©  Sakari Hildén

Suomen musiikki

Keskiaika

Suomen huomattavin musiikillinen perintö keskiajalta on latinankielisten kirkko- ja koululaulujen kokoelma Piae Cantiones (lat. "hurskaita lauluja", 1582), jonka toimittivat Saksassa suomalaiset oppineet Theodoricus Petri Ruth ja Jaakko Finno. Kokoelman sävelmät ovat pääasiassa 1300- ja 1400-luvuilta. On arveltu, että ainakin jotkut 74 sävelmästä on luotu Suomessa.

Maallinen musiikki kehittyi Suomessa hitaasti, koska maassa ei ollut pysyvää hovia. Lyhytaikaisen poikkeuksen muodostaa Juhana-herttuan kausi Turun linnassa 1556–63, jolloin Juhanan renessanssihenkisessä hovissa työskenteli parhaimmillaan yli 30 muusikkoa. Turun asema Suomen musiikkielämän keskuksena vahvistui varsinkin sen jälkeen, kun Turun akatemia (yliopisto) oli perustettu 1640. Sen juhlatilaisuuksia elävöitettiin alusta lähtien musiikilla. Myös kouluissa oli vilkasta musiikkitoimintaa. Suomenkielinen kirkkolaulu vakiintui lopullisesti vasta 1702 julkaistun koraalikirjan Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja myötä. Urkuja on saattanut olla kirkoissa jo 1300-luvulla, mutta varsinaisesti ne yleistyivät vasta 1600–luvulta lähtien.

Klassinen tyylikausi

Hiljakseen viriävästä musiikkitoiminnasta huolimatta renessanssi ja barokki jäivät Suomessa varsin vähäisiksi ilmiöiksi, eikä niiden ajalta tunneta suomalaisia säveltäjiä. Yksi nousukauden enne oli Akateemisen kapellin perustaminen Turkuun 1747. Se esiintyi lähinnä yliopiston omissa tilaisuuksissa. Kirjallisen Aurora-seuran (1770–79) ylläpitämä orkesteri antoi Suomen ensimmäiset julkiset konsertit Turussa 1773 ja 1774. Turun Soitannollisen Seuran perustaminen 1790 oli vuosisadan merkittävin tapahtuma Suomen musiikkielämässä ja merkitsi säännöllisen konserttitoiminnan alkamista. Seuralla oli oma orkesteri ja laaja nuottikirjasto. Samaan aikaan alkoivat nousta esiin suomalaiset, klassismia edustavat säveltäjät, ensimmäisenä Erik Tulindberg.

Klassisen ajan uutuudet tulivat Suomeen hyvinkin nopeasti: Haydnin kvartettoja ja sinfonioita soitettiin niin kuin muuallakin, ja Beethovenin sinfoniat esitettiin Turussa jopa nopeammin kuin Pariisissa.

Merkittävin varhaisista säveltäjistämme oli Bernhard Henrik Crusell (1775–1838). Hän muutti 16-vuotiaana Tukholmaan, valtakunnan pääkaupunkiin, missä työskenteli hovikapellin klarinetistina. Crusell saavutti mainetta taiturillisena soittajana ja kävi opinto- ja esiintymismatkoilla Saksassa ja Pariisissa. Hän sävelsi sujuvaan klassiseen tyyliin mm. kolme klarinettikonserttoa, solistisia teoksia, kolme klarinettikvartettoa ja muuta kamarimusiikkia, lauluja ja yhden oopperan.

Puhallintrio, jossa Crusell soitti, oli arvostettu ja esiintyi säännöllisesti. Vuonna 1808 trio kantaesitti Crusellin kolmoiskonserton (Sinfonia concertante) klarinetille, käyrätorvelle ja fagotille. Teos saavutti suosiota, ja sitä esitettiin säveltäjän teoksista kaikkein eniten.

