Oodi rakkaudelle, Tuomas Timonen (Teos 2007)

Runot:

Tuomas Timosen ja Teos-kustantamon luvalla

 

Oodi rakkaudelle (s.7)

Luuletko ettei hänen ole tuskallista vierailla vanhempiesi luona?
Luuletko että hän nauttii ystäviesi horinoista?
Luuletko että hän pitää varauksetta siitä kun ehostat itsesi lähes
tunnistamattomaksi mennessänne syömään tai elokuviin?
Luuletko että hän pitää mielipiteistäsi?
Luuletko että intiimi kosketus kanssasi on hänen
mielestään kerrasta toiseen taivaallista?
Luuletko että hän tykkää hoidella sekä sinut että hänet?
Luuletko että hän on samaa mieltä kanssasi niin
sanotusta sukupuolten tasa-arvosta?
Luuletko että hän pitää lempimusiikistasi?
Luuletko että hän haluaa kävellä niin hitaasti
kuin hän joutuu kävelemään kanssasi?
Luuletko että hänen mielestään on romanttista
pukeutua ostamiisi typeriin vaatteisiin?
Luuletko että hän rakastaa sitä että syötät hänelle
herkut jotka haluaisit itse syödä?
Luuletko että hän pitää nukkumisesta toisiinne kietoutuneina?
Luuletko että hän rakastaa sitä että hänen täytyy
huolehtia siitä että sinä heräät aamulla ajoissa?
Luuletko että hän rakastaa osallistua sinun unelmaasi?
Luuletko että hänelle riittää että sinun
mielestäsi hän olisi hyvä lapsiesi isäksi?
Luuletko että hän haluaa että korjaat seurassa
hänen puutteellista ranskan ääntämystään?
Luuletko että keskenkasvuinen luonteesi
herättää hänessä joka päivä empatiaa?
Luuletko että hänenkin mielestään teitä lähentää se että
avaudut hänelle aiemmasta sukupuolielämästäsi?
Luuletko että hän on otettu siitä että juoruat hänen
intiimin kosketuksensa puutteista tyttöystävillesi?
Luuletko että hän vastalahjaksi puhuu
sinusta ystävillesi pelkkää hyvää?
Luuletko että olet korvaamaton?
Luuletko että hän tarvitsee apuasi lääkäriajan varaamisessa?
Luuletko tekeväsi suurenkin palveluksen kun pakotat hänet
matkustamaan Berliiniin vaikka hän ei haluaisi lähteä?
Luuletko todella että jälkeenpäin hän on
kuitenkin iloinen että tuli lähdettyä?
Luuletko että hän jakaa niin sanotun
psykoanalyyttisen maailmankuvasi?
Luuletko että hän on kiinnostunut tulkinnoista
joita teet hänen unistaan?
Luuletko todella että ongelmanne ratkeaisivat jos hän vain
huomaisi kuinka paljon hän tosiasiassa vihaa äitiään? 

 

Runo ilman suunnitelmia (s.25)

Hspods shuf soi ewnhfgn s9 s fgnhls fg s fs l
Kk dehsd sd hd s ueiuwoe s sdpoivu sd jhgjs s s sjs fgögg
Poala ff tytods ssw qw aqdouvg s seihsf d d dkshf lks
Msiusef jsj ies jfjswleifs v v777s sjdsj vslifsi 32 sidjhvvnew
Ja mitä siitä seuraa, keltaisia lintuja vahtimestarin
polttimoiden avainnipussa.
Laukaus, laukaus, laukaus!
Mudtfaakkaus!
Lintujen houa sjfgjsg sfgodskj g krrrgaaaa!
ja huojuvaan kahvinkeittimeen asettunut pahvinen kyy,
kuinka saatoin päästää kello seitsemän menemään!
nyt kaupungilla hautajaissaatto käymässä tuleen.
Kas, tuossakin on kukka, ja tuossa!
 

