ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Torstai 04.05.2017
Kyllä koville otti Vappu. Ei sovi tällä iällä enää viinan kanssa melskata. Juhlapäivän ehtoolla kumautin pari purkkia sidukaa. Siinä kaikki. Vappuna käväistiin Iä:n kanssa ajelulla Tampereella. Juniorit kertoivat, että vappuna liikenne kaupungissa on hiljaista, kun ihmiset nujuu krapulaansa. Ei pitänyt paikkaansa. Aivan ydinkeskustaan emme menneet, mutta jo Satakunnankadulla käytimme kahden korttelin pituiseen matkaa ajoaikaa melkein puolisen tuntia. Ja eikun kotio.
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     Eilen auvo aukesi, kun terkkarissa hellä hoitaja poisti tikit päänahasta. Miellyttävä oli toimenpide nätiltä hoitajalta. Olisin ollut valmis vaikka tunnin mittaiseen sessioon. Mutta ei kaikki käy niin kuin sarjakuvissa.
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     No edellinen toimenpide mahdollisti viimein pulahtaa Kylpylän altaaseen. Kyllä gutaa teki viikon karanteenin jälkeen. Äkkiä menee paikat jumiin, kun normaali vesijumppa on jäänyt väliin. Onneksi tiedossa oli tänään reipas urheilupäivä.
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     Sillä seniorit valloittivat Pohjankankaan ja siellä lentokentän laavun. Upeassa säässä porukkaa kertyi kolmisenkymmentä. Yhtä vaille ennätysmäärää osallistujissa jäätiin, sillä rahuri Pentti luki kirkonmäellä esirukouksia, että sää olisi erinomainen. Hyvin Pentti tehtävänsä hoiti. Mies on käynyt näihin asioihin koulunsa Lapissa, missä rinnehotellien parketeilla on opetellut heinäkengittärien kanssa poutatanssien askelluksen.
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     Kaikki kävelivät kolmisen kilometriä paitsi emäntä Sirkka ja minä. Sirkka pinosi kävelijöille tarjoilupöydän antimia ja minä valvoin nuotiota makkaranpaistolle. Paras palkinto meille oli, että sakki oli erinomaisen nälkäinen. Moni oli jättänyt aamupuuronsa lusikoimatta, kun tiesivät lenkin jälkeen odottavista antimista.
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     Seniorien parhaiksi liikkujiksi valittiin kaksikko Arja ja Ulla. Plikat survaisivat ensin laavulle polkupyörillä Kyröskoskelta, kävelivät lenkin ja taas paluumatka polkien. Mikäli seniorit joskus järjestävät valtakunnallisen triatlonin senioreille, niin meillä on lähettää kisoihin kaksi mitalitoivoa.
     Eikä liigakiekkokaan pänni, vaikka katkera tappio tuli. Eilen illalla katsomossa istunut raportoija kertoi, että tulostaulun lukemista huolimatta, hän ei ottelun jälkeisistä tapahtumista ollut ihan varma, kumpi oli illan voittaja. Jos Ipan homma tästä kääntyy, olemme vuoden suurimmat kiekkoilulliset voittajat. Ja jatkuuhan ilvesläisten homma jalkapallossa.
     Pesäpallosarjat pyörähtävät käyntiin nousevan viikonloppuna. Ja mitä lupaa Huutosen Matti tulevasta säästä? Voi jumppernauta !!

Sunnuntai 07.05.2017
Tyttöjen superpesiksen sarja pyörähti Räpsältä alkuun Seinäjoella. Kuten kaikki tiedämme pesis on kesäinen palloilulaji, ja pohjanmaalaiset olivat loihtineet ottelulle erinomaiset olosuhteet. Oli kolme astetta lämmintä, puuskainen tuuli henkäili ja lunta sateli ottelun viimeisen puolituntisen. Jäyhät seinäjokiset hakkasivat 34 katsojan voimalla katsomossa karvavanttuita yhteen ja kannustivat omiaan.
