OBJEKTIIVIT

Objektiivi on kamerakokonaisuuden tärkein osa-alue. Sen valintaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Järjestelmäkamerat myydään nykyään lähes poikkeuksitta ns. Kit- pakettina valmistajan halvimman peruszoomin kanssa. Peruszoomina tässä yhteydessä tarkoitetaan polttoväliltään esimerkiksi 28-80mm f3.5-5.6 objektiivia. Polttoväliltään 28 millinen objektiivi soveltuu hyvin maisemakuvaukseen ja sisällä tapahtuvaan kuvaukseen. 80 millinen on jo teleobjektiivi ja soveltuu mainiosti henkilökuvaukseen. Zoomissa kaikki muut polttovälit näiden ääripäiden välissä ovat portaattomasti käytettävissä. Zoomin merkittävin etu onkin sen joustavuus. Kuvattaessa pieni kuvakulman säätö käy vaivattomasti zoom-rengasta kiertämällä.

Valovoima esimerkkiobjektiivissamme on vaihtuva. Laajakulmapäässä valovoima on f3.5 ja telepäässä f5.6. Telepäässä näinkin huono valovoima on lievästi ongelmallinen jos ajatellaan missä 80 millin polttoväli on kaikkein soveliain, ts. muotokuvauksessa. Tällaisessa kuvauksessa tausta pyritään tavallisesti saamaan mahdollisimman sumeaksi. Kuitenkin f5.6 on aukkona jo sen verran pieni, että joitakin yksityiskohtia taustasta erottuu, ja tämä ei välttämättä ole toivottavaa.

Kameran mukana tulevat halvimmat vakiozoomit eivät kaiken kaikkiaan piirto-ominaisuuksiensa suhteen tarjoa parasta mahdollista laatua. Tällainen objektiivi on valmistettu mahdollisimman halvalla, ts. rakenteessa on traditionaalisten lasi- ja metallikomponenttien sijaan runsaasti muovirakenteita. Osa linsseistäkin saattaa olla muovisia. Tällaisessa objektiivissa bajonettirengas saattaa sekin olla muovia.
Onko tällaisen Kit- paketin ostaminen perusteltua? Jos henkilöllä ei ole aiempaa kokemusta siitä, miltä eri polttovälit näyttävät käytännössä, halpa zoom-objektiivi voi olla opettelussa aivan kelpo ratkaisu. Monesti zoomin hinnaksi tulee vain runsas sata euroa jos vertaa pelkän rungon ostohintaa ns. Kit-paketin ostohintaan. Peruszoom kelpaa hyvin erityisesti negatiivifilmin kanssa käytettäväksi, sillä vedoksissa kuvan laatu ei aina ole halutunlainen parhaimmillakaan objektiiveilla. Kuvavalmistamoiden laadunvalvonta on joskus todella huono, ja silloin hyvälläkin optiikalla otetut kuvat saattavat näyttää epäteräviltä ja värit epätodenmukaisilta.
Diakuvauksessa vedosvaihetta ei ole ja dioissa epätyydyttävän optiikan ominaisuudet näkyvät helpommin. Jos pääasiassa aiotaan kuvata diafilmille hyvän zoomin tai kiinteäpolttovälisen optiikan hankkiminen on järkevä ratkaisu.
Jälleenmyyntihintaa ajateltaessa tulee muistaa, että mikäli mielii halvasta peruszoomista jossain vaiheessa eroon, siitä ei juurikaan hyvitetä kameraliikkeissä. Itse myyden ostajan löytäminen voi olla vaikeaa.

Muovirakenteiden yleistyminen kamera- ja objektiiviratkaisuissa on vanhemman harrastajakunnan keskuudessa ollut eräs kauhistuksen kohde. Kuitenkin moderneilla materiaalivalinnoilla välineistön hintataso on saatu pysymään järjellisellä tasolla. Joskus ei kuitenkaan voi välttyä ajatukselta, että osa materiaalivalintojen tuottamista säästöistä on sittenkin koitunut valmistajien voitto-osuuden kasvattamiseen.

Osa valokuvauksen harrastajista vannoo kiinteäpolttovälisten objektiivien nimeen. Syyn tähän ymmärtää helposti; kiinteiden objektiivien optiset ominaisuudet ovat lähes aina paremmat kuin zoom-objektiiveissa. Vielä 15 vuotta sitten harrastajakäyttöön suunnitellut kamerarungot myytiin kiinteän, ns. normaaliobjektiivin kanssa. Tällaisen objektiivin suorituskyky oli jo tuolloin samaa luokkaa kuin nykyään ja kiinteällä objektiivilla tuolloin kuvatut diat näyttävät tänäänkin korkealuokkaisilta. Zoomit olivat tuohon aikaan huomattavasti kehnompia kuin tänä päivänä. Zoom- objektiivien laatu on noussut viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi.