Opetusnäytelmä nro 6: Yksinäisen runoilijan vierailu (s.10)

Ulrika, mitä teet, kun hyvä ystäväsi, yksinäinen
runoilija tulee käymään luonasi?
Siivoat, oikaiset matot?
Pukeudut hillitysti?
Keität teetä ja koetat kuumeisesti etsiä hyllystäsi jonkin
kaunokirjallisen teoksen, josta osaisit sanoa jotain ymmärrettävää?
Harjoittelet sanomaan lausetta: ”Olen viime aikoina
pohtinut, millä tavalla vähentäisimme tai edes sietäisimme
meitä ihmisiä erottavaa perustavaa eriarvoisuutta?”
Eiiiii..!
Ei näin, rakas ihminen, ei näin!
Unohda tuollainen kristillisperäinen hölmöily ja muista että
tappamisen jälkeen kaikkein kivointa on kiusata ihmistä.
Ai oletko sinä muka joku neitsyt – hei haloo…!
Vaihda yllesi aamutakki.
Älä käytä rintaliivejä.
Sotke tukka, että näytät juuri heränneeltä.
Harjoittele puhumaan rauhallisesti, kuin
hyvin tyydytetty nainen ikään.
Levittele likaisia alushousuja ja kondomeja ympäriinsä.
Jos sinulla ei ole käytettyjä kondomeja roskakorissa, kipaise
kioskilta pari pakettia uusia ja tee niille mitä tahansa, että
ne näyttävät käytetyiltä, ja jätä ne räikeästi näkyville.
Ripottele vielä käyttämättömiä kondomeja ikkunalaudoille,
kirjahyllyille, nojatuoliin, lattialle… merkiksi siitä, että oooh,
hallitsematon himo saattaa yllättää sinut missä tahansa.
Nyt olet valmis vastaanottamaan hyvän ystäväsi, yksinäisen runoilijan.
Avaa ovi, pyydä hänet istumaan, kehu
auringonpaistetta, venyttele ja keitä kahvia.
Istu nojatuolissa jalat ja aamutakki auki
niin, että pikkuhoususi näkyvät.
Hörpi kahvia hajamielisesti ja imeskele etusormeasi.
Tapita häntä välillä suoraan silmiin.
Näytä että lintuasi särkee… että se tahtoo visertää.
Nyt yksinäinen runoilija on silminnähden häiriintynyt:
hän tuijottaa lattiaa ja näyttää siltä että hänet voisi puhaltaa
tuuleen kuin tomuhiukkasen kirjankannelta.
Kun hän on änkyttänyt asiaansa puoli tuntia, saata hänet
ystävällisesti ulos ja sano että sinulle on tulossa vieraita.
Sulje ovi, pukeudu ja siivoa kondomit pois.
Jos sen sijaan levittelet kondomeja kaikkien
muidenkin vieraiden näkyville,
lopeta pelleily ja mene hoitoon.

 

Ohjeet sen taltuttamiseksi (s.24)

Pysähdy hetkeksi ja mieti, miksi sinulla on Se.
Pohdi, mitkä asiat aiheuttavat Sen.
Selvitä, mille asioille voit itse tehdä jotakin, mitkä edellyttävät
esimiehesi, työtovereidesi, ystäviesi toiminnan muuttamista.
Mieti, onko Se jatkuvaa vai kausiluontoista.
Arvioi onko sinulla liikaa Sitä.
Mieti, mitä teet Sen vastapainoksi.
Osaatko levätä, vai onko Se ottanut haltuunsa jokapäiväisen elämäsi.
Tunnista omat voimavarasi ajoissa.
Jos vapaapäivä tai lyhyt lomamatka ei riitä lepoon ja
rentoutumiseen, alat olla liian täynnä Sitä.
Huolehdi kunnostasi! Fyysinen rasitus poistaa henkistä painetta!
Tee jotakin erilaista, epätavallista, arjesta poikkeavaa!

