Chiefinpelastusoperaatio

 

 

Oi voi, ajattelin tuskastuneena kun katselin postipaketista kuoriutuvaa Chiefiä. Reppana oli lähtenyt matkaan parilla syöpäpisteellä höystettynä ja muuten ihan valkoisena, mutta perille tultuaan se oli pienempien ja suurempien syöpälänttien peitossa. Koko kroppa oli muuttunut ruman ruskehtavaksi ja kyljet ja kaviot olivat täynnä syöpää. Ponisyöpä on niin pirun arvaamaton: se voi levähtää vaikka postitusmatkalla parista läntistä tällaiseksi katastrofiksi. Huomionarvoista on, että tämä poni oli keitetty, eikä näemmä keittäminenkään ole pysäyttänyt syövän leviämistä.

Chiefin pää oli säilynyt ihanan valkoisena; poskipunat ja silmät olivat täydelliset, samoin harjakset ja symbolit. Mutta tuo kroppa! Vaikersin ääneen tarkastellessani sitä. Minun teki mieli hyppiä tasajalkaa kiukusta. Miksi syövän piti tehdä näin kauniista ponista näin ruma? Oi miksi tämä poni, miksi?

(Huonolla kameralla on vaikeaa saada hyviä kuvia, mutta näistä toivottavasti erottaa jotakin edes.)

 

Oikealla olevassa kuvassa erottuu hyvin kuinka kroppa on jo ihan eri sävyinen kuin pää.

 

Tästä syntyi tietysti tyypillinen pattitilanne. En halunnut näin rumaa otusta kokoelmaani, mutta toisaalta en millään viitsinyt kustomoidakaan konia, koska se oli noita länttejä ja värivirheitä lukuun ottamatta täydellinen. Niinpä päädyin yrittämään jotakin radikaalia.

Aluksi tietysti irrotin Chiefiltä pään. Muovi on usein big brothereilla tuskastuttavan kovaa, ja päätä sai siksi vääntää kädet verillä ja hampaat irvessä ennen kuin se irtosi. Sitten vedin myös hännän pois. Pää ja häntä saivat jäädä vartomaan kun kroppa sai tehokäsittelyn.

Kaadoin pienen ämpärin puolilleen: puolet kylmää vettä ja puolet kloriittia. Epäröin hetken ja lorautin kloriittia varmuuden vuoksi vielä pari desiä lisää. Sitten Chiefin kroppa sinne muhimaan. Jos saisin tuota kellerrystä edes vähän vaalennettua, voisin ottaa Chiefin kokoelmahyllyyn. Sormet ristissä kyynärpäitä myöten jätin Chiefin lillumaan kloriittiseokseen.

Illansuussa kävin vilkaisemassa ponia. Nostin sen kloorista ja tarkastelin sitä keittiön valossa. Aivan kuin se olisi pikkuisen vaalennut! Ennen kuin hihkaisin riemusta, tajusin, että kyseessä saattoi myös olla toiveajattelun aiheuttama harhakuva, joten laskin ponin takaisin nesteeseen ja palasin huoneeseeni heikosti toiveikkaana.

Lojuttuaan kloriittiseoksessa vuorokauden Chief ei ollut haalistunut kuin ehkä ihan himpun verran vain. Kaiken kukkuraksi koko keittiö ja omat kätenikin haisivat ihan kloorille, kun olin nostanut ponin ylös ja pessyt sen. Johtopäätös: ponisyöpä ei haalistu tällä käsittelyllä.

Pistän siis mietintämyssyn päähän ja yritän keksiä jotakin muuta.