Koiramaailman Niles Crane
Lukan tärkeät tiedot:
Virallinen nimi: Milkman's Forest Sprite
Sukupuoli: Uros (kastroitu)
Syntymäaika: 29.10.2002
Rekisterinumero: FIN11553/03
Kasvattaja: Vuokko Mettälä
Miksi meille tuli lunnikoira?
Lunnikoira oli ollut haaveenani jo useamman vuoden, kun Luka lopulta 11-viikkoisena pallerona marssi elämäämme. Olin unelmoinut pienikokoisesta, mutta topakasta pystykorvasta, jonka kanssa pärjäisi niin kaupungissa kuin metsäreissuillakin. Luka on ollut ennenkaikkea mielenkiintoinen, mutta myös varsin haastava tuttavuus. Rotuna lunnikoira on omalla tavallaan varsin primitiivinen. Se ei ole nöyrä tai miellyttämisenhaluinen sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta sitäkin uskollisempi omia ihmisiä ja laumaansa kohtaan.
Ongelmia?
Luka oli jossain suhteessa helppo ja toisaalta taas jokseenkin vaativa pentu. Se ei ollut kiinnostunut sisustussuunnitelusta eikä viherkasveista, mutta suhtautui itselleen outoihin olentoihin ja asioihin toisinaan pelokkaasti. Luka haukkui ja ulvoi ohikulkeville koirille ja yllättävistä paikoista ilmestyville ihmisille oikeastaan koko ensimmäisen elinvuotensa ajan. Sosiaalistamiseen kiinnitettiin pentuaikana erityisesti huomiota, mutta silti perusarkuus saattaa pompata esille mitä yllättävimmissä tilanteissa.
Kuten monien muiden lunnikoirien, myös Lukan kanssa sisäsiisteysopetus oli oma haasteensa. Lopulta Luka oppi kuin oppikin homman juonen, mutta valitettavasti vahinkoja saattaa edelleen sattua, jos elämän normaalirytmi jostain syystä häiriintyy. Yksinolo sujui pikkupentuaikana ongelmitta, mutta sairastelun myötä kotiin jääminen alkoi olla Lukan mielestä yhä ikävämpää ja ikävämpää. Liekö kivut ja onneton olo yhdistyneet yksinäisyyteen, sillä vielä tänäkään päivänä Luka ei viihdy itsekseen.
Suurin ongelma ja varmasti Lukan elämänlaatuun eniten vaikuttava tekijä on ollut Lukan reistaileva terveys. Luka sairastaa ns. lunnikoirasyndroomaa, ja stressin seurauksena silloin tällöin palaavat kipujaksot rajoittivat Lukan kanssa elämistä ja harrastamista jossain vaiheessa hyvinkin paljon. Maalle muuton myötä Lukan tilanne on helpottunut tuntuvasti, ja pienin rajoituksin Lukan voisi sanoa elelevän tällä hetkellä melko normaalia koiranelämää. Lukan terveydestä ja lunnikoirasyndroomasta voit lukea lisää Lukan terveys -sivuilta.
Kuka on Luka ?
Lukasta on aikuisikään mennessä kasvanut jokseenkin vakavasti ja hieman epäröiden elämään suhtautuva uros. Sen kanssa saattaisi *pärjätä* vilkkaissa kaupunkioloissa, mutta maalle muutto on tuonut selkeästi esille, kuinka paljon paremmin se voi rauhallisemmassa ja stressittömämmässä ympäristössä. Maalla Luka saa vapaasti toteuttaa itseään ja rodulleen tyypilliseen tapaan ilmoittaa äänekkäästi kaikesta sen epäluuloisessa mielessä epäilyttäväksi luokiteltavasta.
Vieraista koirista ja ihmisistä Luka ei kaupunkioloissa ole turhan kiinnostunut, vaan ohittaa ne mieluiten mahdollisimman rauhassa ja ilman sen kummempia tervehdysseremonioita. Tästäkin syystä Luka on helppo matkakumppani ja se on hillityn käytöksensä ansiosta toivottu vieras myös ei-niin-koiraihmisten luona.
Ilopilleriksi Lukaa ei todellakaan voi kutsua, mutta harvat ja valitut -koirat ja ihmiset- saavat nähdä Lukasta myös sen leikkisämmän ja riehakkaamman puolen. On ihana katsella yleensä niin kovin tosikkomaisen uroksen riehakasta hammaspainia koirakavereiden kanssa tai sen tolkuttomia vimmakohtauksia pitkin pientareita.
Meille Luka on ennenkaikkea rakastettu perheenjäsen, lemmikki, laumamme "luhnake", joka käpertyy kissamaisesti kylkeen kiinni katsomaan televisioita ja joka kulkee mukanamme niin kiipeilyreissuilla kuin sukuloimassa. Luka on persoona ja se on varmasti ansainnut rakastetun paikkansa sohvanlämmittäjänämme, päiväpeitonpainonamme ja pihavahtinamme.
