Blogi (uusi ikkuna)
Vanha blogi (10/10 saakka)
Päiväkirja (vanha!)
Kuvia (vanha!, uudet kuvat blogissa)
Yhteystiedot:
Katja Nyman
Kehrääjäntie 8
20660 Littoinen
050
4860198
katja.nyman(@)
elisanet.fi
poista sulut
@-merkin ympäriltä
1.11.2003 Alastarolla syntyi DA's Kismetille 5 pentua, 4 naarasta ja yksi uros. Huomasin ilmoituksen myytävänä olevista Jack Russell terrierin pennuista Turun Sanomista lauantaina 13.12. ja keskusteltuani Marcon kanssa soitin Mari Vainiolle sunnuntaina 14.12. ja päätimme lähteä katsomaan pentuja. Matkalla sanoin vielä Marcolle, että "ei meidän ole pakko ottaa pentua, jos sinä et sitä sitten halua, käydään VAIN katsomassa". Kaikki koiranomistajat tietävät, ettei pentuja käydä VAIN katsomassa, kyllähän sellainen melko varmasti sitten tulee varattua ja ostettua. Päästyämme perille nämä viisi ihanan suloista ja vilkasta pentua veivät sydämen. Osalle pennuista oli jo ostajaehdokkaat löytyneet, mutta pentueen pitkäkarvaisin ja rauhallisin pentu ei ollut vielä valloittanut kenenkään sydäntä. No minun ja Marcon sydämen se kyllä vei kertaheitolla. Mari suostui myymään meille pennun ja sovimme, että tulemme hakemaan sitä viikon päästä maanantaina 22.12.
Yksi vaikea päätös oli koiran nimeäminen. Mari toivoi, että roturekisteriin laitettaisiin B:llä alkava nimi ja tätä yritimme pohtia. Kaikki hyvät B-alkuiset nimet olivat poikien nimiä, Bono tuntui hyvältä nimeltä. Halusimme kuitenkin rekisteriin tytön nimen ja päädyin Bonitaan, koska sitähän Bono on, kaunis. Hakua edeltävällä viikolla hankimme Bonolle ruokakupit, kuljetusboxin (Clipper 3), leluja, pannan ja hihnan jne. Minä en tietystikään osannut puhua mistään muusta kuin Bonosta...
Maanantaiaamuna 22.12. katsoin ulos ja lumihanget olivat korkeat. Soitin Marille hiukan ennen lähtöä, että oliko siellä aurattu teitä, pääsemmekö edes perille. Mari sanoi, että aamulla oli aura-auto käynyt, joten päätimme lähteä matkaan. Auto oli tietysti jumittunut lumihankeen ja kaivoimme sitä sieltä ylös yli puoli tuntia. Matkalla Alastarolle näimme useita autoja (ml. linja-auton) jumittuneena lumihankeen. Päätiet olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mutta Alastaron keskustasta eteenpäin tielle oli tuullut lunta ja jouduimme taistelemaan Toyotallamme näiden lumikinosten läpi.
Pääsimme kuitenkin perille ja siellä odotti Bono ja Vainioille jäävä pieni pentu emänsä kanssa. Allekirjotimme sopimukset ja suoritin loppumaksun. Mari kertoi meille rotuyhdistyksestä ja antoi mukaan hoito-ohjeet, ruokaa, kupin ja vähän herkkuja ja niin matka kohti Bonon uutta kotia alkoi. Alkumatkalla Bono vinkui, mutta jo ennen kuin pääsimme Alastaron keskustaan, se oli nukahtanut ja nukkui koko matkan Turkuun.
Ensimmäinen päivä kotona meni oikein loistavasti, tutustuttiin asuntoon ja käytiin ulkonakin pyörähtämässä. Huomasimme aika pian, että mattoja ei kannattanut pitää lattioilla, joten otimme kaikki muut paitsi olohuoneen ja keittiön matot pois. Ensimmäisenä yönä yritimme olla "kovana", koiraa ei oteta sänkyyn. Marco ei jaksanut kuunnella kovinkaan pitkään vikinää, joten nostimme sen sänkyyn ja siitä lähtien se on siellä nukkunut. Marco onkin ollut Bonon kanssa aivan ihana. Sekään ei voi väittää, etteikö Bono olisi sille huipputärkeä, niin paljon Marcon silmät loistaa, kun se leikkii Bonon kanssa. Ihania ovat kumpikin!
