”Käyttökoiria”

 

Islanninlammaskoirat ovat käyttökoiria alkuperältään. Ne olivat pihavahteina ja paimenina Islannissa. Suurin osa koirista on nykyisin täysin seurakoiria, mutta piha/kotivahdin toimea ne suorittavat kyllä tarmokkaasti. Tosin vihaisuutta niistä ei löydy. Muitakin käyttöominaisuuksia on säilynyt, kuten seuraavat tarinat osoittavat.

 

 

Paimennusta

 

Breki oli vielä nuori uros, kun sen omistajat – joilla on myös islanninhevostalli – jättivät sen ja omistajan isän huolehtimaan hevosista kahdestaan. Breki herätti keskellä yötä haukullaan (tuli haukkumaan ikkunan alle) isän ja hän ihmetteli mistä voi olla kyse. Ikkunasta ulos katsottua se selvisi, hevoset olivat karanneet. Ei kun ulos ja ihmettelemään, miten ne saisi takaisin aitaukseen. Breki huomasi, että nyt on sen toimittava ja meni salamana, mutta aivan hiljaa, se juoksi hevosten taakse ja ajoi ne haukkuen takaisin pihaan. Siitä se siirti ne omatoimisesti talliin. Osoittipa näin hyvin paimennusominaisuuksien olevan tallella! Kun kävimme testailemassa joukon islantilaisia sen kodin lähellä lampailla oli Brekikin mukana. Siellä sitä ei juuri kiinnostanut näyttää hienoja paimennusvaistojaan, otti ihan rauhallisesti koko homman … tosin samalla lailla sen täyssisko Sóla oli sitä mieltä, että lampaat eivät juuri kiinnosta, jos on isompaakin paimennettavaa (lehmiä tai hevosia) tarjolla! Brekin jälkeenkin on muutama kasvattini päässyt eläinten pariin töihin ja kaikki ovat olleet innokkaita auttamaan – välillä tosin intoa taitaa olla vähän liikaakin. Viimeisin paimen on töissä Lapissa porojen parissa, joten paimennusvaistot kyllä tuntuvat olevan tallessa ainakin kohtuudella islantilaisilla.  

Tunturiketun Breki

 

Myyrästäjiä

 

Vaikka islanninlammaskoiralla ei metsästysvaistoja juuri ole, yksi ominaisuus on sillä verissä tältä saralta. Ainakin omat islantilaisemme ovat kaikki olleet erittäin innokkaita pyydystämään myyriä ja hiiriä! Vanhin islantilaisemme Moska, joka on jo siirtynyt toisille myyrämaille, oli oikein tarkka tyttö myyrien suhteen. Sen mieliharraste oli mennä pihatietä peltoaukeaman verran edestakaisin ja tarkastella tienvarret hyvin tarkkaan, jos saisi myyrän sieltä napattua. Useamman myyrän henki siinä touhussa menikin, eikä peltojamme koristelleet myyränkasat sen elinaikana! Sen pennut (Arni ja Sóla) olivat liian vilkkaita olemaan yhtä tarkkoja myyrätyöhon, joka vaatii keskittynyttä tarkkailua. Sen sijaan ne kilpailivat viljalaarista hiirien pyynnissä! Kumpi saa enemmän hiiriä on voittaja! Parhaimmillaan taisi viisikin hiirtä päästä muutamassa sekunnissa hengissä. Nyt meillä ei ole enää Sólakaan hiirten pyytäjänä, mutta onneksi sen tytär Freyja on vähintään yhtä taitava ja se tuntuu olevan myös erikoistunut myyriin Moskan tavoin. Parhaan saaliin sai Huni, joka oli meillä n 7 kk ikäiseksi. Vaikka itse oli pentu sai se saaliiksi kookkaan vesimyyrän! Muutkin kasvattini ovat harrastaneet myyränpyyntiä, mutta ikävästi tähän liittyen osa on myös kovin innokkaita raadon päällä pyörijöitä…

 
Rimma myyrästämässä ja Freyja on saanut saaliin

 

Variksille kyytiä

 

Jos variksia, korppeja, hiirihaukka tms iso lintu – lokitkin käy muun puutteessa, mutta esim. kyyhkyset eivät kiinnosta lainkaan – sattuvat lentämään pihamme yli on niistä heti tehtävä hälytys! Islanninlammaskoira ajaa lintuja pois, se on näin suojellut lampaiden karitsoja ja vaisto kulkee sitkeästi mukana. Yhä edelleen niiden on hyvin vaikea katsella muiden koirien tapaan pelkästään oman nenänsä tasoon tai alle, vaan niskat on välillä käännettävä taivasta kohden. Siellä saattaa lentää lintu, joka on heti karkoitettava. Onkin hauska seurata, kun esim. koiranäyttelyssä sattuu varis ylittämään näyttelypaikan. Muut koirat eivät sitä huomaa, mutta islanninlammaskoirien niskat kääntyvät heti sen huomattuaan ja asiasta ilmoitetaan, jos omistaja ei ole katsonut parhaaksi opettaa islantilaistaan hiljaiseksi.

Roni tarkkailee lintuja