Kirjoittajan lisäys 16.8.2004: Paljon on analogisen kuvauksen maailmassa tapahtunut siitä kun tämän jutun olen kirjoittanut. Käytettyjen filmikameroiden hinnat ovat laskeneet dramaattisesti digikameroiden saadessa yhä enemmän ystäviä.
Oma N6006 väsyi kesäkuun 2004 lopussa. Tyyppivika iski, eli takakannen salpa murtui. Tätä nykyä takakantta pitelee kiinni leveä teippi.
F601/N6006:n markkinahinta on laskenut selvästi. Pidän sopivana hintana moitteettomalle yksilölle noin sata euroa. Saksasta F65-kameraa kun saa uutena hintaan 129 euroa ja F80-mallia hintaan 340 euroa. Jälkimmäinen on monessa suhteessa parempi kuin F601/N6006. Tosin tässä esiteltävässä rungossa voidaan käyttää manuaalitarkenteisia objektiiveja. F80/F65- malleissa valonmittaus näiden avulla on mahdotonta.

Vuonna 1991 oman kameran hankinta tuli ajankohtaiseksi. Olin tuohon aikaan kirjoittanut jo jokusen artikkelin eri lehtiin ja kuvatkin artikkeleihin piti saada aikaiseksi. Muutama juttu onnistui lainavehkeillä, mutta tiettyjä järjestelyjä se vaati. Tiesin, että nyt oli aika ostaa oma kamera.

Aloitin kamerahankintani pohtimisen perusasioista. En tiennyt yhtään mitään siitä, mitä eri polttovälit käytännössä merkitsivät. Samoin aukot ja syväterävyys olivat minulle täysin harmaata aluetta.
Onneksi nuo perusasiat selkenivät yllättävän nopeasti kyselemällä ja asioita tutkimalla alan kirjallisuudesta.

Minulla ei ollut aavistustakaan minkälaisia järjestelmärunkoja markkinoilla tuohon aikaan oli olemassa. Niinpä looginen ratkaisu oli marssia eri kamerakauppoihin, joista sai kohtuullisen hyvän käsityksen siitä, mitä markkinoilla tuohon aikaan oli tarjolla.

Minkäänlaisia preferenssejä kameran valmistajasta minulla ei ollut. Niinpä tutkailin kameratarjontaa mm. Olympukselta, Minoltalta, Canonilta, Pentaxilta ja Nikonilta.
Automaattitarkenteiset kamerat olivat tehneet läpimurtonsa järjestelmärungoissa. Edelläkävijöinä tässä näyttivät tuolloin olevan Canon ja Nikon. En sinällään pitänyt automaattitarkennusta kovin tarpeellisena, mutta itsekin tuohon ominaisuuteen lopulta lankesin.
Nuoremmat ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi erästä AF-ominaisuuden verratonta etua: kameraharrastajissa ja valokuvauksen ystävissä on mukana henkilöitä, joiden näkökyky on syystä tai toisesta heikentynyt. Näille automaattitarkennus on todellinen etu.

Eräässä liikkeessä tarkastelin optiikoiden hintoja manuaalitarkenteisissa- ja toisaalta automaattitarkenteisissa objektiiveissa. Huomasin, että ainakin Nikkorin optiikat olivat AF-malleina huomattavasti edullisempia kuin manuaalitarkenteisina. Hintaero selittyi toisaalta moderneimmista rakenneratkaisuista (lue: muovisten komponenttien yleistyminen) ja toisaalta massatuotannon eduista. AF-objektiiveja kun valmistettiin jo tuohon aikaan merkittävästi enemmän kuin manuaalitarkenteisia optiikoita.

Se, miksi päädyin juuri Nikon- järjestelmään johtui siitä, että uutuusmallia Nikon F601:tä tarjottiin aktiivisesti parissakin kaupassa. Malli oli uunituore, ja ominaisuuksia tuntui olevan merkittävästi enemmän kuin muissa saman hintaluokan kamerarungoissa. F601 tuntui olevan luokassaan melkoinen teknologiapakkaus.

Sopivasti tuohon aikaan minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa kamera USA:sta ja niinpä se mahdollisuus tuli käytettyä hyväksi. Jenkkilässä kamerat myydään yleensä eri tyyppimerkinnällä kuin Euroopassa ja Japanissa. USA:ssa Nikon F601:stä myytiin tyyppimerkinnällä N6006.

