RUNKO

Yksi ensimmäisistä kysymyksistä, joita kameraa harkitsevalle tulee mieleen, koskee sitä, ostaako uusi- vai käytetty kamera. Jälkimmäinen saattaa olla hyvä vaihtoehto jos kameran hankintaan ei ole käytettävissä paljon rahaa. Kameraliikkeestä ostaen kameratarvikkeille saa EU-direktiivien mukaisesti takuun, joka antaa ostajalle jonkinlaista turvaa siitä, että kamera on kunnossa. Yksityiseltä ostaen riski on yksinomaan ostajan.

Toinen kysymys koskee sitä, ostaako automaattitarkenteisen vai perinteisen manuaalitarkenteisen kameran. Viimeisen vuosikymmenen aikana valmistetut kamerat ovat lähes poikkeuksetta edellisiä eli AF-tyyppisiä runkoja. AF-runkoon kiinnitettyjä objektiiveja voi tarkentaa paitsi automaattitarkenteisena myös vanhalla tavalla eli itse objektiivin tarkennusrengasta kiertämällä kun AF-kytkin on ensin käännetty manuaaliasentoon.

Manuaalitarkenteisissa rungoissa valotus on usein sekin manuaalisesti säädettävä, eli kuvaajan tulee itse asettaa suljinaika ja aukko valotusmittarin antamien lukemien pohjalta. Täysin vasta-alkajille suunnitelluissa AF-rungoissa valotus on usein täysin automatisoitu. Näistä saattaa löytyä jopa erilaisia valotusohjelmia kuvauskohteiden mukaan, mm. maisemakuvauksessa suositaan pieniä aukkoja, muotokuvausohjelmassa päinvastoin suuria himmenninaukkoja. Urheilukuvausohjelmassa taas suositaan nopeita suljinaikoja liikkeen pysäyttämiseksi. Kuvaajan ei tarvitse tehdä itse muuta kuin painaa laukaisinta; kamera tarkentaa kohteeseen itse ja valottaa automatiikan puitteissa.
Hieman kalliimmissa harrastelijakameroissa nämä aiheen mukaiset ohjelmat on monesti jätetty pois ja jäljelle on jätetty vain suljinajan- ja aukon esivalinnat, täysi ohjelma-automatiikka sekä vanhan mallinen manuaalikontrolli, jolloin kuvaaja asettaa itse sekä suljinajan että aukon.

Rungon valinta vaikuttaa objektiivivalintaan. Perinteisesti eritoten Nikonin valmistamilla järjestelmäkameroilla on ollut hyvä erityisen hyvä maine siitä, että uudet rungot toimivat myös vanhoilla manuaalitarkenteisilla objektiiveilla. Nyttemmin Nikon on edullisimmista kamerarungoistaan poistanut tämän hyödyllisen ominaisuuden. Kuvan ottaminen onnistuu kyllä entiseen malliin, mutta valonmittaus ei toimi ollenkaan. Ainoaksi mahdollisuudeksi tällaisessa tilanteessa jää se, että valonmittaus suoritetaan erillisellä yksiköllä. Ei siis kovin kätevää. Tässä valmistaja on säästänyt väärässä paikassa, sillä vanhoja manuaalitarkenteisia objektiiveja on vielä monen kuvaajan kameralaukussa. Ylimääräisen kontaktin avulla näissäkin rungoissa manuaalitarkenteiset objektiivit toimisivat moitteettomasti. Kalliimmilla ammattirungoilla yhteensopivuus on täydellinen tässäkin suhteessa. Muilla valmistajilla yhteensopivuusongelmia vanhojen optiikoiden kanssa saattaa olla vielä enemmän; kiinnitys on saatettu vaihtaa AF-kauteen siirryttäessä kokonaan toisenlaiseksi.

Periaatteessa rungon ei tarvitse olla kovin monimutkainen, jotta sillä saisi aikaan hyviä kuvia. Kameran ostovaiheessa kannattaa ehdottomasti panostaa mieluiten objektiiveihin kuin kovin kalliiseen runkoon.