Aloitimme heti ensimmäisinä päivinä Bonon totuttamisen yksinoloon. Ja hyvin Bono tuntui sopeutuvan. Vain alussa jäi itkemään meidän peräämme, ja odotti meitä kenkähyllyssä, johon oli raivannut tilaa.
Jouluaattona lähdimme Marcon vanhempien luokse ja Bono vei kaikkien sydämen kertaheitolla. Koska emme olleet päässeet vielä kovin pitkälle paperille opettamisessa, saivat Raijan ja Pepen jokainen matto pissakasteen, mutta Raijaa se tuntui vain naurattavan.
Bono alkoi tutustumaan heti saman talon koiriin. Alakerrassa asustaa tiibetinspanieli Severus, joka on Bonoa vain 2 viikkoa vanhempi, niiden telmimistä on kiva seurata. Yläkerrassa asuu perhoskoira Jesse ja senkin kanssa Bono on hyvää pataa. Berninpaimenkoira Keiko on Bonon mielestä todella kiva, kun sen jalkojenvälistä pääsee juoksentelemaan. Minua joskus kauhistuttaa Keikon koko, pieni Bono jää helposti jalkoihin leikin melskeessä. Se on tullut kyllä huomattua, että Bono on aivan peloton vipeltäjä: pienet ja suuret koirat ovat sen mielestä AIVAN IHANIA, kaikkiin pitäisi päästä tutustumaan ja olemmekin yrittäneet antaa Bonolle tämän mahdollisuuden.
Uudenvuoden aattona odotin Bonon pelkäävän raketteja, mutta se vain kuunteli pauketta illalla eikä ollut moksiskaan. Kun olimme lähdössä katsomaan vuoden vaihtumista kattoterassilta, Bono heräsi, joten otin sen sitten mukaan takkini sisällä ja hyvin sekin meni.
Ylös
Tammikuussa huomasimme, että Bono tekee 99 % pissoistaan ja kakoistaan ihan oikeaan paikkaan (siis jos ei tee niitä ulos). Olin aloittanut istu -ja maahan-käskyn opettamisen heti Bonon tullessa meille ja Bono osaakin ne jo hyvin sisätiloissa, ulkona kuuntelutaito ei ole mikään paras mahdollinen. Tammikuun puolessa välissä kävimme myös ensimmäisessä rokotuksessa Pieneläinklinikka Jarkko Rasilla, eläinlääkärinä Waltari (ei kuitenkaan Mika :)). Eläinlääkäri tutki Bonon korvat, jalat ja hampaat sekä kuunteli sydänäänet, kaikki kuulemma kunnossa. Bono ei millään meinannut pysyä paikoillaan, olisi ollut niin kiva tutkia kaikkea. Pistäminen olikin sitten se ikävämpi osuus käynnistä. En tiennyt kuinka kovasti koirasta pitäisi pitää kiinni, eläinlääkäri sanoi sen olevan lähes kivuton toimenpide. No ei ainakaan meidän Bonon mielestä! Eläinlääkäri pisti kerran, Bono vingahti ja liikkui eteenpäin, jolloin neula irtosi. Toisella pistokerralla sama. Kolmannella pidin Bonoa jo tosi kovasti kiinni ja sitten se vihdoin onnistui. Bono jaksoi vikistä vain hetken ja sen jälkeen sama vauhti taas päällä.
Tammikuussa ei mitään ihmeellisempää tapahtunutkaan. Yksi hauska tapahtuma tulee kyllä mieleen. Bono heräsi päiväuniltaan ja ajattelin lähteä sen kanssa ulos pissalle. Otin talutushihnan käteeni ja astuin Bonoa kohti, Bono peruutti. Toinen askel ja sama asia. En halunnut ajattaa Bonoa vaan laskin hihnan maahan ja lähdin hakemaan neuletakkia. Käännyin takaisin päin ja Bono seisoo talutushihnan päällä, katsoo minua suoraan silmiin ja kyykistyy pissalle hihnan päälle. Silmät viestittävät "tätä mieltä minä olen uloslähdöstä!". Eipä siinä voi muuta kuin nauraa.