 

Auringonnousu 1 (s.16)

Ikään kuin olisi normaalia, että on rappusia.
Ikään kuin olisi normaalia nousta rappusia
pitkin asuntoon aamupäivällä.
Ikään kuin pyykin peseminen olisi normaalia.
Ikään kuin normaalia että on hella, jolla voi keittää vettä.
Kattila on ihmeellinen.
Kuka on keksinyt ikkunat?
Miksi pihamaalla kasvaa omenapuu?
Ikään kuin olisi normaalia että on puita ja omenoita.
Tai että voi mennä metsään ja kerätä sieniä.
Ikään kuin olisi normaalia että meillä on tällaista tietoa.
Puhumattakaan lentomatkailusta: että on
jotain teräksestä tehtyä, joka lentää.
Kuka minulle kertoikaan, miksi laivat kelluvat?
Tai miksi vesi on märkää?
Tai miksi on punainen?
Ikään kuin olisi normaalia että on punainen.
Eikö sinua huimaa päivisin kun ajattelet mitä olet tekemässä?
Eikö sinua huimaa bussissa?
Eikö sinua huimaa hississä?
Eikö sinua huimaa seisoa kadulla ja katsoa kun
ihmiset kävelevät ikään kuin kaikki olisi hyvin?
Ikään kuin kaikki olisi hyvin.
Ikään kuin olisi normaalia että kaikki on hyvin.

 

Satunnaisia onnenhetkiä 1 (s.42)

kun kesken kesäpäivän hiljenee
ja mustia pilviä kerääntyy taivaalle.

kun sadepisara tipahtaa poskelle
ja ihmiset alkavat kiiruhtaa.

kun ikkunoita ja ovia suljetaan
ja mainoskylttejä kerätään kadulta pois.

kun tuoksuu kaadetulta puulta
ja nokkoset kasvavat jokapäiväisellä polulla.

joka aamu kun ennen ensimmäistäkään sanaa
savu raapaisee keuhkoja.

kun juna paukahtaa keskelle valoa
ja hurjat lumiset putoukset kutsuvat.

kun maisema on niin kuiva että se voi minä hetkenä hyvänsä
räjähtää palamaan.

ja joka kerta kun tuulee niin että puut katkeilevat
ja meri velloo turvonneena.

kun sataa lähes laivankappaleita ja kivensirpaleita
ja talot repeilevät ja pyörät tempautuvat tuuleen.

…jossain joku tekee elämänsä ihanimman virheen,
päästää irti, putoaa ja mätkähtää maahan.

 

Kasvatusohjeita 1 (s.9)

Jos hän haluaa sinisen pallon, anna se hänelle.
Jos hän haluaa sinisen pallon, älä anna sitä hänelle.
Kysy, eikö hän halua sinistä palloa.
Käske hänen ottaa sininen pallo.
Lyö häntä, jos hän ottaa sinisen pallon.
Kysy, eikö hän halua sinistä palloa.
Anna hänelle punainen.
Lyö häntä joka kolmas kerta, kysyipä hän mitä tahansa.
Opeta hänelle, että keittiöveitsi on vaarallinen.
Kiellä häntä koskemasta keittiöveitseen.
Anna hänelle sininen pallo.
Jos hän ottaa sen lyö häntä.
Jos hän ei ota sitä, lyö häntä lujaa.
Kysy, eikö hän halua sinistä palloa.
Anna hänelle punainen.

 

Pohjat (s.46)

Maailma ei kysy sadan vuoden kuluttua, oletko onnellinen.
Sota ja rauha, sota tai rauha,
terrorismi, kuka on todella terroristi?
Yön turvonnut häpyhuulitaivas
erittää.
Kävivät päivällä katsomassa pattereitani ja nyt
ne lorisee.
Napajäätiköt sulaa. Kiinassa on hyvät taloudelliset näkymät;
se selättää vielä pedofiilipappien Euroopan unholan.
Raija kävi iltapäivällä ja pestiin pyykkiä ja
se häipyi. Pyysi
mukaan mutta sanoin ovella: kaksi surua ei
mahdu yhden sateenvarjon alle.

