Kameraopas aloitteleville kuvaajille
Etusivu Miksi perinteinen 35mm? Runko Salamalaite Objektiivit Filtterit Filmit Muut varusteet Kuvia Linkkejä ja jorinoita Muut

 

Photo by Petri Leppänen

Teen tämän tekstin jo toisen kerran (ja samoin kaiken "hötömölö"-koodauksen). Sattuipa niin hassusti, että eilen 18.11.2008 tuuli yltyi täällä etelä-rannikolla sellaisiin lukemiin, että sähköt menivät kerrasta poikki. Ttekemäni html-sivu oli lähes valmis, ja arvatkaapa olinko vielä painanut "save"-nappulaa: joo-o, enpä ollut tallentanut sitä kovalevylle ennen kuin sähkökatko iski. Niinpä kirjoittamani pölinät menivät laakista bittien hautuumaalle. Sattuuhan sitä tekevälle, ja niinhän se on, että jos ei mitään tee, ei mitään koskaan satukaan.

Hautuumaasta tulikin oiva aasinsilta seuraavaan kuvaan. Tämä kuva on nimittäin otettu Hietaniemen hautausmaalta joskus aikoja sitten. Kuva on otettu mustavalkofilmille, Kodak Tri-X 400, ja formaattina on kinofilmi. En ole tästä koskaan tehnyt vedosta pimiössä; itselläni ei ole tällä hetkellä omaa pimiötä, kaikki tarvittavat kamat kyllä olisi. Itse asiassa Durst 670 BW seisoo tuossa lattialla vieressäni.

Skannasin tämän kuvan viime kesänä ostamallani Nikon V-kinoskannerilla. (Nyt Nikon V:n saatavuus onkin jo heikossa jamassa, sillä ymmärtääkseni Nikon Finland ei tuo sitä enää maahan.)
Kuvassa näkyy jonkin verran roskia, sillä rautapohjainen roskien poisto ei toimi hopeahalidifilmeillä.
Skannauksen tuloksena sävymaailma oli varsin hailakka, joten kuvankäsittelyssä säädin levelsiä ja kontrastia sopivaksi katsomallani tavalla. Pidän kontrastikkaista mv-kuvista.

Tri-X on mukava mustavalkofilmi. Se on helppo kehittää ilman kommervenkkejä. Tämän filmin kehitin Agfa Rodinalilla, seos 1+50. Rodinalia haukutaan monasti liian selvästä ja suuresta rakeesta, mutta olen käyttänyt sitä Agfan APX100- ja Kodak Tri-X - filmeillä menestyksellisesti. Kiva kehite silläkin tavalla, että se ei vanhene varastoinnissa. Väri saattaa vähän muuttua, mutta kehitysteho on aina taattu. Ja eritoten APX 100:n kanssa se sopii yhteen kuin nenä päähän.

Tämän kuvan otin Nikon N6006-kameralla ja Sigma 90mm f2.8- makro oli siinä nokalla . Tuossa vanhassa filmirungossani on pirun naarmuinen etsinlasi (tai muoviahan se oikeasti on). Niinpä tarkentaminen vaatii tiettyä huolellisuutta. Automaattitarkennukseen en näissä vanhoissa AF-rungoissa viitsi luottaa. Siirrän tarkennuskytkimen lähes aina manuaaliasentoon. Jotenkin tarkennuskehrää kiertäessään tuntee hallitsevansa koko kuvausprosessin paremmin. Mitä vähemmän automatiikkaa, sitä parempi, ainakin kiireettömissä kuvaussessioissa.

Kuvassa on alkuperäinen rajaus. Opin aikoinani kuvaamaan diafilmille, ja sitä käytettäessä tehdään aina valmis rajaus valmiiksi jo kuvaa otettaessa. Käytännössä tämä johti siihen, että aloin tekemään pirun tiukkoja rajauksia. Tässäkin kuvassa sormet menevät kohteelta melkein poikki. Hiukan väljempi olisi saanut olla.

 

Klikkaa kuvaa päästäksesi takaisin sivulle "Kuvia".

19.11.2008/ Petri Leppänen.

 

All rights reserved. Petri Leppänen, 2002-2008. Email: vastausosoite@hotmail.com   Search powered by Google hakutoiminne auttaa etsimisessä