Ylös
7.2. Lähdettiin vierailulle Jatan ja Samin luo Halikkoon. Jatalla ja Samilla on kissa, Rommi ja heitä pelottaakin miten Bono ja Rommi tulevat toimeen keskenään. Perille päästyämme Rommi kiipesi sohvan päälle ja vain Bono katseli sitä. Koko aikana Bono ei päästänyt yhtään haukahdusta eikä edes yrittänyt ajattaa/härnätä Rommia, vipelsi vain omien leikkikalujensa kanssa - kyllä me oltiin siitä ylpeitä! Bono kokeili myös reissulla saunomista, mutta ei ainakaan vielä siihen tykästynyt, katsotaan sitten taas kesällä.
12.2. Ilmoitin Bonon tammikuun alussa pentukurssille ja kurssi alkoi luennolla johtajuudesta. Huomasin luennolla, että meillä Bono on ottanut jonkinlaisen johtajanaseman, ei täydellistä sellaista, mutta jossain määrin kuitenkin. Päätin muuttaa hiukan käyttäytymistäni, tulokset nähdään tietysti tulevaisuudessa.
15.2. Tänään päätin siis vihdoin ja viimein kirjoitella näille web-sivuille jotakin. Bono onkin nukkunut koko ajan tuossa sängyllä, välillä tarkastaa etten ole hävinnyt minnekään ja jatkaa taas uniaan. Seitsemältä menemmekin ensimmäiselle pentukurssin tunnille, Marcokin tulee mukaan. Kertoilen sitten myöhemmin miten meni, odotukset ovat ainakin korkealla. Lähdenpä käymään Bonon kanssa pissalenkillä ja alan laittamaan ruokaa.
17.2. Pentukurssilla oli hauskaa! Huomasi kyllä, että Bono on vasta 3,5 kuukautta koska sillä ei ollut minkäänlaista keskittymiskykyä. Kun harjoiteltiin luokse tulemista ja harjoituksessa piti näyttää koiralle palkkaa, juosta hallin toiseen päähän ja kyykistyä selkä koiraan päin ja huutaa sitä (ohjaaja päästi koirasta irti), Bono päätti käyttää tilaisuuden hyväksi ja lähteä tutustumaan muihin koiriin. Kuten Paula sanoikin, yksi kerta riittää kouluttajan oppimiseen, koira ei yhdestä kerrasta opi. Harjoituksia ollaankin sitten jatkettu ahkerasti kotona, eiköhän ne tästä ala pian sujumaan. Eilen törmättiin iltalenkillä russelityttö Emmaan ja koirat kirmailivatkin vapaana, siinä oli vauhtia! Emma on lupaava agility-koira ja ikääkin jo yli 2 vuotta. Toivottavasti törmätään pian uudestaan ja voimme kysellä vähän lisää agilitystä!
18.2. Pyysin rotuyhdistystä laittamaan linkin Bonon sivuille ja se tapahtuikin tosi nopeasti. Sitä kautta Bono sai viestin siskoltaan Benitalta Vihdistä! Olivat niin samannäköisiä, että kyllähän ne siskoksiksi tunnistaa. Käytiin eilen illalla juoksentelemassa metsässä ja samaten tänään, harjoiteltiin vapaana oloa ja luoksetuloa, hyvin menee ilman häiriötekijöitä. Yritin näyttää Bonolle jäniksen jälkiä, josko se olisi lähtenyt niitä seuraamaan, mutta papanat tuntuivat kiinnostavan enemmän :) Bono on oppinut leikin "Missä vinku?" Se osaa tällöin mennä hakemaan vinkuleluansa josta sitten pitää taistella ja taas heitetään ja haetaan...
