Perhetaulu 3.1 


taulusta 4.1
Antti (Anders) Matinpoika Salo
Kraatari, talollinen
  syntynyt 25.01.1857 Veteli
  kuollut 05.12.1920 Halsua, Majasaari, keuhkotauti
  haudattu 12.12.1920 Halsua

taulusta 4.2
Kaisa (Charlotta) Mathilda Salo ent. Kolapäck o.s. Kirvesmäki
  syntynyt 10.09.1854 Veteli, Yliveteli
  kastettu 12.9.1854 Veteli
  kuollut 29.04.1937 Kangasala
  haudattu 1937 Kangasala

 vihitty: 24.06.1877 Veteli

Lapset:
Anna Serafina  28.12.1877
Matti Hjalmari 03.01.1880 Veteli tauluun 2.1
Antti Oskari  01.01.1883   03.12.1905
Aaprami Asseri  07.12.1890 muutti Kanadaan n. 1910
Wäinö Fritiof  10.11.1895

Liitto on Kaisalle jo toinen ja hänet mainitaan Vetelin vihittyjen luettelossa leskivaimoksi. Hänet oli vihitty ensimmäiseen avioliittonsa Vetelissä renki Matts Kolabäckin kanssa 3.10.1875.

Antti on kraatari, 1800-luvun yksityisyrittäjä. Maaseudulla johon Veteli ja Halsua täytynee lukea vain kraatarit eli räätälit, sekä suutarit, sepät ja kauppiaat elättävät itsensä pääosin muulla kuin maataloustyöllä. Tietysti papit ja muu kirkon väki kuin lääkäritkin saavat toimeentulonsa omasta ammatistaan, mutta ovat yleensä palkollisia.

Tuhari, niin lapsenlapset Anttia kutsuvat käyttää keppiä, niin monien ikäistensä lailla. Mutta Antin keppi on kuhmurainen puukeppi, niin kuhmurainen, että sitä aletaan nimittää rupikepiksi. Keppi säilyy pitkään Antin jälkeenkin torpan vintillä.

Perheen lapsista Matti kuolee 22 vuotiaana ja Asseri lähtee Kanadaan, joskus 1910 paikkeilla. Suomenniemeltä lähtee samoina vuosina tuhansia muitakin nuoria, parikymppisiä miehiä, suuren meren toiselle puolen. Toiset hakevat leveämpää leipää, toiset yleensä leipää. Asserille lähdön syy tulee idästä. Kaukana Aasiassa ja pitkin suuren Venäjän rajoja soditaan ja koneisto tarvitseen Suomenkin poikia, sinne jonnekin. Väärällä nimellä ja joskus jopa väärällä kansalaisuudella pojat pakkautuvat laivoihin, jonkun matkatessa ensin Ruotsiin, jonkun Englantiin, mutta kaikkia odottaa lopulta Ameriikka.

Pojista nuorin, Wäinö Fritiof ei lähde isonveljensä perään. Vaikka Ameriikkaan ei poika lähde, niin musiikista hän ymmärtää ainakin jotakin. Joltakin reissultaan, kai Kokkolasta Wäinö Fritiof tuo toiselle Wäinölle, Ilmarille veljensä Jalmarin pojalle kanteleen. Ei veljenpoika sitä itse kovinpaljon soittele, muta täytyyhän halsualaisella pelimannilla kantele kuitenkin olla.

Vanhin poika Matti Hjalmari jää asumaan torppaan, Majasaarelle, mutta ei Hjalmarista koskaan tule isäntää. Isä-Antti hautaa poikansa keväällä, ennenkuin tulee itse lasketuksi haudan lepoon, joulukuun kahdentenatoista vuonna yhdeksäntoistasataa kaksikymmentä, keuhkotaudin viemänä.

Kaksi poikaansa ja miehensä haudattuaan Kaisa Matilda jää asumaan Majasaarelle, ensin emäntänä ja lopulta syytingillä pojanpoikansa Wäinö Ilmarin ja tämän perheen kanssa. Ilmarin lapsille Kaisa Matilda on mummu, onhan Hjalmarin puoliso Anni kuollut Ilmarin ollessa vasta puolentoista vuoden. Kaisa Matilda elää peräti 85 vuotiaaksi ja ehtii elämänsä aikana yhtä sun toista, paitsi oppia kirjoittamaan. Siitä kielii myös kirkonkirjat, lukea hän kyllä osaa. Kirjoitustaidon puute käy varmimmin selville kauppakirjasta, jonka hän tekee Ilmarin kassa Majasaaren myymisestä ja omasta asemastaan talossa. Kaisa Matilda ei muiden tavoin kirjoita nimeänsä paperin alle, vaan perinteisen ruksin eli X:n.

Kaisan asumishistoriaa: 16.6.1871 Ittellistyt. Kaisa Matilda Antintyt. Kirvesmäki Muuttaa Ylivetelistä Halsualle (taloon 143), muuttokirjalla numero 15. 22.2.1872 Piika Kaisa Matilda Antintyt. Kirvesmäki muuttaa samasta talosta Weteliin muuttykkirjalla numero 4.

Lähde: k.k.s. 446 ja 272 Veteli tilaton väki, k.k.s. 438 Halsua, Pauli Salo, Majasaaren torpan kauppakirjat


[Sukututkimus]  [Perhetaulut]

14.7.2008
Matti Salo