
DIY
Olen aina ollut DIY- ihminen - kenties tyypillinen.
DIY - ihminen tekee tekemisen kyllyydestä, omaksi hyvinvoinnikseen.
Omaksi hyvinvoinnikseen tekemisessä ei tarvitse kuljetella tavaroita
ympäri maailman, eikä omaksihyvinvoinnikseen tekemisestä tarvitse
maksaa kenellekkään, eikä alistaa eikä ryöstää ketään toistakaan omia tarpeitaan tyydyttämään.
Tästä
kinneristäkään en sata varmasti tiedä funktiota. Virallisesti voinen
kertoilla liikunnan tervellisyydestä... mutta itselle vain kerron
jotain aina tehneeni ja harrastaneeni. Joku ihminen kertoo aina
laulaneensa - nämä ovat minun "laulujani".
Tarvitsee vain heittää maalaisjärkensä risukkoon ja avata sielunsa ja löytää omasta
mielestä, mielikuvitusmaailmasta saundit omaan elämäänsä, musiikki,
muodot...värit, avaruus ja vapaus määrittää itse omat tarpeensa ja
hyvinvointinsa.
Yleensä kun löydän jonkun erinomaisen kiinnostavan asian, menen ensin kirjastoon ja luen aiheesta hyllyn tyhjäksi, nykyisin netistä. Aihe rupee ajan kanssa vaivaamaan ja vaivaamaa kuin tauti. Taudin edetessä kiertelen näkemässä, messuilla ja muuta... Yritän kartoittaa/ tapailla toisia alan harrastajia. Ja siitä se sitten vaan etenee...
Mielenkiinnon edetettä sain järjestettyä itseni mukaan nojapyörä/ kinneri vuotuisiin tapaamisiin. Näin silloin että nojapyörilla ja kinnereillä ajettiin 100 kilometrin päiväreissuja useiden- peräkkäisien päivien aikana. Polkijat olivat elämäntapapolkioita mutta ei laitteissakkaan voinut mitää kurjia puutteita olla...
Rakennusaineina käytän hiilikuituja ja epoksihartsia.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olen kirjoitellut sivujani useina eri kertoina, eri ideoitten ja eri vaiheitten vallitessa, josta tapauskohtaiset sekavuudet kirjoitusten mahdollsessa epäjohdonmukaisuudessa saattaa johtua.
Tärkeimpiä rakennusvaatimuksiani on keveys, josta syystä kinnerini on taas menossa uusiksi. Keveysvaatimuksesta huolimatta olen yrittänyt saada kinneriini kinnerimäisyyttä, eli ettei se olisi polkupyörämäisen alaston, vaan että siinä olisi rakenteita verhoama virtaviivainen kuori. Tästä joudun nyt takapään osalta luopumaan. Myöskin jousitus on ollut toivelistallani ja että kaikkiin tarpeellisiin paikkoihin pääsisi käsiksi ilman rakenteiden purkamista. Jousitus ideoistani en aio vieläkään takapyörän osalta luopua. Tarkoitukseni on kehitellä takapäähän tavaratelineen/ lokasuojan/ pyöränripustuksen/ lasikuitujousituksen yhtenäinen hässäkkä joka ei hässäkälle näyttäisi vaan istuisi kinneriini kuin luonnostaan siihen kuuluvana - luontaisesti syntyneenä ilman sen kummenpia tuskia.
Etupään syntilistalla painonhallinnan suhteen oli moninkertaisuus niin suumitelmien muuttumisten useaan otteeseen rakentamisen aikana, että rakenteiden kehittymättömuuden vuoksi turhan vahvoina rakenteina. Nyt teen etupäästä muotin jossa riisun päällekkäisiä rakenteita että pääsen osien liitoksien erityisistä painavista liitoksissa ja saan lujemman/ kevyemmän kokonaisuuden.
Työni etenemis systeemihän oli niin että: Aluksi päätin rakennella
"osat" - etupyörien ja takapyörän ripustukset ja kotelot ja polkimien
tuennat ... Ja kun "osat" ovat valmiina, ajattelin yhdistää ne
mahdollisimman luonnikkaasti toisiinsa.
Näin tehden työstäni tuli 4kg odotuksiini nähden liian painava. Halua että hiilikuitusen kinnerini kori/ runkorakenteen painon pitäisi jäädä alle 10 kg. Tässä painossa ei vielä olisi mukana pyörät/ eli kiekot, polkimia rattaineen, ketjuja sun muita sellaisia varusteita jotka ovat kaupoista erillisinä osina estettavissa, eikä myöskään kuomua/ eli kattoa tuulilaseinee.
4kg painon pudotus vaattii paljon. Penkin/istuimen tuentoineen laitan myös uusiin harkintoihin. Rungon taka alakulman muotoilen jo penkin/istuimen muotoiseksi joten itse penkki rakenteineen olisi jo kuin valmiina, joka "vain" kuin fyllättäisiin vaahdoilla sopivaksi henkilölle. Fylläyksen tukena olisi oltava penkin muotti johon olisi pintaa liitetty/ laminoitu hiilestä osin ja kenties osin vain kovemmistä täyteaineista kuten esim. balsa.
