Tekemistä on riittänyt urheiluasioissa ja toivottavasti näistä hommista on kohta lisää kerrottavaa. Ensi vuodelle alkaa olla kisa- ja harjoitteluohjelman runko valmiina. Hiihtokuviot menee pitkälti samaan malliin kuin vuosi sitten, mutta taas ajatukset ovat jo hivenen enemmän kesässä. Sunnuntain hiihtolenkki Kontiolahdella oli ihan "samaa" kuin edellisellä kerralla samassa paikassa SM-viesteissä maaliskuussa... Eli hiihto on jäänyt hyvin selkäytimeen ja kunhan kunnosta pitää huolen, niin se näköjään riittää. Tuskin sentään innostun ennen joulua näyttämään kuntoa kisoissa ja tarkoitus olisi treenailla loppuvuosi erittäin peruskestävyys painotteisesti. Tätä varmaan pitäisi sanoa pk1-kaudeksi, jotka ovat olleet "aika" lyhkäisiä viime vuosina, kun kisakausi on koko ajan puskenut päälle... Eli kisailu jää talvella vähäisemmäksi, mutta kesällä jaksaa sitten varmaan paremmin kiertää kisoja. Vähän tässä on tullut "hierottua" kesän kisojen suhteen, mutta pyörää en ole alkanut säätämään Teemun lailla ;) Voisinkohan vielä parantaa paljonkin pyöräilyäni, kun olen säätänyt vain "perstuntumalla" oman pyöräni? (tai sitten olen keskittynyt enemmän siihen olennaiseen...)
Kylmältä on Suomen syksy tuntunut Barcelonan reissun jälkeen. 10 päivää olin pukematta urheilukamppeita
päälle kisan jälkeen, mutta nyt parina päivänä on vähän tullut urheiltua. Kevyt liikunta menee hyvin ja
siinä on sitten aikaa samalla miettiä jo tulevia kuvioita. Tuo otsikko tulee siitä, että pyrin olemaan
erossa urheilujuomasta kaudenpäätös-ironmanin jälkeen ;) Sitä ennen tulikin vedettyä kuukausi Maximia oikein urakalla,
että sain painon normaalilukemiin ennen kisaa.
Niin se talvi tekee tuloaan taas, ja yleensä syksy onkin mennyt hiihtokauteen valmistuessa. Nyt takana
ei ole yhtään rullalenkkiä enkä ole sauvakävelyäkään harrastanut, mutta tämä ei tarkoita hiihtokauden
jäämistä väliin. Uskon saavani itseni hyvään hiihtokuntoonkin vielä, kunhan saan hiihtoa alle. Kisat
on vain tarkoin valittava niin, että hiihto tukee pääjuttua eli triathlonia. Tarkemmin kisoista sitten kunhan
saan jonkinlaisen rungon tehtyä. Ensi kesänä pyöräily ottaa taas suuremman roolin, mutta siitäkin enemmän
myöhemmin. Varusterintamalla tulee ensi vuonna uudistuksia, niin varmasti myyntiin tulee suksien lisäksi
myös pyörä... Viikonloppuna pitäisi mennä ihmettelemään omia suksia Joensuuhun, jos sieltä löytyisi
samalla kipinä hiihtoonkin :)
Kisasta on nyt mennyt reilu viikko ja vasta nyt saavuin lukemaan postia/pesemään pyykkiä kotiin.
Palautuminen kisasta meni tällä kertaa yllättävän helposti. Portaitakin pystyi kävelemään jo
kisapäivän iltana. Heti kisan jälkeen olin kyllä sen verran väsynyt, että minut talutettiin 2 miehen voimin
ensiaputelttaan. Teltassa kysyttiin sitten mikä vaivaa ja oma väsymykseni ei ihan tiputukseen asti
riittänyt niin kuin viereisillä kavereilla... 13 kuukauden harjoitus/kisakauden jälkeen oli "aika"
mukava lomailla viikko lämpimässä ja nauttia paikallisista herkuista kisan jälkeen :) Nähtyä tuli
vähän Ranskaa, Andorra, paljon Barcelonaa, Turkua (jokohan tää lista riittää nyt). Urheilusta
olen nyt viikon ollut lomalla ja lokakuu menee pitkälti näissä merkeissä loppuun vielä. Tosin
Barcelonassa hyppäsin jo pyörän selkään, mutta kyseessä oli kaupunkikierros tandempyörällä.
Triathlonkauden loppuhuipennus käytiin Havaijilla. Tällä kertaa jaksoin katsoa kisan loppuun asti ja
ensi vuoden tavoite on selvä! Suomalaisten osalta kisa tarjosi jälleen pettymyksiä, mutta omalta
kohdalta oli mielenkiintoista seurata omien tämän vuoden kilpakumppanien menoa mm. St. Pöltenin
kisan "pyöräkaverini" Weiss ajoi 4.30 jääden vain 5 minuuttia osuuden voittajasta Liedosta.
Kausi tarjosi onnistumisia ja välillä oli taas vaikeampaa. Kokemusta tuli paljon ja jatkossa
on paljon helpompi lähteä haastamaan kärkipään triathlonisteja ulkomailla. Kiitoksia kaikille,
jotka ovat tavalla tai toisella tukeneet, tästä kaudesta. Erityisesti kiitokset Tompalle, jonka avulla
harjoittelu on muuttunut oikeaan suuntaan. Muutama kuvakin reissusta ->
Takana on taas täysi työpäivä. Puoli kahdeksan aikaan aamuhämärässä alkoi uintiosuus. Uinti oli kunnon mukainen, mutta ehkä vähän rohkeamminkin olisi voinut uida. No pääsin selvästi alle tunnin 57.29, mikä tyydyttää. Pyöräilyssä helpolla radalla syntyi isoja porukoita, joissa ajelin 130 km asti. Siinä vaiheessa tuntemukset oli kuin olisi lenkillä ollut. Sitten reitin mäkisimmässä osassa lähdin karkuun porukasta ja ajo tuntui tosi vahvalta aina vaihtoon saakka. Pyöräilykin meni aivan suunnitellusti 40 keskarilla 4,5 tuntiin. Juoksuun lähdin omaa vauhtia, mikä oli ekat kilsat alle 4 min/km, mutta silti ukkoa puski kokoajan ohi! Sitten tasoitin vauhdin siihen noin 4 min/km ja melkein siinä pysyin puoliväliin asti. Mitään suurempia romahduksia ei tapahtunut vauhdissa, vaan vauhti hiipui vähän loppua kohden (oli muuten muotia tänään...). Silti sijoitus parani maalin lähestyessä. Olin olevinaan noin 2.58 vauhdissa, mutta viimeinen "kilsa" mutkineen vei aikaa paljon. Juoksuaika oli noin 3.01 ja tällä tuli kokonaisajaksi 8.32.29. Sija seitsemän ja palkintoja pääsen pokkaamaan huomenna. Eli kokonaisuudessa voin olla kyllä tyytyväinen suoritukseen, mikä meni 2 min "myöhästymistä maalista" lukuunottamatta täysin suunnitelman mukaan. Näin tasaisella reitillä en parempaa vielä pysty, jos uinnissa tulee takkiin noin paljon. Mika oli jälleen iskussa ja otti toisen tilan. Teemun vastoinkäymiset renkaitten kanssa sai valitettavasti jatkoa tänään. Järjestelyt toimivat ihan kohtuullisesti, mitä vähän jännitettiin etukäteen. Kisa meni yllättävän "helposti", kun pyrin mahdollisimman rentoon suoritukseen eikä matkakaan tuntunut tänään niiin pitkältä ;) Hyvät on rusketusraidat taas, kun lämmintä riitti. Nyt jatkuu lomailu täällä.