Automaattitarkennus on nykymittapuun mukaan todella hidas. Lisäksi AF hakee jonkin verran oikeaa tarkennusetäisyyttä ennen kuin se lukittuu kohteeseensa enemmän tai vähemmän menestyksellisesti. Tässä kameran ikä näkyykin selvemmin. Teknologia on tässä suhteessa edennyt runsaassa vuosikymmenessä selvästi.

Eräs F601:n parhaimmista puolista on kameran kestävyys. Omani on toiminut huoltamatta nyt 12 vuotta enemmän tai vähemmän ahkeraa käyttöä. Suoranaista väärinkäyttöäkin kamera on ensimmäisenä kamerana saanut kärsiä. Ai minkälaistako? No, joskus kymmenkunta vuotta sitten totesin, että peilissä ja sen ympäristössä oli pölyä. Otin mietintämyssyn esiin, ja totesin, että hätä ei ole tämän näköinen. Juuri tällaisiin tapauksiin on keksitty pölynimuri.
Asettelin imurin muovisen pyöreän letkukappaleen bajonetin tuntumaan ja imuri vetämään. Voin kuvitella mielessäni, että Nikonin sisuskalut olivat Mielen kynsissä ihmeissään. Mutta eipä mitään, pölyt olivat käsittelyn jälkeen pois ja mies tyytyväinen.... Kameraan ei muuten tullut vaurioita :)

Erään toisen tahattoman koeponnistuksen olen kameralleni tehnyt kun kamera oli pakattu täysinäiseen selkäreppuun ylimmäiseksi kaikkien rojujen päälle. Ja eikös vain repun vetoketju päätti juuri tuolloin antaa periksi. Kamera putosi noin puolentoista metrin korkeudelta asfalttiin 50 millisen kiinteän Nikkor-objektiivin kanssa. Sydän taisi jättää yhden lyönnin väliin kun kuulin kalahduksen. Tiesin heti, mikä oli pudonnut. Arvelin, että tämä oli kameran loppu.
Aloin tarkastelemaan vaurioita. Kamerassa ei näkynyt minkäänlaisia vaurioita. Ilmeisesti putoamisasento oli todella suosiollinen. Kamera on toiminut tästä tapahtumasta moitteettomasti puolitoista vuotta. Säästyin pelkällä säikähdyksellä. Totesin, että Nikon on kovaa tekoa.

Olin jo pari vuotta aiemmin pudottanut kamerani maahan. Tuolloin kamera oli onneksi kameralaukussa, mikä pehmensi tömähdystä huomattavasti. Avattuani kameralaukun totesin, että kameran takakansi oli auennut. Filmissä pätkä valottui tämän takia piloille. Yllättävää kyllä suuri osa kuvista oli edelleen käyttökelpoisia.
Olen päättänyt, että luovun tavastani pudotella kameraani. Toivottavasti tämä päätös pitää.... ;)

Edellä tulikin jo mainittua F601:n paras ominaisuus; kestävyys. Eräistä lähteistä kuulin hiljattain, että F601:n tyyppivikana on ollut kamerakannen lukitusvivun rikkoutuminen. Tähän kuulemani mukaan kameran maahantuoja tarjoaa metallista korjauskittiä, jonka hinta on 30 euroa. Itselläni tässäkään suhteessa ei ole ollut mitään ongelmia.

Käyttövalikko F601:ssä on selväpiirteinen. F90X.n toimintoihin pääsee hyvin sinuiksi jos F601 on tuttu kamera. 1990-luvun puolivälissä Nikon toi markkinoille F50- ja F70- kamerat ja niiden lukuisiin painonappeihin ja sekaviin LCD-näyttöihin ei kukaan innostunut. Ei ihme, että vaikka F601:n valmistus oli tarkoitus lopettaa jo tuolloin vuonna 1995 valmistusta kuitenkin jatkettiin aina vuoteen 1998 asti. F601:n käytettävyys oli monta kertaluokkaa paremmalla tasolla.

F601 käyttää perinteistä lankalaukaisinta tärähtämättömien kuvien takeena. Erittäin hyvä ratkaisu. Elektroninen laukaisin kun maksaa vähintään kymmenen kertaa enemmän kuin jokaisesta fotoshopista löytyvä perinteinen lankalaukaisin. Ihme kyllä neljä vuotta myöhemmin esitelty Nikon F70:n käytti elektronista laukaisinta. Ei kovin perusteltu ratkaisu harrastelijaluokan kameraan.
F80-mallin myötä vuonna 2000 Nikon palasi järkiinsä. Harrastelijakameraluokkaan tuotiin takaisin perinteisen lankalaukaisimen käyttömahdollisuus.

