Meistä

Pienenä aina haaveilin omasta koirasta, ja kun omaa koiraa ei ollut kävin ulkoiluttamassa kaikkien
mahdollisten naapureiden koirat.
80-luvun puolivälissä sain ensimmäisen koirani, Turren.
Turre oli karjalankarhukoira ja dreeverin sekoitus.

Pitkäkarvaiset colliet tulivat tutuksi samoihin aikoihin, kun ystäväni perhe kasvatti pitkäkarvaisia collieita Trafuil-kennelnimellä.
Vietin paljon aikaani heillä samalla tutkien ja tutustuen rotuun.
Ihastuin rotuun ja päätin, että jonain päivänä omistaisin oman collien.

Vuonna -93 meille kuitenkin muutti sekarotuinen tyttöpentu "Pimu".
Pimu oli energinen tyttö, josta jouduin ikäväkseni luopumaan silloisen elämäntilanteen takia.
Vuonna -96 meille muutti tiibetinspanieli "Lilli", joka oli meille tullessaan 10v.
Lilli oli asunut ilmeisesti elämänsä kaupungissa, aikuisten keskellä, sillä Lilli ei osannut aluksi olla lasten kanssa,
eikä tykännyt kulkea metsässä tai hiekkateillä.
Lilli kuitenkin loppujen lopuksi sopeutui hienosti, Lilli nukkui ikiuneen 14-vuotiaana.

Ensimmäinen kolliemme oli Pami alias Pampula (Trafuil My Fair Lady), joka muutti meille v-97 kodinvaihtajana,
Lillin seuraksi, ja reilua vuotta myöhemmin tuli Simpukka (Trafuil Patrizia), niin ikään kodinvaihtajana.
Pampula oli rauhallinen ja lapsirakas, lempeä ja jääräpää.
Simpukalla oli aluksi luottamus ihmisiin vähän hukassa, mutta ajan kanssa siitä selvittiin.
Simpukasta tuli äärettömän uskollinen ja miellyttämishaluinen.

Pipsa tuli taloon v.-04, muutaman kuukauden pennunetsinnän jälkeen.
Pipsa edustaa siis lyhyempää karvanlaatua ja on ns. pina.
Aiemmin olin sitä mieltä, että pitkäkarvainen collie on ainoa oikea collie,
mutta Pipsan tulon myötä alkoi lyhyempi tukka viehättää silmää enemmän ja enemmän.
Vuonna '06 lk collietyttö Kerttu-Kaarina (Asandzan Adelfina) tuli meille sijoitukseen Hannalta (Asandzan).
Alunperin oli tarkoitus, että Kertusta tulee ns. koko perheen koira, mutta kun Kerttua meille odoteltiin alkoi Linda haaveilemaan omasta koirasta,
niinpä Kertusta tuli sitten Lindan ensimmäinen oma koira.
Linda innostui koiraharrastuksesta, Linda ja Kerttu kävivät MYKY:n tottelevaisuuskoulutuksissa ja aloittivat myös agilityn harrastamisen.
Näyttelyistäkin Linda innostui Kertun tulon myötä, ja ihan kivasti Kerttu on näyttelyissä pärjännytkin.

Vuonna '07 sijoitin lyhytkarvaisen trikkitytön, Lotan (Secret Affairs Little Bit Late) Kangasalaan.

Seuraava tulokas laumaamme, oli minun sydämeni sulattanut, lk colliepoika Bruno (Final Fantasy's Do Thewildthing).

'09 Kerttu sai 8 pentua Einarin (Syystai'an Viisas) kanssa kasvattajan luona. Linda oli mukana Kertun synnytyksessä,
ja vietti paljon aikaa pentuja ihastellen, sillä seurauksella että Linda kiintyi ”pikku-Einariin” niin paljon, että kotiinhan se oli saatava.
Näin ollen ”pikku-Einari” liittyi laumamme jatkoksi ja sai nimekseen Aino-Inkeri.
Nykyään Kerttu ja Aino asuvat Lindan kanssa omassa kodissa Helsingin Vuosaaressa.
Ja minä poikien, sekä Pipsan ja Brunon kanssa Helsingin Kontulassa.

Lottaa en käyttänyt jalostukseen omien suunnitelmieni muuttuessa.
Lotta elelee kotikoirana ja "lapsipaimenena" toisen nahkatytön kanssa ja on siis Tiilikaisten oma koira.
Suuret kiitokset koko perheelle Lotan hyvästä kodista! :)

Kasvattajan peruskurssin kävin v.'05 keväällä ja kennelnimen Talvilinnan sain syksyllä v.'05,
jolloin myös allekirjoitin kasvattajasitoumuksen.
Vielä ei ole maailmaan putkahtanut yhtään pentuetta tällä kasvattajanimellä,
mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tarkoituksenani on kasvattaa terveitä, mukava luonteisia ja rodunomaisia collieita
mahdollisesti molemmissa karvanlaaduissa.
Pennut tulevat kasvamaan normaalin perhehulinan keskellä.
Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Collieyhdistyksen ja Palveluskoiraliitonjäsen.
Olen toiminut Suomen Collieyhdistyksen Helsingin alaosaston sihteerinä 2006-2007 ja saanut Suomen Collieyhdistyksen harrastemerkin v.'09.