News  Releases  Distro  Links  Book  Contact

T&A-022: Sokea Piste: Ajatus karkaa 12"

Sokea Piste: Ajatus karkaa 1. Ajatus karkaa
2. Askel syrjään
3. Muotti
4. Psykiatriaa
5. Vieraantuneet, sopeutuneet
6. Umpikuja
7. Musta laatikko

Co-release with Kämäset Levyt & Karkia Mistika.
Press: 500 as black vinyl.


Maximum Rocknroll #342:
"The ceazy and intricate cover illustration does give some indication of what's found on the record. The first side (four songs) is dark and almost free-form, like a kind of spastic oozing which barely holds together. They don't flail - they're reserved yet chaotic. The flip (three tracks) congeals like a slime mold, and I could start start to appreciate that the band has some background in ugly, crusty Finnish hardcore à la UNKIND. Going back to the first side, it makes a little more sense, but not much more. This LP does have a lot going on, all the instruments keep busy, and they don't have to play fast to hold my attention. Typically I don't play stuff like this much at home, but I'm digging this record. The lyrics are in Finnish, and the English translations reveal rottenness and alienation prevalent in modern society." (JM)


Sorry State Records:
"Debut 12" from this new Finnish band featuring members of the might Kykloppien Sukkupputto. KS's debut 12" was one of my absolute favorite hardcore records of the past decade, but i wasn't too enthused on their later material. it turns out that they were saving it for this record, I guess... holy shit, this thing is a monster. It kind of reminds me of something like Double Negative in the way that you can't pinpoint the exact subgenre this is working in. There are elements of d-beat, straightforward hardcore, noise rocky, spazzy HC like Die Kreuzen, and even lots of post-punk touches. The thing that unites it all is that it is completely raging and the guitar-playing is nothing short of brilliant. I know I'm prone to effusiveness in these descriptions, but holy shit this is one of the records of the year, without a doubt. Essential."


Toinen Vaihtoehto #234:
"Se miten nämä piisit kulkevat, vaatii hieman totuttelemista, kiitos tietynlaisen kompleksisuuden, mutta kun ”se” löytyy, on kuulijana sisällä jossakin hyvin mielenkiintoisessa. Ja vaikka piisit eivät mitään hilpeää jammailua olekaan, ovat ne oudolla tavalla mieleen iskostuvia. Ihan samoin kuin sanoituksissa on kohtia jotka iskostuvat mieleen tavallista syvemmälle: ”välittäjäaineet eivät välitä”, ”yksisuuntainen umpikuja”, ”tuhon voimat sinussa ja rakenteissa”... Ja Heikin ”perinteistä” koulukuntaa edustava huuto/laulu on juuri oikean kuuloinen tähän. Sen sijaan että olisi jotakin tekorankkaa, miehekkyyttä tavoittelevaa ärjyntää, se tuo Sokeaan Pisteeseen mukaan reippaasti punkin makua ja kuulostaa myös aidolta ja oikealta ihmisääneltä. Ja siinä on sävykkyyttä. Käsittääkseni Heikki tekee myös yhtyeen sanoitukset, joten se mitä lauletaan on juuri siitä samaisesta päästä syntyneitä ajatuksia ja tunteita. Levyn lopettavat, hieman muuta materiaalia hitaammat Umpikuja ja Musta laatikko kolahtivat meikäläiseen oikein kunnolla jo marraskuussa näkemälläni keikalla ja ne kolahtavat edelleen ja lujaa. Näistä kahdesta nimenomaan Musta laatikko on itselleni se kaikkein pysähdyttävin, ihokarvoja nostattavain, väristyksiä herättävin levyn kaikista piiseistä. Se miten piisin alku kumpuilee ja kasvattaa jännitettä, se miten Heikki laulaa, piisin tunnelataus, ne vaikuttavat itseeni hyvin vahvasti. Täytyy pitää oikein hiljainen hetki levyn loputtua, ihan kuin hyvän kirjan lukemisen jälkeen. Tämän hetken suosikkibändieni listassa Sokea Piste on nyt hyvin korkealla sijalla." (AH)


Soundi 4/5 tähteä:
"Kyklooppien Sukupuutto oli ehdottomasti yksi viime vuosien mahtavampia hc-bändejä. Varsinkin keikoilla ylitsevuotava kaaos oli aikamoinen kokemus. Sokea Piste on samasta puusta veistetty, kielekkeen reunalla tasapainoilua riittää, mutta tällä kertaa hieman maltillisemmilla tempoilla. Sujuvasti alas portaita soittavia rytmiryhmiä ei ole koskaan liikaa maailmassa, oli kyseessä jazz, torvimusa tai punk. Sokean Pisteen rumpali Jukka ja basisti Seppo osaavat tämän homman. Raivokkaassa soitossa on oikea vaaran maku. Kaiken lisäksi soitto svengaa. Kun tämän yhdistää tappaviin kitarariffeihin, tulos on aika vastaansanomaton. Verkkaisempi soittelu tuo hienosti esiin kappaleiden melodisuuden. Joskus kieron, joskus suoran. Lauluissa on myös asiallisen aggressiivinen ote, joka ei kuitenkaan mene rääkymiseksi. Tässäkin hitaampi tahti tuo paljon lisää. Joidenkin suomi-hc-klassikoiden lisäksi Sokeasta Pisteestä tulevat mieleen Yhdysvaltain Keski-Lännessä 1980- ja 1990-luvuilla mellastaneet metelirockarit sekä saman maantieteellisen alueen hc-bändit ennen metallivaikutteiden, hauisten ja mustien hupparien invaasiota." (Arttu Tolonen)