22.2. Oltiin eilen Marcon siskontytön 2-vuotis syntymäpäivillä ja siellä oli myös Oona (6 v.) ja Eetu (3 v.) (+ tietysti aikuisia). Bonolla siis riitti syöttäjää ja halijaa. Onneksi lapset ymmärsivät, ettei koiralle saa syöttää mahdottomasti herkkuja. Lähdettiin sitten ajamaan kotiin päin ja Bono nukahti heti autossa. Käytin sitä sitten kotona kerran ulkona ja annoin sille ruoan, mutta näitä hetkiä lukuun ottamatta se nukkui 7:ään saakka. Oli ilmeisesti leikit lasten kanssa väsyttäneet Bonon ihan täysin. Huomattiin syntymäpäivillä, että Bonolle on tullut uusi musta täplä! Se on hännässä oikealla puolella, aika alhaalla ja suurin piirtein peukalon pään kokoinen. Sitä ei kyllä aina näy, koska Bonolla on vielä suhteellisen pitkä turkki ja valkoiset karvat saattavat peittää sen. Se tulee varmasti näkyviin paremmin, kunhan keväällä nypitään karva. Tänään ollaan taas menossa pentukurssille, katsotaan mitä tänään opitaan, edellisen viikon harjoitukset ovat hyvässä vauhdissa.
26.2. Pentukurssilla oli kivaa! Harjoiteltiin taas luokse tuloa, tällä kertaa ihmiskujan läpi. Nyt meilläkin meni harjoitus todella hyvin, Bono tuli suoraan luokse vaikka ihmiset olivat ihan lähellä! Eli meidän metsäharjoitukset ovat tehneet tehtävänsä. Sitten harjoiteltiin kontaktia, ensimmäisellä harjoituskerralla kaikki koirat ja ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita, mutta sen jälkeen homma alkoi pelata. Viimeisellä harjoituskerralla talutushihnaan laitettiin löysä solmu, joka ei saanut kiristyä koko harjoituksen aikana. Eikä se kiristynyt! Tunnin lopussa saatiin harjoitella agilityn pujotteluesteitä ja sekin meni mielestäni todella hyvin. Tänään minun piti soitella Bonon kasvattajalle ja kertoa uusi puhelinnumeroni sekä kysellä rekisteripapereista. Mutta Mari ehti ensin. Olipas kiva kuulla heidänkin kuulumisia ja kertoilla miten Bonolla menee, vaikka tärkeimmät voikin lukea täältä. Rekisteripaperit ovat kuulemma tulossa. Käytiin töiden jälkeen myös toisessa rokotuksessa. Bono meni innoissaan eläinlääkärin vastaanotolle, mutta kun se näki neulan se ymmärsi mistä oli taas kyse ja vingunta ja pyristely alkoi. Me pidettiin Marcon kanssa kumpikin kiinni Bonosta, jotta rokotus onnistui. Eikä se sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin kauheaa. Kysyin eläinlääkäriltä myös Bonon pienistä näppylöistä ja näytettiin sitten Bonon korvia. Bono sai lääkkeen korvatulehdukseen, mutta näppylöitä eläinlääkäri piti pentuihottumana.
Ylös
2.3. Viime viikonloppuna vierailtiin Marcon vanhempien luona ja Bono jäi sinne hoitoon päiväksi. Sunnuntaina Bono olikin niin väsynyt, että pentukurssilla riittänyt energiaa enää tutustua agility-esteisiin. Kyllä me käytiin ne kaikki läpi, mutta hyppyjä Bono ei jaksanut harjoitella, putken läpi se kyllä jaksoi mennä. Tänään ja eilen ollaan tehty hiukan pidempiä lenkkejä, aurinko on paistanut aivan mahtavasti :) Eilen aloitettiin myös harjoittelemaan seisomista, sen harjoittelu onkin vaikeampaa kuin istumisen opettelu.
5.3. Eilen onnistui kynsien leikkaus ilman Marcoa! Ehkäpä se alkaa vielä sujumaan helpommin tulevaisuudessa :)
Ollaan vietetty Bonon kanssa rauhallista elämää, käyty päivisin useasti lenkillä ja harjoiteltu tottelevaisuutta. Eilen illalla käytiin ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Koska pienten koirien puoli oli tyhjä, mentiin isojen koirien puolelle. Kaikki koirat olivat hyvin kiinnostuneita Bonosta, mutta sitä alkoi pelottamaan, joten siirryimme pienten koirien puolelle, johon oli tullut bprderterrieri. Leikkimisestä ei tullut kuitenkaan mitään, koska uros tuntui olevan enemmän kiinnostunut Bonon takapuolesta kuin leikkimisestä :) Sama reaktio oli havaittavissa muidenkin urosten kanssa. Kun Bonolla on juoksut, sitä täytyy näköjään pitää tosi tarkkaan silmällä...