 

Satunnaisia onnenhetkiä 2 (s.63)

Eilen tässä oli vielä penkki ja penkillä
nainen lukemassa iltapäivälehteä,
ja nyt haluaisin kysyä sinulta seuraavaa:
Mitä työhuoneesi ikkunasta näkyy?
Oletko ostanut jo mansikoita?
Kuinka varpaasi voi?
Vieläkö lokit kirkuvat öisin?
Mitä ajattelet iltaisin?
Oletko koskaan yksinäinen?
Mitä teet sunnuntaisin?
Kuuluvatko kirkonkellot asunnollesi?
Tunnetko sateen tulon ruumiissasi?
Pelkäätkö kuolemaa?
Tunnistatko pikkulinnut laulun perusteella?
Vieläkö pyöräilet rantakalliolle iltaisin?
Näetkö saarten liikkuvan?
Millaista täällä on viidenkymmenen, entä sadan vuoden kuluttua?
Pelkäätkö silloin kuolemaa?
Luetko silloin sanomalehtiä?
Ymmärrätkö silloin mitä ihmiset puhuvat?

 

Auringonnousu 2 (s.40)

Heitä pois silmälasikotelo.

Heitä pois rautatabletit.

Heitä pois käsipunnukset.

Heitä pois tyhjät hillopurkit.

Heitä pois keltainen pyyheliina.

Heitä pois haarukka.

Heitä pois ihosalva.

Heitä vintiltä pois sellaiset mitä siellä on ollut ennen
sinua jotka … muun muassa maalipurkit.

Heitä nukahtamiskasetti pois.

Heitä paistinlasta pois.

Otat vain ja heität ikkunasta.

Heitä lakanat ja matot.

Heitä pois kirves ja porkkanapinssi, vihreä paita ja dollareilla
maksettu kirja, kaikki lahjat, jotka kuvottavat sinua nyt kun

Heitä saippuanpala pois.

Heitä pois hiusharja, tiskiharja, hammasharja,
lattiaharja, vaateharja ja WC-harja.

Heitä kaktus roskiin.

Makaa suihkun alla ja vello.

Jos uskot että se helpottaa, revi kaikki valokuvat.

Heitä avaimet pois.

Heitä pois kieli, jolla kuvailit pois heittämäsi esineet.

Heitä pois kädet, joilla heitit pois heittämäsi esineet pois.

Heitä

 

Aurinko on ohuen pilviverhon keskellä (s.47)

Aurinko on ohuen pilviverhon keskellä kevätiltana.
Jokainen lause tuntuu sen jälkeen mahdottomalta.
Keltaiset talot, vihreät talot, matalalla.
Puun oksa.
Onko ’johtuu’ hyvää kieltä?
Olen syönyt kaksi viikkoa lähes pelkää jäätelöä.
Se ei ole minulle tyypillistä.
Mutta onko se hyväksi runoudelle? Hyötyykö runous toisin sanoen
siitä, että olen syönyt kaksi viikkoa lähes pelkkää jäätelöä?
Suru, suru! Lintujen
läpätys!
Aurinko on ohuen pilviverhon keskellä kevätiltana.
Jokainen lause tuntuu sen jälkeen mahdollisimman typerältä.
Pihamaalta kuuluu lasten kiljahtelua.
Olen päättänyt…aloitan lauseen, mutta en
tosiasiassa tiedä mitä olen päättänyt.
Olenko sekoamassa? Haluanko yhä elää? Miten vitussa jokainen
päivä voi olla näin vaikea? Millaista muilla ihmisillä on?
Ajattelen kuilua runoilijan julkihohteen ja arjen välillä.
Ajattelen erästä.
Ajattelen, kuinka järjestelmällisen ilkeä ja paha olen hänelle.
Se ei ole minulle tyypillistä.
Mutta onko se hyväksi runoudelle? Hyötyykö runous toisin
sanoen siitä, että nujerran hänet päivä päivältä kuin märän oljen?
Onko mitään järkeä sanoa ”nujerran […] kuin märän oljen”?
Aurinko on ohuen pilviverhon keskellä kevätiltana.
Jokainen lause tuntuu sen jälkeen mahdolliselta tai mahdottomalta.
Pyykkejä on narulla.
Maistuu sateelta.
Tähän tarvittaisiin joku pitkä, aikaa ja paikkaa avaava lause,
jossa mainittaisiin mielellään jotain alppiruusuista.
Olen alkanut nukkua päiviäni pois.
Se ei ole minulle tyypillistä.
Mutta onko se hyväksi runoudelle? Hyötyykö runous toisin
sanoen siitä, että olen alkanut nukkua päiviäni pois?
Onko tähän olemassa meitä molempia tyydyttävä ratkaisu?
Onko elämä ”vain liejua, mutta myös puhdas järvi, myös lunta”?
Aurinko on ohuen pilviverhon keskellä kevätiltana.
Jokainen lause tuntuu sen jälkeen mahdottomalta.