     Notta kauaa ei kannustus kestänyt, sillä Hämeenkyröstä tuli puhuri nimeltään Räpsä ja kun lämpöä saatiin dieseliin, niin pohjanmaan tyttöjä vietiin ravakasti. Ensimmäinen jakso keskeytettiin kolmen vuoroparin jälkeen; tilanne Räpsälle 20-0 ja toinen jakso pelailtiin tulokseen Räpsälle luvuin 10-0. Ei hyppyäkään vastustajille, ainoastaan kolme kolmostilannetta.
     Harvoin näkee, että kaikki 12:sta pelinaisesta jokainen löi vähintään yhden juoksun ja jokainen toi kotiin ainakin yhden juoksun. Taataa lämmitti koleassa säässä Amandan peli; lyötyjä juoksuja 1+7 ja kolme tuotua. Plikka pokkasi ykköspalkinnon, mutta hyvässä iskussa oli koko sakki. Vaan eihän tästä pidä ylpistyä, sillä kovat haasteet odottavat suvella. Suomen mestaruus kiinnostaa 32 seuraa ja Räpsä on vasta ensi suvena kaikilta osiltaan B-ikäinen. Nyt matkassa on muutama vuotta nuorempia.
     Reippaat 8 tuntia sunnuntaista kului pelimatkaan, vaikkaikka Aren bussi tarjosi nopsan kyydin. Ottelun jälkeen pelurit nauttivat Seinäjoella kanapastaa salaatin kera. Näytti maittavan, eikä pasta meidän muiden mukana olevien mielestä hassumpaa ollut. Mutta mukava peli ja matka ja tulipa pudotettua se kuuluisa apina selästä. Kuulumme tyttöjen supersarjalaisten joukkoon.
     Ottelun kirjuri ilmoitti ilman lämpötilaksi + 20 astetta ja väkeä 87. Pohojatuuli on aina kylymä vaikka mistä päin puhaltais.

Keskiviikko 10.05.2017
Muistatteko kouluaikaoja, kun keväällä viimeisillä tunneilla suolattiin. Eli pistettiin säilöön se mitä olimme tai ei, kevätkauden aikana oppineet ja oppiaineiden viimeiset tunnit vietettiin erilaisten kilpailujen merkeissä tai mentiin aurinkoiseen lämpimään kevätilmaan (mitä se on) aistimaan auvoa. Samoin tehtiin tänään senioreissa.
     Vietimme viimeistä kevään kokousta ja vieraiksi olimme saaneet Aito Säästöpankin nätit edustajat Minnan ja Anne-Marin. Ainakin me miehet olisimme jaksaneet kuunnella kaksikkoa vaikka ehtooseen, ehkä jotkut jopa aamuun. Minnan vakanssi on pankinjohtaja ja Anne-Marin pankkilakimies. Esitelmien aikana pojat esittivät kysymyksiä oikein olan takaa. Pakko oli puhemiehen puhaltaa peli poikki tunnin jälkeen ja paljastaa, miksi lakimies oli paikalla. Vakavasti pyysin jäsenistöä harkitsemaan testamentteja Hämeenkyrön senioreille, sillä Aito Säästöpankissa asia sujuu sutjakasti Anne-Marin neuvomana; jopa suuremmatkin summat vain yhdellä siirrolla.
     Paikalla oli jälleen nelisenkymmentä senioria ja kesäeron kyyneleet puserrettiin porukalla. Vain reiluun pariin otteeseen yhytämme toisemme kolmen seuraavan kuukauden aikana.
     Ennen senioreita kokoontui hurut; markkinointineuvos, senaattori ja taata lounaalle. Juuri kompakti paketti huruja, sillä saimme rauhassa (Daltonitkin kirjoja painamassa) iskeä hampaamme Sarven possun uunifileeseen ja nakkikastikkeeseen, mitkä jälleen maistuivat taivaallisilta. Murujakin aterioi pari kappaletta. Eikä yllätys liene, että keskusteltiin lätkästä. Hyvin on mennyt, mutta onhan fölissä Suomen mestari Savinainenkin. Jälkiruuaksi musersimme pipareita makeaan jogurttiin.