Meidän neidiltä alkoi viime viikonloppuna tippua hampaita, ainakin 4 on lähtenyt ja yksi heiluu. Uusia kasvaa jo lähteneiden tilalle. Viikonloppuna pitäisi käydä lemmikkikaupassa katselemassa takkia, uutta vinkulelua (vanha meni kahtia) ja jotain uutta ruokaa.
8.3. Ostettiin Bonolle uutta ruokaa, ProFormancea. Nyt olen sekoittanut sitä vanhoihin ruokiin ja näyttää maistuvan. Katseltiin lemmikkikaupasta koirien mantteleita ja ne olivat hirveissä hinnoissa: Bonon kokoisesta olisi saanut maksaa vähintään 45 euroa! Kävin sitten hakemassa kangaskaupasta öljykangasta, fleeceä, heijastin- ja tarranauhaa, hintaa 17 euroa. Tuosta kangasmäärästä saa vähintään 5 takkia. Ompelin sitten eilen manttelin Bonolle ja siitä tuli todella hyvä (kuka sen kissan hännän nostaa ellei kissa itse?), toivottavasti saan pian kuvia tänne. Aion tehdä vielä tänään sellaisen kevyemmän takin, esim. syksyn sateille. Eilen tehtiin pentukurssilla jälki ja kouluttaja (Paula Speer) kehui Bonoa loistavaksi jäljittäjäksi, jätti jopa osan makupaloista syömättä. Nyt sitten odotellaan lumien sulamista, että päästään tekemään oikeita jälkiä. Bonon rekisteritodistuskin tuli tänään, tiedot on päivitetty Sukupuu-sivulle.
22.3. Meneepä aika äkkiä! Bonon kanssa ei ole tapahtunut mitään erikoista, elellään säännöllisen päivärytmin mukaan nyt kun minä olen ollut kotona. Pentukurssi loppui viikko sitten ja nyt odotellaan pentujatkokurssin alkamista, 3.4. päästään taas opettelemaan uusia juttuja. Vanhoja ollaan kertailtu, ja kertailua jatketaan kunnes ne menee täydellisesti ja vielä sen jälkeenkin.
ProFormance ei sitten sopinut Bonolle oikein hyvin, se alkoi rapsuttelemaan itseään oikein urakalla. Vaihdettiin sitten Hau-Haun lammas-riisiin viikonloppuna, raksut on aika isoja, mutta näyttää kuitenkin maistuvan vaikkei kaikkia hampaita olekaan suussa. Laitoin tänään filmirullan postiin, toivottavasti ensi viikolla saadaan uusia kuvia Bonosta tänne sivuille.
Ylös
Huhtikuu 2004
13.4. Nyt ollaan jo huhtikuun puolessa välissä ja aurinko lämmittää jo mukavasti. Ollaan ulkoiltu Bonon kanssa ahkerasti ja aloiteltiin pentujatkokurssiakin. Ensi sunnuntaina mennään ensimmäistä kertaa match show'hun harjoittelemaan näyttelyitä varten. Bonon kaveri, ranskanbuldoggiuros Ruttu 7kk, lähtee meidän mukaamme. Kiva nähdä mitä tuomarit on mieltä meidän vauvasta.
Bono on himoulkoilija. Tultiin 5 minuuttia sitten ulkoa ja nyt se jo odottelee oven edessä koska mennään uudestaan :) Ajattelin tällä viikolla tehdä Bonolle jäljen metsään, saa käyttää nenäänsä ja aivojansa oikein urakalla. Täytyy varmaan tehdä se hiukan syvemmälle metsään, koska täällä liikkuu niin paljon koiria ja joku voi ehtiä syödä meidän jäljen ennen kuin me päästään liikkeelle.
Olen nyt nyppinyt Bonoa ahkerasti, etupää näyttää jo hyvältä, takapäässä on vielä tekemistä. Häntä kaipaa myös nypintää. Takapään nyppimisestä Bono ei tykkää yhtään, mutta tarvitaan vain voimakas ote ja karva lentää. Kirjoitan mahdollisimman pian miten mätsärissä kävi!
