Pähkinäsaaren rajanveto puntarissa

 

Kiinnostuin Pähkinäsaaren rajasta pyrkiessäni selvittämään Salon seudun asutuksen alkuperää.  Totesin pian rajan määrittelyjen olevan tutkijapiireissäkin varsin heikosti perusteltua.  Alkuperäisiä rajankäyntidokumentteja ei ole jäljellä ja arviot rajasta perustuvat joko myöhempiin ruotsalaisten tekemiin kopioihin rajasopimuksesta tai lähinnä huhupuheisiin.   Huhupuheiksi lasken arviot, että raja kulkisi siellä missä se oli karjalaisen perimätiedon mukaan (karjalaiset halusivat Pyhäjoen kulkuväyläkseen) ja myös em. ruotsalaiskopion rajasopimuksesta.  Rajan sijainti on edelleen yhtä kiistelty aihe kuin se oli lähes 700 vuotta sitten.  Suorien asiaan liittyvien dokumenttien ollessa näin heikolla perustalla ovat välilliset todisteet ainoa tapa rajan sijaintia arvioitaessa.  Tässä muutamia rajankäynnin aikana merkittäviä taustatietoja, seikkoja jotka ovat voineet vaikuttaa rajan sijaintiin

 

- Eino Jutikkala mainitsee kirjassaan Sääksmäen historia hämäläisten pohjoisen nautintarajan olleen viimeistään 1100-luvulla Pattijoella.  Hän ei mainitse kenelle Pattijoen takaiset maat kuuluivat, mutta aika huomioiden ne saattoivat jo kuulua karjalaisillekin.  Tässä yhteydessä on huomautettava, että Perämeren ns. pirkkalaisasutus, eli hämäläisperäinen uudisasutus Kemi-Tornio –alueella ei liity  Salon seudun varhaisiin omistusoikeuksiin.  Haluan mainita tämän, koska usein  puhuttaessa Salon seudun varhaishistoriasta keskustelu siirtyy lähes väkisin pohjoisempaan ja  ilmeisesti myöhäisempään pirkkalaisastutukseen.   Salon seudulla ei ollut pirkkalaisia. Pirkkalaisia saattoi olla jo rajankäynnin aikaan Perämeren pohjukassa, mutta heidän historiansa on kokonaan toinen tarina.    Hämäläisten kesken metsästysmaat jaettiin heimo-, kylä- ja talojaolla.  En tiedä mihin Jutikkalan näkemys Pattijoesta rajana perustuu, mutta usein näistä rajoista jäi merkintöjä riitatapausten yhteydessä myöhempiin käräjäpöytäkirjoihin.

 

- ruotsalainen tietokirjasarja määrittelee Salon alueen katolisen kirkon piiriin jo 1293.   Lähdetiedot ovat minulle epäselvät, mutta koska kyseessä on ruotsalainen  arvostettu tietokirja, niin täytyy olettaa asiassa olevan perää lähdeaineistojen muodossa.   Suomalaisilla tutkijoilla ei näytä olevan asiasta mitään tietoa, eikä asiaa ole edes kiistetty lahden tällä puolen.   Aivan ilmeisesti jo silloin alueella oli satakuntalais-hämäläistä asutusta ja kirkkokuntakin.  Kuvia kirjasta on koottuna seuraavalle sivustolle

 

http://www.tacitus.nu/historical-atlas/scandinavia/s1.htm.  

 

Tällä kirkollisella asialla oli varmasti merkitystä rajalinjasta sovittaessa, koska kumpikin puoli pyrki nimenomaan vakinaisella asutuksellaan todistamaan oikeutensa maa-alueeseen.  On myös erittäin epätodennäköistä, että ruotsalaiset olisivat luovuttaneet jo katolisen kirkon piirissä olleen alueen kirkkokuntineen "vääräuskoisille" ortodokseille, koska siihen aikaan kaksi pääkirkkoa taistelivat  Pohjolan sieluista verissä päin.    Karttakuvasarjasta käy ilmi myös se mielenkiintoinen seikka, että alue Pattijoelta pohjoiseen asutettiin myöhemmin ja uuden asutuksen tarkoitus oli maa-alueiden hallinta Novgorodin puolelta.   Tällöin puhutaan siis kirkon aluevaltauksista, ei asutuksesta yleensä ja pohjoisessa saattoi olla useitakin intressiryhmiä jo 1200-luvulla.    Salon alueen erityisasemaa 1300-luvulla, siis ennen Kemin kirkon virallista asemaa, kuvaa 1800-luvulta kerätty perimätieto, jonka mukaan "ammoisna aikoina" Kemin seudulta käytiin ripillä Salon kirkossa (J. W. Calamnius, Muinaistiedusteluja Pohjan periltä 1868).   Samassa lähteessä kerrotaan Kemissä olleen Salon jälkeen alueen vanhin asutus, joten kysymyksessä ei siis voinut olla kovin myöhäinen ajankohta ja ehdottomasti aika ennen 1400-lukua.       