Kuunneltavaa | Crusell: Sinfonia concertante op. 3

Romantiikasta kansallisromantiikkaan

Kun Suomi oli joutunut Venäjän vallan alaisuuteen, uudeksi pääkaupungiksi tuli 1812 Helsinki, jonne myös yliopisto siirrettiin. Yliopiston musiikinopettajaksi tuli saksalaissyntyinen Fredrik Pacius, kansallislaulumme säveltäjä, joka toi keskieurooppalaisen romantiikan Suomeen. Hän oli merkittävä musiikkielämän uudistaja ja organisaattori ja perusti mm. edelleen mieskuorona toimivan Akateemisen Lauluseuran (Akademiska Sångföreningen). Pacius sävelsi ensimmäisen suomalaisen oopperan Kung Karls jakt (1852). Pacius laajensi helsinkiläisyleisön musiikkimaailmaa huomattavasti esittäessään wieniläisklassikkojen ohella koko ajan uusien säveltäjien teoksia: Rossini, Bellini, Mendelssohn. Händelin osuus taas todistaa historiallisen ohjelmiston tuloa Suomeen.

Vuonna 1882 Martin Wegelius perusti Helsingin musiikkiopiston (nyk. Sibelius-Akatemia) ja loi perustan Suomen musiikinopetukselle aina korkeakoulutasolle asti. Robert Kajanus pani alulle Helsingin Orkesteriyhdistyksen (nyk. Helsingin kaupunginorkesteri), jonka johtajana hän toimi vuoteen 1933 ja tuli tunnetuksi ennen muuta Sibeliuksen teosten autenttisena tulkitsijana.

Musiikkiopiston ja orkesteriyhdistyksen perustaminen synnytti musiikkielämämme ensimmäiset laitokset. Ooppera liittyi näiden joukkoon v. 1911, jolloin Kotimainen Ooppera perustettiin. Kaikki nämä toimivat pääasiassa ulkomaisten muusikkojen ja opettajien voimin. Helsingin ulkopuolella oltiin vielä tilapäisen toiminnan varassa. Vasta 1920-luvulla perustettiin Turun ja Tampereen kaupunginorkesterit sekä joukko kansankonservatorioita. Myös Yleisradio aloitti toimintansa tuolloin.

1800-luvun lopulla alkoi myös kuorolaulun nousukausi. Isänmaalliset kuoroteokset heijastivat musiikin kansallisen suuntauksen vahvistumista. Kansallisromantiikka puhkesi kukoistukseen Jean Sibeliuksen varhaisteoksissa. Uudet laulusävellykset syntyivät usein romanttisten suomalaisten runoilijoiden teksteihin: parhaana esimerkkinä Eino Leino.

Oskar Merikanto (1868–1924) on merkittävin suomalaisen kansanomaisen taidemusiikin edustaja. Hänet tunnetaan melodisen vuolaiden, usein kansanlaulun asemaan nousseiden yksinlaulujen säveltäjänä. Kesäillan valssia on kuultu televisiomainoksia myöten, ja Valse lente kuuluu monen musiikkiopistopianistinkin ohjelmistoon.

Suomalaiskansallinen sävelkieli syntyi oikeastaan vasta 1900-luvulla; siihen asti oli sävelletty yleiseurooppalaisen tyylin mukaisesti. 1900-luvun alussa julkisuuteen astuneista romantikoista merkittävimpiä olivat sinfonikot Erkki Melartin ja Leevi Madetoja, etenkin pianomusiikistaan tunnettu Selim Palmgren ja kuoro- ja yksinlaulujen säveltäjänä parhaimmillaan ollut Toivo Kuula.

Leevi Madetoja (1887–1947) on Sibeliuksen jälkeen suomalaisen romantiikan huomattavin säveltäjä. Hän opiskeli Sibeliuksen johdolla, ja Sibelius piti Madetojaa suuressa arvossa. Madetoja oli hillitty myöhäisromantikko, jonka tyylissä sulautuvat yhteen suomalaiskansallinen romanttisuus ja melankolisuus sekä ranskalaistyylinen henkevyys ja ilmavuus. Madetojan läpimurto tapahtui sävellysensikonsertissa v. 1910, jonka jälkeen säveltäjä lähti opintomatkalle Pariisiin. Ranskalainen vaikutus onkin kuultavissa monissa Madetojan sävellyksissä. Hänen pääteoksensa ovat kolme sinfoniaa sekä oopperat Pohjalaisia (1923) ja Juha (1934). Hän sävelsi myös monia suomalaisen kuoromusiikin klassikoita.