Nyt minulla on näiden töitteni pohjalta pitkälista mitä ei saa tehdä:
Solumuovin päälle ei kannata laminoida. Heikko liitos solumuoviin tarkoittaa sitä ettei koko solumuovia olisi edes tarvittu vaan solumuovin olisi voinut jättää pois. Kinnerityössä on käynyt hyvinkin selväksi ettei solumuovit sovi sandwich rakenteisiin ohuilla hiilikutupinnoilla. Solumuovirakenne ei kestä ohuiden pintojen välissä vaan prutkaantuu ja aaltoilee irti kuoristaan ja jäljellä on kaksi toisistaan erillään pussottelevaa pintaa joiden välissä solumuovi elää omaa elämäänsä. Balsa olisi muuten kai kokeilemisen arvoinen vaan painavana jää pois. Näissä minun kaupoissani ei ole niitä hienoja kennoja – turhan kalliitakin lienevät - joten joudun olemaan ilman niitäkin.
Epätoivoinen EI tulee epoksin todella huonosta tarttuvuudesta
aiempaan laminointiin. Karhennuskaan 40
hiekkapaperilla ei auta, karhennuskankaan käyttö on minimi vaatimus. Vetoa ei
voi silti saumoille ollenkaan ajatella… Järkyttyneenä suunnittelin jo pop-niittien
asennusta saumoihin, vedon parantamiseksi. Myös liimaus sikalla tuli mieleen. Ainoa
oikea keino on saumojen vähentäminen. Kinneri pitää tehdä mahdollisimman isoissa
osissa ja saumat on sovitettava
mahdollisimman rasituksettomiin paikkoihin. Alkuperäisessä kinnerini toteutus
järjestyksessä missä aluksi
päätin rakennella "osat" - etupyörien ja takapyörän ripustukset ja
kotelot ja polkimien tuennat ... Ja kun "osat" ovat valmiina,
ajattelin yhdistää ne mahdollisimman luonnikkaasti toisiinsa. Tällainen ajattelu ei käy. Osien
yhdistämis työjärjestyksessä on myös toinen ja paha rakenteita painavaksi tekevä
puoli eli kun ajattelee esim. miten leveä pitää yhdistysteippauksen olla niin
kenties 7cm tuntuisi sopivalta. 7cm teipissä 3,5cm jäisi molemmille liitettäville
puolille. Jos osia on lukuisia, teippauksia tulee samoin ja päällekkäisyyksiä –
joissakin kulmissa helpostikkin kolme päällekkäistä ellei pidä tarkkana ja
leikkaa teippejä kulmittain muotoihin. Teippauksiin kuluu yllättävän paljon
kangasta ja hartsia ja painoa tulee ihmeesti lisää. Tässä kohtaa huomaa suurien
yksittäisten kappaleiden edun, mielellään koko kinneri yhtä kappaletta. Yhdestä
kappaleesta kinneriä ei helpolla oiken pysty tekemään ellei käytä esim.
lestityyppistä muottia jossa itse kori laminoitaisiin ulkopinnalle ja laminointituki/ muotti/ lesti – miksi sitä
haluaisi sanoakkin purettaisiin valmiin työn sisältä poissa.
Muodon
on oltava työssä, jokainen valmis työ tuo esille kaksoisrakenteita. Myös
erilaiset hienoudet on karsittava.
Sisälokasuojiksi riittää 10cm leveät soirot pyörien ympärille, eikä oikeaa
kinnerimäiseen airodynamiseen perään ole vara jos lisäksi joutuu pyöränripustukset
erikseen rakentamaan. Säädöt eripituisille polkijoille olisi saatava
haarukoitua ettei tarpeettomia löysiä jäisi. Istuin eli penkki kannattaa tukea
esim. saumavaahdolla kinnerin taka- alakulmaan ja kulma jo muotoilla
istuinprofiiliin. Saumavaahdolla takakulmaan topatun istuimen muodostamaan
tukevaan, lasikuitu jousitettu tavarateline/ takapyöränkiinitys.
Vaikka teilasinkin solumuovit, niin saumavaahto/polyuretaanivaahto jo kovettuneeseen laminaattiin esim. kulmiin, kiinnityksiin, säätöihin esim. penkin – osana rakennetta. Vaahdoissa on sikäli eroja että saumavaahto paksusti kertaruiskutuksena jää sisältä paisumatta, kovettumatta, painoksi ja painaa muutenkin n. 0,5kg pullollinen, pitää tietää mihin laittaa. Veneiden rakennustarvikkeita myyvissä liikkeistä saa myös erillaista, joka kovettuu paksummalta. Kumpaakin vaahtoa pitää vaahdottaa muotit kiinni ettei pinnat turpoa.
Tyhjiölaminointiin en myöskään ole lähtenyt. Arvailen systeemeitä liiaan kalliiksi ja suuren opiskelun takana olevaksi.