 

- sotatapahtumat vuosien 1323-1595 ylsivät vain kerran Salon seudulle ja eteläisin ryöstetty paikka rappasotien aikaan oli Siikajoki.   Kävijät olivat Oulunjokea pitkin tulleita vienalaisia.  Ennen rappasotia  novgorodilaisten liittolaiset kävivät Savossa ja Oulussa.  Ouluun noustiin varmastikin Oulujokea pitkin, Savon hyökkäyksen suunta lienee ollut Kuopion seutu, koska Ruotsin politiikka pyrki Kuopiossa samaan kuin Perämeren rannalla Siikajoelta ylöspäin, eli uudisasutuksella valtaamaan uutta maata.   Yhtään idän miesten nousua Pyhäjoelta rannikolle ei ole vuoden 1323 jälkeen todistettu, ja Pyhäjokea rajajokena pitävät perustavat väitteensä juuri sille argumentille, että karjalaiset halusivat pitää Pyhäjoen kulkuväylänään. Itse asiassa tuo ruotsalaisten lähteiden tieto Salon varhaisesta kirkkokansasta mitätöi tämän argumentin;  Pyhäjoen-Salon seudun asukkaat olisivat nostaneet asiasta äläkän.  Sellaisesta ei tietääkseni kuitenkaan ole mitään mainintoja, päinvastoin kuin useista karjalaisten nousuista Oulujokea pitkin.

 

- vuonna 1490 ruotsalainen aatelinen möi salolaisen kartanon pietarsaarelaiselle kauppiaalle.   Raja Pyhäjoella olisi tarkoittanut maan myymistä Novgorodin puolelta.  Tästä on alkuperäinen dokumentti olemassa. 

 

- sen sijaan NÄYTTÄSI hyvin mahdolliselta, että Pyhäjärvellä oli jo 1400-luvulla karjalainen siirtokunta, koska  jo vuonna 1560  Pyhäjärven kylässä oli 50 taloa, joka oli suuri määrä siihen aikaan ja merkitsi satojen asukkaiden siirtokuntaa, koska useissa tutkimuksissa on arvioitu taloluvun tuohon aikaan tarkoittaneen verosavuja, ei talojen todellista lukumäärää.  Lisäksi kussakin talossa asui tuohon aikaan ainakin kaksi sukupolvea. Monen 1500-luvun asukkaan nimi viittaa nimenomaan  Kannaksen karjalaisiin.   Esimerkiksi Tikka-suku on vielä siinä vaiheessa tässä lyhyessä muodossa.  Asukkaiden joukosta löytyy myös karjalais-suomalainen pakana-ajan nimeltä vaikuttava Ihalempi, joka tuossa muodossa esiintyy 1500-luvun verotiedoissa Karjalan kannaksella ja Hämeen vanhimmilla asuinalueilla.

 

Näyttää siis siltä, että Pähkinäsaaren raja kyllä ulottui Pyhäjärvelle, mutta karjalaisten rajaneuvottelujen aikainen toive päästä jossain vaiheessa käyttämään Pyhäjokea rannikkotienä ei koskaan toteutunut.   Karjalaisilla ehkä oli ajatuksena odottaa tilanteen muuttumista itselleen edullisemmaksi ja päästä myöhemmin avaamaan Pyhäjoen väylä.  Historiatapahtumien perusteella raja oli sisämaassa Pyhäjärvellä ja rannikolla Pattijoella.

 

Lisäys

 

Edelleen asiaa uusien  tutkimustulosten valossa pohdittuani jaan Salon seudun keskiaikaisen astutuksen kolmeen vaiheesee

 

·            varhainen hämäläinen asutusvaihe ennen 1100-lukua, joka perustui vanhaan hämäläisten eräaluejakoon.

 

·            karjalainen uudisasutus 1100-luvulta eteenpäin.  Suomenlahden pohjukasta lähtöisin oleva karjalaisasutus nousi Pyhäjokea pitkin Perämerelle.  Syy karjalaisten tuloon ei ilmeisesti vielä tässä vaiheessa ollut valtapoliittinen,  vaan yksinkertaisesti tarve löytää uusia merikalastus ja metsästysalueita asumattomilta alueilta

 

·            Ruotsinvallan alkuaikojen satakuntalainen uudisasutus, joka syntyi alueelle 1200-luvun loppupuoliskolla.   Alkusysäyksen tälle asutukselle antoi mitä luultavammin ruotsalaisten aktiivinen ote alueen haltuun ottamiseksi.  Salon alue oli luonnollista jatkoa eteläisemmän Pohjanlahden rannan uudisasutukselle.  Kolmannen ristiretken aikoihin myös Salon alue julistettiin asutetuksi ja kuuluvan valtakuntaan.  Tämä antoi pohjan tuleville rajaneuvotteluille.