Startti uuteen kauteen on tehty ja tarkoitus oli tehdä Katajan verkkarit muille tutuiksi viikon aikana
Levillä. Tehoharjoittelun jätin muille ja tarkoitus oli "olla ekana ladulla ja lähteä vikana pois".
Pitemmän päälle raskasta ja kuulinkin olevani "yli" jo puolivälissä viikkoa seurakavereilta ;) No
keskiviikkona pidetty kevyempi päivä auttoi tuohon.
Torstaina oli ohjelmassa kaksi 2,5 h lenkkiä. Aamulla pertsaa sisältäen 4 * 10 min tasatyöntöä reippaalla
vauhdilla ja illalla oli vauhti reipas koko ajan vapaalla (+ vielä 2 * 10 min yhdellä sauvalla hiihtoa ja
sauvoittaluistelua). Perjantaina aamusta pitkä siivu: 2 h pertsaa ja seuraavat 2 h vaparia. Illalla vielä
45 min juoksu ja 30 min kuntopiiriä. Tämän jälkeen alkoi ironmaninkin reidessä tuntua ja tänään olikin vain
pari tuntia hiihtelyä. Viikkoon tuli 400 km hiihtoa (4,5 km tykkilatua tuli siis jonkun kerran hiihdettyä
päästä päähän) ja tunteja kaikkine jumppineen yli 30 h.
Viikkoon ei siis tarvinnut keksiä lisäohjelmaa treenien lisäksi. Palautumisen leiristä aloitin täällä mummon
luona ja maha on ainakin täynnä, että jaksaa huomenna jatkaa kohti kotia. Kuva on siltä toiselta valmistelevalta
hiihtolenkiltä ennen lumileiriä.
Tässä viimeinen kuukausi on mennyt tehdessä lähinnä "mitä huvittaa". Tänä vuonna perinteinen Katajan lumileiri sopi hyvin omaan aikatauluun ja tarkoitus on hiihdellä täällä Levillä viikon verran. Kun kisoja ei ole vielä tiedossa, voi hyvin keskittyä perustreeniin. Eilen tuli suksittua reilut 4 tuntia ja tänään tasan viisi :) Huomisen jälkeen on sitten otettava päivä vähän kevyemmin (ainakin hiihdon suhteen), kun hiihtokilometrejä on niin vähän takana. Hyvin on hiihto lähtenyt kulkemaan ja Suomen lappi on oiva paikka avata uusi harjoituskausi kunnolla triathlonistillekin.
Tekemistä on riittänyt urheiluasioissa ja toivottavasti näistä hommista on kohta lisää kerrottavaa. Ensi vuodelle alkaa olla kisa- ja harjoitteluohjelman runko valmiina. Hiihtokuviot menee pitkälti samaan malliin kuin vuosi sitten, mutta taas ajatukset ovat jo hivenen enemmän kesässä. Sunnuntain hiihtolenkki Kontiolahdella oli ihan "samaa" kuin edellisellä kerralla samassa paikassa SM-viesteissä maaliskuussa... Eli hiihto on jäänyt hyvin selkäytimeen ja kunhan kunnosta pitää huolen, niin se näköjään riittää. Tuskin sentään innostun ennen joulua näyttämään kuntoa kisoissa ja tarkoitus olisi treenailla loppuvuosi erittäin peruskestävyys painotteisesti. Tätä varmaan pitäisi sanoa pk1-kaudeksi, jotka ovat olleet "aika" lyhkäisiä viime vuosina, kun kisakausi on koko ajan puskenut päälle... Eli kisailu jää talvella vähäisemmäksi, mutta kesällä jaksaa sitten varmaan paremmin kiertää kisoja. Vähän tässä on tullut "hierottua" kesän kisojen suhteen, mutta pyörää en ole alkanut säätämään Teemun lailla ;) Voisinkohan vielä parantaa paljonkin pyöräilyäni, kun olen säätänyt vain "perstuntumalla" oman pyöräni? (tai sitten olen keskittynyt enemmän siihen olennaiseen...)
