FILTTERIT

Erilaisia filttereitä eli suotimia objektiiviin kiinnitettäväksi myydään ja valmistetaan kymmeniä erilaisia. Mikään ei myöskään estä omatoimista suotimien rakentelua.
Yleisemmät filtterit ovat kirkkaat Skylight ja UV-filtterit. Näitä moni pitää jatkuvasti objektiiviin kiinnitettynä estämään naarmujen syntymistä objektiivin etumaiseen linssiin. Näitä filttereitä käytettäessä ei käytännössä ole valohävikkiä.

Polarisoiva filtteri on käyttökelpoinen suodin syventämään värejä ja estämään heijastuksia mm. vesi- ja lasipinnoilta. Polarisoiva suodin vähentää filmille kulkeutuvan valon määrää 1½-2:lla aukolla, jonka TTL-mittauksella varustettu kamera ottaa automaattisesti huomioon. Valonhävikki on kuitenkin niin suuri, että käsivaralta kuvattaessa polarisoivan suotimen käyttö on vaikeaa jos ei haluta käyttää suurempia himmenninaukkoja.

Polarisoivan suotimen vaikutusta voi hyvin nähdä kiertämällä suodinta. Eri filtterin asennot polarisoivat näkymää eri tavalla. Voimakkaimman vaikutuksen tällä filtterillä saa aikaiseksi jos aurinko paistaa objektiivin pituussuuntaiseen akseliin nähden noin 90 asteen kulmassa.

Erittäin käyttökelpoinen filtteri on sävyalaa lämmittävät 81-sarjan suotimet. Vaikutukseltaan kevein näistä on 81A, voimakkain vastaavasti 81EF. Hyvä kompromissi on 81B, joka poistaa kirkkaalla ilmalla valon sinisävyisyyttä sopivasti kompensoivalla tavalla. Yleisemmin 81-sarjan suotimia käytetään korostamaan vallitsevassa valossa olevaa lämmintä sävyä entisestään, esim. auringonlaskun aikaan. 81A- ja 81B-suotimia voidaan käyttää myös henkilökuvauksissa antamaan iholle lämmin sävy.

Erittäin käyttökelpoinen suodin on puoliharmaa suodin. Tässä suotimessa yläosa on tummennettu ja alaosa on täysin kirkas. Puoliharmaalla suotimella taivas saadaan tummennettua siten, että taivaan ja etualalla olevan maiseman kontrastiero ei ole liian suuri. Filmi polttaa taivaan helposti puhki ilman graduaalisuotimen käyttöä. Ihmissilmä on tässä suhteessa huomattavasti helpommin valolle sopeutuvampi kuin filmi. Käytännössä ongelman ytimen huomaa helposti diafilmille kuvatessa. Taivas valottuu muuhun kuva-alaan nähden liian voimakkaasti jos puoliharmaata suodinta ei käytetä.
Puoliharmaa suodin ei muuta taivaan väriä kuten muut puolivärilliset suotimet. Jälkimmäisiin filttereihin kannattaakin suhtautua varauksellisesti.

Mustavalkokuvauksessa käytetään erilaisia värillisiä suotimia. Keltaisilla, oransseilla ja punaisilla suotimilla voidaan syventää taivaan intensiteettiä. Vihreällä filtterillä voidaan erotella eri vihreän sävyt paremmin esiin.
Filtterit voidaan kiinnittää objektiivin suodinkierteeseen joko suoraan tai soviterenkaan ja filtteripitimen avulla. Jälkimmäistä järjestelmää käyttävät mm. Lee ja Cokin. Neliömuotoisten suotimien käyttö jälkimmäisessä järjestelmässä on perusteltua graduaalisuotimien tapauksessa, sillä tummennettua aluetta voidaan kuva-alassa säätää vertikaalisesti siirtämällä suodinta filtteripidikkeessä. Suoraan objektiivin filtterikierteeseen kierrettävissä pyöreissä suotimissa edellä kuvattua säätömahdollisuutta ei ole.

Pehmytpiirtosuodin on käyttökelpoinen väline henkilöpotreteissa ja maisemakuvauksessa. Tällaisen suotimen voi valmistaa itsekin esim. vanhasta UV- tai Sky- filtteristä. Reuna-alueilla sivelty vaseliini pehmentää muuta kuin kuvan keskiosaa sopivasti. Uutta filtteriä moiseen ei tietenkään kannata uhrata. Vaseliini on siitä ongelmallista, että sitä löytyy helposti muualtakin kuin suotimen pinnasta.
Niin hassulta kuin se kuulostaakin, eräänlaisen pehmytpiirtosuotimen voi tehdä vaikka vanhoista sukkahousuista. Tässäkin tapauksessa TTL-mittauksella varustettu kamera ottaa valohävikin automaattisesti huomioon.
Värikonversiosuodin on tarpeen mm. silloin kun päivänvalofilmillä kuvataan sisävalaistuksessa. Ellei tällaisessa tapauksessa käytettäisi 80A tai 80B- tason filttereitä, tuloksena olisi keltasävytteisiä kuvia.

Filtterit on syytä pitää puhtaina. Likaiset ja pölyiset filtteripinnat saattavat aiheuttaa kuvassa epäsuotuisia heijastumia eritoten vastavaloon kuvattaessa.