Kuunneltavaa | Madetoja: Pohjalaisia-sarja

Selim Palmgren (1878–1951) antoi ensikonserttinsa Porissa v. 1898 – tästä alkoi merkittävä konserttipianistin ura. Pianosävellysten ohella mieskuorolaulut olivat hänen musiikkinsa toinen painoalue. Näkyvän asemansa ansiosta konsertoivana pianistina ja vaimonsa, laulajatar Maikki Järnefelt-Palmgrenin säestäjänä hän oli aikanaan erittäin suosittu, ja häntä pidettiin, Sibeliuksen keskittyessä muuhun, Suomen merkittävimpänä pianosäveltäjänä. Hänen tuotannossaan myöhäisromantiikkaan yhdistyy impressionistisia aineksia. Pääteoksia ovat viisi pianokonserttoa, joista tunnetuin on nro 5, Virta, soittimellisesti kiitolliset pianoteokset: 24 preludia, mm. Kevätyö (Majnatt), ooppera Daniel Hjort ja monet kuorolaulut.

Toivo Kuula (1883–1918) opiskeli Helsingin musiikkiopistossa viulunsoittoa ja musiikin teoriaa vuosina 1900–03, ja hän oli myös Sibeliuksen ensimmäinen oppilas. Kuulan opistoaikojen pääteokset, viulusonaatti ja pianotrio, herättivät suurta huomiota, koska suurimuotoisia kamarimusiikkiteoksia oli Suomessa tuolloin sävelletty vain vähän, ja toisaalta, koska Kuulaa pidettiin nousevan suomenkielisen kulttuurin suurena lupauksena. Kuulan omaperäiseen tyyliin vaikuttivat myöhäisromantiikka, impressionismi ja kansanmusiikki. Hänen huomattavimpiin sävellyksiinsä kuuluvat impressionistiset orkesterisävellykset sekä useat säestyksettömät kuorolaulut. Kuula sai surmansa ampumavälikohtauksessa kansalaissodan loppuvaiheessa.

Kuula sävelsi 24 yksinlaulua. Nämä syntyivät yleensä runon aiheuttamasta inspiraatiosta – laajat laulusarjat eivät kiinnostaneet häntä. Syystunnelma (1904) on Kuulan ensimmäinen laulu. Samoin kuin hieman myöhäisempi Aamulaulu se saavutti yleisömenestyksen sentimentaalisuudestaan huolimatta, tai juuri siksi. Monet Kuulan liedit kuuluvat suomalaisen säveltaiteen valioihin, ja yksi pidetyimmistä suomalaisista häämarsseista on juuri Toivo Kuulan ystävilleen säveltämä.

Kuunneltavaa | Kuula: Lauluja (Syystunnelma ym.)

1800-luvulla oopperoita oli nähty pääasiassa ulkomaisina vierailuproduktioina, vaikka vuodesta 1849 oopperoita esitettiin satunnaisesti myös suom. voimin. Toiminta tuli säännölliseksi, kun Suomalaisen Teatterin lauluosasto esitti suomenkielisinä versioina n. 30 oopperaa 1873–79. Vuonna 1911 toiminta vakiintui lopullisesti, kun Kotimainen Ooppera perustettiin. Vuodesta 1914 lähtien sen nimenä oli Suomalainen Ooppera, ja 1956 laitoksesta tuli Suomen Kansallisooppera.

Suomalaisen modernismin nousu

Maamme sijainti kaukana kulttuurin valtavirtauksista merkitsi sitä, että uudistukset saapuivat tänne huomattavasti myöhemmin. Kevätuhrin ensi-ilta oli Pariisissa v. 1913, ja Schönbergin dodekafonia oli jo Wienissä tuttu, kun Suomessa vielä kummasteltiin Aarre Merikannon näihin verrattuna huomattavan säyseää ja perinteistä Juha -oopperaa. Suomen itsenäistymistä seurannut vuosikymmen merkitsi sekä myöhäisromantiikan huipennusta että uuden nuoren modernistisukupolven esiinnousua. Modernistit saivat kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton.