Kylmältä on Suomen syksy tuntunut Barcelonan reissun jälkeen. 10 päivää olin pukematta urheilukamppeita
päälle kisan jälkeen, mutta nyt parina päivänä on vähän tullut urheiltua. Kevyt liikunta menee hyvin ja
siinä on sitten aikaa samalla miettiä jo tulevia kuvioita. Tuo otsikko tulee siitä, että pyrin olemaan
erossa urheilujuomasta kaudenpäätös-ironmanin jälkeen ;) Sitä ennen tulikin vedettyä kuukausi Maximia oikein urakalla,
että sain painon normaalilukemiin ennen kisaa.
Niin se talvi tekee tuloaan taas, ja yleensä syksy onkin mennyt hiihtokauteen valmistuessa. Nyt takana
ei ole yhtään rullalenkkiä enkä ole sauvakävelyäkään harrastanut, mutta tämä ei tarkoita hiihtokauden
jäämistä väliin. Uskon saavani itseni hyvään hiihtokuntoonkin vielä, kunhan saan hiihtoa alle. Kisat
on vain tarkoin valittava niin, että hiihto tukee pääjuttua eli triathlonia. Tarkemmin kisoista sitten kunhan
saan jonkinlaisen rungon tehtyä. Ensi kesänä pyöräily ottaa taas suuremman roolin, mutta siitäkin enemmän
myöhemmin. Varusterintamalla tulee ensi vuonna uudistuksia, niin varmasti myyntiin tulee suksien lisäksi
myös pyörä... Viikonloppuna pitäisi mennä ihmettelemään omia suksia Joensuuhun, jos sieltä löytyisi
samalla kipinä hiihtoonkin :)
Kisasta on nyt mennyt reilu viikko ja vasta nyt saavuin lukemaan postia/pesemään pyykkiä kotiin.
Palautuminen kisasta meni tällä kertaa yllättävän helposti. Portaitakin pystyi kävelemään jo
kisapäivän iltana. Heti kisan jälkeen olin kyllä sen verran väsynyt, että minut talutettiin 2 miehen voimin
ensiaputelttaan. Teltassa kysyttiin sitten mikä vaivaa ja oma väsymykseni ei ihan tiputukseen asti
riittänyt niin kuin viereisillä kavereilla... 13 kuukauden harjoitus/kisakauden jälkeen oli "aika"
mukava lomailla viikko lämpimässä ja nauttia paikallisista herkuista kisan jälkeen :) Nähtyä tuli
vähän Ranskaa, Andorra, paljon Barcelonaa, Turkua (jokohan tää lista riittää nyt). Urheilusta
olen nyt viikon ollut lomalla ja lokakuu menee pitkälti näissä merkeissä loppuun vielä. Tosin
Barcelonassa hyppäsin jo pyörän selkään, mutta kyseessä oli kaupunkikierros tandempyörällä.
Triathlonkauden loppuhuipennus käytiin Havaijilla. Tällä kertaa jaksoin katsoa kisan loppuun asti ja
ensi vuoden tavoite on selvä! Suomalaisten osalta kisa tarjosi jälleen pettymyksiä, mutta omalta
kohdalta oli mielenkiintoista seurata omien tämän vuoden kilpakumppanien menoa mm. St. Pöltenin
kisan "pyöräkaverini" Weiss ajoi 4.30 jääden vain 5 minuuttia osuuden voittajasta Liedosta.