     Ei mennyt kasusesti Euroviisuissakaan. Yöllä puikkasin pariin otteeseen jalkapallo-ottelusta viisukanavalla, enkä tiedä, mistä siellä kisailtiin. Puolattarella oli paremmat tissit kuin islantilaisella, molemmilta auliisti näkösällä. Jos loppukisan katson, niin eilisillä näkymillä on puolatar ehroton suosikkini.

Perjantai 12.05.2017
Olimmepa perinteisessä reissussa Pirkkalan Murujen kanssa. Tapana on ollut kerran tai kahdesti vuodessa matkata Poriin ja sieltä edelleen Reposaareen. Ystävämme Martti on elänyt hurjaa nuoruuttaan mainituilla seuduilla, Mäntyluoto myös mukaan laskien.
     Lämpimimmissä keleissä matka on aina suoritettu, sillä ensimmäinen kohde Porin tori ei viileässä säässä kovin kiehtonut. Vähemmän oli torimyyjiäkin; pari kalakojua, vihannespöytä, piirakoiden myyjä ja siinä kaikki. Torilta matka on vienyt Kauppahalliin, mutta se oli pettymys. Tyhjiä luukkuja oli puolet myyntipaikoista. Onkohan Pori kesäkaupunki? En viitsinyt kysäistä syytä tyhjiin paikkoihin, etten olisi masentanut reippaita paikalla olijoita. Martti ei pahemmin autosta liikahtanut, koska vanhoja tyttöystäviä ei tule vastaan enää rollaattoreillakaan. Pirkko ja Iä olisivat viihtyneet kaupungissa pitempäänkin, mutta nämä ovat olleet miesten reissuja, missä etupenkeiltä sanotaan mihinkä mennään ja kauanko ollaan. Ihanat vanhat tavat jyllää !
     Reposaari on varsinainen pääkohde ja siellä ravintola Merimesta. Merimesta ei ole kalaruokien ystävää pettänyt koskaan. Päädyimme Mestarin menuun, mikä aloitetaan ravakalla noutopöydällä, missä kylmästä vitriinistä noudetaan ainakin parit lautaselliset monen sorttista kalaa ja salaatteja. Varovainen kannattaa olla, sillä kolmas lautasellinen aiheuttaisi ähkyä pääruuan kanssa. Nimittäin siellä löytyy päivän odotettu; pariloitua kuhaa, rapukastiketta ja perunamuusia. Nam ! En voi olla mainitsematta rapukastiketta, mikä kruunaa annoksen. Kun Porissa päin olette liikkeellä, käväiskääpä Merimestassa, ainakin kalan ystävät.
     Ruokailun jälkeen ravintolan yhteydessä olevasta kalakaupasta tuoretta kalaa tuliaisiksi, niin reissu on täydellinen. Vain Pirkko ei saa tällä reissulla haluamaansa. Hän haluaisi, että Martti ostaisi hänelle lähellä ravintolaa sijaitsevan tangomies Grönin Eikan talon. On kuulemma myytävänä, vaikka hyvinkin hintava lienee. Onkohan Pirkkalaan tullut lottovoitto hiljattain. Mistä Einon talon tuntee? Siitä että "seinilläkin korvat on".
     Auroran D-porukka aloitti sarjapelit kotona. Eilen tulivat vastaan porilaiset. Räpsälle voitto 2-0. Juoksut 22-5. Tänään haettiin vastusta Pohjanmaalta, kun kiilaan juoksivat Peräseinäjokilaiset. Notta hassusti kävi vieraille tässäkin rimpparullassa; jaksot 2-0 ja juoksut 43-2. Mainittakoon, että ensimmäinen jakso katkaistiin kahden vuoroparin jälkeen. Koska taatan tulospalvelu pitää tassut maassa, niin toiselle Porin joukkueelle tuli Porissa tappio 2-0. Mutta on se sittenkin kuulkaa hyvä meininki !