Täällä on totuteltu Espanjan menoon muutama päivä. Perille pääsin hyvin, mutta tiistai illan Barcan matsi jäi näkemättä. Pitää vielä harjoitella noita matkanjärjestäjän tehtäviä... No itse kisaan valmistautuminen on mennyt paremmalla rutiinilla ja sitä vartenhan täällä ollaan. Kelit ovat suosineet ja tuultakin on ollut vain kohtuullisesti. Mahtavaa on ollut näissä olosuhteissa tehdä kevyitä viimeistelytreenejä, kun vielä jumikin on poissa. Eilen Scorpparin pro-team täydentyi vielä Mikalla, joten suomalaisilla on hyvä porukka haastamaan eurooppalaiset triathleetit. Kisaa voi (yrittää) seurata varmaan tuolta kisasivuilta Challenge Barcelona. Oma numero on #37, Mika #40 ja Teemu T. lähtee pro-kisaan numerolla #521. Menneet mahavaivat ja painon lasku ovat saaneet vatsan huippu iskuun tankkaukseen. Teemu on ihmetellyt, kun ei ole tottunut jäämään kakkoseksi ruokapöydässä :) Jos tällä tankkauksella pystyisi sitten sunnuntainakin tekemään jotain vastaavaa...
Viime syyskuun alussa harjoituskautta aloittaessa oli selkeä tavoite: Ironman Hawaii -09. Se jäi tältä vuodelta haaveeksi, mutta sinne vielä ehtii... Nyt kausi huipentuu joka tapauksessa täyteen matkaan ja edellytykset hyvään kisaan on. Nyt kun sai vihdoin ja viimein USAn Ironmanin palkintorahat, niin voisi aloittaa uuden painin palkintorahojen kanssa :) Viikonlopun olin ilman suurempaa ohjelmaa kotona, mikä oli todella tarpeen. Hierontakuurin päätti eilinen hermoratahieronta. Nyt on siis matka kohti Barcelonaa alkanut, missä odottaa kisa sunnuntaina. Hyvin aikaa totutella vielä paikallisiin olosuhteisiin. Takana yksi vaikeimmista lähtöselvityksistä... Olen muuten ehkä tv:ssä illalla, mutta silloin taidan olla vain katsomon puolella ;)
Kiirettä on pitänyt muillakin kuin urheilurintamilla. Tässä tuli käytyä sekä Helsingissä että Kuopiossa juhlien merkeissä. Tähän kun lisätään pari kolmen päivän hyvää treenisettiä, niin aika ei ole käynyt pitkäksi. Treeni on ollut peruskestävyys voittoista ja kohtuu pitkiä lenkkejä on tullut tehtyä. Nyt on taas kroppa alkanut toimia ja harjoitukset on mennyt aika mallikkaasti... Painotus on ollut etenkin juoksussa, missä se suuri tavoite on kolmen tunnin alitus Barcelonassa. Kyllä siihen pitäisi nyt viimeistään edellytykset olla! Tiistaina päättyi treenijakso 6h-duathlontreeniin 2*(2h pyörää + 1h juoksua). Pyöräilyssä vauhti kiihtyi toisella kierroksella, mutta pyrin totuttelemaan mahdollisimman tasaiseen vauhtiin Barcelonaa ajatellen. Eka juoksu oli Laajavuoressa mäkitreeniä ja toinen perinteinen Tuomijärven kierros. Tämä vika tunti lupaili hyvää juoksukunnon suhteen, kun jaloissa ollut väsymys ei juuri näkynyt askeleessa :) Eli nyt on aika ottaa pari päivää rauhallisesti ja keskittyä jo tulevaan matkaan.