 

Ohjeita runoilijalle (s.44)

Vältä sloganeita.
Vältä Jumalaa.
Vältä tunteita.
Vältä lyyrisyyttä.
Vältä aforismeja.
Vältä ymmärrettäviä vertauksia. [Esimerkiksi: Kasvosi ovat kuin täysikuu.]
Vältä rakkautta.
Vältä naisen objektivoimista.
Vältä listoja, luetteloita ja ohjeita. [Kuten ohjeita siitä, mitä aiheita runoudessa tulisi välttää.]
Vältä selviä aiheita. [Kuten äitienpäiväruno.]
Vältä tupakkaa. Vältä viinaa. Vältä yksinäisyyttä.
Vältä masentavia itsestäänselvyyksiä. [Esimerkiksi: Tappoi koska jäi ilman seksiä.]
Vältä tuohtumusta. Vältä moralisointia. Vältä paatosta.
Vältä tuskaa. [Esimerkiksi: Makaan keittiön lattialla ja vuodan verta.]
Vältä vilpittömyyttä. [Samoin kuin onnellisuus, vilpittömyys jotenkin löyhkää…]
Vältä runon näköisiä runoja. 
Vältä väärennöksiä, heijastuksia, lumetta.
Vältä laskoksia, poimuja, kompositiota, konstruktiota.
Vältä suurkaupunkiromantiikkaa.
Vältä jäteromantiikkaa.
Vältä köyhyysromantiikkaa.
Vältä itsellesi tärkeitä asioita ja aiheita.
[Kuten kirkon poltto, Euronymouksen tappo, Maniacin itsensä puukottaminen, sian päät, poltetut ruhot ja hautuumaiden tuhot, veri, pateettiset rock-sitaatit jne]
Vältä muka paljastuksia. [”Kun sain ekan kerran kyrpää tajusin, että tää tyttö on tehty naimaan”]
Vältä erisnimiä. [”Hanna laukeaa aamuisin kuin taivas.”]
Vältä tuotemerkkejä.
Vältä inhorealismia. [”Syyskuu, aamupaskan seassa on verta.”]
Vältä häneltä ikkunalaudalle jäänyttä avaimenperää, joka herättää muistot.
[Ylipäätään tällainen sievä tilpehööri, joka ikään kuin esittää, että arkinen maailma olisi kuin olisikin maaginen, hienovireinen ja tärkeä, on säälittävää.]
Vältä lapsuutta.
[Vaikkakin selkäsaunat, kuolleet pikkusisaret ja koettu äidillinen sadismi kieltämättä tuntuvat ilahduttavan
raikkailta.]
Vältä poliittisia mielipiteitä ja kannanottoja.
Vältä runoja jotka kertovat siitä kuinka vaikeaa on kirjoittaa runoja.
Säästä meidät krapulan kuvauksilta.
Vältä merkitystihentymiä… [… ai että onko tämä tauko todella tärkeä…?]
Vältä paljastamasta mistä maailmassa, seksissä tai väkivallassa on oikeasti kyse.
Vältä…, sillä joka tapauksessa, kun katson sinua, koet olevasi ruusu jonka terälehdet varisevat.