Hyvässä harrastelijarungossa on mahdollisuus lankalaukaisimen käyttöön. Lankalaukaisimella ja jalustan käytöllä kamera voidaan laukaista pitkiäkin valotusaikoja käyttäen ilman pienintäkään tärähdystä.
Suljinnopeuksia normaalissa harrastelijakäytössä tarvitaan tyypillisesti 1/2000 sekunnista 30 sekuntiin. Rungosta on hyvä löytyä myös ns. Bulb-asento, jolla verhosuljin pysyy auki niin kauan kuin lankalaukaisimesta tai laukaisupainikkeesta päästetään irti. Bulb-asentoa tarvitaan öiseen aikaan tapahtuvassa kuvauksessa melko usein. Usein pienillä himmenninaukoilla kuvatessa 30 sekuntiakaan ei ole riittävä valotusaika. Sen sijaan lyhyitä valotusaikoja korostetaan turhankin paljon kameroiden markkinoinnissa. Käytännössä erittäin harvoin tarvitaan 1/2000 sekuntia lyhyempiä valotusaikoja. Silti ammattilaismallit pystyvät 1/8000 sekuntiin.

Mikä erottaa edullisen harrastajakäyttöön suunnitellun kameran ammattilaiskäyttöön suunnitellusta kamerasta? Ammattikäyttöön rakennetut rungot ovat rakenteeltaan erittäin vankkoja ja tehty kovaa kulutusta varten. Ulkokuori on verhoiltu muovipinnoilla mutta sisältä löytyy erilaisista kevytmetalleista painevalettu runko. Etsimen kuori puolestaan saattaa olla valmistettu esimerkiksi titaanista, joka on materiaalina kevyt ja lujuudeltaan hyvä. Erilaisia toimintoja ja ominaisuuksia ammattilaiskameroissa on huomattavasti enemmän kuin ns. harrastelijabudjetin kameroissa

Ammattilaiskameroissa on mahdollista käyttää erilaisia vaihdettavia etsimiä. Kameraan voi ostaa mm. kuiluetsimen, joka on kätevä kun kamera on asetettu matalalle jalustalle. Etsimeen voi tällöin katsoa kätevästi ylhäältäpäin ja kuvaajan ei tarvitse ryömiä maassa nähdäkseen etsinkuvasta kuvan rajauksen matalaltakaan kuvattaessa. Halpoihin harrastajatason uusiin kameroihin etsimen vaihtomahdollisuutta ei yleensä ole.

Se, mikä myös erottaa edullisen amatöörirungon ammattilaisrungosta on automaattitarkennuksen nopeus. Käytännössä uusien amatöörirunkojenkin AF toimii jo melko hyvin. Vielä kymmenen vuotta sitten markkinoilla olleet AF-rungot olivat todella hitaita automaattitarkennuksen suhteen. Jos tarkennus on kovin hidas, nopeasti liikkuvista kohteista on todella vaikeaa saada terävää kuvaa. Tilanne on nykyään jo 500 euron rungoissa aivan toisenlainen kuin menneellä vuosikymmenellä. Teknologia autofokuksen suhteen on kehittynyt lyhyessä ajassa todella merkittävästi. Todennäköisesti automaattitarkennuksen nopeus tulevissa malleissa on jälleen entisestään parempi.