Oma painonpudotus on ollut aika huimaa. USAn reissun jälkeen oli aineenvaihdunnan kanssa ongelmia ja paino kävi jo yli 79 kilossa. Tästä on mennyt pari kuukautta ja puntari näytti 72! Kumpikaan ääripää ei ole oikein hyvä, mutta kyllä alipaino on pahempi, varsinkin ajatellen tulevaa täysmatkaa. Eli toistaiseksi pitää tehdä "harjoitukset" ainakin osittain ruokapöydässä... Hyvin tarttui treeni viikonloppuna, kun olo/paino alkaa olla normaalilla tasolla. Nyt pitää saada hyviä treenejä alle, että löytyy uudestaan se parin viikon takainen hyvä vire. Tässä on nyt pari viikkoa aikaa ennen Barcelonaan lähtöä eli ihmeitä ei enää pysty tekemään. Hyviä treenejä nyt pari päivää ja sitten Helsinkiin urheilubileisiin :)
Itävallan reissu on takana. Mahavaivat estivät täysipainoisen tankkaamisen kisaan, mutta hyvällä ja normaalilla suorituksen aikaisella tankkauksella se puoli olisi ollut kuitenkin kunnossa. Uinti oli hyvä verrattuna kauden aikaisempiin ja pystyin hyödyntämään porukan peesin hyvin tällä kertaa. Pyöräily oli todella vaihtelevalla reitillä kolmena kierroksena. Oli mäkiä ja mutkia vaihtelevan levyisellä tiellä Itävallan upeissa maisemmissa. Pari ensimmäistä kierrosta meni jotakuinkin normaalisti, ei tosin mitään älytöntä kulkua. Tässä vaiheessa olin kai jo 3. ja hyvin aikataulussa. Mutta sitten tuli noutaja, kun energia ei imeytynyt normaalisti. Viimeinen niitti tälle oli omista Maximin juomista vaihto järjestäjien "myrkkyihin". Triathlonissa siis on ulkopuolinen apu kielletty ja tämän takia omien juomien loppuessa pitää turvautua järjestäjien tarjontaan. Takaa tuli varsinainen peesiporukka ohi viimeisellä kierroksella, mitä olin ajanut karkuun. Loppu kierroksen ajelin sitten kierroksella ohitettujen kanssa. Keskeytyskin kävi mielessä, mutta ajattelin kokeilla juoksua. Juoksuun lähtiessä penaltyboxissa oli ruuhkaa ;) (6 min rangaistuksia oli jaettu useammalle kaverille ja ihan aiheesta). Juoksin tarkoituksella todella rauhallisesti, kun mitään mahdollisuuksia normaaliin kisavauhtiin ei enää ollut. Ekat 8 km meni ok ja sitten kokeilin colaa kisan aikana. Sen jälkeen tein useamman pusikkoreissun ja 22 km juoksuun meni yli 2 tuntia. Maaliin tulin, niin eipä tule keskeyttämisestä tapa. Kisa oli hyvin järjestetty ja puitteet muutenkin kohdallaan, suosittelen. Oma suoritus tietenkin harmittaa, kun olin juuri päässyt takaisin kuntoon. Olisi ollut mainio tilaisuus paikata kesän pettymykset, kun kisa olisi ollut hyvinkin voitettavissa... Olen tainnut menettää painoa aika paljon, kun maalissa tarjottiin S-kokoista finisher-paitaa ;) Maha vaivaa edelleen ja se pitää nyt saada kuntoon. Sitten alkaa kauden viimeinen rypistys kohti Barcelonaa!
Viimeiseen viikkoon mahtuu vain yksi kunnon treeni. Perjantaina tein viimeistelytreenin
Itävallan kisaa ajatellen. Aluksi aamulla 1.15h uintia, minkä jälkeen pieni välipala
kotona. Sitten pyörällä pk+ 15' + vk 2*10' + vk-mk 2*5' + 95% 5*1' ajettuna vielä
Ronsuntaipaleentiellä (Jyväskylän mäkisin tie). Juoksu oli tunnin mittainen:
pk 5' + vk 10' + pk 5' + vk 10' + pk 5' + vk-mk 10' + pk 5´ + vk 10'. Tehoja tuli siis
mukavasti ja vauhtia oli siihen malliin, että kisoissakin pitäisi riittää... Takapakkia
tuli vaan aika välittömästi treenin jälkeen, kun ruoka ei meinannut maistua. Aluksi
luulin, että se johtui treenistä, mutta mahatauti teki tulojaan. Viikonloppu meni
sitten sohvalla makoillessa ja olo muuttui tosi väsyneeksi. No selvisin ilman oksentelua ja
ripulia, ettei totaalista tyhjennystä tullut tehtyä. Tänään kävin jo uimassa ja salilla, minkä
jälkeen järkytin vielä kroppaa hermoratahieronnassa. Tästä kaikesta pitäisi toipua
viimeistään lauantai iltapäiväksi, jolloin Saalfeldenissä pamahtaa Tri-Motionin (2-80-22) lähtölaukaus.
Mahan takia vähän epävarma fiilis, mutta hieno päästä pitkästä aikaa kisaamaan!
Eikä tässä vielä kaikki. Kausi jatkuu ja päättyy Challenge Barcelonaan 4.10.! Eli
edessä on vielä kauden toinen täysimatka.
Treeniä on kertynyt mukavasti ja nyt on palauttelun aika. Viime viikolla pääpaino oli juoksussa ja sitä kertyi mukavasti, mutta tulihan sitä muutakin tehtyä. Tiistaina oli duathlontreeni 3*(1.15h py + 30' ju) ja vauhti kiihtyi koko ajan. Lauantaina pyöräilin Uuraisille (35 km) Kuukan Hölkkään ja siellä sitten mentiin siihen malliin, että voitto tuli ajalla 22.34 (6,7 km). Pyörällä takaisin kotiin, juoksu verrat Laajavuoressa ja illalla uimaan Köhniöön. Sellainen triathlonistin lauantai. Sunnuntainahan on sitten sen viikon pitkän lenkin vuoro. Tällä kertaa jouduin turvautumaan vähän picarolaisten vetoapuun, mutta parin tunnin käynnistysvaikeuksien jälkeen "siivutus" maistui taas ja juoksukin oli vielä rentoa pitkän lenkin ja kovan viikon lopuksi. Tämän kaiken jälkeen ruokahalu on ollu omallakin asteikolla käsittämätön. Kai sitä tuli kulutettuakin, että nyt voi syödä ja levätä...
Suomen triathlonkesä alkaa olla lopuillaan ja omalta kohdalta se meni tällä kertaa
vaisusti. USA:n Ironmanista toipuminen ei mennyt ihan niin helposti kuin kuvittelin
ja se näkyi tuloksissa. Palautumista varten olisi pitänyt "lomailla" kunnolla matkan
jälkeen, mutta opiskeluhommienkin venyessä kesälle se ei onnistunut. Nyt olenkin
keskittynyt hoitamaan nämä pois päiväjärjestyksestä. Lopultakin on kandidaatin
tutkinto taskussa ja torstaina tein varmaan viimeisen tenttini. Tällä viikolla
vielä pieni gradun viimeistely ja senkin voi antaa luettavaksi sitten. Nämä
helpottavat oloa paljon ja askel varmasti kevenee, mutta samalla tulee seuraava
ongelma: mitäs sitten? Valmistumiselle ei juuri pahempaa saumaa ole ja jotain
hommia pitäisi fyysikko-urheilijan löytää. Otetaan vastaan hyviä ideoita...
Kesälläkin tein muutamia yksittäisiä hyviä treenejä, mutta nyt tuntuu löytyvän
pitkästä aikaa taas oikea suunta pitemällä tähtäimellä. Viime viikkojen perustreeni
on tarttunut hyvin ja kello/syke alkaa näyttämään hyviä lukuja. Tänään juoksin
perinteisen Tuomijärven lenkin ja askel tuntuu tosissaan
paljon kevyemmältä kuin aikoihin. Perjantaina mäkivoimavedot kertoi pyöräkunnon
löytymisestä ja uintiin olen päässyt hakemaan vauhtia hallista, mikä on täällä
Jyväskylässä kiinni koko kesän. Ja harjoittelulle on taas seuraava päämäärä,
joka on 5.9. Tri-Motion
Saalfeldenissä Itävallassa. Matka on noin puolikas
2-80-22 ja siellä oa taas tarkoitus mennä kovaa!