 

Nocturne 2 (s.64)

Tuntuu että kuolen pian.
Asiani ovat.
Minä olen ollut.
Pahenee.
ma käy.
ssa on tyhjiä penkkejä.
Tyhjiä rappusia on sattunut leikkikenttien jäljessä iltaisin.
ään särkyä.
symystä.
Oletko käynyt ulkona viime aikoina?
Oletko tavannut samanhenkisiä samanlaisia
toisilla samanlaisilla samoissa paikoissa?
tuu että kuolen pian.
olen pian.
Tule tänne äläkä oikuttele.
Auttamatta.
Vääjäämättä.
Aivan kuin vesikasveja nousisi jostain
pimeästä ja syvästä kohti pintaa.
Krhaod vuws tjs vboiusasfj weqåodsf, oppkurtti vvv.
Mato.
Otsa ja
pöytä.

Myytti(A) (s.54)

Oli talvi.
Halusin pois
Olinko epäselvä?
Kertaan.
Halusin että minut tunnetaan jäljistä jotka jätin ruumisiin.
Halusin että jo heidän ilmeensä (kun heidät aamun
valjettua löydettäisiin) kertoisi kaiken.
Halusin sylikaupalla valoa.
Halusin läpättää kuin lintu, nousta ja kadota aurinkoon.
Halusin,
mutta tämä haluaminen ei oikein koskaan sopinut suuhuni.
Istuin meren rannalla penkillä ihmisten
heiluivat eripituiset naurut suussani.
Halusin tukehtua lyijyyn.
Halusin kuulla tuulen kohinan.
Mutta että kaikki yritykset olivat turhia silloin
kun piti uida kuoleman virran yli.
Olinko epäselvä?
Tein matkan teurastamoon ja nukuin viikon
ajan mätänevä sianpää kainalossani.
Halusin että minulle puhutaan kasvotusten.
Halusin nähdä huulten liikkuvan ja korvanlehden poimut.
Halusin että alat itkeä kun näet minut.
Oli talvi.
Halusin raivokkaita pyöriviä lumipilviä.
Halusin kirkuvia puita.
Riisuuduin loisteputkien valossa.
Lääkärit alkoivat itkeä kun he näkivät minut.
Olinko suhteeton?
Kasvoiko ruoho enää siinä mistä minä olin kulkenut.
Astiat olivat alkaneet liikkua asunnossani.
Vuorasin huoneeni pyyhkeillä, lakanoilla ja sanomalehdillä,
ettei minusta lakkaamatta tippuva vesi.
Pidin tiukkoja paitoja, kuin toista ihoa, etteivät verisuoneni.
Halusin että kaikki maailman, kun vain napsauttaisin sormiani.
Istui ja kuuntelin. 
Istuin ja avasin suuni sateen tulla.
Oli talvi.
Sanoin mielelläni, että rakkaus ei koskettanut minua.
Halusin vain leikata hiukseni pois.
Halusin vain että huoneessa olisi hiljaista.
Halusin,
mutta tämä haluaminen ei oikein koskaan sopinut suuhuni.
Pihamaalla ilta puut niin kuin lehdetön kauhu kasvoivat.
Ja miten lumisade talon ympärillä välkähtävät hiutaleet nyt
aiheuttivat kuitenkin tällaista iloa että kaikille maailman
puhdasmielisille minä lauloin tätä alkuperäisen rakkauden
laulua kun oli ilta ja lumisade putosi kuin valkoiset luteet
hänelle joka jäi pianon mustat valkoiset koskettimet huoneessa
toistan tätä että pitkin pituuttaan kaatuneet tuolit.
Avasin silmäni.
Halusin niin kuin talven kylmä aurinko suu
täynnä verta kuusten taakse iltaisin.
Pyörtyä.
Pelosta.
Onnesta.
Ja aamuisin niin kuin lupaus uudesta vilkaista sanomalehdestä
mikä oli tämä ihminen joka tässäkin putosi kuin hiutaleet.
Olinko epäselvä?
