Saatanan Satelliittien esittely
Saatanan Satelliitit sai alkunsa alkukeväästä vuonna 2005, kun Hannu Kesola ja Henri Joela päättivät, että olisi aika tehdä uusi sarjakuvalehti, joka käsittelisi mielenkiintoisia aiheita, lähinnä kauhua. Kesola oli juuri jättänyt vähemmälle hommat perustamansa Lecture Comicsin kanssa, jonka alla hän oli julkaissut Shock-nimistä supersankarilehteä. Joela oli myös tuttu samoista ympyröistä, mutta nyt oli aika perustaa uusi oma sarjakuvaporukka, jota olisi helppo pyörittää kaveripiirin kesken.
Ensimmäiseen lehteen oli aluksi tarkoitus tulla lyhyt tarina kummaltakin herralta, mutta lopulta tekijäpiirin iskivät kyntensä myös vanhat kaverit, Ville Koskivirta ja Pekka Mäntysaari. Lehti saatiin pian valmiiksi, ja enää puuttui nimi lehdeltä ja koko tiimiltä. Lehden nimeksi päätettiin antaa Kaamio. Muut ehdotukset, kuten Mörkö hylättiin, koska samanniminen pienlehti oli jo olemassa. Tiimin nimeä Kesola ja Joela pohtivat käymällä läpi vanhoja kauhuelokuvajulisteita. Lopulta nimi varastettiin vuonna 1958 valmistuneelta sci-fi elokuvalta Satan?s Satellitelta, joka kääntyi kotoisammin muotoon Saatanan Satelliitit. Nimeen ei siis liity mitään sen kummempaa uskonnollista merkitystä, vaan seurasimme ikään kuin Black Sabbathia, joka oli vuosikymmeniä aikaisemmin varastanut oman nimensä Boris Karloffin tähdittämästä samannimisestä elokuvasta.
Kaamion tekijäksi Joela löysi ystävänsä Jarkko Rinteen, joka tekee kannet edelleen, ja Satelliittien logon Joela hoiti itse ja niin ensimmäinen Kaamio näki päivänvalon loppukeväästä 2005. Kaamion toinen osa pukattiin ulos jo syksyllä ja samalla remmiin hyppäsi Timo Ratamaa, Tuukka Sinisalo ja Jaakko Mäntysaari, kun taas pikkuveli Pekka Mäntysaari jäi pois, eikä ole ainakaan tähän mennessä (tammikuu 2008) enempää materiaalia lehteen työstänyt.
Vuosi 2006 alkoi uudella lehdellä, joka lukuisten nimiehdotusten joukosta sai nimen Lihaniitti. Lihaniitti sisälsi kaksi jatkuvasuonisempaa tarinaa Joelalta ja Kesolalta, ja lehti jatkaa edelleen ilmestymistään epämääräisellä tahdilla, kunnes tarinat saadaan kerrottua loppuun. Nyt tyylinä ei ollut niinkään kauhu, vaan Joela keskittyi film noin henkiseen tarinaan, Kesolan taas tutkiessa mustan huumorin siivittämänä rasistista 50-luvun Amerikkaa. Seuraavaksi Kesola teki pienen kauhustrippivihon nimeltään Kammo ja Kauheus, mutta tämä on jäänyt toistaiseksi ainoaksi tämäntapaiseksi julkaisuksi. Syksyllä Satelliitit alkoi painaa ensimmäistä kertaa lehtiään painossa, ja tällä tiellä ollaan edelleen. Samalla painosmäärä nousi lähes puolella. Syksyllä siis ilmestyi Kaamion kolmas osa, joka sisälsi tarinoita tutulta katraalta, ja lisäyksenä julkaistiin myös yksi Kesolan kauhunovelli. Samaan aikaan ilmestyi myös Satelliittien ensimmäinen albumi Kane: Kotiinpaluu, jota Kesola oli alkanut hiljalleen käsikirjoittaa kesällä 2005. Yllättäen hän löysi projektiin tarpeeksi piirtäjiä ja 86-sivuinen albumi saatiin julkaistua. Kane kertoo tarinaa entisestä maagikosta, joka palaa 15-vuotta myöhemmin kotikaupunkiinsa New Yorkiin, eikä tahdo millään päästä menneisyyden haamuistaan eroon. Alkujaan albumisarjaa kaavailtiin 5-osaiseksi, mutta todellinen albumien määrä pienentyikin myöhemmin kolmeen paksumpaan versioon, mutta suunniteltu 25-tarinan määrä pysyi kuitenkin samana. Osat päätettiin kustannussyistä jakaa vain kolmeen albumiin.