Tämän kesän kisat ovat tarjonneet kohtalaisen ikäviä sijoituksia ja sama rata jatkui eilen Kuopiossa. SM-4 ja kisan 7., kun kuudelle palkinnot. Eli paljon ei käteen jäänyt kisasta... Kisa oli uran eka märkäpuvuton triathlonkisa ja ehkäpä sen takia tuli jäätyä vähän ylimääräistä vielä kärkeen. Positiivisia asioita oli, että nyt pysyin porukassa koko uinnin ajan ja en jäänyt Mustosen Petterille juuri mitään uinnissa tällä kertaa. Kärki ja moni muukin oli kylläkin jo kaukana. Pyöräilyssä syntyi tasavahvoja porukoita eikä Petterin kanssa saatu sitten muita kiinni. Juoksu ihan ok, mutta mitalien mentyä tajusin vähän liian myöhään, että kuudes tila olisi saavutettavissa ja jäin tästä sekunnin. Kisa ihan ok, mutta suorituksessa näkyi selvästi, että kovat tehotreenit on jäänyt tekemättä. Ja mitalit meni ihan oikeisiin osoitteisiin kisasta. Tänään treeni jatkui pitkällä lenkillä: Leppävirta- Suonenjoki-Iisvesi-Rautalampi-konnevesi-Äijälä-Laukaa-Jyväskylä = 179 km. Ja pikkasen juoksua vielä, niin kutonen tuli taas täyteen :)
Lauantaina olisi Kuopion pikamatkalla viimeinen mahdollisuus saada SM-mitali tänä vuonna. Ei nyt mikään paras mahdollinen matka minulle, mutta kisan osallistujien joukossa pitäisi kyllä päästä normaali suorituksella kolmen sakkiin. Muuten jatkan kriisipalavereiden pitämistä valmentajan kanssa ;) On tässä nyt Joroisesta kerinnyt kaikin puolin jo toipua. Sunnuntaina tuli käytyä ajelemassa uusia teitä ja niiden löytämiseksi piti ajaa sitten melkein 190 km. Alkaa olla nämä lähiseudun tiet jo tuttuja... Tässä on pitänyt taas palata opiskelujenkin pariin ja siinä lajissa kisailen tentin muodossa ens viikolla. Tässä alkaa loppukauden kisatkin lopulta selkenemään, mutta niistä enemmän vähän myöhemmin.
Lyhyesti sanottuna: väsynyttä. Olen ensimmäistä kertaa kotona viikonlopun sitten toukokuun viikon 20 jälkeen. Eli kymmenen viikkoa on kassi ollut pakattuna ainakin viikonloppuisin. Ehkä tämä selittää osaltaan väsymyksen. Tosin kyllä kesällä viettää viikonloput mielellään jossain muualla kuin kaupungissa. Ajattelin viikolla irrottautua urheilusta hetkeksi ja keskittyä gradun viimeistelyyn. Alkoi äkkiä taas kisat ja urheilu kiinnostamaan :) Tosin ainut laji, mikä tällä hetkellä kulkee, on tennis. Ainakin näin veljestasolla. Tuskin tarttee kuitenkaan etsiä kovempia tennisturnauksia pelin tasosta päätellen... Tänään oli aika lähteä uuteen nousukuntoon, kun Nousukunto.comin juna meni pitkin Keski-Suomea. Apuajajia löytyy hyvin Nousukunnon kiritykille, niin isompia kisoja odotellessa... Eipä tuo oma kiri lähtenyt kovinkaan herkästi, niin kevyellä ohjelmalla mennään siis ainakin vielä ens viikko.
Tämän vuoden Joroisten kisaan oli vaikeammat lähtökohdat kuin aikaisemmin, mutta
uskoa omiin kykyihin riitti kisan alla. Kisa lähti ihan ok uinnilla käyntiin, mutta
välttämättä ei olisi tarvinnut hävitä Merjalle ja Tiinalle uinnissa... Pyöräilyn
maltoin tällä kertaaan aloittaa rauhallisesti suunnitelmien mukaan. Ekan kierroksen
lopulla nousin jo neljänneksi ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä ajamaan kunnolla
kärkeä kiinni. Pientä yritystä siinä kerkisi olla, mutta sitten tuli totaalinen
sammuminen. USAn kisasta jäi kisavyöhön "hätävarageeli", mutta nyt sille oli jo
pyöräosuudella käyttöä. Tuntemukset olivat kuin Ironmanissa ja henkinen selkäranka
kyllä katkesi siinä samalla. Juosta yritin mahdollisimman rennosti, kun paljon
kilpailullisia tavoitteita ei ollut enää jäljellä. Lopussa jouduin vielä kiristämään
vauhtia, kun Luoto tuli takaa kovasti. Viides sija, valitettavasti vieläkin yli neljän
tunnin ajalla, oli parasta mihin tänään pystyin. Teemulle onnittelut ansaitusta
mestaruudesta ja samoin kaikille muille itsensä voittaneille! Hieno kisa Joroisissa
taas. Se, mikä ilahduttaa osallistujien määrän lisäksi, on "että jäin viidenneksi
tällä suorituksella" eli Suomessa on tasoa triathlonissa ihan mukavasti.
Tämän vuoden pääkisa oli neljän viikon takainen Ironman USAssa ja tiesin, että
Joroisesta tulee tavallista vaikeampi. Tässä on kuitenkin näiden tavoitteiden
eteen tehty kovasti työtä syyskuusta lähtien ja nyt on "takki" tyhjä. Paljon tuli
hienoja kokemuksia, mutta mitään ei tullut kyllä ilmaiseksikaan. Aina ei elämässä
ja urheilussa kaikki mene niin kuin suunnittelee... Kohtuu tyytyväinen voi olla
tähän rupeamaan. Nyt kesälomalle ja palaan asiaan, kun urheilu alkaa taas kiinnostamaan ;)
Voisi kuvitella, että on vaikea syttyä kotimaiseen kisaan, kun on just ollu toisella
puolella maapalloa isossa kisassa. Mutta on tulossa Suomen mittapuulla niin
huikea triathlonkisa, että tässä alkaa olla jo aika täpinöissä. Tänän vuonna en
pääse ottamaan enää loppukiriä Kaitsua vastaan, mutta vastusta on vähintäänkin
riittävästi. Mielenkiintoiseksi kisan tekee se, että on hyvin erilaisia "lähestymistapoja"
kisaan. Osalla on Ironman takana ja monet kävi hakemassa vauhtia Kokkolasta viikko
sitten. Juoksuosuudella kisa luonnollisesti ratkeaa, mutta mitkä ovat lähtöasetelmat
tähän. Onko kovat pyöräilijät saaneet tarpeeksi eroa koviin juoksijoihin?