Kausi tarjosi onnistumisia ja välillä oli taas vaikeampaa. Kokemusta tuli paljon ja jatkossa
on paljon helpompi lähteä haastamaan kärkipään triathlonisteja ulkomailla. Kiitoksia kaikille,
jotka ovat tavalla tai toisella tukeneet, tästä kaudesta. Erityisesti kiitokset Tompalle, jonka avulla
harjoittelu on muuttunut oikeaan suuntaan. Muutama kuvakin reissusta ->
Takana on taas täysi työpäivä. Puoli kahdeksan aikaan aamuhämärässä alkoi uintiosuus. Uinti oli kunnon mukainen, mutta ehkä vähän rohkeamminkin olisi voinut uida. No pääsin selvästi alle tunnin 57.29, mikä tyydyttää. Pyöräilyssä helpolla radalla syntyi isoja porukoita, joissa ajelin 130 km asti. Siinä vaiheessa tuntemukset oli kuin olisi lenkillä ollut. Sitten reitin mäkisimmässä osassa lähdin karkuun porukasta ja ajo tuntui tosi vahvalta aina vaihtoon saakka. Pyöräilykin meni aivan suunnitellusti 40 keskarilla 4,5 tuntiin. Juoksuun lähdin omaa vauhtia, mikä oli ekat kilsat alle 4 min/km, mutta silti ukkoa puski kokoajan ohi! Sitten tasoitin vauhdin siihen noin 4 min/km ja melkein siinä pysyin puoliväliin asti. Mitään suurempia romahduksia ei tapahtunut vauhdissa, vaan vauhti hiipui vähän loppua kohden (oli muuten muotia tänään...). Silti sijoitus parani maalin lähestyessä. Olin olevinaan noin 2.58 vauhdissa, mutta viimeinen "kilsa" mutkineen vei aikaa paljon. Juoksuaika oli noin 3.01 ja tällä tuli kokonaisajaksi 8.32.29. Sija seitsemän ja palkintoja pääsen pokkaamaan huomenna. Eli kokonaisuudessa voin olla kyllä tyytyväinen suoritukseen, mikä meni 2 min "myöhästymistä maalista" lukuunottamatta täysin suunnitelman mukaan. Näin tasaisella reitillä en parempaa vielä pysty, jos uinnissa tulee takkiin noin paljon. Mika oli jälleen iskussa ja otti toisen tilan. Teemun vastoinkäymiset renkaitten kanssa sai valitettavasti jatkoa tänään. Järjestelyt toimivat ihan kohtuullisesti, mitä vähän jännitettiin etukäteen. Kisa meni yllättävän "helposti", kun pyrin mahdollisimman rentoon suoritukseen eikä matkakaan tuntunut tänään niiin pitkältä ;) Hyvät on rusketusraidat taas, kun lämmintä riitti. Nyt jatkuu lomailu täällä.
Täällä on totuteltu Espanjan menoon muutama päivä. Perille pääsin hyvin, mutta tiistai illan Barcan matsi jäi näkemättä. Pitää vielä harjoitella noita matkanjärjestäjän tehtäviä... No itse kisaan valmistautuminen on mennyt paremmalla rutiinilla ja sitä vartenhan täällä ollaan. Kelit ovat suosineet ja tuultakin on ollut vain kohtuullisesti. Mahtavaa on ollut näissä olosuhteissa tehdä kevyitä viimeistelytreenejä, kun vielä jumikin on poissa. Eilen Scorpparin pro-team täydentyi vielä Mikalla, joten suomalaisilla on hyvä porukka haastamaan eurooppalaiset triathleetit. Kisaa voi (yrittää) seurata varmaan tuolta kisasivuilta Challenge Barcelona. Oma numero on #37, Mika #40 ja Teemu T. lähtee pro-kisaan numerolla #521. Menneet mahavaivat ja painon lasku ovat saaneet vatsan huippu iskuun tankkaukseen. Teemu on ihmetellyt, kun ei ole tottunut jäämään kakkoseksi ruokapöydässä :) Jos tällä tankkauksella pystyisi sitten sunnuntainakin tekemään jotain vastaavaa...