Albumi sai osakseen paljon kiitosta tarinansa ja loistavien kuvittajien ansiosta, joita olivat Kesolan ja Joelan lisäksi Jho, Ville Vuorinen ja Mikko Saarainen. Vuosi tarjosi siis Satelliiteille uusia tekijöitä, pari uutta lehteä ja enemmän näkyvyyttä.
Vuoden 2007 alkupuoli elettiin hiljaiseloa seuraavaa Kanea, Kaamiota ja Lihaniittiä tehdessä, mutta hiljaisuus rikkoutui 13.6, kun Tampereen Vastavirta-Klubilla järjestettin ensimmäinen Kaamio-Klubi! Klubilla esiintyivät Von Auer, Haunted Hills ja Scarecrow, jonka nokkamies Jack kirjoitti myös esipuheen klubilla ilmestyneeseen Kaamion neljänteen numeroon. Neljännen numeron kohdalla painosmäärää uskallettiin taas nostaa, koska kaikki aikaisemmat osat oli jo aikaa sitten loppuunmyyty, ja komea paketti lehdestä tulikin. Arvostelut suitsuttivat lehteä, ja kieltämättä nyt oli ensimmäistä kertaa niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin kaikki loksahtanut paikoilleen. Tekijäkaartiin lukeutui uusi piirtäjä Jani Pellonpää ja lisäyksenä aiempaan lehdessä oli mukana asiantunteva Tohtori Saatanan elokuva-arvio. Hyvin sujuneella klubilla myytiin myös Satelliittien oheistuotteita, kuten rintanappeja ja Kaamio-hihamerkkejä.
Elokuussa Joela ilmoitti ylläkyttäin, että on piirtänyt seuraavan osan Lihaniittiin, joten Kesolan tarinan ollen jo lähes vuoden valmiina Lihaniitin toinen osa puskettiin ulos. Tarinat jatkoivat siitä mihin viimeksi oltiin jääty, ja henkilöt ja tarinat saivat uutta tuulta alleen. Helsingin sarjakuvamestareille ilmestyi lähes satasivuinen Kanen toinen osa: Menneisyyden synnit, jonka piirtäjäkaartiin oli noussut jälleen uudet nimet. Kaamiosta tuttu Tuukka Sinisalo teki oman Kane debyyttinsä Sauli Jokisen ja Julia Riitijoen ohella. Satelliittien vuosi ei silti ollut missään nimessä ohi, vaan järjestyksessään toinen Kaamio-Klubi polkaistiin Vastavirralla käyntiin Halloweenina. Esiintyjäkaartissa oli jälleen Scarecrow ja Von Auer, ja uutena tulokkaana Fancy Raygun, joka korvasi aiemmin suunnitellun Misfits-coverbändin. Klubeista on ollut kiittäminen Joni Helmistä, joka on hankkinut bändit ja mahdollistanut nämä hienot tapahtumat. Joni on ilman muuta iso osa Satelliitteja, vaikka ei lehtiä piirrä tai kirjoitakaan.
Vuoden viimeisenä tekona Kanen ensimmäisestä osasta otettiin uusintapainos vanhan loputtua, joten myynti oli ollut vähintäänkin hyvää.
Vuosi 2008 tulee tuomaan tullessaan yhteistyöprojektin Kaamio-Klubilla soittaneen Scarecrown kanssa, ja samalla ainakin yksi uusi lehti olisi tarkoitus keväällä sysäistä markkinoille. Kestosuosikit Kaamio ja Lihaniitti jatkavat ilmestymistään, ja syksyllä ilmestyy n. 120-130 sivuinen, vielä toistaiseksi nimeämätön, Kanen viimeinen osa. Epäilemättä Kaamio-Klubitkin tulevat jatkumaan tämänkin vuoden puolella vyöryttäen eteenne asiaankuuluvaa musiikkia.
Hannu Kesola