Jos lankalaukaisijaa ei ole käytettävissä hyvä tapa laukaista kamera on käyttää vitkalaukaisinta. Kameran värähtelyt voidaan eliminoida ennen kuvan ottoa tälläkin tavalla täydellisesti.
Nikon F601:n vitkalaukaisimen viive on säädettävissä yhden sekunnin portaissa 2 sekunnista 30:een sekuntiin. Vitkalla on mahdollista ottaa myös kahden kuvan perättäinen otos 10 sekunnin viiveellä.

F601:ssä on kolme tapaa mitata valotus: pistemittaus, keskustapainotteinen mittaus, ja matriisimittaus. Monilohkoiseen mittauskennoon perustuva matriisimittaus on yllättävän luotettava tapa mitata oikea valotus.
Pistemittaus oli tuohon aikaan näin halvassa kamerassa kuin F601 suhteellisen harvinainen. Mm. vuonna 1988 esitellystä Nikon F801:stä tämä ominaisuus puuttui. Vuonna 1991 esiteltiin F801S, jossa tämä ominaisuus jo oli.
Kaiken kaikkiaan pistemittaus on erittäin hyödyllinen ominaisuus. Se kuitenkin vaatii tiettyjä perustaitoja kameran käyttäjältä, jotta valotusta ei mitata kuva-alan väärästä kohdasta. Tottumattomille matriisimittaus onkin suositeltavampi tapa toimia.

F601-kamerasta on valmistettu kahta rinnakkaismallia. Päivyriperäinen versio on nimeltään F601QD. Harvinaisempi variantti on manuaalitarkenteinen F601M/N6000, josta AF on jätetty tykkänään pois. Samoin kamerasta puuttuu mahdollisuus pistemittaukseen. Integraalista salamaa siinä ei niin ikään ole. Melkoinen karvalakkimalli siis.

F601:n integraalinen salama herätti kameraa hankkiessani ristiriitaisia tunteita. Toisaalta ajattelin, että koska varaa ei ollut hankkia erillistä salamalaitetta tämä integraalinen salama olisi tyhjää parempi. Hyötyä siitä näinä vuosina onkin ollut. Vasta viisi vuotta sitten hankin SB-27 salamalaitteen ja siihen asti pärjäsin tuolla pienellä salamalaitteen tyngällä varsin hyvin. Valaistus tuolla on yllättävän tasainen, mutta punaisiin silmiin kannattaa varautua. Niitä nimittäin tällä salamalaitteella tulee. Integraalisen salamalaitteen ohjeluku on 13 (ISO 100-filmillä, +20 asteen lämpötilassa).
Epäilykseni siitä, että tämä salamalaite ei kestäisi käyttöä on osoittautunut vääräksi. Epäilin nimittäin, että joskus tuo ulkoinen lisäke tarttuisi johonkin kiinni ja jäisi kiinni kuin nalli kalliolle kuvaajan ja kameran jatkaessa matkaansa. Näin onnneksi ei ole käynyt.
Toinen epäilyksen aiheeni koski sitä, kuinka kauan virtapiiri salamalaitteeseen pysyisi ehjänä. Tämäkin epäilyksen aihe on osoittautunut aiheettomaksi.
Yllättäen olen huomannut käyttäväni tätä pientä integraalista salamalaitetta myös nykyään, vaikka omistan kunnollisen, erillisen salamalaitteen. Silloin kun erillinen salamalaite ei ole mukana, tai sitä ei viitsi kameralaukusta erikseen kaivaa, integraalinen salamalaite tarjoaa mukavasti täytesalamaominaisuuksia kunhan kuvausetäisyydet pysyvät lyhyinä. Kaiken kaikkiaan aika mukava kapine siis.

Vuonna 1993 Nikon paransi ulkoisen salamalaitteen kiinnitystä salamakenkään uudessa tuotannossaan. Salamalaitteesta työntyvä tappi vastaa salamakengässä sijaitsevaan lukitusaukkoon ja estää sen, että salamalaite voisi pudota hieman reippaammassa menossa. Omaan kameraani en tätä modifikaatiota ole teettänyt.

F601 mahdollistaa salamatäsmäyksen hitailla suljinajoilla ja salamatäsmäyksen jälkimmäisen suljinverhon mukaan.

Eräs F601:n parhaimmista ominaisuuksista on se, että kameraan sopivat AF-objektiivien lisäksi vanhat manuaalitarkenteiset objektiivit. Tällöin tosin matriisimittaus ei ole käytettävissä. Samoin suljinajan esivalinta (S)- ja täydellinen ohjelma-automatiikka(P ja Pm) putoavat pois käytöstä. Kameraa tulee käyttää näillä objektiiveilla aukon esivalintaohjelmalla (A) tai täydellisellä manuaalikontrollilla (M).