Tutut nimet varmaan ratkaisevat mitalit, kun harvoin kestävyysurheilussa mitään
suuria yllätyksiä tulee. Toisaalta oma tilannekin on sellainen, että kisa riippuu
miten kaikki sattuu lauantaina kohdalleen. On tässä ollut jo positiivisiakin tuntemuksia
treeneissä, että voi jo odottaakin jotain kisasta. Aivan täysin tyytyväinen en voi
olla kesän aiempiin kisoihin ja nyt pitää tarkemmin noudattaa suunniteltua taktiikkaa.
Ei muuta kun ensin kisaveikkaus Teemun sivuille
ja sitten lauantaina kohti tällä kertaa aurinkoista Joroista.
Varmasti pystyn parhaimmillani taistelemaan jokaista vastaan eli hyvää päivää odotellessa!
Kyllä se matka ja kisa vaan painaa. En nyt ole koskaan ollut mikään aamuihminen, mutta
aamut on ollu vielä aika paljon normaalia vaikeampia. Maanantaina alkanut valmistautuminen
Joroisille on alkanut aika tahmeasti. Viikonloppuna pitäs olla jo parempi olo,
kun teen valmistavaa treeniä Joroisille Savossa. Eli nyt jää perusmatkan SM:t väliin,
kun se ei tällä kertaa mahtunut ohjelmaan. Kisasta on varmaan nyt tulossa ihan eri
luonteinen, kun "junan veturi" puuttuu pyöräosuudelta ;)
Viikonloppu oli vilkas triathlonin kannalta myös suomalaisittain. Jättääköhän Stubb
(IM 10.35.45) jatkossa kaikki muut varjoon...
Alkoi se vaan jonkin asteinen koti-ikävä vaivaamaan, niin oli mukava tulla kotiin.
Reissu oli aivan mahtava ja ihan ainutlaatuinen kokemus. Nyt on jo ihan ok fiilis
kisasta ja kiitokset kaikille vaan onnitteluista. Mukava huomata, että tännekään ei ihan
turhaan raapustele ajatuksiaan. Vaikka ilmoitin Ironman Hawaiin päätavoitteeksi,
niin en enää missään nimessä yritä saada paikkaa tänä vuonna. 3 Ironmania vuodessa
on liikaa, että jää vain yksi mahdollisuus karsia...
Jotta jet lagista toipuminen ei olisi liian helppoa, niin kävin sekoittamassa unirytmiä
entisestään polttareissa lauantaina. Eli tässä ei ole juurikaan pystynyt mitään
järkevää tekemään. Seuraava kisa on Suomen kesän kohokohta eli Joroisten puolikas,
jonne yritän ajoittaa hyvän superkompensaation. Loppu kesän ohjelmaan tuleekin
sitten muutoksia, kun tässä tilanteessa EM - pitkä matka ei oikein sovi kauden
päätökseksi (4-120-30). Sinänsä olisi mukava ollut käydä yhdet ETUn kisat, mutta
parempi etsiä itselleen paremmin sopivia kisoja. Saksan puolikkaan kisajärjestäjiltä
sain vastaukseksi, että olisi pitänyt ilmoittautua jo tammikuussa, jotta voivat
tehdä kisojen ulkopuolisia dopingtestejä. Vahvimmin suunnitelmissa on tällä hetkellä
Monacon puolikas syyskuussa ja Espanjassa täysi matka lokakuun alussa. Lisäsin
muutaman kuvan reissusta galleriaan. Lisää kuvia löytyy
Teemun sivujen kautta.
Niin ja lukekaahan Keskisuomalaisen urheilusivut huomenna keskiviikkona!
Aamulla menin hyvissä ajoin jännittämään Havaijin paikan kohtaloa. Tänään selvisi lopulta, että pro-paikat menevät 4-3 miehille. Eli yhden olisi jätettävä paikka ottamatta, jotta unelmani toteutuisi. 20 minuuttia ennen ajan umpeutumista oli vielä 2 paikkaa jäljellä, mutta lopulta kisassa kolmanneksi tullut kaverikin tuli 10 minuuttia ennen ajan umpeutumista lunastamaan paikkansa. Jäin siis juuri sille pahimmalle sijalle kisassa. Itse kisassa neljänteen oli selkeä ero eikä jossitteluille jää varaa. Ironmanin nettisivujen mukaan piti olla 8 paikkaa jaossa pro-sarjoihin. 7 paikan kiintiö oli kyllä tiedossa jo ennen kisoja, mutta järjestäjät arpoivat vielä kisapäivänäkin jaetaanko paikat 4-3 vai 5-2 miesten ja naisten välillä... No vaikka tämä onkin harmittanut tänään, niin eiköhän ajatukset paremmaksi muutu vähitellen. Kai se kisa oli hyvä, kun näin suurta palkintorahaa ei ole ennen tullut :) Huomenna alkaa sitten kotimatka. Joka tapauksessa ollut aivan mahtava reissu. Täällä keli oli viileä ja kisan jälkeen piti kerätä vähän voimia ennen dopingtestiä.
Nyt on eka oikea Ironman takana ja olo on sen mukainen. Hyvä, kun pystyy kävelemään.
Tunteet on vähän ristiriitaiset näin äkkiseltään. 5. tila on hyvä saavutus, mutta
oma aikani on pettymys. Odotin selvästi alle 9 tunnin aikaa.
Uinti 1.01.33
Kärsin aallokossa suhteessa varmaan muita enemmän. Aallokossa en tänään tuon kovempaa
päässyt eikä siihen ole muuta sanottavaa kuin lissää treeniä vastaavissa olosuhteissa.
Vähän latisti tunnelmaa nähdä uinti aika, mutta ei muuta kuin äkkiä vaihdosta
pyörän selkään.
