DIY

Olen aina ollut DIY- ihminen - kenties tyypillinen.

DIY - ihminen tekee tekemisen kyllyydestä, omaksi hyvinvoinnikseen. Omaksi hyvinvoinnikseen tekemisessä ei tarvitse kuljetella tavaroita ympäri maailman, eikä omaksihyvinvoinnikseen tekemisestä tarvitse maksaa kenellekkään, eikä alistaa eikä ryöstää ketään toistakaan omia tarpeitaan tyydyttämään.

Tästä kinneristäkään en sata varmasti tiedä funktiota. Virallisesti voinen kertoilla liikunnan tervellisyydestä... mutta itselle vain kerron  jotain aina tehneeni ja harrastaneeni. Joku ihminen kertoo aina laulaneensa - nämä ovat minun "laulujani".

Tarvitsee vain heittää maalaisjärkensä risukkoon ja avata sielunsa ja löytää omasta mielestä, mielikuvitusmaailmasta saundit omaan elämäänsä, musiikki, muodot...värit, avaruus ja vapaus määrittää itse omat tarpeensa ja hyvinvointinsa.

Työni etenemis systeemihän oli niin että: Aluksi päätin rakennella "osat" - etupyörien ja takapyörän ripustukset ja kotelot ja polkimien tuennat ... Ja kun "osat" ovat valmiina, ajattelin yhdistää ne mahdollisimman luonnikkaasti toisiinsa.

 Näin tehden työstäni tuli  4kg odotuksiini nähden liian painava. Halua että hiilikuitusen kinnerini kori/ runkorakenteen painon pitäisi jäädä alle 10 kg. Tässä painossa ei vielä olisi mukana pyörät/ eli kiekot, polkimia rattaineen, ketjuja sun muita sellaisia varusteita jotka ovat kaupoista erillisinä osina estettavissa, eikä myöskään kuomua/ eli kattoa tuulilaseinee.

4kg painon pudotus vaattii paljon. Penkin/istuimen tuentoineen laitan myös uusiin harkintoihin. Rungon taka alakulman muotoilen jo penkin/istuimen muotoiseksi joten itse penkki rakenteineen olisi jo kuin valmiina, joka "vain" kuin fyllättäisiin vaahdoilla sopivaksi henkilölle. Fylläyksen tukena olisi oltava penkin muotti johon olisi pintaa liitetty/ laminoitu hiilestä osin ja kenties osin vain kovemmistä täyteaineista kuten esim. balsa.

Nyt minulla on näiden töitteni pohjalta pitkälista mitä ei saa tehdä:

Solumuovin päälle ei kannata laminoida.  Heikko liitos solumuoviin tarkoittaa sitä ettei koko solumuovia olisi edes tarvittu vaan solumuovin olisi voinut  jättää pois. Kinnerityössä on käynyt hyvinkin selväksi ettei solumuovit sovi sandwich rakenteisiin ohuilla hiilikutupinnoilla. Solumuovirakenne ei kestä ohuiden pintojen välissä vaan prutkaantuu ja aaltoilee irti kuoristaan ja jäljellä on kaksi toisistaan erillään pussottelevaa pintaa joiden välissä solumuovi elää omaa elämäänsä. Balsa olisi muuten kai kokeilemisen arvoinen vaan painavana jää pois. Näissä minun kaupoissani ei ole niitä hienoja kennoja – turhan kalliitakin lienevät - joten joudun olemaan ilman niitäkin.