19.4. Mätsärissä meni ekaksi mätsäriksi ihan hyvin. Bono ei antanut tuomarin koskea itseään, pyrki vaan syliin ja väistämään kättä. Ravaaminen meni todella hyvin, muutamaa hyppyä lukuun ottamatta. Saatiin siis sininen nauha. Siniset tulivat sitten kaikki kehään ja niistä valittiin neljä finalistia, me oltiin mukana ja tultiin sitten sinisten neljänsiksi, mikä on todella hyvä sijoitus mielestäni. Kunhan vain harjoitellaan seisomista ja koskettelua, niin kaikki menee varmasti ihan hyvin russeli-näyttelyssä.
Ollaan odoteltu sitä kutsua toukokuun näyttelyyn, mutta sitä ei ole kuulunut, pitää kysellä sitä tällä viikolla, jos kutsua ei ala kuulumaan.
Ulkoiltiin juuri lähemmäs kolme tuntia, Bono olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin ulkona, mutta kun leikkikaveri Severus lähti sisälle, niin lähdettiin mekin. Huomenna päästään taas ulkoilemaan Bonon poikakaverin, Rutun, kanssa.
Ylös
Toukokuu 2004
11.5. Aika hurahti jälleen silmissä. Aloitin tällä viikolla
jälleen työt Salossa ja olin alunperin aika huolissani Bonon
pärjäämisestä, mutta ystävämme Riina ja Ruttu lupasivat käyttää
Bonoa päivisin ulkona, jotta sen ei tarvitse koko päivää olla yksin.
Hyvin on kuulemma näinä kahtena ensimmäisenä päivänä mennyt, Bono
ja Ruttu ovat leikkineet yli tunnin kumpanakin päivänä ja
sisäsiisteyskin on pitänyt pitkistä tauoista huolimatta. Ehkäpä
meidän neidistä on tulossa aikuinen, vaikkei juoksuja vielä olekaan
kuulunut.
Ollaan Marcon kanssa huomattu, että Bono on alkanut testaamaan meidän
auktoriteettiä, joten ollaan jouduttu hiukan tuomaan enemmän johtajuutta
esille. Pentukurssilla on ollut parikin luentoa, joilla on käsitelty
johtajuutta ja sieltä olen ottanut vinkkejä siihen, miten pitäisi
menetellä. Pentujatkokurssikin loppuu tällä viikolla, mitäköhän
sitä sitten keksisi? Me ollaan Bonon kanssa tykätty käydä kurssilla ja
varmasti ollaan jotakin opittukin, harjoittelu on kyllä jäänyt
vähemmälle, valitettavasti. Käytiin yhdellä tunnilla läpi agilityä
ja Bono tykästyi ihan täysin. Sen mielestä putki on aivan ihana ja
sitä sitten vedettiin edestakaisin! Ollaan aloittamassa agilityä
syksymmällä, siihen mennessä pitäisi noita tottis-asioita hiukan
käsitellä enemmän.
Lauantaina on sitten suuri näyttely Tampereella. Sitä odotetaan
jännittyneenä, kiva kuulla mitä mieltä tuomari on Bonosta. Suuria
odotuksia ei kyllä ole, Bonon kärsivällisyys nyt on mitä on. Viime
viikolla käytiin taas mätsärissäkin ja saatiin punainen ruusuke, mutta
ei sitten sijoituttu. Pentuja oli mätsärissä ihan älyttömästi,
lähes 50 ellei enemmänkin. Nyt pitäisi alkaa harjoittelemaan
seisomista, kirjoittelen ensi viikolla ja kerron miten näyttelyissä
meni. Kaikki lukijat, nyt peukut pystyyn!