Halusin pois.
Halusin komerottoman, kaapittoman,
kalustamattoman valkoisen huoneen.
Halusin vuoteen.
Halusin yksinkertaisten rutiininen puuduttavaa toistoa.
Halusin odottaa sinua vailla päämäärää, nukkua
asennosta ja ympäristöstä piittaamatta.
Halusin nukkua.
Mutta en ollut johdonmukainen.
Juoksin kadulla.
Usva laskeutui kaupungin ylle.
Liput liehuivat.
Tuuli lujaa.
Ajoin bussilla pitkin Hämeentietä kohti keskustaa kuin pianon
mustat valkoiset hiutaleet pitkin pituuttaan kaatuneet koskettimet.
Olinko epäselvä?
Olinko jo matkalla pois?
Talot olivat pressujen peitossa kirjoitin,
mutta kaupunkihavainnot eivät oikein koskaan sopineet suuhuni.
Halusin olla nimetön, väritön, muodoton, tyhjä
mutta että sanoa ”ruukku” tai ”astia” ei
sekään oikein koskaan sopinut.
Joko sanoin että rakkaus ei koskettanut minua?
Rakkaus ei nimittäin koskettanut minua.
Halusin ruoskan.
Oli talvi.
Istuin rautaa suussani ja ajattelin aurinkoa.
Halusin olla syömättä.
Halusin olla nukkumatta.
Halusin että huomenna en jaksaisi enää edes kävellä.
Ja mitä tuli muuhun henkiseen pääomaan, halusin
kirkkaan, äänettömän, aloitekyvyttömän,
nujerretun, mutta että sanoa ”rakennus” ei
oikein koskaan sopinut suuhuni.
Asuin yhä huoneessa jossa ja kuuntelin naapureiden piste.
Halusin talon kaupungin ulkopuolelta.
Halusin puut,
ja tuulen puihin rauhaa tuovan ominaisuuden.
Mutta en voinut lähteä yksin.
Halusin jonkun mukaani.
Halusin että vaatteistani löytyy hiuksiasi.
Istuin ympyränmuotoisessa kahvilassa ja sanoin
mielelläni, että rakkaus ei koskettanut minua.
Halusin vain täsmentymättömän,
joka ei ollut kuin kerrostalo että rappujen huojuvat putoavat
hiutaleet en pystynyt sanomaan tätä enää yksin.
Halusin että meillä molemmilla olisi oma huone.
Halusin sopimuksen, jota en halua kuvailla tässä.
En halunnut sotkea tunteita tähän.
Mutta halusin kosketella yhdessä syömiskysymystä.
Halusin että tapaisimme joka aamu kello 9.00 ja joka ilta kello 19.00.
Halusin olla sinulle sekoitus auringonvaloa,
hedelmiä, pähkinöitä ja hulluruohoa.
Muuta en halunnut.
Mutta en ollut johdonmukainen.
Matkustin
Söin kampelaa auringon laskiessa mereen
kiipesin vuorelle aamuisin.
Söin aamiaiseksi siirappia ja ihailin talven tyhjentämää
huvipuistoa ja itkin lohduttomasti.
Yhdentekevää,
se ei sopinut minulle.
Iltaisin täytin ristikoita keittiön pöydän ääressä,
kuuntelin radiota ja ajattelin että
Joko sanoin että rakkaus ei koskettanut minua?
Rakkaus ei nimittäin koskettanut minua.
Halusin istua hänen kanssaan kahvilassa ja
kuolla ulkoa tulevaan laukaukseen.
Halusin, että luoti lävistäisi pääni kesken
lauseen ja katoaisin hänen luotaan.
Halusin, että suuni jäisi auki.
Halusin, että äänet katoaisivat ja jäisin tuijottamaan häntä.
Halusin nähdä hänen katseensa.
Halusin, että ehtisin iskeä silmää ja sitten kaatua.
Mutta sellainen johdonmukaisuus ei oikein