Viime syyskuun alussa harjoituskautta aloittaessa oli selkeä tavoite: Ironman Hawaii -09. Se jäi tältä vuodelta haaveeksi, mutta sinne vielä ehtii... Nyt kausi huipentuu joka tapauksessa täyteen matkaan ja edellytykset hyvään kisaan on. Nyt kun sai vihdoin ja viimein USAn Ironmanin palkintorahat, niin voisi aloittaa uuden painin palkintorahojen kanssa :) Viikonlopun olin ilman suurempaa ohjelmaa kotona, mikä oli todella tarpeen. Hierontakuurin päätti eilinen hermoratahieronta. Nyt on siis matka kohti Barcelonaa alkanut, missä odottaa kisa sunnuntaina. Hyvin aikaa totutella vielä paikallisiin olosuhteisiin. Takana yksi vaikeimmista lähtöselvityksistä... Olen muuten ehkä tv:ssä illalla, mutta silloin taidan olla vain katsomon puolella ;)
Kiirettä on pitänyt muillakin kuin urheilurintamilla. Tässä tuli käytyä sekä Helsingissä että Kuopiossa juhlien merkeissä. Tähän kun lisätään pari kolmen päivän hyvää treenisettiä, niin aika ei ole käynyt pitkäksi. Treeni on ollut peruskestävyys voittoista ja kohtuu pitkiä lenkkejä on tullut tehtyä. Nyt on taas kroppa alkanut toimia ja harjoitukset on mennyt aika mallikkaasti... Painotus on ollut etenkin juoksussa, missä se suuri tavoite on kolmen tunnin alitus Barcelonassa. Kyllä siihen pitäisi nyt viimeistään edellytykset olla! Tiistaina päättyi treenijakso 6h-duathlontreeniin 2*(2h pyörää + 1h juoksua). Pyöräilyssä vauhti kiihtyi toisella kierroksella, mutta pyrin totuttelemaan mahdollisimman tasaiseen vauhtiin Barcelonaa ajatellen. Eka juoksu oli Laajavuoressa mäkitreeniä ja toinen perinteinen Tuomijärven kierros. Tämä vika tunti lupaili hyvää juoksukunnon suhteen, kun jaloissa ollut väsymys ei juuri näkynyt askeleessa :) Eli nyt on aika ottaa pari päivää rauhallisesti ja keskittyä jo tulevaan matkaan.
Oma painonpudotus on ollut aika huimaa. USAn reissun jälkeen oli aineenvaihdunnan kanssa ongelmia ja paino kävi jo yli 79 kilossa. Tästä on mennyt pari kuukautta ja puntari näytti 72! Kumpikaan ääripää ei ole oikein hyvä, mutta kyllä alipaino on pahempi, varsinkin ajatellen tulevaa täysmatkaa. Eli toistaiseksi pitää tehdä "harjoitukset" ainakin osittain ruokapöydässä... Hyvin tarttui treeni viikonloppuna, kun olo/paino alkaa olla normaalilla tasolla. Nyt pitää saada hyviä treenejä alle, että löytyy uudestaan se parin viikon takainen hyvä vire. Tässä on nyt pari viikkoa aikaa ennen Barcelonaan lähtöä eli ihmeitä ei enää pysty tekemään. Hyviä treenejä nyt pari päivää ja sitten Helsinkiin urheilubileisiin :)