20.5. Näyttelyssä oli kivaa! Bono ei sijoittunut, mutta Bonon sisko,
Tiltu valittiin näyttelyn parhaaksi pennuksi. Pientä sisarkateutta oli
ilmassa kotimatkalla :) Näyttely oli todella mukava kokemus ja nyt
osaammekin sitten seuraavalla kerralla toimia paremmin, harjoiteltavaa
vielä riittää. Huomasin, että Bono on todella laihassa kunnossa, muut
vaikuttivat paljon rotevammilta. Näyttelyssä Bono tapasi siskojensa
lisäksi Oonan ja Vilman, russelitytöt, joiden kanssa ollaan kirjoiteltu
ahkerasti terrieri.netissä. Hauskoja kavereita! Katso
Pyynikki 2004 -sivulta näyttely-kuvia ja videopätkä Bonon ja Tiltun
arvostelusta. Ihastuimmepa Bonon kanssa yhteen söpöön urokseen, nimeä
en huomannut kyllä kysyä. Bonon sulhoksi sitä ajattelin, ellei
sukulaisuus estä. Jotain sukua ovat kuulemma, mutta lasketaan
sukulaisuusaste sitten kun sen aika on :)
Paluumatka näyttelystä ei ollut niinkään mukava, Kiilto-tehtaan luona
oli noin 10-15 minuuttia aikaisemmin sattunut onnettomuus, ambulanssi ja
poliisi olivat jo paikalla. Luin teksti-tv:stä kotona, että
onnettomuudessa oli kuollut yksi ihminen.
Ylös
Kesäkuu 2004
7.6.
Hups! Taas hurahti yksi kuukausi. Vauva ei olekaan enää
niin vauva, nainen siitä piakkoin taitaa tulla :) Ollaan Bonon kanssa
tehty jo pitkiä lenkkejä, tuntuu ettei 2 tuntia tunnu missään,
energiaa on lyhyen levon jälkeen yhtä paljon. Ja silti riittää
seuraavanakin päivänä tarmoa tehdä tuhoja. Bonostakin on nimittäin
löytymässä termiitti-puoli, viime -ja tällä viikolla kotona on
odottanut ei niin mukava yllätys - seinät ovat saaneet Bonon
hampaanjäljet koristeekseen. Onneksi mitään älyttömän suuria reikiä
ei näy, ehkä nämä saadaan pakkeloitua piiloon. Toinen Bonon
rakastama/inhoama juttu on lehdet, jotka putoaa postiluukusta. Viikonlopun
Turun Sanomien pari ekaa sivua olivat aika repaleisia ennen kuin ehdin
ottamaan Bonon pois, joku siinä ärsyttää vallan mahdottomiasti
Aloitetaan Bonon kanssa kuun vaihteessa naksutinkurssi, tuntuu että
Bono haluaisi tehdä enemmän tottelevaisuus-asioita kuin tällä
hetkellä tehdään. Minä kun olen niin laiska niiden kanssa, mutta
tottelevaisuuskoulutus voisi tietysti hävittää tuon termiitin Bonosta
(toivossa on hyvä elää).
Käytiin taas viime viikolla mätsärissä, kohtalona oli jälleen sininen
nauha: Bono käveli todella nätisti ja olin siitä älyttömän ylpeä,
katsekontakti oli katkeamaton (jotain siis ollaan tehty oikein), mutta se
meidän akilleen kantapää - tuomarin tunnustelu - vei meiltä punaisen
nauhan. Bono väistää edelleen kättä noissa tilanteissa, vaikka
esimerkiksi koirapuistossa ei ole moksiskaan. Eli lisää harjoittelua
vaaditaan. Tästäkin kuvia Kuvat-osiossa.
Ylös
Elokuu 2004
16.8. Niin se kesä meni vauhdilla ohi. Aamulenkillä tuntuu jo syksyn
hajuja ilmassa, Bonon toinen talvi on edessä. Siihen ollaan jo alettu
varautumaan, kudoin Bonolle punaisen villatakin, jossa pyllyn päällä
lukee, että Bono. Kuvia tulee, kunhan saan vielä kauluksen tehtyä.
Kesä meni kivasti, ulkoiltiin paljon, lenkkien pituudet on kasvaneet ja
Bono ei mitään muuta tekisikään kuin juoksentelisi ulkona vapaana.
