Queen Berúthiel
| Kuningatar
Berúthiel kissoineen on syösty vallasta ja pantu laivaan, tuuliajolle.
Hän tuijottaa katkerana menneisyyteen, tulevaisuutta hänellä ei ole.
Valkoinen, mustien kissojen johtaja, on menettänyt asemansa ja on
käpertynyt tyrmistyneenä kuningattaren jalkoihin. Mustat kissat
kiertelevät uteliaina laivassa, yksi maston huipussa ja yksi
keulapiikissä, mutta eivät nekään voi odottaa suurta tulevaisuutta.
Viimeinen havainto oli, kun kuningattaren laivan nähtiin kiitävän
Umbarin sataman edustalla, kuunsirpin alla, navakan pohjoistuulen
viemänä kohti tuntematonta etelää. Purjeen muoto vastaa kuunsirpin
muotoon. Kuvassa on poikkeuksellisen niukka paletti: käytin ainoastaan ultramariinia, ferrosyaania, poltettua umbraa ja valkoista. |
You can read the story of
Queen Berúthiel in several pages in the web. See, what Cirdan writes in
tolkien.cro.net.
When I painted this, I had the impression she was bound to shipwreck
and disaster. She is bitterly staring at the past, she has no future
any more. The white cat has lost its leader status and it is lying
stunned beside the Queen. The black cats are curiously wandering around
the
ship, momentarily free from slavery, but with no great future, anyway. Please note, there is no relationship between Galadriel and Queen Berúthiel. Galadriel is an Elf, daughter of Finarfin (of Noldor, while his mother is Indis of Vanyar) and Eärwen (of Teleri). I have good reason to believe, Berúthiel is one of Atani, no Elf at all. In case you have read the abridged story in flyingmoose.org or elsewhere, it's fun and it's genuine bullshit. |
Kuningatar Beruthiel, 2006, 46 x 38
(F8), akryyli