Itävallan reissu on takana. Mahavaivat estivät täysipainoisen tankkaamisen kisaan, mutta hyvällä ja normaalilla suorituksen aikaisella tankkauksella se puoli olisi ollut kuitenkin kunnossa. Uinti oli hyvä verrattuna kauden aikaisempiin ja pystyin hyödyntämään porukan peesin hyvin tällä kertaa. Pyöräily oli todella vaihtelevalla reitillä kolmena kierroksena. Oli mäkiä ja mutkia vaihtelevan levyisellä tiellä Itävallan upeissa maisemmissa. Pari ensimmäistä kierrosta meni jotakuinkin normaalisti, ei tosin mitään älytöntä kulkua. Tässä vaiheessa olin kai jo 3. ja hyvin aikataulussa. Mutta sitten tuli noutaja, kun energia ei imeytynyt normaalisti. Viimeinen niitti tälle oli omista Maximin juomista vaihto järjestäjien "myrkkyihin". Triathlonissa siis on ulkopuolinen apu kielletty ja tämän takia omien juomien loppuessa pitää turvautua järjestäjien tarjontaan. Takaa tuli varsinainen peesiporukka ohi viimeisellä kierroksella, mitä olin ajanut karkuun. Loppu kierroksen ajelin sitten kierroksella ohitettujen kanssa. Keskeytyskin kävi mielessä, mutta ajattelin kokeilla juoksua. Juoksuun lähtiessä penaltyboxissa oli ruuhkaa ;) (6 min rangaistuksia oli jaettu useammalle kaverille ja ihan aiheesta). Juoksin tarkoituksella todella rauhallisesti, kun mitään mahdollisuuksia normaaliin kisavauhtiin ei enää ollut. Ekat 8 km meni ok ja sitten kokeilin colaa kisan aikana. Sen jälkeen tein useamman pusikkoreissun ja 22 km juoksuun meni yli 2 tuntia. Maaliin tulin, niin eipä tule keskeyttämisestä tapa. Kisa oli hyvin järjestetty ja puitteet muutenkin kohdallaan, suosittelen. Oma suoritus tietenkin harmittaa, kun olin juuri päässyt takaisin kuntoon. Olisi ollut mainio tilaisuus paikata kesän pettymykset, kun kisa olisi ollut hyvinkin voitettavissa... Olen tainnut menettää painoa aika paljon, kun maalissa tarjottiin S-kokoista finisher-paitaa ;) Maha vaivaa edelleen ja se pitää nyt saada kuntoon. Sitten alkaa kauden viimeinen rypistys kohti Barcelonaa!
Viimeiseen viikkoon mahtuu vain yksi kunnon treeni. Perjantaina tein viimeistelytreenin
Itävallan kisaa ajatellen. Aluksi aamulla 1.15h uintia, minkä jälkeen pieni välipala
kotona. Sitten pyörällä pk+ 15' + vk 2*10' + vk-mk 2*5' + 95% 5*1' ajettuna vielä
Ronsuntaipaleentiellä (Jyväskylän mäkisin tie). Juoksu oli tunnin mittainen:
pk 5' + vk 10' + pk 5' + vk 10' + pk 5' + vk-mk 10' + pk 5´ + vk 10'. Tehoja tuli siis
mukavasti ja vauhtia oli siihen malliin, että kisoissakin pitäisi riittää... Takapakkia
tuli vaan aika välittömästi treenin jälkeen, kun ruoka ei meinannut maistua. Aluksi
luulin, että se johtui treenistä, mutta mahatauti teki tulojaan. Viikonloppu meni
sitten sohvalla makoillessa ja olo muuttui tosi väsyneeksi. No selvisin ilman oksentelua ja
ripulia, ettei totaalista tyhjennystä tullut tehtyä. Tänään kävin jo uimassa ja salilla, minkä
jälkeen järkytin vielä kroppaa hermoratahieronnassa. Tästä kaikesta pitäisi toipua
viimeistään lauantai iltapäiväksi, jolloin Saalfeldenissä pamahtaa Tri-Motionin (2-80-22) lähtölaukaus.
Mahan takia vähän epävarma fiilis, mutta hieno päästä pitkästä aikaa kisaamaan!
Eikä tässä vielä kaikki. Kausi jatkuu ja päättyy Challenge Barcelonaan 4.10.! Eli
edessä on vielä kauden toinen täysimatka.
