News  Releases  Distro  Links  Book  Contact

T&A-001: Kyklooppien Sukupuutto: Kuuluuko meidän todella? 7"


1. Tulevaisuuden toivot
2. Väärässä vai yksin
3. Samassa laboratoriossa
4.
Roskaa
5. Et ymmärrä mitä et saa
6.
Jotta tiedät mitä?
7. Kuuluuko meidän todella?
8. 3. Maailmansota tässä ja nyt!

Split release with Blackprint Records.
Press: 500 as white vinyl and 500 as black vinyl.


AVERSIONLINE.COM: 7/10
"Eight tracks of straightforward hardcore/punk from Finland with lots of fast power chords and pumping basslines with quick songs and fast Finnish vocal patterns. Overall there's a mid-80's kind of US hardcore sound present to my ears from a musical standpoint - they tend to keep it hard, fast, and aggressive. There's not a terribly large amount of variety as the songs are all pretty similar in tempo and overall approach, so they just kind of blast through without much of a breather. "Samassa Laboratoriossa" gives the basslines a little more room and offers a couple of slightly slower chord progressions; "Roskaa" breaks off some dirty lead breaks offering a noisy edge; and "Jotta Tiedät Mitä?" feels somewhat more frantic but also breaks up the pacing more often with one heavier break that stands apart without sounding out of place or coming across as metal in any way. The recording's actually really fucking good for this style, though. They've got just the right amount of dirtiness with a well balanced mix that keeps the vocals in the core of the music and lets the bass drive just as much of the force as the guitars, so they're in really good shape there. The record is pressed on white vinyl and the packaging is also awesome, with lots of collaged high contrast imagery and some color printing that makes nice use of metallic bronze ink. All of the lyrics are in Finnish, but English translations are provided, and as expected the material deals largely with socio-political commentary on the fucked up state of the world, be it political greed or the pressures and stress of living as a result of some of the larger problems of modern society. Not bad at all. It's a pretty basic and to the point record, so I'm not sure what else to say! Fans of traditional hardcore should certainly look out for this one, I see no reason why it would disappoint, though the band might benefit from spicing things up a little more in the future."


Noise.fi:
"Tamperelainen Kyklooppien Sukupuutto soittaa hiton ärhäkkää, kantaaottavilla teksteillä varustettua hc-punkkia. Kielen ollessa suomi ja kun kaahaillaan lo-fi-tuotannon siivittämänä, nopeusrajoituksista piittaamatta, tulee tästä väistämättä mieleen vanha 80-luvun Suomi-HC. Riistetyistä, Kaaoksesta ja muista sen ajan kapinallisista yhtyeen erottaa rujompi ja raskaampi ote. Sanoitukset ovat silkkaa asiaa, niin sisällöltään kuin muotoiluiltaan. Punkkareiden ikuisuusaiheet kuten antikapitalistisuus ja antimilitaristisuus eivät Kyklooppien Sukupuuton käsitteleminä kuulosta tippaakaan kuluneilta. Siksi on harmi, että vokaalit jäävät yhtyeen mielettömässä paahtamisessa toissijaiseksi. Sinänsä on virkistävää, että huutamiseen on haettu tietynlaista pseudomelodista selkeyttä, jonka johdosta lyriikoista saa välillä selvää jopa ilman tekstiliitettäkin. Tarkkaan mietityt tekstit on kuitenkin oudon hajamielisesti ja ponnettomaan tyyliin roiskaistu musiikin sekaan. Toisaalta tämä kyllä tukee musiikin kaoottisen hektistä tyyliä, ja toisaalta laulu jää monin paikoin karismattomaksi keuhkoamiseksi. Näin painokkaat tekstit vaatisivat mielestäni väkevämmän ulosannin, ehkäpä runsaammalla taustalaulun käytöllä. Laulun vaisuus vie tehoa musiikin tehovoimaista. Kokonaisvaikutelma on nyt hätäisen äkäinen, kun sen soisi olevan raivoisan päällekäyvä. Muuten Kyklooppien Sukupuuton punkräime on vahvalla pohjalla. A-puolen rallit ovat tyylitietoisia joskaan ei kaikkein tyypillisimpiä hardcore-purkauksia. Hyvää meteliä, hyvää mäiskettä, mutta mikään niissä ei toden teolla repäise mukaansa. Kääntöpuolella yhtye laventaa skaalaansa hieman metallisempaan ja synkempään suuntaan. Kahdessa viimeisessä esityksessä, Kuuluuko meidän todella? ja 3. Maailmansota tässä ja nyt, nelikon musiikki on kaikkein anteeksiantamattomimmillaan ja piiskaavimmillaan. Myös sanoitukset sylkäistään ulos muita kappaleita vakuuttavampaan malliin.

Kuuluuko meidän todella hyväksyä kaikki ehdot?
Kuuluuko meidän todella raataa minimipalkalla
aina vain huonomman elintasomme eteen?
Kuuluuko meidän todella olla vain hiljaa?

Tämä Kyklooppien Sukupuuton ensimmäinen seiskatuumainen julkaisu ei vakuuta täysimittaisesti, mutta sisältää paljon hyvää. Etenkin loistavat lyriikat ja hieno kansitaide ansaitsevat erityismaininnan." -Tom Sundberg-


Toinen Vaihtoehto #186:
"Pitkän ja kärsimättömän odotuksen jälkeen Kyklooppien Sukupuutto EP on vihdoin käsissämme kupariväriä sisältävine kansineen kaikkineen. Levyllä on seitsemän piisiä, joista neljä on tuttuja vuosi sitten tulleelta demolta. KS on siitä mielenkiintoinen yhtye, että minä ainakaan en voi (vastoin tapojani) puhua sen kohdalla  mistään selkeästi nimettävistä vaikutteista tai heitellä selkeiksi, kiistattomiksi vertailukohdiksi muiden yhtyeiden nimiä. Vaikutteet tulevat monelta suunnalta ja sekoittuvat omaperäiseksi kokonaisuudeksi. Jos sanoisi KS:n soittavan thrashia, olisi se suorastaan vähättelyä, sillä KS:llä on mielestäni ihan oma tyylinsä. Se ei kuulosta Tear It Upilta, vaan on tuonut "thrashiinsa" ihan omia, uusia elementtejään. Piisit eivät ole alusta loppuun yhtä kaavaa toistavia, vaan niissä tapahtuu paljon ja ne paitsi pitävät mielenkiinnon yllä, myös vaativat kuulijalta jonkinlaista keskittymistä. Siellä raa'an ja päällekäyvän, hektisen hc-thrashin ja näennäisesti kaoottisen paukkeen, särinän ja myllerryksen keskellä kulkee punainen lanka, jonka näköpiirissään pitääkseen joutuu tekemään hieman töitä. Siinä soonisen tulituksen ohessa esitetään mm. sellaisia hyviä kysymyksiä kuten kuuluuko meidän todella välittää liikeyritysten tuottavuudesta tai mikä on se ideologia, jossa kaikki vain tottelevat. Kantaaottavat, mutta perinteisimpiä muotoja välttelevät sanoitukset sopivat hyvin yhteen musiikin kanssa. Oon kuunnellut näitä piisejä aivan saatanan paljon; ensin ennakkoon saamaltani cdr:ltä ja sitten vinyyliltä. Voin sanoa, että yrittämälläkään en oo saanut kulutettua piisejä puhki ja se on todella harvinaista." -AH-