Pyörä 4.47.23
Pyörä lähti hyvin kulkemaan viileässä säässä (ehkä liiankin kovaa). Sain äkkiä Teemun
ja monta muutakin kaveria kiinni. Mäkiosuuden jälkeen noin 60 km kohdalla olin jo
10., mutta selkä oli aivan loppu. Kylmä sää ja vähän turhakin isolla välityksellä
ajetut nousut varmaan syy tähän. Selkääni venyttelin sitten seuraavat 30 kilsaa ja
vauhti tippui. Jos keskeyttäminen olisi vaihtoehto, niin aika lähellä olisi ollu.
Kipu oli hirveä ja matkaa jäljellä 120 km + maraton. Toisen kierroksen alussa
pääsin taas vauhtiin ja nousin jo parhaimmillaan 4. tilalle. Vaihtoon hieman rauhallisemmalla
ajolla viidentenä.
Juoksu 3.09.41
Vaihto oli lähes katastrofi. Vaihdon juoksuun kompressiosukat, ja jotta niistä
saa kaiken hyödyn irti ajattelin laittaa ajanotto chipin niiden päälle. Siinä kiireessä
unohtui sitten chip kokonaan, mutta onneks tajusin asian juoksun alussa oleva chip-maton
kohdalla. Minuutti siinä taisi mennä etsiässä sitä. Juoksu lähti ihan tasaisentappavasti
käyntiin ja vauhti oli muiden kanssa samaa tasoa. Jostain syystä oikeaa jalkaa painoi
jalassa jokin ja välillä tuntui, että tunto häviää koko jalasta. No sekin me ohi ja
sija muuttui moneen kertaan. Viimeiselle kympille lähtiessä viidentenä oli kuudes kaveri noin
minuutin päässä. Voimia oli, mutta takareisiä alkoi krampata ja juoksu meni tosi
varovaiseksi. Toivoin vain, että tasainen vauhti riittäisi ja loppusuoralle
kääntyessä takana ei onneksi näkynyt ketään. Loppusuoran juokseminen oli kyllä uran
kohokohtia. Tunnelmaa ja kannustusta riitti.
Ironman 9.02.49
Aika on lähes 20 minuuttia huonompi kuin vuosi sitten Kalmarissa. Mäkisempi reitti
ja tuulisempi keli selittää osin tätä. Suoritus oli kyllä selvästi tasaisin tällä
matkalla ja siihen olen tyytyväinen. Ei ollut mikään huippupäivä, mutta tällainen
perustekeminekin riittää jo johonkin. Jaossa on joko 4 tai 5 paikkaa Havaijille,
että vielä joutuu hermoilemaan aamuun asti. Mutta palkintojenjakoon tällä kertaa
ainakin :)
Vuosien varrella kisoihin on tottunut niin, ettei "normaali" kisa enää hirveesti
jännitä etukäteen, mutta Ironman on ihan eri asia. Tämä 3,8+180+42,2 = Ironman
vetää kyllä miehen vakavaksi. Kaksi kertaa olen siis aiemmin tämän matkan tehnyt,
mutta tämä on ensimmäinen virallinen Ironman, kun edelliset ovat "vain" täysiä matkoja.
Tankkausta olen hivenen muuttanut, kun nyt yritän välttää ylisuuria ruoka-annoksia
ja syödä/juoda hyvin pitkin päivää. Kisa alkaa sunnuntaina paikallista aikaa 6.25
(tarkoittaa ilmeisesti 16.25 Suomessa) PRO-sarjojen osalta ja
tuolta löytyy seurantaa kisasta.
Saattaapa jostain linkistä löytyä videokuvaakin. Kisasta on kyllä tulossa kova eikä
olla Teemun kanssa ihan kaksistaan metsästämässä Havaijin lippuja.
Keli viilenee ja lähestyy jo Suomen kesää, mikä ei välttämättä ole huono asia omalla
kohdalla. Isot aallot tuovat uintiin lisähaasteen, mihin tässä olen yrittänyt totutella.
Pyörä meinaa pikkaisen hermostuttamaan, kun tänään testatessa uusia kiekkoja napsahti
etuvaihtajan vaijeri poikki. No se on nyt korjattu, mutta sunnuntaiksi en haluaisi
mitään tuollaista yllätystä. Pyörällä pitää ajaa kisassa kovaa, kun se on vahvuuteni.
Varottava samalla ahnehtimasta liikaa, kun matka on pitkä ja maratonkin pitäs jaksaa
vielä juosta. Reitti sisältää sopivasta mäkiä, mikä tuo mukavaa vaihtelua siihen.
Juoksussa selkeä tavoite on päästä uudelle tunnille eli alle kolmen pitäisi mennä.
Maratonhan on enemmän tai vähemmän kärsimystä, niin helpommallahan siitä selviää,
kun juoksee äkkiä maaliin ;) Päivästä tulee pitkä ja varmasti yllättäviäkin tapahtumia
tulee eteen. Pitää vain keskittyä tekemään oma hyvä mahdollisimman tasainen suoritus.
Kisa-aamun tunnelmaa on vaikea kuvata. Herätys noin 3.30 yöllä ja jännittää sen
verran, ettei puuronkaan meinaa mennä alas. No ainakin kahvia ja geeliä... Sitten
vielä tavallistakin paljon hiljaisempana miehenä aamuhämärässä kisapaikalle
tuttuun tapaan mp3-soittimen kanssa. Viimeisenä biisinä aina Helloweenin
If I could fly...
Reissu on ollut jo tähän asti niin ainutlaatuinen kokemus, että tämän eteen käytetty aika, kulutetut eurot ja vuodatetut hikipisarat eivät ole menneet hukkaan. Eric, jonka luona asun, on esitellyt kyllä näitä paikkoja joka lähtöön. Kisapaikka on tullut tutuksi ja paljon muutakin olen nähnyt, mitä en olisi ilman paikallista tuntemusta löytänyt. Ja Konaankin (=Havaijin kisapaikka) olen tutustunut jo, mutta nyt se on tarkoittanut kylläkin Ericin koiraa ;) Urheilun suhteen ei täällä ole enää paljon tehtävissä. Lauantaina tein oman pikatriathlonin kisareitillä ja vähitellen kroppa alkaa tottua tänne. Lämmintä täällä riittää, kun Polarin mukaan lenkkien keskilämpö pyörii noin 30 asteessa. Triathlonasun kanssa on siis tullut hankkittua hienot rusketusraidat selkään valmiiksi. Torstaina alkaa sitten kisakuume todella nousta kisakylän avautuessa.