Treeniä on kertynyt mukavasti ja nyt on palauttelun aika. Viime viikolla pääpaino oli juoksussa ja sitä kertyi mukavasti, mutta tulihan sitä muutakin tehtyä. Tiistaina oli duathlontreeni 3*(1.15h py + 30' ju) ja vauhti kiihtyi koko ajan. Lauantaina pyöräilin Uuraisille (35 km) Kuukan Hölkkään ja siellä sitten mentiin siihen malliin, että voitto tuli ajalla 22.34 (6,7 km). Pyörällä takaisin kotiin, juoksu verrat Laajavuoressa ja illalla uimaan Köhniöön. Sellainen triathlonistin lauantai. Sunnuntainahan on sitten sen viikon pitkän lenkin vuoro. Tällä kertaa jouduin turvautumaan vähän picarolaisten vetoapuun, mutta parin tunnin käynnistysvaikeuksien jälkeen "siivutus" maistui taas ja juoksukin oli vielä rentoa pitkän lenkin ja kovan viikon lopuksi. Tämän kaiken jälkeen ruokahalu on ollu omallakin asteikolla käsittämätön. Kai sitä tuli kulutettuakin, että nyt voi syödä ja levätä...
Suomen triathlonkesä alkaa olla lopuillaan ja omalta kohdalta se meni tällä kertaa
vaisusti. USA:n Ironmanista toipuminen ei mennyt ihan niin helposti kuin kuvittelin
ja se näkyi tuloksissa. Palautumista varten olisi pitänyt "lomailla" kunnolla matkan
jälkeen, mutta opiskeluhommienkin venyessä kesälle se ei onnistunut. Nyt olenkin
keskittynyt hoitamaan nämä pois päiväjärjestyksestä. Lopultakin on kandidaatin
tutkinto taskussa ja torstaina tein varmaan viimeisen tenttini. Tällä viikolla
vielä pieni gradun viimeistely ja senkin voi antaa luettavaksi sitten. Nämä
helpottavat oloa paljon ja askel varmasti kevenee, mutta samalla tulee seuraava
ongelma: mitäs sitten? Valmistumiselle ei juuri pahempaa saumaa ole ja jotain
hommia pitäisi fyysikko-urheilijan löytää. Otetaan vastaan hyviä ideoita...
Kesälläkin tein muutamia yksittäisiä hyviä treenejä, mutta nyt tuntuu löytyvän
pitkästä aikaa taas oikea suunta pitemällä tähtäimellä. Viime viikkojen perustreeni
on tarttunut hyvin ja kello/syke alkaa näyttämään hyviä lukuja. Tänään juoksin
perinteisen Tuomijärven lenkin ja askel tuntuu tosissaan
paljon kevyemmältä kuin aikoihin. Perjantaina mäkivoimavedot kertoi pyöräkunnon
löytymisestä ja uintiin olen päässyt hakemaan vauhtia hallista, mikä on täällä
Jyväskylässä kiinni koko kesän. Ja harjoittelulle on taas seuraava päämäärä,
joka on 5.9. Tri-Motion
Saalfeldenissä Itävallassa. Matka on noin puolikas
2-80-22 ja siellä oa taas tarkoitus mennä kovaa!
