POHJOLAN TILA

Tilan eläimet
 
Koirien ja kahden maatiaiskissan lisäksi tilalla asustaa ahvenanmaanlampaita n. 40 ahvenanmaanlampaan katras, pari islanninhevosta ja muutama maatiaiskana horniolaista kantaa. Ahvenmaanlammaspässimme edustavat linjoja 9 (Pekka) ja 6 (Skäggis),. 

Ahvenanmaanlammas
Ahvenanmaanlampaita, saaristolampaina aiemmin tunnettua rotua, on esiintynyt Ahvenanmaalla luultavasti ainakin viikinkiajoilta lähtien. Oman rodun aseman ne saivat pohjoismaisia lyhythäntäisiä lammasrotuja koskevan tutkimuksen yhteydessä vuonna 2000. Verinäytteiden avulla selvitettiin eri lampaiden polveutumista ja tutkimuksessa selvisi, että kyseessä on oma rotu, ei suomenlammas.

Ahvenanmaanlampaat ovat pelastuneet pitkälti Sven-Olof Erikssonin työn vuoksi. Hän oli pitkään kasvattanut Gotbyssä, Ahvenanmaalla lampaita, mutta huomasi saaristolampaiden kannan käyvän todella vähiin ja aloitti rodun pelastustyön. Hän keräsi lampaita pariltakymmeneltä eri tilalta ja aloitti niiden kasvatuksen 1980-luvulla. Työtä tukemaan on tehty tietokanta, johon lampaat ovat koottu ja sen ylläpidosta on 1990-luvulta asti huolehtinut toinen rodun hyväksi paljon työtä tehnyt Maija Häggblom. 2000 luvulla Katja Sikka teki opinnäytetyön ahvenanmaanlampaiden pässilinjoista ja löysi 9 säilynyttä linjaa. 2010 uuhia oli jo yli 1000 rekisterissä.

Ahvenanmaanlammas on sirorakenteinen, verrattuna suomenlampaaseen, jossa uuhet painavat keskimäärin 70 kg, ahvenanmaanlammasuuhi painaa keskimäärin 40-50 kg. Ahvenanmaanlammas on kuitenkin lihaksikkaampi kuin sen kevyt rakennetyyppi antaa ymmärtää. Keskimäärin 38 kg ruhopainoisen karitsan lihapaino on 15 kg eli enemmän kuin esim. suomenlampaalla. Ahvenanmaanlampaat ovat myös varsin sarvellisia (uuhista noin 20%, pässeistä 50%), pitkävillaisia ja hyvin ketteräliikkeisiä. Se on tottunut käyttämään hyväkseen niukkoja laitumia syöden mieluiten yrttikasveja, lehdeksiä ja niittykasvillisuutta. Siksi se soveltuu mainiosti laiduntamaan perinnelaitumia.  

Ahvenanmaanlampaan väritys on vaihteleva, yleisimmin ne ovat karitsoina mustia tai mustan ja valkean kirjavia ja vaalenevat iän/vuodenajan mukaan moniin eri sävyihin vaaleanharmaasta sinisävyisiin sekä tummanharmaisiin. Myös valkoiset ja muflon väriset (mustassa värityksessä ruskeat merkit jaloissa, kaulalla ja vatsan alla) ovat yleisiä, sen sijaan ruskehtavan beiget ja täysmustat ovat harvinaisempia. Kahta täysin samanlaista yksilöä on vaikea löytää, kun lisäksi villatyypitkin vaihtelevat.

Luonteeltaan ahvenanmaanlampaat ovat vilkkaita ja uteliaita. Ne ovat ketteriä eläimiä, jotka hyppivät vuohimaisen ketterästi kiveltä toisella ja liikkuvat laiduntaessaan yli suurien.

Ahvenanmaanlampaalla on kaksinkertainen villa. Pehmeä alusvilla antaa lämpöä ja karkeampi päällysvilla estää pohjavillan kastumista. Tämä kaksiosainen villa antaa ahvenanmaanlampaille hyvän säänkeston ja ne voivat olla ulkona kutakuinkin kautta vuoden. Villa on myös pitkäkuituista, keskimäärin 15 cm, mutta joillain yksilöillä villa kasvaa puolessa vuodessa lähes 40 cm mittaan. Samaa villatyyppiä on löydetty jo muinaisaikojen haudoista ja esimerkiksi viikinkilaivojen purjeissa on käytetty juuri tämän tyyppistä villaa. Myös taljat ovat kauniita. Langaksi kehrättynä villa on kauniin kiiltävää, mutta hieman karkeampaa kuin suomenlampaanvilla. Villaa ahvenmaanlammas tuottaa keskimäärin 2,5 kg vuodessa.  
 

Ahvenmaanlammasuuhella on yleisimmin 1-4 karitsaa eli rotu ei ole aivan yhtä sikiävä kuin suomenlammas. Karitsat painavat syntyessään keskimäärin 2,5 kg.

Perinnebiotoopit
Tilallamme on reilu 5 hehtaaria metsä- ja hakalaitumia, jotka on hyväksytty perinnebiotoopeiksi. Lampaat laiduntavat näitä laitumia alkukesän, pässit koko laidunkauden. Uuhet ja uuhikaritsat siirretään laiduntamaan säilöheinän korjaamisen jälkeen peltolohkoille, koska laidunnettavaa ei koko katraalle riitä. Perinnebiotoopit ovat aidattu kauttaaltaan lammasaidalla sekä lisäksi sähköllä alueen runsaan karhukannan vuoksi. 1990-luvulle asti samoja laitumia laidunsi tilan lypsykarja.