koskaan sopinut ruumiiseeni.
Öisin pelkäsin, että hampaani olivat peruuttamattomasti pilalla.
Irtonapit, äänilevyt, kirjat, sukat, muistilaput, kuitit,
muovipussit, ruuvit, kulmaraudat, kumilenkit, kammat,
pinnit ja muun muassa klemmarit ahdistivat minua.
Halusin polttaa koko talon.
Halusin muuttaa kanssasi maalle.
Tiesin nimesi alkukirjaimen.
Tiesin koko nimesi.
Mutta se ei oikein koskaan sopinut.
Istuin yöt hereillä ja kuuntelin kun naapurissa
ja tämä oli se viimeinen piste.
Aloin huutaa.
Aloin heittää lasia seinään.
Pieksin tuolin, sitten toisen ja kolmannen kappaleiksi seinää vasten.
Olinko epäselvä?
Joko sanoin että rakkaus ei koskettanut minua?
Oli talvi.
Istuin kahvilan portaalla ja nukuin.
Istuin puistossa ja nukuin.
Istuin lääkärissä ja puhuin tätä samaa kuinka
valkoiset hiutaleet putoavat pitkin pituuttaan.
Mutta luettelemani yksityiskohdat eivät
oikein koskaan sopineet olotilaani.
Terveydentilani on hyvä.
Halusin vain mennä mankelin läpi.
Halusin vain kiivetä katolle, hypätä, mätkähtää selälleni.
Halusin vain sammua kuin hauras lyhty.
Sanoin että parasta olisi, että meille molemmilla olisi omat ruuat.
Sanoin että olisi vaikea päättää, kumpi meistä
laittaisi ruokaa minäkin päivänä.
Entä jos jompikumpi matkustaisi?
Rakastuisi?
Halusin keskustella kanssasi siitä, mistä kukat ovat saaneet nimensä.
Halusin juoda kahvia rantakalliolla tuulen pieksäessä.
Halusin, mutta tämä haluaminen oli minulle uutta
eikä oikein koskaan sopinut suuhuni.
Kahden viikon päästä istuin ympyränmuotoisessa kahvilassa ja
Halusin pois.
Halusin jonkun seikkaperäisen lihankatkuisen.
Ja vain todistaakseni, kuinka sekaisin olin elämääni koskevien
käsitteiden kanssa, sanon että halusin että joku ikävä
määräilykoneisto ottaisi minut haltuunsa välittömästi.
Ja saahan sitä haaveilla.
Saahan sitä haluta olla lumihanki, puu, lintu ja appelsiini.
Mutta että kaikki yritykset ovat turhia silloin,
kun on uitava kuoleman virran yli.
Olinko epäselvä?
Halusinko jo kaiken minkä halusin?
Kertaan.
Oli talvi.
Halusin pois.
Halusin että huoneessa on hiljaista.
Ja näytinkö minä siltä, ihmisoikeudet kiinnostivat minua?
Ja näytinkö minä siltä, että eläinten oikeudet kiinnostivat minua?
Ja näytinkö minä siltä, että Jeesus kiinnosti minua?
Ja jos minulle sanottiin, että minun pitäisi vain
Ja jos minulle sanottiin, että olinko minä nyt vähän
Ja jos minulle sanottiin, että ongelma on nyt se että minä en
Olinko niin epäselvä?
Kertaan.
Oli talvi.
Halusin pois.
Halusin valkoisen huoneen.
Halusin että seuraavan kerran kun istuisin
kahvilassa paidastani löytyisi hiuksiasi.
Halusin sylikaupalla valoa.
Halusin tukehtua lyijyyn.
Olinko suhteeton?
Kasvoiko ruoho enää siinä mistä minä olin kulkenut?
Oli talvi.
Avasin ikkunan.
Mutta että valkoisten kukkien maalaaminen
ei oikein koskaan sopinut suuhuni.

Takaisin etusivulle