1960–luvun puolivälin tienoilla modernismi murtui, ja moni säveltäjä kääntyi perinteisempään tyyliin. Modernismin linjoilla jatkoivat lähinnä Erik Bergman ja Paavo Heininen. Perinteisempää, usein vapaatonaalista ilmaisua alkoivat suosia mm. Kokkonen ja Aulis Sallinen. Rautavaara on puolestaan usein yhdistellyt erilaisia aineksia ja saavuttanut 1990–luvulla suuren kansainvälisenkin suosion. 1970–luvulla ooppera nousi varsinkin Kokkosen ja Sallisen kansallisiin aiheisiin perustuvien teosten ansiosta suuren yleisön suosimaksi musiikin lajiksi. Sittemmin oopperan tyylillinen asteikko on ulottunut Bergmanin ja Heinisen (Silkkirumpu) moderneihin teoksiin. Myös aihepiirit ovat laajentuneet.

Joonas Kokkosen (1921–96) tunnetuin sävellys on suuren suosion saavuttanut ooppera Viimeiset kiusaukset (1975), joka oli 1970-luvun suomalaisen oopperan nousun avainteos. Myös Kokkosen ura akateemikkona ja hallintomiehenä oli erittäin merkittävä.

Kuunneltavaa | Kokkonen: ooppera Viimeiset kiusaukset, "...durch einen Spiegel..."

Einojuhani Rautavaara (s. 1928) kääntyi uusromanttiseen tyyliin 1960-luvun lopulla ja on myöhemmin rakentanut synteesiä eri tyylivirikkeistään. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu sinfonioita, useita konserttoja ja muita orkesteriteoksia, kamari-, lied- ja kuoromusiikkia sekä oopperoita, mm. Rasputin. Rautavaara on keskeisimpiä ja kansainvälisimpiä nykysäveltäjiämme. Hänen kiinnostuksensa mystiikkaan näkyy uskonnollis-metafyysisissä aiheissa ja tekstivalinnoissa shamanismista ortodoksisuuteen.

Kuunneltavaa | Rautavaara: Cantus arcticus

Vaikka 1980-luvun aikana nousi esiin myös vapaatonaaliseen suuntaukseen liittyviä säveltäjiä, oli vuosikymmenelle leimallista modernismin uusi aalto, jonka aikana Suomeen on syntynyt useita uuteen musiikkiin keskittyneitä tapahtumia. Modernismin nousu henkilöityi erityisesti 1977 perustetun Korvat auki -yhdistyksen ensimmäisen sukupolven ydinjäseniin. Heistä Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg ovat saavuttaneet huomattavaa kansainvälistä arvostusta.

Viimeisten vuosikymmenten aikana suomalainen musiikki on ollut vahvassa, myös kansainvälisesti huomatussa nousussa. Laaja apurahajärjestelmä on antanut tärkeimmille säveltäjille mahdollisuuden keskittyä luovaan työhön. Musiikkioppilaitosten laaja verkko on varmistanut sen, että lahjakkuudet havaitaan, ja että he saavat pätevää koulutusta. Aiemmin suomalaisista esittävistä säveltaiteilijoista lähinnä laulajat (Martti Talvela, Jorma Hynninen, Karita Mattila ym.) ja kapellimestarit (mm. Esa-Pekka Salonen, Leif Segerstam) ovat kyenneet läpimurtoihin, mutta nykyään myös yhä useampi soitintaiteilija on pystynyt rakentamaan kansainvälistä uraa. Myös monet orkesterit ovat nousseet kansainväliselle tasolle. Kansallisoopperan kauan odotetun talon valmistuminen syksyllä 1993 merkitsi uusien mahdollisuuksien avautumista myös suomalaiselle oopperataiteelle.

Musiikkitiedon alkeiskurssi päättyy tähän.
Alla olevat linkit vievät lisätiedon lähteille.
Palaute on tervetullutta!

Musiikkitiedon etusivulle

Perustason kurssi

Opistotason kurssi

©  Sakari Hildén