SALAMALAITE

Erillinen salamalaite on yksi tärkeimmistä lisävarusteista. Joissakin kamerarungoissa on integroitu pieni salamalaite, mutta sen teho on varsin rajallinen. Erillisen ulkoisen salamalaitteen teho on huomattavasti suurempi ja valo saadaan pehmeämmäksi. Erillinen salamalaite asettuu objektiivin vaaka-akselista kauemmas ja täten punasilmäisyyttä voidaan estää paremmin.
Kameran integroitu salama käyttää virtalähteenään kameran rungon käyttämää paristoa ja salaman käyttö syö kameran pariston yllättävän nopeasti loppuun. Monien kameroiden käyttämät litiumparistot ovat hinnaltaan kalliita. Käytännössä valmistajat vähättelevät tarkoituksella sekä rungon että integroidun salamalaitteen virrankulutusta. Virrankulutus voi olla moninkertainen ilmoitettuun arvoon nähden.

Ulkopuoliset salamalaitteet käyttävät useimmiten tavallisia, hinnaltaan edullisia AA-koon alkaliparistoja. Monesti salamalaite voidaan vielä kytkeä ulkoiseen virtalähteeseen virtajohdon avulla ja näin käytettävissä olevien välähdysten määrä lisääntyy ja laitteen varautumisaika lyhenee. Ulkoinen virranlähde on erityisen käyttökelpoinen tapahtumissa, jossa joutuu ottamaan useita kymmeniä kuvia lyhyessä ajassa. Näin aika ei tuhraannu salamalaitteen paristojen vaihtoon. Harrastelija pärjää toki ilmankin. Eräs suositeltava toimenpide on ostaa salamalaitteeseen akut. Näiden avulla salamalaite virittyy paristoihin verrattuna paljon nopeammin. Akkujen hinnat ovat laskeneet viime aikoina voimakkaasti. Kysyntä on kasvanut digikameroiden yleistyessä ja niinpä hintakehitys on ollut kuluttajalle suotuisa.

Erillisellä salamalaitteella valo voidaan monesti "ampua" seinän tai katon kautta ja täten valon ominaisuuksia saadaan suotuisammiksi. Pinta, jonka kautta valo kulkee, tulisi olla valkoinen. Täten heijastunut valo ei värjää kuvauskohdetta epäluonnollisen väriseksi.
Halvemmissa salamalaitteissa valon heijastusmahdollisuutta ei välttämättä ole, ja tällöin valo on kovempaa. Kohteen taustaan saattaa tulla ikäviä varjoja jos pitkiä salamatäsmäysaikoja ei käytetä. Pitkät salamatäsmäysajat taas käytännössä vaativat jalustan käyttöä, ja silloin työskentelystä tulee hitaampaa. Suoraan kohti ammuttavaa valoa voidaan tällaisellakin salamalaitteella pehmentää asentamalla salamalaitteen välähdysosan päälle jonkinlainen valoa pehmentävä lisäosa.

Automaattisalamoista puhuttaessa tarkoitetaan ns. TTL-salamaa. Salamalaite ja kameran runko mittaavat valon riittävyyttä filmitasolta. Tuloksena on useimmiten hyvin valottuneita kuvia. Automaattisuus ei tarkoita sitä, että salaman välähdystehoon ei voitaisi vaikuttaa käsisäädöin. TTL-salaman automatiikan ohjaamaa välähdystä voidaan korjata tarvittaessa joko kameran rungosta tai salamasta löytyvän säädön avulla.

TTL-salamalaitteita voidaan käyttää myös manuaalisin säädöin. Monet eivät kuitenkaan tähän enää jaksa paneutua, koska edellä kuvattu TTL- toiminto on verrattoman helppokäyttöinen. Kuitenkin on hyvä tuntea termi ohjeluku, jolla tarkoitetaan salamalaitteella aikaan saatavan välähdyksen tuottaman valon määrää. Salaman ohjeluku ilmoitetaan tietylle salaman zoompään asennolle, esim. 35 millin asennolle. Salamalaitteita vertailtaessa harrastajakuvaajan ongelmaksi saattaakin nousta se, että eri salamalaitteiden valmistajat ilmoittavat ohjeluvun eri zoompään asennolle ja näin välähdystehon vertailu laitteiden kesken on vaikeaa. Onneksi teho ilmoitetaan lähes poikkeuksetta ASA100:n filmille, muuten vertailun ongelmallisuus nousisi selvemmin esiin.

Oikea himmenninluku tietylle objektiivin aukolle lasketaan seuraavasti: himmenninaukko(f-aukkoa)=ohjeluku jaettuna salaman etäisyydellä kohteeseen.
Esimerkki: olkoon salamalaitteen ohjeluku 30. Lukema on ilmoitettu ASA100-filmille 35 millin välähdyspään asennolle. Käytetään polttoväliltään 35 millin kiinteää objektiivia. Asennetaan salaman välähdyspää salamalaitteen zoom-kytkimestä 35 millin asentoon (eräät kamerarungot ilmoittavat automaattisesti salamalaitteelle käytettävän polttovälin ja salamalaite zoomaa välähdyspään itse oikeaan asentoon). Kuvausetäisyys kamerasta ja salamalaitteesta kohteeseen olkoon 3,75 metriä. Nyt halutaan tietää mikä käytettävä aukko olisi valittava käytettäessä täyttä välähdystehoa. Himmenninluku eli aukko saadaan suoraan jakamalla ohjeluku kuvausetäisyydellä, eli f=30/3,75 eli f=8.

Salamalaitteita voidaan kytkeä toisiinsa täydentämään valaistuksen tehoa ja jakautumista joko johdottomasti tai jatkojohtojen avulla. Kameraan liitettävät salamalaitteet ovat hinnaltaan suhteellisen kalliita. Tarpeesta riippuen saattaa olla perusteltua harkita vaihtoehtoisena ratkaisuna pienen kannettavan studiosalamasetin ostoa.
Salamalaitetta voidaan käyttää myös pitkillä salamatäsmäysajoilla. Niukassa vallitsevassa valossa voidaan seurata panoroimalla liikkuvaa kohdetta pitkällä valotusajalla ja salama laukaistaan jälkimmäisen suljinverhon mukaan. Tämä antaa kuvan taustaan liikettä korostavan vaikutelman, ja seurattava pääkohde tallentuu filmille terävänä salamavälähdyksen avulla. Normaalistihan salama välähtää heti suljinverhon auettua, mutta em. tekniikassa suljinverho saa olla auki vaikka sekunteja, ja salama välähtää juuri ennen suljinverhon sulkeutumista.

Makrokuvaukseen on saatavissa erityisiä objektiivin ympärille kiinnitettäviä rengassalamalaitteita. Niiden avulla saadaan aikaan tasainen valaistus pieniinkin kohteisiin. Kattava syväterävyys saadaan aikaan käyttämällä objektiivissa pientä himmenninaukkoa.