Outi Kulmala soitti huilua Laukontorilla. Otin muutaman valokuvan ja myöhemmin maalasin niistä tämän. Outin hahmossa on ainutlaatuista herkkyyttä, raikkautta ja iloisuutta. Olen onnellinen saatuani joitain näistä ominaisuuksista tarttumaan myös maalaukseen.

Muistan tilannekuvan, kun Outi soitti kappaletta, jonka sanat menevät: "Tuulella ei ole ystävää". Samassa tuli puuska ja kaatoi nuottitelineen. Outia nauratti. Mutta luulenpa, että tuuli jääkin ilman ystävää, jos ei opi käyttäytymään.

Huilutyttö 2000, 76 x 56 akryyli Whatman-paperille