Epätoivoinen EI tulee epoksin todella huonosta tarttuvuudesta aiempaan laminointiin. Karhennuskaan  40 hiekkapaperilla ei auta, karhennuskankaan käyttö on minimi vaatimus. Vetoa ei voi silti  saumoille  ollenkaan ajatella…  Järkyttyneenä suunnittelin jo pop-niittien asennusta saumoihin, vedon parantamiseksi. Myös liimaus sikalla tuli mieleen. Ainoa oikea keino on saumojen vähentäminen.  Kinneri pitää tehdä mahdollisimman isoissa osissa ja saumat  on sovitettava mahdollisimman rasituksettomiin paikkoihin. Alkuperäisessä kinnerini toteutus järjestyksessä missä aluksi päätin rakennella "osat" - etupyörien ja takapyörän ripustukset ja kotelot ja polkimien tuennat ... Ja kun "osat" ovat valmiina, ajattelin yhdistää ne mahdollisimman luonnikkaasti toisiinsa. Tällainen ajattelu ei käy. Osien yhdistämis työjärjestyksessä on myös toinen ja paha rakenteita painavaksi tekevä puoli eli kun ajattelee esim. miten leveä pitää yhdistysteippauksen olla niin kenties 7cm tuntuisi sopivalta. 7cm teipissä 3,5cm jäisi molemmille liitettäville puolille. Jos osia on lukuisia, teippauksia tulee samoin ja päällekkäisyyksiä – joissakin kulmissa helpostikkin kolme päällekkäistä ellei pidä tarkkana ja leikkaa teippejä kulmittain muotoihin. Teippauksiin kuluu yllättävän paljon kangasta ja hartsia ja painoa tulee ihmeesti lisää. Tässä kohtaa huomaa suurien yksittäisten kappaleiden edun, mielellään koko kinneri yhtä kappaletta. Yhdestä kappaleesta kinneriä ei helpolla oiken pysty tekemään ellei käytä esim. lestityyppistä muottia jossa itse kori laminoitaisiin ulkopinnalle  ja laminointituki/ muotti/ lesti – miksi sitä haluaisi sanoakkin purettaisiin valmiin työn sisältä poissa.

Muodon on oltava työssä, jokainen valmis työ tuo esille kaksoisrakenteita. Myös erilaiset hienoudet  on karsittava. Sisälokasuojiksi riittää 10cm leveät soirot pyörien ympärille, eikä oikeaa kinnerimäiseen airodynamiseen perään ole vara jos lisäksi joutuu pyöränripustukset erikseen rakentamaan.  Säädöt  eripituisille polkijoille olisi saatava haarukoitua ettei tarpeettomia löysiä jäisi. Istuin eli penkki kannattaa tukea esim. saumavaahdolla kinnerin taka- alakulmaan ja kulma jo muotoilla istuinprofiiliin. Saumavaahdolla takakulmaan topatun istuimen muodostamaan tukevaan, lasikuitu jousitettu tavarateline/ takapyöränkiinitys.

Vaikka teilasinkin solumuovit, niin saumavaahto/polyuretaanivaahto jo kovettuneeseen laminaattiin esim. kulmiin, kiinnityksiin, säätöihin esim. penkin – osana rakennetta. Vaahdoissa on sikäli eroja että saumavaahto paksusti kertaruiskutuksena jää sisältä paisumatta, kovettumatta, painoksi ja painaa muutenkin n. 0,5kg pullollinen, pitää tietää mihin laittaa.  Veneiden rakennustarvikkeita myyvissä liikkeistä saa myös erillaista, joka kovettuu paksummalta. Kumpaakin vaahtoa pitää vaahdottaa muotit kiinni ettei pinnat turpoa.

Tyhjiölaminointiin en myöskään ole lähtenyt. Arvailen systeemeitä liiaan kalliiksi ja suuren opiskelun takana olevaksi.

-Polkupyörän osien painoja

 -Tyotiloista

-Muotin teko

- Kinnerille mitat ja muodot

-Sähköavusteisuudesta 

 -Tietokoneista 

 - Veneistä 

 - Painonhallinnasta

 - Kuntoilusta  - kahvakuulasta  - soijasta

 Lähetä postia: teuvon.kinneri ät elisanet.fi     Postia aiheesta olisi mieluista. Olen jo lupautunut laittamaan sen toisten nähtäväksi. Hyvät rakentavaiset jutut voisivat olla avuksi moneen.