Tätä on kuitenkin pitänyt rajoittaa, koska Bono on alkanut testaamaan
kuka se johtaja tässä talossa on. Miten noin suloisen pään sisältä
löytyykin sellainen pomottaja? No, kuria on nyt tehostettu ja jotain
edistystä olenkin huomannut. Maailman ihanin koiruli se kuitenkin on,
aamuisin Bonoakin pusututtaa niin kamalasti. Ensi viikolla aloitetaankin
sitten Agility ja syksyn mittaan päästään toivottavasti testaamaan
keinoluolaan minkälainen metsästäjä tuo Bonsku on, kovasti ainakin
haukkuu jänisten, ketun ja oravien perään. Niitä nimittän näkee
tässä pihamaalla viikottain (no kettu ollaan nähty kerran),
kerrostaloalueella kaupungissa! Bono on pysynyt terveenä, ainoa ikävä
ongelma mihin törmättiin kostean kesän vuoksi on furunkuloosi eli
tauti, joka aiheuttaa ihmisen rakkuloiden näköisiä rakkoja tassujen
väliin, voi olla kivuliaskin. Pesu päivittäin mäntysuovalla, tarkka
kuivaaminen ja betadinella puhdistus sekä perunajauholla käsittely
saivat rakon häviämään viikossa. Muihin tassuihin sitä ei tullut ja
nyt täytyy olla kosteilla keleillä tarkka kuivaamisen kanssa. Mitään
hoitoahan tähän ei löydy. Olen yrittänyt saada Bonolle hiukan massaa
ja hyvänä apuna on toiminut Puhti-pakasteruoka (ks. www.puhti.net).
Se tuntuu maistuvan mainiosti raksujen kanssa. Nyt Bono on sitten jo yli
12, 5 tuumaa, korkeutta 32,5 cm eli 12,8 " ja painoa n. 6 kg. Ilmoittauduttiin tänään
myös Päänäyttelyyn Loimaalle, sitä varten harjoituksen on jo
aloitettu. Viime viikon mästäreissä huomasin, että ollaan tosiaankin
oltu kesä kesälaitumella... Katsopa uusia kuvia Kuvat-osiosta
ja Ystäviin on lisätty Justus.
Lokakuu 2004
Kääk! Mihin se aika menee? Bono on viikon päästä vuoden vanha!
Kertoilenpa mitä on tapahtunut edellisen kirjoituskerran jälkeen.
Agilityä ei päästy aloittamaan suunnitelmien mukaan, koska Bonon
juoksut alkoivat kaksi päivää ennen kurssi alkua. Kuvat-osiossa
on hauskoja kuvia kun Bono oli päivän aikana saanut villasukan
tarttumaan juoksuhousuihinsa. Punaiset lasten alushousut olivat Bonon
mielestä todella nolot: se meni eräänä iltana sängyn alle pariksi
tunniksi murjottamaan. Ensi viikolla otetaan uusi yritys sen suhteen, kun
agility- ja naksutinkurssi alkaa. Oltiin päänäyttelyssä Loimaalla ja
Bono pärjäsi hyvin ollen pennut 6-12 kk, karkea tai puolikarkea, yli
12,5" sarjassa voittaja! No kehässä ei ollut kuin yksi
kanssakilpailija, mutta voitettiin ainakin se. Ei sitten pärjätty
voittajakehässä, mutta eipä sillä väliä :) Bonon siskot Tiltu ja
Bellakin pärjäsivät hyvin: Tiltu oli kehänsä toinen ja Bella kolmas.
Katsopa Kuvat-osiosta kuvia siskoista.
Tässä tuomari Liz Hulmeen kommentit Bonskusta: "Lisää
sosiaalistamista, pullistaa spannatessa. Turkki vähän liian pehmeä.
Lisää luuta. Hyvät hampaat ja purenta". Se mitä lappuun ei
kirjoitettu oli, että Bonolla on hyvänpituinen selkä ja hyvät suhteet.
Tuo luu-kommentti koski päätä, Bonolla on aika kapea pää.
Sosialistamista ollaan yritetty harjoitella ja lisää harjoitellaan kun
kurssit alkavat, makkararinki saattaisi auttaa. Niin ja muuten, käytiin
Bonon juoksujen aikaan keinoluolalla ensimmäistä kertaa. Bonolla oli
kyllä pönttö ihan sekaisin ja pihalla olevat pojat kiinnostivat
hirvittävästi. Kettu murahti Bonolle kerran ja Bonoa alkoi pelottamaan.
Kun luolan kansi pistettiin kiinni, Bono huomasi, että mikä harjoituksen
tarkoitus oli ja alkoi haukkumaan. Menemme heti vuoden alussa uudestaan
yrittämään kunhan Justus on täyttänyt vuoden.