Perille on päästy ja nyt ollaan kaukana kodista ihan yksinään. Lemmettylät keskittyvät Arjan kisaan Boisessa ja itse olen yrittänyt sopeutua tänne omaan majapaikkaan Spokanessa. Autoilukin sujui hyvin, mutta alun ihmettelyn jälkeen loputtomilta tuntuvien suorien ajaminen keskellä ei mitään oli tylsää. Majapaikkani on täällä paikallisen triathlonistin luona ja emme ole aivan keskustassa vaan läheisen vuoren (=suomalaisen mittayksikön mukaan) päällä. Tänään pyöräilessä tuntui vähän heikolta, mutta tässä kaiken matkustuksen ja aikaeron lisäksi on tultu melkein korkeanpaikan leirillekin. Talo on yli 600 metrissä ja lenkin lopuksi täällä odottaa aina mukava seinä ;) Huomenna pääsen vilkaisemaan varmaan jo itse kisapaikkaa. Onneks kisa ei vielä paina päälle ja saa rauhassa sopeutua tänne.
Matka kohti määränpäätä eli Spokanea jatkuu huomenna täältä Seattlesta. Tähän mennessä matka on sujunut suunnitelmien mukaan. Lennotkin meni yllättävän kivuttomasti ja nyt ainakin tuntuu siltä, että "oma kello" on siirtynyt hyvin paikalliseen aikaan. Eilen tuli valvottua aikalailla 24h putkeen paria pientä torkahdusta lukuunottamatta lennoilla. Toisen takia meinasi jäädä välipala väliin, mutta Teemu pelasti tilanteen :) Sen verran matka painoi, että tuli nukuttua viime yönä melkein kellon ympäri. Tänään oli suunnitellut vierailut Seattlen uimahallissa ja triathlonkaupassa. Vähän liian iso kaupunki makuuni, mutta se täytyy sanoa, että ihmisten ystävällisyys on yllättänyt täällä. Huomenna tutustun sitten paikalliseen liikennekulttuuriin auton ratissa.
Kello on tikittänyt niin,
että kaikki valmistelu Suomessa suurta koitosta varten
alkaa olla tehty. Edessä vielä tämän viikon toinen hieronta ja pakkaaminen.
Sunnuntaina kohti Helsinkiä, josta saan matkaseuraa Lemmettylän triathlonpariskunnasta.
Maanantai on sitten varsinainen lentopäivä, kun saa "nauttia" 12 tuntia. Jotta
selviäisin tästä, niin tuli Darbyltä
ostettua kompressiosukat. Toinen rahanreikä
jo etukäteen reissulle on kisakiekot. Zippillä on kisassa vuokrauspalvelu enkä
voinut vastustaa kiusausta vuokrata huippukiekot kisaan :) Lento on siis Seattleen,
jossa toivun matkasta pari yötä hotellista. Sen jälkeen suuntaan vuokra-autolla
varsinaiseen majapaikkaan Spokaneen. Itävallan reissusta viisastuneena jätän
tällä kertaa junamatkailun väliin.
Kaikki viimeistely on sujunut suunnitelmien mukaan. Tosin nämä kelit muuttivat
tämän viikon treenejä hiukan. Verikokeessakin tuli käytyä ja silläkin rintamalla
kaikki oli kohdallaan. Valmiimpana Ironmaniin kuin koskaan.
Eipä tässä normaalista arjesta kerkiä saada kiinni ennen kuin taas on kassit valmiina matkaa varten. Itävallan kisaan voin olla tyytyväinen, mutta samalla se motivoi entisestään tekemään töitä, jotta maailman kärki lähestyisi entisestään. Palautuminen kisasta on mennyt hyvin ja päivät on mennyt järjestellessä asioita kuntoon ennen seuraavaa reissua. Ensi viikon sunnuntaina on siis aloitettava vähitellen siirtyminen kohti USAa ja Coeur d'Alenea. Siitä enemmän ensi viikolla. Muutaman kuvan olen lisännyt Itävallasta ja muutenkin sivuille on tullut tehtyä pieniä viimeistelyjä, jotta viimein saisin WWW-julkaisukurssin suoritettua.
Eilen oli todellinen testi maailman kärkeä vastaan ja kisan taso osoittautui vielä
kovemmaksi kuin odotin. Oma lähtökohta oli kunnon suhteen hyvä, mutta aina eka
triathlon on vaikea varsinkin nyt, kun täällä Itävallassa on jo kesähelteet.
Uinnissa onnistuin kohtuullisen hyvin ja uinti oli varmasti paras urallani.
Varmasti vielä pystyn kesän mittaan parantamaan tuosta, mutta hyvä suoritus ekaksi
uinniksi. Jos viime kesään vertaa, niin voitin Darbya toista minuuttia, kun vuosi
sitten Joroisilla olin minuutin perässä uinnin jälkeen. Samoin Kalmarin IM
kakkoselle Ted Åsille hävisin vain minuutin, kun Kalmarissa tupla matkalla tuli eroa
jotain 5 minuuttia. Eli turhaan en ole Aaltoalvarissa käynyt :)
Pyöräilyn alku meni porukassa ajellessa moottoritietä, kun muitakin kovia pyöräilijöitä oli
jäänyt uinnissa. Ekassa nousussa iskin sitten irti ja sain mukaan pyöräiluosuuden
voittaneen Weissin. Toisessa isommassa mäessä (=SEINÄSSÄ) tiputin Weissin ja sain
pääryhmä kiinni, mikä hajosi kyllä mäen aikana pieniin porukoihin. Loppuosuus
tuli todella kovaa ja sain 5 km ennen vaihtoa kakkosporukan kiinni. Siitä loppu olikin
ajelua porukassa ja Weiss sai kiinni juuri ennen vaihtoa. Olin siis pyöräosuuden
3. nopein. Pyörä kulki todella hyvin ja ainoat miinukset tulee, kun matkan varrelle
tippui geeli ja juomapullo.
Juoksuun pääsin lähtemään hyvistä asemista, mutta kova pyörä ja ehkä hivenen vajaalla
energioilla juoksuun lähtö teki siitä vaikean. Vaikka miten yritin, niin juoksu
oli vaikeaa ja muitten karattua 4 kilsan jälkeen oli entistä tukalampaa. Geelit
ja urheilujuoma imeytyi kyllä eilen hyvin ja vikat 5 kilsaa tulikin sitten jo ihan eri
malliin. Maalissa olin 16. omalla puolimatkan ennätyksellä 4.03.15 ja eroa voittaneeseen
Chris "Macca" McCormackiin tuli tasan 9 minuuttia. Kisa oli kokonaisuudessa paras
ja ehjin suoritukseni triathlonissa.
