Erikoisuuksia

 

Sammakkokoira

 

Makuuasento on monella islantilaisilla hyvin rennon näköinen, koska ne eivät jätä pentuajan taakse jäätyäänkään usein pois tapaa maata takajalat taakse vedettynä. Ensimmäisellä islantilaisellani Moskalla oli tapana vetää takajalat ihan suoraksi taakse venytellen. Osa menee vielä vieläkin pidemmälle ja taivuttaa etujalatkin samalla lailla, kuvassa Misla.

 

Tunturiketun Misla

Hymyileviä koiria

 

Parissa pentueessa on ollut hiukan tavanomaista ilmeikkäämpiä islantilaisia. Tämä ei ole islantilaisille lainkaan perin tuntematonta, että niiden huulet ovat tavanomaista liikkuvammat ja siten paljastavat hampaat nauruun. En muista, että olisin muilla roduilla moista nähnyt, mutta tosiaan muita saman rotuisia kyllä. Omista kasvateistani tämä ”hymyominaisuus” löytyy kahdelta: Hallalta ja sen pojalta Granilta. Hallan kohdalla on tuomaritkin välillä ihmetelleet sen ”ilkeää ilmettä” tai luulleet sen jopa olevan vihainen, mutta tämä naurava ilme on tosiaan vain ihan ystävällinen ele: hymy! Granin kohdalla jo osasin katsella ihan pikkupennusta, että tuosta taitaa tulla Halla-emän tavoin hymyilevä! Myös toisella Sólan tyttärellä Mislalla on tytär, joka osaa hymyillä (Melia), tosin sillä ei ole aivan yhtä kova kestohymy päällä kuin Hallalla ja Granilla. Grani hymyilee jopa unissaan.

 

Tunturiketun Halla Soldottir

 

 

Sininen väri

 

Kun olin veikannut, että Sólan pennuissa ei sitten värejä tule kuin punaista ekan pentueen värityksen perusteella, niin sitten heti seuraava pentue osoittikin sen vääräksi. Puolet pennuista (Halla, Hallmar ja Hnokki) oli sinisiä (dd-värigeeni)! Ne ovat aikuisena melko tavanomaisen punaisen värisiä, hieman mattasävytteisenä. Kirsu on kuitenkin poikkeavan värinen, selvästi siniharmaa ja silmät ovat myös tavanomaista vaaleammat. Myös Moskan ensimmäisissä pennuissa oli hyvin erikoisen värinen pentu (Bragi), jonka väristä en silloin oikein päässyt selvyyteen.

 

Tunturiketun Blida, Bassi, Bessi ja Bragi

Tunturiketun Bragi ja Blida

 

Näiden sinisten pentujen synnyttyä tajusin, että siinähän oli sama värigeeni, erona vain, että se oli itse ruskeapigmenttinen eli väri oli vielä erikoisempi. Pentuna nämä erosivat tosiaan selkeästi toisista punaisista, mutta aikuisena eroa on vaikeampi huomata. Samaa väriä on syntynyt myös Landi Barkin pentueessa Röggis kennelissä (Röggis Tryggur ja Hrekkur). Myös Ruotsista tiedän yhden saman värisen koiran, joka on taas sukua Röggis kennelin pentueen emälle, mutta muista sen värin kantajista ei ole tietoa. Hallan pojat (Grani ja Golur) ovat molemmat normaalin punaisia, mutta ne toki kantavat tätä harvinaista väriä. Myös lapinkoirilla on sinistä väriä harvinaisena, sukulaisyhteys näillä roduilla on toki mahdollinen, jos värigeeni on kaukaisista Norjasta lähteneistä koirista peräisin.

 

Tunturiketun Hallmar 2 viikkoa

Tunturiketun Hallmar 6 viikkoa