|
Press: 500 as black vinyl.
Chambers Magazine
"Rakkaus, tuo ihmisen itsensä luoma ahdistustila. Tällä levyllä
kuitenkin puhuu viha, rakkauden perivihollinen, tai niin ainakin
ihmiskunnalle uskotellaan. Rakkaus ja viha ovat loppujen lopuksi sama
tunne, se vain purkautuu ulos erilailla. Tällä levyllä tosiaankin puhuu
viha, mutta rivien välissä on kuultavissa myös se rakkaus. Se mitä
vihalla vastustaa, niin samalla omiaan rakkaudella puolustaa.
Rakkaus-yhtyeen vihan täyttämästä maailmasta mieleeni tulvahtelee
muistijälkiä nuoruusvuosista. Metelöivä harkkore-crust-punk oli kova
sana männä vuosina ja yllättävän hyvältä tämä kuulostaa näin keski-iän
kynnykselläkin. Vaikka musiikkimakuni laahaa tätä nykyä melko pahasti,
niin silloin tällöin humppaus piristää kummasti paatunutta mieltäni.
Kukaan ei varmasti ylläty jos sanon, että Rakkauden sanoituspolitiikka
on toden totta politiikkaa. Tosin pahin paatoksellisuus pitää päänsä
pensaassa (onneksi). Kantaaottavuus on hyve, julistaminen pahe. Hieman
ehkä naivistiset sanoitukset tukevat ryminää täydellisesti ja noita
sanoituksiaan myöten Rakkaus henkii mennyttä aikaa, sitä aikaa kun
maapallolla oli vielä tulevaisuus, jotain mitä pelastaa.
Musiikillisesti levy raivotaan läpi ilman turhanpäiväisiä lepohetkiä,
mutta aivan pelkkää repimistä tämä ei kuitenkaan ole, sillä Rakkaus
onnistuu vauhdista huolimatta ujuttamaan sinne tänne myös muutamia
melodian pätkiä. Vokaalipuolella tarjoillaan seuraava lämminhenkinen
hetki, sillä rääkyjän roolin on itselleen ominut neiti (tahi rouva,
enhän minä hänen siviilisäätyään tiedä) nimeltä Katri. Rakkauden
musisointi voisi muuten vaipua nopeasti unholaan, mutta Katrin räkäinen
ja tuskaa täynnä oleva vokalisointi jää kyllä sen pieniaivoisemmankin
mieleen. Mieshuutaja yrittää myös välillä saada äänensä kuuluviin,
mutta se on täysin turhaa. Miehillä ei pitäisi olla sananvaltaa
Rakkaudessa. Jos seitosen molemmilta poskilta poimittaisiin
huippuhetket, niin voittajaksi selviytyisivät a-puolen Ei
puolesta ja vastaan, sekä b-rapun En jaksa.
Noissa molemmissa yhdistyy tarttuvuus, sanoma ja tunteenpalo. Tällaista
punkin pitää olla. Kansista piti vielä sanomani, että koulu voi olla
vanha, mutta silti julkisivultaan erittäinkin tyylikäs."
-Teemu Lahtinen-
|