Lajeittain osuussijoitukset oli 64., 3. ja 25. = 16. Eli uintitreeniä on vielä jatkettava,
jotta loppu menisi helpommin ja paremmin. Samoin juoksusta on saatava pois tuollaiset heikot hetket.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kohti juhannuksen odottavaa iromania.
Puoli vuotta on mennyt treenatessa ja nyt on kisojen aika. Harjoitteluun on
tullut ehkä merkittävimmät muutokset koko uran aikana. Pari vuotta sitten laji
vaihtui triathloniin, mutta vasta nyt on harjoittelu tähdännyt selkeästi vain pitkiin
kisoihin. Uinninkin kanssa on tullut tehtyä töitä niin, että vanhan märkäpuku
alkoi kiristämään hartioista. Tänään tuli paketti ScorpionStoresta ja huomenna
testaan uutta pukua. Eli nyt olis myynnissä yhden kesän uitu erittäin kelluttava
Orcan 3.8 - märkäpuku (sopii erityisesti vähän "heikommalle" noin 180cm/73kg
uimarilla).
Sunnuntaina on siis kauden eka KISA Ironman 70.3 Austria.
Puolimatkan kisassa on maailmanhuipuista lähtien 2400 triathleettiä mukana ja
kisa on muutenkin vastaava kuin vuosi sitten käymäni Englannin kisa. Tavoitteena
on päästä taas mukaan palkintojenjakoon, mikä varmasti vaatii nyt kovempaa
suoritusta kuin Englannissa. Kisaa voi seurata
täältä.
Eli toivottavasti tällä viikolla voi juhlistaa myös
jotain muuta kuin synttäreitä ja nimipäivää!
Kuulumisia sitten kisan jälkeen kunhan pääsen nettiin.
Tämä viikko on mennyt vielä kovastikin treenien merkeissä ja hieman aamulla jännitti onko eväät syöty jo ennen Staminan duathlonia. Eilen aamulla uintia ja illalla oli vuorossa pyörällä hapottavia mäkivetoja. Pyöräilyyn on tällä viikolla tullut ainakin yksi vaihde lisää, kun on saanut kuunnella pitkästä aikaa levykiekon ja Zipp404 - kiekkojen huminaa :) Kisaan tein taas parin tunnin alkuveryttelyn ja tällä kertaa kisan taso oli selkeästi kovempi kuin vuosi sitten kiitos venäläisten. Ekan juoksun jälkeen lähdin sitten 5 venäläisen kanssa ajamaan pyörää. Sain heti aluksi pahan krampin reiteeni ja samalla muut yritti joukkuepelillä tiputtaa kyydistä. Hetken taisteltuani krampin kanssa sain jalat kuntoon, mutta tilanne oli vielä "viidellä yhtä vastaan". Vajaan kympin kohdalla ajattelin tiputtaa iskulla heikoimmat kyydistä, mutta se riittikin jo kaikille. Sitten tuttuun tapaan soolona vaihtoon ja tuulisessa kelissä sain 45 sekunnin eron venäläisiin. Toinen juoksu meni tasaisen tappavasti ja kolmas perättäinen voitto irtosi! Mukava tapa aloittaa triathlonkausi. Tähän päättyi oikeastaan harjoituskausi lopullisesti ja edessä on nyt kisat. Kisakausi alkaa todellisella juhlaviikolla ensi viikolla ja tästä enemmän alkuviikosta lopullisesti uusituilla sivuilla.
Kisakausi alkaa lähestymään, mutta vielä ehtii vähän treenata. Kolmen päivän kova setti on nyt takana. Perjantai aamuna uintia 5 km (4*1000m: vu, lättärit, pullarit ja lättärit&pullarit) ja illalla juoksu + kp yhteensä 2 h. Eilen tein sitten jälleen "kesäkelissä" (=+10 ja vesisade) pitkän duathlontreenin. Pyörällä reipas sata kilsaa nousevalla vauhdilla ja matkalla tempoilin vielä 3*10' kovempaa. Sitten kotoa kuivaa juoksukampetta päälle ja kohti katujuoksua. Järjestäjät lähettivät kummasti kympin juoksijat puolikkaiden takaa, mutta tämä ei paljon hidastanut omaa alkua, kun olin melkein heti irti. No tällä kertaa kuitenkin löytyi vastusta ja tuli erittäin hyvä kova vauhtinen juoksutreeni. Aika oli 1/4 maratonilla 38.03 ja sillä irtosi toinen sija, kun jostain syystä juoksijan loppukiri oli vähän eri luokkaa kuin tällaisen ironmanin ;) Illalla tosissaan tuntui jaloissa, että jotain on tullut tehtyä. Tänään vietin äitienpäivää Picaron yhteislenkille. Vaikka lenkki oli oikeastaan kesän eka lenkki, millä peesailin, niin oli se silti suht reipas pitkä siivutus. Ensi viikolla kaikki sitten Staminan duathloniin!
Oli taas vaikea saada normaalista elämästä kiinni leirin jälkeen. Väsymys ja loputon ruokahalu olivat päälimmäiset tunteen viikon verran. Vähitellen alan tässä päästä normaaliin rytmiin kiinni. Puolitoista viikkoa meni palauttelun merkeissä tiukasti. Nyt on kuitenkin paluu treeneihin ja eilen tulikin jo harrastettua toista sataa kilometriä maaseutumatkailua Scorpparin selässä Savossa tutuissa Soisalon Hiihdon maisemissa. Tässä on nyt vielä 2 viikkoa aikaa harjoitella ennen varsinaisen kisakauden alkua Itävallassa 24.5. Kisasta on tulossa kova, kun PRO-sarjalaisia on kuutisenkymmentä mm. Macca. Lauantaina osallistun varmaan Jyväskylän katujuoksuun 10 kilometrin verran duathlontreenin yhteydessä.
Varsinainen iso kisa on sitten juhannuksena USAssa Coeur d'Alenessa. Matkassa on ollut järjestelemistä, mutta nyt alkavat olla kaikki palaset kunnossa. Matkaan lähden 8.6., niin aikaa jää sitten hyvin keskittyä kisaan aikaeron jälkeen. Kisassa tavoitteena on hyvä suoritus ja etenkin Havaijin lippu, mitä tavoittelen nyt ensi kertaa.
