MIKSI PERINTEINEN 35mm?

Tämä sivusto keskittyy vain perinteistä 35 millin kinofilmiä käyttäviin järjestelmäkameroihin. Tämä siitäkin huolimatta, että digikamerat ovat yleistyneet voimakkaasti parin viime vuoden aikana. Ammattikäytössä, erityisesti päivälehdissä, digikamerat ovat syrjäyttäneet perinteiset järjestelmäkamerat kuvien nopean siirtokyvyn ansiosta. Digikameroiden kuvat voidaan siirtää muutamassa kymmenessä sekunnissa lehden toimitukseen, sillä aikaa ei tuhraannu filmien kehittämiseen.
Suurten lehtikustantamoiden kuvaajien toiminta perustuu yhä enenevissä määrin digikameroihin. Kuitenkin perinteisiä 35mm järjestelmäkameroita käytetään yhä edelleen rajoitetusti viikkolehdissä, osittain rinnakkain digijärjestelmien kanssa, joskin niiden käyttö on koko ajan vähenemässä.

Kameraharrastajalle, jolla ei ole kiire kuviensa julkaisemisen kanssa, tavallinen peilillä varustettu järjestelmäkamera (yleisesti tunnettu nimellä SLR) on edelleen kelpo valinta. Perinteisten kinofilmiä käyttävien kameroiden ehdottomina etuina ovat ostohinnan edullisuus ja monipuolinen käytettävyys. Kameraan voidaan vaihtaa erilaisia objektiiveja ja siihen voidaan asettaa erillinen salamalaite
Peilillä varustettu järjestelmäkamera on etevä pokkarikameroihin verrattuna siksi, että etsinkuvassa näkyvä kuva on se, mikä valottuu filmille. Pokkareissa etsinkuva saattaa olla rajausviivoineen niin sekava, että filmille ei aina saada sitä mitä halutaan. Parallaksivirhe lähietäisyyksillä merkitsee sitä, että etsinkuvassa näkyy muuta, mitä optiikka tallentaa filmille.

Satunnaisia nettiin aikomiaan kuvia voi skannauttaa dia- tai negatiiviruuduista valokuvausliikkeissä kohtuullisella hinnalla. Tosin palvelun hinta vaihtelee villisti liikkeestä toiseen. Hintojen vertailu on suositeltavaa. Ikävä puoli skannatuissa kuvissa on se, että skannauksen laatu saattaa olla epätyydyttävä. Kuvan rajauskin saattaa olla erilainen kuin alkuperäisessä kuvassa. Halvalla ei välttämättä saa kelvollista työn laatua.

Jos kuviaan haluaa jostain syystä julkaista nopeasti netissä digikamera puolustaa perustellusti paikkaansa. Ikävä kyllä digikameroiden hintoihin sisältyy vielä paljon siihen sisältyvän teknologian kehittämiskustannuksia.

Digikameroita- ja toisaalta perinteisiä filmikameroita käyttävillä saattaa olla voimakkaitakin argumentteja oman formaattinsa eduista. Osa mielipiteistä perustuu tosiasioihin, mutta kuten aina uuden vaiheen murroksessa, kameroidenkin käyttäjiin on iskostunut omat tunnesidonnaisuudet niin voimakkaasti, että tietyiltä erimielisyyksiltäkään ei voida välttyä kameratyyppien etuja vertailtaessa.

Valokuvauksessa ei ole mielekästä puuttua sinänsä siihen kysymykseen, millä formaatilla ja välineellä kohde saadaan taltioitua. Pääasia on, että kuva saadaan dokumentoitua, oli taltiointivälineenä sitten filmi tai muistikortti. Muutaman vuoden sisällä digikameroiden hinnat tulevat laskemaan sellaiselle tasolle, että hyvät laitteet ovat kaikkien ulottuvilla. Tuttu 35mm filmi ei silti tule lähivuosina katoamaan minnekään. 35 millin kameroita on maailmassa valtavat määrät ja formaatit tulevat elämään rinnan vielä pitkälle tulevaisuuteen. Ei ole siis mitään syytä syrjiä perinteistä 35 millimetrin filmille perustuvaa kalustoa.

Sekä perinteisessä filmikuvauksessa että digikameroilla tapahtuvassa kuvauksessa käytetään samoja tekniikoita, joten jyrkkää vastakkainasettelua ei ole syytä tehdä. Monet käyttävätkin vanhoja filmille pohjautuvia kamerajärjestelmiään rinnan uusien digijärjestelmien kanssa.

Digirunkojen hinnat ovat vielä korkealla tasolla. Toivottavasti lähivuosina kuluttajille on tarjolla kunnollisia digijärjestelmäkameroita asiallisella hintatasolla. Tällä välin 35 millinen filmi on vielä hyvä formaatti harrastajalle.

Tässä esityksessä ei puututa ollenkaan vuonna 1996 ensi esittelynsä saaneeseen APS-formaattiin. Tämä sen takia, että APS-filmin ruutukoko on noin 40 prosenttia pienempi kuin 35 millisessä filmissä ja niinpä sen toistokyky ei ole samaa luokkaa. Filmin saatavuus ja filmivaihtoehdot ovat oleellisesti huonommat kuin vuosikymmeniä markkinoilla olleessa 35 millin formaatissa ja niinpä näyttääkin vahvasti siltä, että APS on pikku hiljaa menettämässä vähäistä suosiotaan. Käytännössä APS:n ainoa etu tavalliseen kinofilmiin nähden on filmin helppo ladattavuus.

Samoin tästä esityksestä rajataan ammattikäytössä suosittu 6 sentin korkuinen rullafilmi; 120/220. Valokuvauksen periaatteet mainitussa filmikoossa noudattavat aivan samoja periaatteita kuin perinteisen kinofilminkin kohdalla. Filmin ruutukoon ollessa suurempi tällä formaatilla saadaan aikaan parempilaatuisia suurennoksia ja julkaisuissa näyttävämpiä kuvia. Tätä formaattia käyttävät ammattilaisten lisäksi myös pidemmälle ehtineet harrastajat. Samaa pätee vielä suuremman ruutukoon tarjoavaan laakafilmiin.

220 filmikoossa filmien tarjonta näyttää pikku hiljaa supistuvan. Ilford lopettaa tämän koon mustavalkofilmien tuotannon vuoden 2004 alussa. Sen sijaan lyhyempää 120- varianttia saa edelleen vaivattomasti.

Alkuperäinen teksti: 10/2002, Petri Leppänen.