Muistan sen kuin eilisen päivä, kun haimme Vertin kotiin
Zengerin Lealta. Alun perin meille ei pitänyt mitään pentua
tullakaan olihan meillä jo yksi sk uros Metu (Wolfheart Meant
For You). Lehkosen Paula oli aikaisemmin varoitellut ottamasta
toista urosta samaan talouteen. Mutta Isännän päätähän ei
kääntänyt mikään. Tosin pojat tulivat hyvin toimeen toinen kun
oli sellainen ikuinen lapsi (Metu) ja toinen todellinen suuren
egon omistava.
Vertti oli nuoruudessaan tulisielu ja nousi laumassamme koirien
pomoksi jo hyvin varhain. Näyttelyissä Vertti kävi hakemassa
vain pakolliset käyttövalioon tarvittavat tulokset.
Luolaharjoituksissa kävimme Lean luona ja koira vaikutti
lupaavalta. Vertistä tuli FIN KVA 15kk:n iässä kolmella kokeella
ja täysin pistein. Syksyllä 99 Vertti oli Ranskan reissulla,
käytiin kokeissa ja vähän näyttelyssäkin. Kotiin tuomisina
mahtavat palkinnot. Lume kokeet ( 2 kpl) Vertti suoritti
Valkealassa, josta kiitos muuten Asko Kukkolalle.
Tosihommiin ei päästy vielä pitkään aikaan herralla, kun oli
liikaa intoa älyn ollessa vielä hakusessa. Sehän olisi
intoilullaan tapattanut itsensä. Kyllä siinä kysyttiin isännältä
pinnaa ja malttia pitää koiraa vielä jokin aikaa poissa
metsältä. Mutta sitten kun järki oli kasvanut metsästä tuli joka
vuosi saaliina supia, kettua ja mäyrää. Vertin hyvällä
avustuksella isäntä voitti meidän alueen pienpetokilpailut
monena vuonna peräkkäin. Saaliit olivat noin 60 elukkaa vuoteen.
Vertin maine kiiri kauas, pojalla oli kysyntää ympäri pitäjiä,
mikä oli harvinaista täälläpäin, kun sakut ovat enemmän
suosiossa.
Isäntä kehitti jopa laiskanmiehen metsästyksen. Pikku teiden
varsilla, kun oli noita pesäkoloja laski vain koiran autosta ja
sanoi tarkasta tilanne ja jos koira tuli heti takaisin ei
luolassa ollut ketään. Vertti ei nääs mennyt edes sellaiseen
luolaan missä ei ole asutusta. Tämä todettiin Vertin ollessa jo
nuori poika. Kerran isäntä soitti äkäisenä, et tällä koiralla ei
tee mitään eihän tämä mene edes luolaan. Mutta tarkistivat
tilanteen kokeneemmalla koiralla tulos tyhjä mikä tyhjä. No
mitäpä sitä turhaan itteensä sotkemaan.
Olen
monesti ihmetellyt Vertin luonnetta, metsällä armoton, mutta
kotioloissa mitä lempein ja rauhallisin otus. Ei turhan
räksyttäjä, eikä tappelija, tosin, jos toinen haastoi kyllä
vastattiin, mutta ei tappo meiningillä, vaan ruotuun ojentaen.
Vertti oli himouimari, jota piti uittaa 20 metriä pitkä narun
kanssa, muuten sitä ei olisi saanut vedestä millään pois.
Kuulimme jostain että foxeja voi käyttää sorsastukseen, opetimme
koiralle vedestä noudon ja asia jäi siihen. Täälläpäin kun
sorsia on aika vähän.
Sorsametsästys tuli kuvaan vahingossa, kun veljeni haavoitti
sorsaa ja tuli hätä millä se saadaan vedestä pois. Haettiin
Vertti ja kokeiltiin, et josko syttyis ja avot, se tajusi
kerrasta mikä on homman nimi. Niinpä meillä oli myös toimiva
sorsakoira ja minä olin joskus haaveillut labukan ottoa siihen,
no säästyipä nekin rahat, kun saatiin tämä toimimaan. Aikanaan
kokeiltiin myös sorsastusta kuivalla ja sekin toimi, jopa kaikki
palautukset ja kannot tapahtui ns. pehmeällä suulla. Koskaan
emme saaneet itsestämme irti niin paljon, että koira olisi
kokeisiin asti viety.
Vertti on ensimmäisen pentueemme Ylpeä isä ja jättänyt hyvät
käyttökoiran geenit pennuilleen. Kaikki 3 pentua toimivat
luolilla, joista 2 FIN KVA. Vertti oli kärsivällinen pentujen
kanssa opasti ja ojensi hellästi mutta päättäväisesti. Vertti
toimikin monen vuoden ajan babysitterinä olipa pentu minkä
rotuinen hyvänsä.
Viimeinen vuosi oli epäonnen vuosi. Syksyllä 04 Vertti otti
yhteen mäyrän kanssa pahasti, leukoihin jouduttiin tikkaamaan
lähemmäs 40 tikkiä ja ensimmäinen ennuste oli selviääkö
ollenkaan, mutta sisukkaana parani hitaasti mutta varmasti.
Hampaita jouduttiin poistamaan 3 kpl. Metsästysintoa tämä ei
laannuttanut.
Pitkän toipilas ajan jälkeen isäntä päätti ottaa Vertin
metsälle. Pesän piti olla pieni kivi romelikko, mutta toisin oli
määrätty. Kivikon olla olikin syvä maapesä. Koira tietenkin
suurta intoa puhkuen pesään (olihan puoli vuotta maattu
laakereilla). Kaikki alkoi hyvin, koira työskenteli hyvin ja
sitten yhtä-äkkiä hiljaisuus ei kuulunut mitään. Ilta pimenee,
mitään ei ole tehtävissä. Vielä ei iskenyt paniikki olihan
Vertti ennenkin ollut yön yli luolassa, mutta jokin vaisto
sanoi, ett kaikki ei ole hyvin.
Isäntä ja metsästyskaverit kävivät vuoroin kuuntelemassa yön
aikana. Aamun valjettua ja isännän mentyä töihin. Edellisen
illan metsästys kaverit saivat Vertin pois luolasta monen tunnin
uurastuksen jälkeen, Vertti löytyi päällisin puolin täysin
ehjänä kaverinaan supi. Totuus paljastui myöhemmin, Vertti oli
kuollut sydänkohtaukseen.
Vertti lepää nyt suuren vaahtera juurella, suuren rakkautensa
Hetan ja tyttärensä Iitan vieressä.
Yksi
aikakausi on takana. Sen tiedämme, ettei toista näin suurta
persoonaa kohdallemme suoda.
Kiitos Vertti näistä kuluneista vuosista, opetit meille kuinka
monipuolinen ja mahtava rotu tämä on.
Kiitos Lea kaikesta opastuksesta ja ennen kaikkea
kärsivällisyydestä meidän kanssa. Mikä tärkeintä Kiitos, että
luotit meille tämän suuren persoonan.
