Meistä

Olen Noora Talvilinna, asun kolmen teini-ikäisen lapsen ja koirien kanssa Helsingissä.

Pienenä aina haaveilin omasta koirasta, ja kun omaa koiraa ei ollut kävin ulkoiluttamassa kaikkien
mahdollisten naapureiden koirat.
80-luvun puolivälissä sain ensimmäisen koirani, Turren.
Turre oli karjalankarhukoira ja dreeverin sekoitus.

Collieisiin tutustuin samoihin aikoihin, kun parhaan ystäväni perhe kasvatti pitkäkarvaisia collieita Trafuil-kennelnimellä.
Vietin paljon aikaani heillä samalla tutkien ja tutustuen rotuun.
 Ihastuin rotuun ja päätin, että jonain päivänä omistaisin oman collien.

Vuonna -93 meille kuitenkin muutti sekarotuinen tyttöpentu "Pimu".
Pimun oli energinen tyttö, josta jouduin ikäväksen luopumaan silloisen elämäntilanteen takia.
Vuonna -96 meille muutti tiibetinspanieli "Lilli", joka oli meille tullessaan 10v.
Lilli oli asunut ilmeisesti  elämänsä kaupungissa, aikuisten keskellä, sillä Lilli ei osannut aluksi olla lasten kanssa
eikä tykännyt kulkea metsässä tai hiekkateillä.
Lilli kuitenkin loppujen lopuksi sopeutui hienosti ja  Lilli nukkui ikiuneen 14-vuotiaana.

Ensimmäinen collieni oli Pami alias Pampula (Trafuil My Fair Lady), joka muutti meille v-97 kodinvaihtajana,
Lillin seuraksi, ja reilua vuotta myöhemmin tuli Simpukka (Trafuil Patrizia), niin ikään kodinvahtajana.
Pampula oli rauhallinen ja lapsirakas, lempeä ja jääräpää.
Simpukalla oli aluksi luottamus ihmisiin vähän hukassa, mutta ajan kanssa siitä selvittiin.
Simpukasta tuli äärettömän uskollinen ja miellyttämisen haluinen.

Pipsa tuli taloon v.-04, muutaman kuukauden etsinnän jälkeen.
Pipsa edustaa siis lyhyempää karvanlaatua ja on ns. pina.
Aiemmin olin sitä mieltä, että pitkäkarvainen collie on ainoa oikea collie,
mutta Pipsan tulon myötä alkoi lyhyempi tukka enemmän ja enemmän viehättää silmää.
Nyt on talossa myös 3 nahkaa, Kerttu (Asandzan Adelfina), Bruno (Final Fantasy's Do Thewildthing),
sekä Aino (Asandzan Celia). :)
 
Kasvattajan peruskurssin kävin v.'05 keväällä ja kennelnimen Talvilinnan sain syksyllä v.'05,
jolloin myös allekirjoitin kasvattajasitoumuksen. 

Vielä ei ole maailmaan putkahtanut yhtään pentuetta tällä kasvattajanimellä,
mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
 
Tarkoituksenani on kasvattaa terveitä, mukava luonteisia ja rodunomaisia collieita
 mahdollisesti molemmissa karvanlaaduissa.
Pennut tulevat kasvamaan normaalin lapsiperheen hulinan keskellä.
Olen Suomen Kennelliiton, Suomen Collieyhdistyksen ja Palveluskoiraliitonjäsen.