Tämän kesän kisat ovat tarjonneet kohtalaisen ikäviä sijoituksia ja sama rata jatkui eilen Kuopiossa. SM-4 ja kisan 7., kun kuudelle palkinnot. Eli paljon ei käteen jäänyt kisasta... Kisa oli uran eka märkäpuvuton triathlonkisa ja ehkäpä sen takia tuli jäätyä vähän ylimääräistä vielä kärkeen. Positiivisia asioita oli, että nyt pysyin porukassa koko uinnin ajan ja en jäänyt Mustosen Petterille juuri mitään uinnissa tällä kertaa. Kärki ja moni muukin oli kylläkin jo kaukana. Pyöräilyssä syntyi tasavahvoja porukoita eikä Petterin kanssa saatu sitten muita kiinni. Juoksu ihan ok, mutta mitalien mentyä tajusin vähän liian myöhään, että kuudes tila olisi saavutettavissa ja jäin tästä sekunnin. Kisa ihan ok, mutta suorituksessa näkyi selvästi, että kovat tehotreenit on jäänyt tekemättä. Ja mitalit meni ihan oikeisiin osoitteisiin kisasta. Tänään treeni jatkui pitkällä lenkillä: Leppävirta- Suonenjoki-Iisvesi-Rautalampi-konnevesi-Äijälä-Laukaa-Jyväskylä = 179 km. Ja pikkasen juoksua vielä, niin kutonen tuli taas täyteen :)
Lauantaina olisi Kuopion pikamatkalla viimeinen mahdollisuus saada SM-mitali tänä vuonna. Ei nyt mikään paras mahdollinen matka minulle, mutta kisan osallistujien joukossa pitäisi kyllä päästä normaali suorituksella kolmen sakkiin. Muuten jatkan kriisipalavereiden pitämistä valmentajan kanssa ;) On tässä nyt Joroisesta kerinnyt kaikin puolin jo toipua. Sunnuntaina tuli käytyä ajelemassa uusia teitä ja niiden löytämiseksi piti ajaa sitten melkein 190 km. Alkaa olla nämä lähiseudun tiet jo tuttuja... Tässä on pitänyt taas palata opiskelujenkin pariin ja siinä lajissa kisailen tentin muodossa ens viikolla. Tässä alkaa loppukauden kisatkin lopulta selkenemään, mutta niistä enemmän vähän myöhemmin.
Lyhyesti sanottuna: väsynyttä. Olen ensimmäistä kertaa kotona viikonlopun sitten toukokuun viikon 20 jälkeen. Eli kymmenen viikkoa on kassi ollut pakattuna ainakin viikonloppuisin. Ehkä tämä selittää osaltaan väsymyksen. Tosin kyllä kesällä viettää viikonloput mielellään jossain muualla kuin kaupungissa. Ajattelin viikolla irrottautua urheilusta hetkeksi ja keskittyä gradun viimeistelyyn. Alkoi äkkiä taas kisat ja urheilu kiinnostamaan :) Tosin ainut laji, mikä tällä hetkellä kulkee, on tennis. Ainakin näin veljestasolla. Tuskin tarttee kuitenkaan etsiä kovempia tennisturnauksia pelin tasosta päätellen... Tänään oli aika lähteä uuteen nousukuntoon, kun Nousukunto.comin juna meni pitkin Keski-Suomea. Apuajajia löytyy hyvin Nousukunnon kiritykille, niin isompia kisoja odotellessa... Eipä tuo oma kiri lähtenyt kovinkaan herkästi, niin kevyellä ohjelmalla mennään siis ainakin vielä ens viikko.
Tämän vuoden Joroisten kisaan oli vaikeammat lähtökohdat kuin aikaisemmin, mutta
uskoa omiin kykyihin riitti kisan alla. Kisa lähti ihan ok uinnilla käyntiin, mutta
välttämättä ei olisi tarvinnut hävitä Merjalle ja Tiinalle uinnissa... Pyöräilyn
maltoin tällä kertaaan aloittaa rauhallisesti suunnitelmien mukaan. Ekan kierroksen
lopulla nousin jo neljänneksi ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä ajamaan kunnolla
kärkeä kiinni. Pientä yritystä siinä kerkisi olla, mutta sitten tuli totaalinen
sammuminen. USAn kisasta jäi kisavyöhön "hätävarageeli", mutta nyt sille oli jo
pyöräosuudella käyttöä. Tuntemukset olivat kuin Ironmanissa ja henkinen selkäranka
kyllä katkesi siinä samalla. Juosta yritin mahdollisimman rennosti, kun paljon
kilpailullisia tavoitteita ei ollut enää jäljellä. Lopussa jouduin vielä kiristämään
vauhtia, kun Luoto tuli takaa kovasti. Viides sija, valitettavasti vieläkin yli neljän
tunnin ajalla, oli parasta mihin tänään pystyin. Teemulle onnittelut ansaitusta
mestaruudesta ja samoin kaikille muille itsensä voittaneille! Hieno kisa Joroisissa
taas. Se, mikä ilahduttaa osallistujien määrän lisäksi, on "että jäin viidenneksi
tällä suorituksella" eli Suomessa on tasoa triathlonissa ihan mukavasti.