Ohjelma-automatiikka (P ja Pm) ovat oivallinen apuväline aloittelevalle kuvaajalle. Kamera valitsee tällöin sopivan aukko- ja aikayhdistelmän itse. Pm eroaa P-ohjelmasta siten, että Pm ottaa huomioon käytetyn polttovälipituuden. Näin mm. zoom-objektiiveilla polttovälin pidentyessä kamera säätää automaattisesti suljinaikaa lyhyemmäksi. Näin kamera pyrkii osaltaa minimoimaan tärähdysvaaraa. P ja Pm-moodit jättävät käyttäjälle sen mahdollisuuden, että kuvaaja voi vaihtaa valitut suljinaika- ja aukkoarvot rullaamalla monitoimikiekkoa. Aika-ja suljinarvot säätyvät siten, että filmitasolle pääsevä valon määrä pysyy samana kaikilla yhdistelmillä. Tämä ohjelma-automatiikka on osoittanut käyttökelpoisuutensa, ja sitä tulee käytettyä varsin usein eritoten silloin kun valonmittausmenetelmänä käytetään matriisimittausta.

Valotuksen automaattinen haarukointi Nikon F601-kameralla onnistuu tarvittaessa viiden- tai kolmen kuvan sarjoissa jopa kolmannes aukon välein (muut vaihtoehdot: 0.7-aukon tai 1.0-aukon välein). Tämä ominaisuus on verraton haluttaessa ainakin yksi täydellisesti valottunut ruutu. Se, että F601-rungossa tämä ominaisuus tarjottiin vakiona oli pieni ihme. F90X-rungossa viisi vuotta myöhemmin tarvittiin MF-26 monikontrollikansi vastaavan toteuttamiseksi. Tosin tällä lisävarusteella pystytään tekemään yhtä sun toista muutakin.

Valotuksen korjauslatituudia kumpaakin suuntaan F601:stä löytyy viisi aukkoa kumpaakin suuntaan. Itse asiassa tuo korjailumäärä tuntuu hätävarjelun liioittelulta. En itse muista käyttäneeni paljonkaan yli kahden aukon korjailua.

Salamatehon korjailumahdollisuutta rungosta löytyy -3EV-+1EV. Tässä plussapuolen korjailu voisi ulottua tuonne kahden aukon tuntumaan, sillä omalla Nikon SB-27 salamalaitteellani käytän säännöllisesti +1EV:n korjailua silloin kun käytän salaman yhdysrakenteista heijastinlevyä valon ampumiseksi seinän tai katon kautta. Yksi aukko valosta tuntuu häviävän jonnekin, vaikka kysymyksessä on TTL-tyyppinen salamalaite.

Syväterävyyden esikatselumahdollisuutta kamerassa ei ole. Tämä on mielestäni paha puute. Tätä ominaisuutta olen kaipaillut todella usein. Mutta näin vähällä rahalla kaikkea ei tuohon aikaan voinut vaatia. Nykymallissa F80:ssä tämä ominaisuus jo on.

Mahdollisuutta päällekkäisvalotukseen tässä kamerassa ei ole. Tätä ominaisuutta en kovin paljon ole kaipaillutkaan, joten tätä puutetta en pidä pahana.

F601 on melkoinen virtasyöppö. Kameran esite lupaa, että paristo kestää noin 75 kappaletta 36-kuvan filmiä ilman integraalisen salaman käyttöä 20 asteen lämpötilassa. Jos kuvista otetaan puolet salaman avulla esite lupaa pariston kestävyydeksi 16 pitkää filmiä. En tiedä, mistä nämä luvut on saatu, mutta totta niissä ei ole puoliakaan. Noin karvalakkituntumalta sanoisin, että 15 filmiä ilman integraalisen salaman käyttöä on aika lailla maksimi kesäolosuhteissa. Pakkasessa kuvattaessa virran kulutus kasvaa tästäkin huomattavasti.

F601:n käyttämä paristotyyppi on 6-volttinen CR-P2 litiumparisto. Näiden hinnat ovat suomalaisissa kamerakaupoissa järkyttävät. Wanhoissa markoissa hinnat ovat ulottuneet tuonne kuudesta kympistä satasen kieppeille. Saksasta näitä onneksi saa runsaaseen 40:een wanhaan markkaan.

