uutta ja outoa.

Kuinka nopeasti aika kuluukaan. Kohta joudun luopumaan teistä, pikku kullanmurut, ja lähettämään teidät avaraan maailmaan. Uskon, että se kohtelee teitä hyvin. Toivon teille kaikkea hyvää ja pitkää, onnellista elämää. Kyynel tulee erotessa varmasti kasvattajamamin silmään ja kova ikävä iskee. Onneksi tiedän, että tulemme sentään jatkossa tapaamaan toisiamme usein. Se helpottaa ikävää hieman.


Lyyli


Lalli

21.1.08
Söpöläiset, sunnuntailapseni. Kuuden viikon iässä sitä ollaan jo olevinaan niin isoa hurttaa että! Pennun kehitys on alkuun päästyään uskomattoman nopeaa. Onhan tätä jo nähty, mutta on silti edelleen mielettömän hauskaa seurata Lallin ja Lyylin elämäniloista kohellusta. Koirahuone on hylätty jo aikoja sitten maailman tylsimpänä luolana. Vauhti sen kun kovenee. Varsinkin spurttipolitiikka on loistavassa mallissa. Sisko ja sen veli painaltavat kiitolaukkaa ympäri kämppää ja jättävät kosteita käyntikorttejaan matoille ja lattioille. Mutta kuka sitä nyt pienistä piittaamaan. Kyllä teistä vielä hyvä tulee, kunhan saadaan vähän lisää järkeä pääkoppaan.

Leikit ovat pennun työtä. Pehmoleluja on hankittu mittava kokoelma. Niiden kanssa käydään kivikovia kamppailuja ihan joka päivä. Koirahuoneen "agilityrata" (= pahvilaatikkokäytävä) on ahkerassa käytössä. Olkkarin sohvan alle aloitekykyiset neropattivauvat ovat lisäksi kyhänneet itse ihan oman radan. Pikku puruluut ovat nastaa pureskeltavaa, joskin niitä on pakko välillä tappaa oikein kunnolla. Rottakoiria nääs! Viherkasvit saavat huutia hirmuisessa vandaalihyökkäyksessä.

Lasiterassille poiketaan välillä innokkaasti haistelemaan Suomen raikasta talvi-ilmaa ja kurkkaamaan ulko-ovelta, uskaltautuisiko pikku lenkille tammikuiselle, kalvakalle nurmikolle. Pari askelta patiolla ja ei kun kipin kapin takaisin kodin lämpöön. Lapsiparat luultavasti kiroavat maan, johon ovat sattuneet syntymään.

Myös jäsentenväliset jatkuvat entistä kiivaampina. Armoa ei pyydetä eikä anneta, eikä kaunaa kanneta. Kaikki siis toistaiseksi hyvin.

2.2.08
No niin, Lalli ja Lyyli, 8 viikkoa ovat ohi yhdessä vilauksessa. Rakkaat kullanmuruni ovat nyt joutuneet eroamaan toisistaan sekä kohta myös kasvattajamamistaan, niin hauskaa kuin meillä on yhdessä ollutkin.

Lyyli on jo uudessa kodissaan Havukoskella laittamassa asioita kovalla tohinalla uuteen järjestykseen. Sopeutuminen onnistui per heti. Lyyli onkin kiva ja avoin gimma, jolla tuskin tulee olemaan hädänpäivää missään olosuhteissa tässä maailmassa. Lalli tosin odottelee täällä vielä vähän aikaa pääsyä uuteen kotiin. Se on kuitenkin löytänyt korvikkeeksi maailman ihanimman viihdyttäjän Korusta (ikä 20 kk), joka on sopivan lapsellinen ADHD-tapaus kypsään ikään ehtineen 8-viikkoisen raggarin seuraneidiksi. Kova meno siis jatkuu, joten ei meillä ole odotettavissa pitkäveteisiä hetkiä ihan lähitulevaisuudessakaan.

Paljon, paljon onnea ihanille pikku mussukoilleni Lallille ja Lyylille maailman turuilla, jossa pian vaikutatte molemmat! Toivon antaneeni teille hyvät eväät elämälle. Olen ainakin tehnyt parhaani.

Päiväkirjamerkinnät Yarracitta L-pentueen elämän alkutaipaleesta päättyvät tähän. Tavataan jatkossa muilla foorumeilla, toivottavasti mukavissa merkeissä.