Tämän vuoden pääkisa oli neljän viikon takainen Ironman USAssa ja tiesin, että
Joroisesta tulee tavallista vaikeampi. Tässä on kuitenkin näiden tavoitteiden
eteen tehty kovasti työtä syyskuusta lähtien ja nyt on "takki" tyhjä. Paljon tuli
hienoja kokemuksia, mutta mitään ei tullut kyllä ilmaiseksikaan. Aina ei elämässä
ja urheilussa kaikki mene niin kuin suunnittelee... Kohtuu tyytyväinen voi olla
tähän rupeamaan. Nyt kesälomalle ja palaan asiaan, kun urheilu alkaa taas kiinnostamaan ;)
Voisi kuvitella, että on vaikea syttyä kotimaiseen kisaan, kun on just ollu toisella
puolella maapalloa isossa kisassa. Mutta on tulossa Suomen mittapuulla niin
huikea triathlonkisa, että tässä alkaa olla jo aika täpinöissä. Tänän vuonna en
pääse ottamaan enää loppukiriä Kaitsua vastaan, mutta vastusta on vähintäänkin
riittävästi. Mielenkiintoiseksi kisan tekee se, että on hyvin erilaisia "lähestymistapoja"
kisaan. Osalla on Ironman takana ja monet kävi hakemassa vauhtia Kokkolasta viikko
sitten. Juoksuosuudella kisa luonnollisesti ratkeaa, mutta mitkä ovat lähtöasetelmat
tähän. Onko kovat pyöräilijät saaneet tarpeeksi eroa koviin juoksijoihin?
Tutut nimet varmaan ratkaisevat mitalit, kun harvoin kestävyysurheilussa mitään
suuria yllätyksiä tulee. Toisaalta oma tilannekin on sellainen, että kisa riippuu
miten kaikki sattuu lauantaina kohdalleen. On tässä ollut jo positiivisiakin tuntemuksia
treeneissä, että voi jo odottaakin jotain kisasta. Aivan täysin tyytyväinen en voi
olla kesän aiempiin kisoihin ja nyt pitää tarkemmin noudattaa suunniteltua taktiikkaa.
Ei muuta kun ensin kisaveikkaus Teemun sivuille
ja sitten lauantaina kohti tällä kertaa aurinkoista Joroista.
Varmasti pystyn parhaimmillani taistelemaan jokaista vastaan eli hyvää päivää odotellessa!
Kyllä se matka ja kisa vaan painaa. En nyt ole koskaan ollut mikään aamuihminen, mutta
aamut on ollu vielä aika paljon normaalia vaikeampia. Maanantaina alkanut valmistautuminen
Joroisille on alkanut aika tahmeasti. Viikonloppuna pitäs olla jo parempi olo,
kun teen valmistavaa treeniä Joroisille Savossa. Eli nyt jää perusmatkan SM:t väliin,
kun se ei tällä kertaa mahtunut ohjelmaan. Kisasta on varmaan nyt tulossa ihan eri
luonteinen, kun "junan veturi" puuttuu pyöräosuudelta ;)
Viikonloppu oli vilkas triathlonin kannalta myös suomalaisittain. Jättääköhän Stubb
(IM 10.35.45) jatkossa kaikki muut varjoon...
 |
 |