F601 ei pahemmin varoittele etukäteen pariston loppumisesta. Litium-pariston virta loppuu useimmiten kuin seinään. Jos LCD-näytön osoitukset pysyvät näytössä lyhyemmän ajan kuin 8 sekuntia virta alkaa olemaan vähissä. Tämä on käytännössä ainoa indikaattori virran vähäisyydestä. Kannattaa siis aina pitää varaparisto mukana, jotta kuvat eivät jää ottamatta.

Eräs F601:n ärsyttävimmistä ominaisuuksista on seuraavanlainen: kun kameraa käytetään automaattitarkenteisena mikroprosessori saattaa tuumia, että kuvan tarkennus on pielessä vaikka se ei olisikaan. Niinpä kamera ei tällöin laukea. Tämän takia olen menettänyt muutaman kuvan. Tämä on näitä alkuaikojen AF-kameroiden ohjelmallisia lastentauteja, jotka eivät tuohon aikaan taineet olla vallankaan harvinaisia.

Kameran laukaisemisesta syntyvä ääni F601:ssä on äänekäs. Tällä kameralla ei oteta huomaamattomia otoksia. Peilin rämähdys kuuluu selvästi, äänekkäästi, ja reippaasti kuin vääpelin aamuntoivotus alokkaille.

Kameran takakannen mattapinnoitus omasta rungostani on lähtenyt irti vuosien mittaan. Moinen pinnoitus on ollut laadultaan ala-arvoinen ja siinä tehdas on tehnyt selvän arviointivirheen.

Studiosalamalaitteille tässä kamerassa ei ole valmista liitintä, eikä ole monessa muussakaan tämän hintaluokan kamerassa. Salamakenkään tulee ostaan erityinen palikka, jos studiotyöskentely tulee ajankohtaiseksi.

Etsintiedoissa olisi mukava nähdä mikä valotusmittaustapa on käytössä. LCD-näytöstä tämä tieto tietenkin löytyy, mutta olisi kätevää jos se näkyisi tähtäimeenkin tihruttaessa.
Silmälasien käyttäjille tähtäimeen katsominen on todellakin monasti tihruuttamista. Kuvan kaikkia reunoja ei näe yhtäaikaa, sillä silmälasit pitävät huolen siitä, että silmää ei saa tarpeeksi lähelle tähtäimeen. Tämä ominaisuus riipoo monia silmälasien käyttäjiä.

Filmin lataamisen yhteydessä kannattaa olla tarkkana ja toimia juuri niin kuin kameran ohjekirjassa sanotaan. Filmin pää tulee vetää tarkalleen merkkitasoon asti. Muuten filmin automaattinen rullaus puolalle saattaa epäonnistua. Jos filmin pää on vedetty yli merkkitason, kamera saattaa kelata moottorillaan filmin löysäksi kiehkuraksi puolalle ja LCD-näyttö näyttää "erroria". Tällöin ainoa voitava on avata takakansi ja vetää raa'asti filmi puolalta pois. Tämä veto-operaatio saattaa tuntua väkivaltaiselta toimenpiteeltä, mutta se ei riko kamerassa mitään. Juttelin asian tiimoilta kerran erään Nikoneihin erikoistuneen korjaajan kanssa ja tältä tuli siunaus tälle raa'alle tuntuvalle toimenpiteelle. Tässä vaiheessa tosin kuvalaskuri todennäköisesti menee sekaisin. Kuvalaskuri muuten näyttää tässä kamerassa nollasta aina 99:ään kuvaan asti. Eipä tosin ole koskaan noin pitkää filmiä ollut kamerassa ;)
Vaan eipä huolta vaikka tällaisen virhetoiminnon jälkeen laskurin lukemat näyttäisivätkin hassuilta. Virta pois ja virta uudelleen päälle ja filmi uudelleen sisään. Ja nyt kamera näyttääkin ihan oikein ruutua 1; edellyttäen, että et ole taas vetänyt filmiä yli merkkitason ja aiheuttanut täten uutta lataushäiriötä.

Tämä F601 tulee jäämään eläkepäivikseen seurakseni. Jahka joskus jonkun toisen rungon ostan tämän kaveriksi niin eipä tämä runko tätä harrastajakuvaajaa tulee taakseen jättämään.
Kysymyksessä on kestävä kuvatallentaja omine mielenkiintoisine piirteineen ja riittää monen kuvauksen harrastajan tarpeisiin riittävän hyvin.

• Oletko lukenut tämän?:

Since May 1991 - A review on Nikon N6006