Nopein salamatäsmäysaika amatöörirungoilla on yleisesti 1/125 sekuntia. Sitä vastoin ammattirungoilla tämä on aukon verran nopeampi, eli 1/250 sekuntia. Mitä tämä sitten merkitsee käytännössä? Ajatellaanpa kirkasta kesäpäivää, ja kuvattavana on ulkona pidettävä muotinäytös kirkkaassa auringonpaisteessa. Valo on usein varsin kova ja sivuvalossa kuvattavien kasvoille tulee liian suuri kontrastiero. Tällöin oiva ratkaisu on monikenttälohkoiseen mittaukseen perustuva automaattinen täytesalama. Käytettäessä ASA100-filmiä kameran automatiikka asettaa aukon melko pieneksi 1/125 sekunnin suljinajalla. Nopeampaa suljinaikaa ei voida käyttää salamatäsmäysajan rajoituksen takia. Objektiivin pieni aukko merkitsee sitä, että tausta piirtyy epämiellyttävän tarkasti alle 200mm polttovälipituuksilla. Tähän tosin vaikuttaa myös kuvausetäisyys. Objektiivin käyttämän himmenninaukon ollessa pieni salamalaite toimii todennäköisesti tehoalueensa rajamailla. Joskus salaman teho ei yksinkertaisesti riitä objektiivissa käytettävän pienen aukon takia. Tällöin salama ei kykene poistamaan kasvojen epätasaisen valaistuksen aiheuttamaa kontrastieroa.
Käytettäessä salamaa koko ajan täydellä teholla paristojen kulutus on voimakasta ja salama varautuu hitaammin.

Jos edellä kuvatussa tilanteessa salamatäsmäysaika voidaan lyhentää pykälällä eli 1/250 sekuntiin objektiivin himmenninaukkoa voidaan vastaavasti suurentaa yhdellä aukolla. Tausta sumenee aiotulla tavalla ja salamaa ei tarvitse käyttää koko ajan tehoalueen äärirajoilla. Samalla salamalaitteen paristojen kulutus on vähäisempää ja salaman varautumisaika lyhenee.

Vielä toistakymmentä vuotta sitten automaattitarkenteisia runkoja kohtaan esiintyi samantyyppistä vastustusta kuin nyttemmin digikameroita kohtaan. On totta, että esimerkiksi maisemakuvauksessa automaattitarkennuksella ei ole hyötyä. Maaston saatua nykyiset muotonsa muutaman kymmenen viimeisen vuosituhannen aikana kameran tarkennuksella ei varmastikaan ole kovin kiire. Sitä vastoin nopeatempoisessa kuvauksessa AF-runko on tavattoman pätevä. Moni kuva jäisi ottamatta ilman nopeaa automaattitarkennusta. Eräät varttuneemmat kuvaajat kiittelevät automaattitarkennusta fyysisten rajoitustensa takia; kun silmien näkökyky on menettänyt parhaan teränsä automaattitarkennuksella saa näkörajoitteinenkin aikaan terävämpiä kuvia.

Harrastelijakameroista puuttuu useimmiten ammattilaisrungoille tyypillinen mahdollisuus ruudun kaksoisvalotukseen. Ominaisuus on kätevä esimerkiksi silloin kun öiseen maisemakuvaan halutaan lisätä taivaalla loistettaan antava kuu. Kuun ollessa varsin kirkas muuhun kuva-alaan nähden kuvasta voidaan tehdä kaksi valotusta, josta kuu kuvataan huomattavasti lyhyemmällä valotusajalla ja pidemmän polttovälin tarjoamalla objektiivilla. Tällöin kuu täyttää kuvan pinta-alasta normaalia suuremman alan ja tämä antaa kuvalle tietyn tehokeinon.

Ammattilais- ja harrastelijarungon merkittävänä erona on myös kuvausnopeus. Ammattirungolla pystyy kuvaamaan n. 8 kuvaa sekunnissa. Harrastelijarunko pystyy noin kahteen ruutuun sekunnissa. Vastaavasti täyden rullan takaisinkelaus moottorisoidulla harrastelijarungolla saattaa kestää puolisen minuuttia kun taas nikkelimetallihybridiakulla varustetulla ammattilaisrungolla takaisinkelaus onnistuu jopa neljässä sekunnissa.

Tärkein ominaisuus, mikä harrastelijatason järjestelmäkameroista monesti puuttuu, on syväterävyyden esikatselupainike. Onneksi parin viime vuoden aikana markkinoille tulleissa järjestelmäkameroissa tämä toiminto on taas yleistynyt. Tämän painikkeen avulla objektiivin himmennin asettuu valittuun arvoon, jolloin kuvan syväterävyyttä voidaan tarkastella ennen kameran laukaisua.