desibeli.net:
"Kello tikittää ja Tuomiopäivä lähestyy… Maailmanlopun lähestymistä maalaileva ja tiukan ärjyvällä hoocee-paahdolla kaahaava Kangasalan-lähtöinen nelikko on ehtinyt toimia jo reilun kymmenen vuotta ja eteenpäin on luonnollisesti menty. Maailmaa ei ehkä ole ihan kokonaan vielä valloitettu, mutta esimerkiksi Saksaa ja Baltiaa on kierretty useampaan otteeseen. Hämeenlinnalaisen Winter Recordsin kautta julkaistava >Past>Present>Future on ymmärtääkseni yhtyeen kolmas pitkäsoitto, joiden ohella nelikolta on kuultu lukuisa joukko lyhyempiä äänitteitä sekä näitä alkuvuosilta 1996-2006 olevia julkaisuja kokoava kokonaisuus. Succulent Lifestylen tinkimättömän lanaavasta raskaasta ähkystä mennään The Days Of The Pastin pohdiskelevimpiin säkeisiin asti, keskilinjan ollessa kuitenkin alusta loppuun asti synkkä, jyhkeä ja lähes brutaalin päällekäyvä. Tässä ei neuvotella vaan mätetään turpaan! Pinnan alla piisaa toki myös pohtivaa melodiaa, joka sekin toki on tummasyistä ja ahdistunutta. Ei mitään kevyttä kesämusiikkia siis… Vaikka esimerkiksi The 7th Room Of Gloom leijuu myös pohdiskellen, ei tunnelma kevene missään kohtaa ja rauhallisempi väliosa vain vahvistaa perässä seuraavan purkauksen tylyyttä. Joku Pin Me Down on tässä lajityypissä oikein miellyttävä sävellys rahtusen irtonaisempine säkeineen, mutta pääasiassa mennään ehkä hiukan liiankin puristuksella… Hardcoreksi AC:n tuoreimman lätyn biisikartta on eräässä mielessä aika harvinainen tapaus. Biisit nimittäin kestävät kolmesta minuutista aina päätösraita Distorting Lensesin lähes kahdeksaan minuuttiin. Ja koska kyseessä on kiivas mutta samalla viipyilevän puristava lanaaminen, ei >Past>Present>Future ole mikään helpoimmin nieltävä kuuntelukokemus. Voi sanoa että yhtye on löytänyt oman latunsa, mutta sitä lykitään sitten ehkä hiukan liian uskollisesti. Maisemat eivät juuri vaihdu eikä varrelta löydy juuri vaihtoehtoisia reittejä tai matkaa maustavia tankkauspisteitä. Omassa lajissaan AC on toki tiukka bändi, mutta sen kummempia ei oikein jää mieleen kuin synkkyys, tiukkuus ja aggressiivinen paine. Mutta jos nämä riittävät ja tinkimätön hardcore miellyttää, kannattaa Armageddon Clockiin ilman muuta tarttua." 3/5

Toinen Vaihtoehto #220:
"Edellisestä Armageddon Clock LP:stä onkin jo aikaa; Armageddon Macht Frei tuli jo kolmisen vuotta sitten enkä ainakaan muista että mitään muuta olisi tullut sen jälkeen. Hieman erilaiselta tämä uusi >Past>Present>Future LP kuulostaa; kokeilevammalta ja hieman hitaammalta (toki tässä vedetään paikoin edelleen ihan hc-temmolla, ja otetaan pikapyrähdyksiäkin). Välillä taustalla on niitä Armageddon Clockille luonteenomaisia venäläisen kansanmusiikin melodioita tapailevia kuvioita, joita voisi sanoa yhdeksi yhtyeen tavaramerkiksi. Puheosuuksia on aika monessa biisissä, tosin laulukaan ei ole ollenkaan pelkkää huutoa. Vokaaaliosuudet ovat yhtyeen tähänastisen uran sävykkäimmät. Armageddon Clock on edennyt kauaksi Destined To Oppress EP:nsä ajoista. Silti se jokin, perusolemus, on pysynyt, ulkomuoto on vain muuttunut, saanut lisää matkan varrella. >Past>Present>Future on hardcorea, mutta monimuotoista sellaista, paikoin jopa eeppisiä mittasuhteita tavoittelevaa. Levyn päättävä pitkä Distorting Lenses on tähän asti erilaisinta Armageddon Clockia. Se on myös ainut biisi, jossa ylinopea blastbeat ja hitaat (todella komean kuuloiset) kohdat tuntuvat hieman vaikeasti yhteen sulautuvilta, muuten kautta levyn erilaiset vaikutteet toimivat saumattomasti ja siirtymät tyylistä toiseen sujuvat hyvin luonnolisen kuuloisesti, muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden. Vaikuttava ja - sanoisinpa jopa - kunnianhimoinen pitkäsoitto. Silti ilman yliyrittämisen makua. Kuulijan mielenkiinnon alusta loppuun saakka ylläpitävä julkaisu. elisanet.fi/tuskajaahdistus." (AH)

vertigo.cd:
"Suomen hardcorepiireissä jo 1990-luvun lopulta lähtien mainetta niittäneen Armageddon Clockin uusin julkaisu Past, present, future jatkaa yhtyeelle tyypillistä musiikillista tuotantoa. Muutamia kokopitkiä tehtaillut yhtye ei ole juurikaan uusia koukkuja kehitellyt, mutta kun raivokkuus säilyy, niin asiat ovat kohdallaan. Musiikillisesti levy etenee biisistä toiseen melodisen ja melankolisen hardcoren tahdissa. Joitakin blackmetalkoukkuja saattaa kuulla kitaroissa esimerkiksi biisissä For your information. Hitaat ja nopeat osat seuraavat toisiaan. Samaa kaavaa toistavat vokaalit. Puheosuuksien ja raivokkaiden huutokohtien sekoituksessa tihkuu viha, tuska, aggressiivisuus ja synkät maailmankuvat. Sanoituksissa asia näkyy selvästi. Esimerkiksi levyn aloitusraidalla Succulent lifestyle biisi alkaa sanoilla: Broken stars only travel so far; they just last as long as; the revolting hearts keep them safe; from falling to their graves[...], tai kappaleessa Scars sanat alkavat: War is in the streets we can see it everyday; the provocateurs work and fill you with hate; racist propaganda fills the schools; everyone hates everyone and everyone's a fool[...]. Jokainen tulkitkoon kappaleet kuten haluaa, mutta maailmantuska niistä näkyy. Levy on kokonaisuutena hieman tasapaksu, mutta hyvin tuotettu lätty. Selkeät soundit ja laulu antavat lisäarvoa. Asia ei aina ole punkgenressä todellakaan selviö. Myötäillessään aikaisempaa tuotantoa, levy ei rävähdä silmille samalla voimalla kuin aikaisemmin. Propagandakoneistona yhtye on kuitenkin tykki! Livenä bändin aggressiivinen esiintyminen on mielenpainuvaa. Ilmaan jää aina kuitenkin roikkumaan kysymys: onko maailma todellakin näin synkkä mesta?" 3/5