Ensimmäinen kustomini

 

 

Raven Keeper oli ensimmäinen kustomini, eka jonka tein ihan itselleni. (Sen kanssa melkein samaan aikaan valmistui Nocturnal Rose, joka meni lahjaksi pikkusiskolleni.) Raven Keeperin pohjana oli törkyinen Confetti, jonka löysin Joensuun kirpputorilta talvella 2006; Confettilla oli hyväkuntoinen harja, joskin otsatukka oli leikattu, ja hännän sai nätiksi hoitoaineella ja kammalla. Mutta poni itsessään oli tussilla ja huulipunalla sotkettu modernin taiteen näytekappale. Pyörittelin sitä hyllyssäni jonkin aikaa, kunnes päätin kustomoida sen. Jollain tapaa pidin siitä ihan Confettinakin, joten lupasin itselleni, että siitä tulee kaunis kustomi.

 

 

Tästä lähdettiin: tussilla sotattu Confetti, jonka harjakset olivat
tuhannen takussa (kuvassa poni on jo pesty ja siistitty "meikeistä")...

 

...ja tähän päädyttiin: ihmeen kauniisti onnistunut mustavalkoinen
kustomi, jolla on siniset silmät, korvikset ja lentävä korppi symbolina.
(Jotkut kirjojani lukeneet luultavasti hoksaavat ketä poni esittää.)

 

Kustomointi alkoi perinteisesti poistamalla ponilta harjakset. Hännän otin talteen, sillä se oli täysimittainen ja oikein nätti. (Se meni sitten myöhemmin eräälle "shy pose" Confettille, jolta puuttuivat karvat kokonaan.) Sitten oli symbolien vuoro: ne saivat kyytiä asetonilla, ja pian poni olikin valkoinen (no, melkein ainakin) ja valmis kustomoitavaksi. Minulla oli jo selkeä idea valmiina.

 

Lupaus tehdä Confettista nätti kustomi alkoi tuntua mahdottomalta kun maalasin ponin ensimmäistä kertaa. Jostain omituisesta ja täysin käsittämättömästä syystä halusin poniin hopeahilettä; siksipä tein fiksusti ja ymppäsin kourallisen hileitä valkoisen Game Color -maalin sekaan. No eihän se tietenkään toiminut. Muutama hassu hile kimmelsi maalin läpi, ja loput hileet piiloutuivat maalikerroksen alle saaden ponin näyttämään lähinnä siltä kuin se olisi kärsinyt tuskallisesta ihottumasta. Vedin tästä sen johtopäätöksen, että valkoista maalia ei kannata sotkea hileiden kanssa.

 

Yritin korjata ponin epätasaista pintaa maalaamalla uuden kerroksen entisen päälle. Eihän siitä tullut yhtään mitään, vaan poni näytti vain entistä pahemmalta. Ei kun irrottamaan maalia. Käytin manteliöljyä sisältävää kynsilakanpoistoainetta ja hankasin ponia aineeseen kastetuilla vanulapuilla. Lappuja meni valehtelematta ainakin kaksi pakettia, ja se pirun manteliöljy haisi nenässäni varmaan viikon ajan operaation jälkeen. Plus että sain siitä hajusta järkyttävän päänsäryn.

Poistettuani maalikerroksen huomasin, että ponin kropassa oli pari syöpälänttiä. Sekin vielä! Ei muuta kuin keittämään poni. Ponin kuivuttua aloitin maalaamisen uudestaan. Maalasin tällä kertaa pelkällä valkoisella ja pidin hileet kaukana ponista. En tajua mikä ihmeen päähänpisto se alun perin edes oli. Eihän tämän ponin tyyliin edes sovi mitkään hileet. Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt maalipinnasta tulikin oikein kaunis. Jouduin maalaamaan pari kolme kerrosta koska maali kuulsi hieman läpi ja näytti kellertävältä. Mutta eipähän ponilla ollut enää "ihottumaa".

 

Sitten oli symbolin vuoro. Katsoin mallia Lars Jonssonin Euroopan linnut -kirjasta ja hahmottelin lyijykynällä ponin kankkuun lentävän korpin siluetin. Maalasin symbolin mustaksi, ja siitä tuli niin hieno, etten uskaltanut tehdä samanlaista toiselle puolelle. Se olisi kuitenkin mennyt pieleen.

 

 

Raven Keeper sai esikuvansa mukaan pitkät harjakset, paljon pidemmät kuin poneilla yleensä. Roottaus itsessään kesti vain pari päivää ja se oli eka kerta kun laitoin ponille tukkaa. Yllätyin siitä, miten kipeänä sormet olivat, kun oli solminut harjaspuntteja sekä käytellyt rautalankaa ja neulaa koko päivän! Olisin kai suoriutunut hommasta nopeamminkin, jos siitä asetonista tullut älytön päänsärky ei olisi kiusannut minua niinä päivinä.

 

 

Koska käytin tekohiusta enkä nylonkarvaa ja roottaamani plugit olivat aika paksuja, ponin tukasta tuli aluksi melkoinen rokkipehko. Se sojotti pystyssä melkein kuin Leningrad Cowboyseilla.

En voinut jättää sitä sellaiseksi, joten yritin kaikin keinoin kesyttää sitä: liiskasin harjan tiukasti päätä vasten ja kiedoin hiuslenkin kaulaan pitämään karvoja paikallaan. Vaadittiin muutama päivä ja monta tällaista operaatiota ennen kuin harja asettui edes mainittavasti.

 

Raven Keeper sai korviinsa renkaat: vasempaan kaksi ja oikeaan kolme. Sitten rupesin ottamaan kuvia "valmiista" kustomista. Vasta sitten tajusin, että hitto, sen silmät ovat vielä väärän väriset. Ne loistivat yhä komean violetteina kuten Confettilla. Maalasin ponin silmät sinisiksi ja otin vasta sitten kuvat loppuun. Raven Keeper valmistui 7. 3. 2006.

 

Vasta viikon perästä ponin valmistumisesta tajusin, että silmät eivät vieläkään ole oikean väriset; ne olivat liian tummat. Halusin niistä hyvin vaalean siniset, melkein valkoiset. Sekoitin sopivan sävyisen maalin ja maalasin silmät uudelleen. Vasta nyt Raven Keeper oli lopultakin valmis somistamaan hyllyäni!