Drama

Finnish version first, for the first time... ENGLISH VERSION ADDED, SCROLL DOWN...

Aloitetaan omalla kielellä ensimmäistä kertaa. Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa pitkähkö mtb-lenkki osana valmistautumista LEVI24-kilpailua varten. Lenkki alkoikin kohtuullisesti, keli varsin lämmin ja aurinkoinen. Hiekkahelmen alueelle päästyäni onnistuin kuitenkin kaatumaan käännyttyäni liian nopeasti hiekkatien ja polun risteyksessä. Tästä selvisin pintanaarmuin, mutta valitettavasti lisää oli tulossa. Noin tunnin ajon jälkeen olin Paimion Polun ehkä kovimmassa ja teknisesti vaativammassa nousussa. Olen ajanut tämän yleensä alamäkenä toiseen suuntaan mutta viime aikoina olen ajanut ylämäkeen haastattetta hakien. Jossain puolivälissä mäkeä kaaduin oikealle puolelle tällä seurauksella:

Jalka osui johonkin terävään kantoon tai kiveen, haava on lähemmäs 8 cm leveä ja niin syvä että näin sääriluuni! Verenvuoto hiljeni kun puristin jalkaa mutta eräät alueen asukit, muurahaiset, kiinnostuivat jalastani liiankin kanssa. Soitin hätänumeroon, mutta ongelmaksi tuli minun paikallistaminen. Oli vähän vaikeaa selittää kivuissa ja tuskissaan missä tarkalleen olen. Kyseiseen paikkaan kun ei muistaakseni ole mitään sellaista tienhaaraa jossa olisi nimikylttiä, ja lisäksi olin aika syvällä metsikössä/pöpelikössä. Onneksi vastasuunnasta tuli juoksija vastaan joka meni ambulanssia vastaan! Suuret kiitokset hänelle! Ensiavulla kesti n.30 min saavuttaa minut hälytyksestä.

Pystyin ambulanssimiehistön avulla hitaasti kävelemään ambulanssille, joten vaikutti ainakin siltä että mitään ei ole poikki tai edes murtunut.

Haava ommeltiin viidellä tikillä Paimion terveyskeskuksessa. Ongelmana oli kuitenkin saada haava puhdistettua kunnolla. Tulehdusriski on nyt todella suuri, sain kuitenkin jäykkäkouristusrokotteen.

Kotiin päästyäni kivut olivat lähes sietämättömät ja astuminen jalalla todella hankalaa. Onneksi kotoa löytyy sauvat ja vahvoja särkylääkkeitä.

Tikit ovat jalassa kaksi viikkoa ja päivystävän lääkärin mukaan kovaa rasitusta jalka kestäisi mahdollisesti vasta neljän viikon päästä. LEVI24, joka oli suuri unelma tälle vuodelle, jää ajamatta. Kilpailun alkamispäivä, 16.6, on vielä syntymäpäiväni, joten unelma kirjaimellisesti murskaantui. Pettymys on valtava mutta elämä on joskus tällaista. Olen tähän asti ollut onnekas kun olen välttynyt loukkaantumisilta, mutta maastopyöräily, ja pyöräily yleensäkin, on laji jossa on omat riskinsä. Tällainen tilanne on tullut ehkä liiankin tutuksi viime vuosina, sillä vaimoni loukkaantui ratsastusonnettomuudessa huomattavasti pahemmin. Siksi en pidä mitään itsestäänselvyytenä, ja asiat näkee eri perspektiivissä.

Menen tänään uudestaan lääkärin vastaanotolle ja jalka mahdollisesti vielä kuvataan. Jos mitään pahempaa ei ilmene niin kesää ja kilpailuja on vielä tulossa ja Kangasala 24h on täysin mahdollinen...

...viime vuoden Kangasala 24h-kilpailussa 12-tunnin ajon jälkeen mietin jopa keskeyttämistä, mutta mietin että 24 tuntia on loppujen lopuksi lyhyt aika. Loukkaantumisen kanssa taistelu on paljon pidempi ja kovempi taistelu kuin 24-tunnin maastopyöräilykilpailu...

ENGLISH VERSION:

The pics tells pretty much what happened to me during the mtb ride on Sunday. After one hour of saddle time I fell on a steep technical uphill and hit my leg/shin to something hard and sharp, probably a rock or a stump. This was actually the second time I fell - the first time happened about 20-30 minutes earlier in a place where was loose sand. So, this was really not my day. The rescue workers had difficulties to locate me, but I was fortunate that one runner came from opposite direction and went to find the ambulance. Thanks for him, I'm really grateful! They reached me after 30 minutes of the emergency call. I was able to walk slowly with support to the ambulance, so that was a sign that nothing was broken. I got five stitches in the local health care center. The doctor and the nurse had difficulties to clean the wound properly, so there was a high risk of infection.

When I arrived home the pain was almost untolerable. I was worried that there is something else wrong, but the pain calmed down after I took some painkillers.

The stitches will be taken away after two weeks. The wound is in a place that is stretchy, so it means that I can't ride bike for two weeks. It means also that I can't ride the dream of this year, LEVI24. This is a huge disappointment, but life goes on. Last year during the Kangasala 24h race I was almost done after 12 hours and I thought about dropping out of the race. But then I thought about my wife who was seriously injured in a horse riding accident. I thought that it is a much bigger fight with injuries than it is to ride 24-hours straight your mountain bike...

More to come...