Normaaliobjektiivilla tarkoitetaan yleisesti sellaista objektiivia, jonka perspektiivi vastaa suurin piirtein ihmisen silmän muodostamaa kuvaa. Teoreettisesti määriteltynä normaaliobjektiivin polttovälipituus on kinofilmille muodostuvan ruudun diagonaalinen halkaisija. Ruudun koko 35 millin kinofilmissä on 24x36 millimetriä (35 millin kinofilmissä 35mm kuvaa filmin kokonaiskorkeutta reunasta reunaan). Pythagoraan teoreeman mukaisesti saadaan helposti laskettua halkaisijan pituus, eli halkaisija on neliöjuuri seuraavien tekijöiden summasta: 24²+36²=43,27. Yleisesti normaaliobjektiivina pidetään sellaista objektiivia, jonka polttoväli on 45-55mm. Yllättävän suuri vaihteluväli siis jos otetaan huomioon normaaliobjektiivin matemaattisteoreettinen määritelmä.

50 millinen normaaliobjektiivi on vielä tänäkin päivänä monen kameralaukun tärkein kulmakivi. Normaaliobjektiivi on halpa valmistaa ja lähes poikkeuksetta sen suorituskyky on erittäin hyvä. Se on myös valovoimainen; edullisimmissakin normaaliobjektiiveissa valovoima on noin f1.8, mikä mahdollistaa kuvaamiseen niukassa vallitsevassa valossa ilman ulkoista valonlähdettä. Syvyysterävyys suurella aukolla on luonnollisesti varsin kapea.
Nopeissa tilanteissa zoom on lähes välttämätön, sillä objektiivien vaihtoon kuluu aina aikaa. Zoom mahdollistaa nopeat muutokset kuvan rajauksessa ja tällaisessa tilanteessa kiinteäpolttovälisellä objektiivilla varustautuneen kuvaajan ainoa mahdollisuus kuvakulman muuttamiseen on omien jalkojen käyttö, ja siihen aina ei ole mahdollisuutta. Niinpä lehtikuvaajilla on nopeissa tilanteissa käytössään lähes poikkeuksetta zoom-objektiivi.

Objektiivin aukot tuntuvat alkusilmäyksellä nurinkurisilta. Ajatellaan objektiivia, jossa aukot ovat f2, f2.8, f4, f5.6, f8, f11, f16 ja f22. Tässä pienin aukko on f22 eli pienimmällä aukolla on suurin numeraalinen arvo. Kukin aukko edellisessä sarjassa päästää valoa filmitasolle tasan puolet siitä mitä edellinen aukko. Toisin sanoen filmille asti pääsevän valon määrä on tasan aukko vähemmän kuin edellisellä aukolla kuvattuna.
Entä mitkä suljinajat tuottaisivat edellisille aukolle täsmälleen samanlaisen valotuksen? Vastaus on looginen. Aukon koon puolittuessa suljinajan on kaksinkertaistuttava, jotta sama määrä valoa pääsisi filmitasolle asti. Seuraavilla arvoilla valon määrä filmille olisi täysin sama: f2:1/60s; f2.8:1/30s; f4:1/15s; f5.6:1/8s; f8:1/4s; f11:1/2s; f16:1s; f22:2s. On huomattava, että syväterävyys kuvassa kasvaa aukkojen pienentyessä eli numeraalisten aukkoarvojen kasvaessa. Aukolla f22 syväterävyys on siis huomattavasti laajempi kuin esimerkiksi aukolla f4.
Syväterävyys riippuu myös käytettävästä polttovälipituudesta. Esimerkiksi 24 mm laajakulmaobjektiivilla syväterävyys aukolla f16 on huomattavasti vaikuttavampi jos verrataan saman aukon tuottamaa syväterävyyttä esim. 400 mm teleobjektiivilla olettaen, että kuvausetäisyys on sama.
Myös kuvausetäisyys käytettävän aukon ja -polttovälipituuden lisäksi vaikuttaa syväterävyyteen. Jos kameran etäisyys kohteeseen on ½ metriä syväterävyys on millä tahansa objektiivilla pienempi kuin tarkennettaessa 20 metrin päässä olevaan kohteeseen. Makrokuvauksessa on helppo todeta syväterävyyden lyhyys lyhyillä kuvausetäisyyksillä. Pienikin tarkennusvirhe tuottaa epäterävän kuvan. Jalustan käyttö makrokuvauksessa on useimmiten välttämätöntä. Jalustan avulla kamera saadaan täysin liikkumattomaksi kohteeseen nähden.

Objektiiveja valmistavat paitsi kameravalmistajat myös objektiiveihin erikoistuneet valmistajat, mm. Sigma, Tamron ja Tokina. Näille on ominaista, että ne valmistavat objektiivejaan hyvin monilla kiinnityksillä. Kullakin tunnetuilla kameramerkillä (Canon, Nikon, Minolta, Pentax) objektiivin kiinnitys on erilainen. Tämä merkitsee sitä, että kuluttaja on kameransa valittuaan sidoksissa samanlaisen kiinnityksen omaaviin objektiiveihin.