|
Split release with
Blackprint Records.
Press: 500 as white vinyl and 500 as black vinyl.
AVERSIONLINE.COM: 7/10
"Eight tracks of straightforward hardcore/punk from Finland with lots
of fast power chords and pumping basslines with quick songs and fast
Finnish vocal patterns. Overall there's a mid-80's kind of US hardcore
sound present to my ears from a musical standpoint - they tend to keep
it hard, fast, and aggressive. There's not a terribly large amount of
variety as the songs are all pretty similar in tempo and overall
approach, so they just kind of blast through without much of a
breather. "Samassa Laboratoriossa" gives the basslines a little more
room and offers a couple of slightly slower chord progressions;
"Roskaa" breaks off some dirty lead breaks offering a noisy edge; and
"Jotta Tiedät Mitä?" feels somewhat more frantic but also breaks up the
pacing more often with one heavier break that stands apart without
sounding out of place or coming across as metal in any way. The
recording's actually really fucking good for this style, though.
They've got just the right amount of dirtiness with a well balanced mix
that keeps the vocals in the core of the music and lets the bass drive
just as much of the force as the guitars, so they're in really good
shape there. The record is pressed on white vinyl and the packaging is
also awesome, with lots of collaged high contrast imagery and some
color printing that makes nice use of metallic bronze ink. All of the
lyrics are in Finnish, but English translations are provided, and as
expected the material deals largely with socio-political commentary on
the fucked up state of the world, be it political greed or the
pressures and stress of living as a result of some of the larger
problems of modern society. Not bad at all. It's a pretty basic and to
the point record, so I'm not sure what else to say! Fans of traditional
hardcore should certainly look out for this one, I see no reason why it
would disappoint, though the band might benefit from spicing things up
a little more in the future."
Noise.fi:
"Tamperelainen Kyklooppien Sukupuutto soittaa hiton ärhäkkää,
kantaaottavilla teksteillä varustettua hc-punkkia. Kielen ollessa suomi
ja kun kaahaillaan lo-fi-tuotannon siivittämänä, nopeusrajoituksista
piittaamatta, tulee tästä väistämättä mieleen vanha 80-luvun Suomi-HC.
Riistetyistä, Kaaoksesta ja muista sen ajan kapinallisista yhtyeen
erottaa rujompi ja raskaampi ote.
Sanoitukset ovat silkkaa asiaa, niin sisällöltään kuin muotoiluiltaan.
Punkkareiden ikuisuusaiheet kuten antikapitalistisuus ja
antimilitaristisuus eivät Kyklooppien Sukupuuton käsitteleminä kuulosta
tippaakaan kuluneilta. Siksi on harmi, että vokaalit jäävät yhtyeen
mielettömässä paahtamisessa toissijaiseksi. Sinänsä on virkistävää,
että huutamiseen on haettu tietynlaista pseudomelodista selkeyttä,
jonka johdosta lyriikoista saa välillä selvää jopa ilman
tekstiliitettäkin. Tarkkaan mietityt tekstit on kuitenkin oudon
hajamielisesti ja ponnettomaan tyyliin roiskaistu musiikin sekaan.
Toisaalta tämä kyllä tukee musiikin kaoottisen hektistä tyyliä, ja
toisaalta laulu jää monin paikoin karismattomaksi keuhkoamiseksi. Näin
painokkaat tekstit vaatisivat mielestäni väkevämmän ulosannin, ehkäpä
runsaammalla taustalaulun käytöllä. Laulun vaisuus vie tehoa musiikin
tehovoimaista. Kokonaisvaikutelma on nyt hätäisen äkäinen, kun sen
soisi olevan raivoisan päällekäyvä.
Muuten Kyklooppien Sukupuuton punkräime on vahvalla pohjalla. A-puolen
rallit ovat tyylitietoisia joskaan ei kaikkein tyypillisimpiä
hardcore-purkauksia. Hyvää meteliä, hyvää mäiskettä, mutta mikään
niissä ei toden teolla repäise mukaansa. Kääntöpuolella yhtye laventaa
skaalaansa hieman metallisempaan ja synkempään suuntaan. Kahdessa
viimeisessä esityksessä, Kuuluuko meidän todella? ja 3. Maailmansota
tässä ja nyt, nelikon musiikki on kaikkein anteeksiantamattomimmillaan
ja piiskaavimmillaan. Myös sanoitukset sylkäistään ulos muita
kappaleita vakuuttavampaan malliin.
Kuuluuko
meidän todella hyväksyä kaikki ehdot?
Kuuluuko meidän todella raataa minimipalkalla
aina vain huonomman elintasomme eteen?
Kuuluuko meidän todella olla vain hiljaa?
Tämä
Kyklooppien Sukupuuton ensimmäinen seiskatuumainen julkaisu ei vakuuta
täysimittaisesti, mutta sisältää paljon hyvää. Etenkin loistavat
lyriikat ja hieno kansitaide ansaitsevat erityismaininnan." -Tom
Sundberg-
Toinen
Vaihtoehto #186:
"Pitkän ja kärsimättömän odotuksen jälkeen Kyklooppien Sukupuutto EP on
vihdoin käsissämme kupariväriä sisältävine kansineen kaikkineen.
Levyllä on seitsemän piisiä, joista neljä on tuttuja vuosi sitten
tulleelta demolta. KS on siitä mielenkiintoinen yhtye, että minä
ainakaan en voi (vastoin tapojani) puhua sen kohdalla mistään
selkeästi nimettävistä vaikutteista tai heitellä selkeiksi,
kiistattomiksi vertailukohdiksi muiden yhtyeiden nimiä. Vaikutteet
tulevat monelta suunnalta ja sekoittuvat omaperäiseksi kokonaisuudeksi.
Jos sanoisi KS:n soittavan thrashia, olisi se suorastaan vähättelyä,
sillä KS:llä on mielestäni ihan oma tyylinsä. Se ei kuulosta Tear It
Upilta, vaan on tuonut "thrashiinsa" ihan omia, uusia elementtejään.
Piisit eivät ole alusta loppuun yhtä kaavaa toistavia, vaan niissä
tapahtuu paljon ja ne paitsi pitävät mielenkiinnon yllä, myös vaativat
kuulijalta jonkinlaista keskittymistä. Siellä raa'an ja päällekäyvän,
hektisen hc-thrashin ja näennäisesti kaoottisen paukkeen, särinän ja
myllerryksen keskellä kulkee punainen lanka, jonka näköpiirissään
pitääkseen joutuu tekemään hieman töitä. Siinä soonisen tulituksen
ohessa esitetään mm. sellaisia hyviä kysymyksiä kuten kuuluuko meidän
todella välittää liikeyritysten tuottavuudesta tai mikä on se
ideologia, jossa kaikki vain tottelevat. Kantaaottavat, mutta
perinteisimpiä muotoja välttelevät sanoitukset sopivat hyvin yhteen
musiikin kanssa. Oon kuunnellut näitä piisejä aivan saatanan paljon;
ensin ennakkoon saamaltani cdr:ltä ja sitten vinyyliltä. Voin sanoa,
että yrittämälläkään en oo saanut kulutettua piisejä puhki ja se on
todella harvinaista." -AH-
|