     Loppukin viikko menee pesiksessä ja harjoittelemalla Iä:lle tulevan juhlapäivän lauluja. Koska katiskat ovat järvessä, viisuksi on valikoitunut Otsin Jorin kalastajan laulu ja sen kaksi säettä:
     "Heilojansa maassa tytöt oottelee, illan tullen laiturille astelee
     mutta harvoin kultani saan nähdä mä, sillä hän on kylän paras lypsäjä
     Hän on kaunis, mutta kovin kärkevä, väittää etten minä osaa kalastaa
     suurempi on hyöty mansikeistani, eikä sinun laihoist kampeloistasi"

Perjantai 19.05.2017
Ei siinä kauaa mennyt, kun Auroran ja Iä:n kanssa lehahdettiin finskin siivillä Lontoon kaupunkiin. Syypää lähtöön oli Aurora,sillä tänä keväänä koulussa loppuu ala-aste ja neidillä tapahtuu siirto yläasteelle. Amanda on jo parisen vuotta sitten Lontoon matkan kokenut. Kovin on matkalupaukset ollut mukavia myös Iä:n ja taatan mielestä.
     Aurora on ollut ainakin alkumatkasta hannahanhi, sillä lento lennettiin finskin uudella laajarunkoisella ja Lontoon hotellissa jouduimme sviittiin. Aika mökkeröistä. Koneessa oli hulppeat tilat ja hotellissa tilojen lisäksi monia luksus hommia. Paitsi huoneen tv:tä iso kylppäri suo mahdollisuuden tuijottaa toista töllöä kylpyammeesta. Vaikka ei me tänne ole tultu tv:tä vahtaamaan.
     Mainittakoon, että kotisuomessa kirvennellään uusinnoista, niin täällä olen seurannut ohjelmia Mennään bussilla, Benny Hill-show ja lukuisaa joukkoa muita. Muistorikkaita pätkiä sieltä täältä ja täytyy nuo yli sata näkyvää kanavaa joillakin ohjelmittaa.
     Meidän reissu on sujunut Auroran ehdoilla. Hyvä niin, sillä kalkkilaivat ovat tutustuneet maailmaan, mikä ilman Auroraa olisi jäänyt näkemättä. Tänään tutustuimme Harry Potterin studioihin. Aivan järkyttävän suuri maailmansa, mihin bussit kaatoivat väkeä koko päivän. Kierros studioilla kestää hyvää vauhtia suorittamalla nelisen tuntia ja askelmittariin matkaa tulee kolmisen kilometriä. Ainakin taatalle, joka ei ihan jokaista nurkkaa nuohonnut. Näillä studioilla on tehty rutkasti rahaa ja tehdään edelleen. Kaikki on hinnoiteltu hyvin ja uusia rahankeräyksen muotoja putkahtaa esiin jatkuvasti. Esimerkkinä mainittakoon, että sinusta tehdään video, missä luudalla lennät Lontoon yllä rooliasu päällä ja pussukkaasi löytyy video ja valokuva tilanteesta - 25 £ kiitos.
     Ja kaikki on korkeatasoista. Kun kierros päättyy, astut kauppaan, mistä on kaikkea Potterin filmeihin liittyvää ostettavaksi, mm yli 70 erilaista t-paitaa hinnat 24 £ lähtien. Ja tilpehööriä riittää. Tätä on vaikea kertoa ; ottakaa Potteriin innostunut nuori mukaan ja käykää paikalla.
     Lontoon säät eivät ole parhaat olleet; lämpötila huitelee 15 asteen paikkeilla ja esimerkiksi tänään ja eilen illalla satoi ajoittain ravakasti. Ei masentanut Auroraa, sillä shoppailua kaupoissa riitti.
     Huomenna on vuorossa musikaali. Amandan kanssa aikanaan Billy Elliot, huomenna Wicked. Suositukset sain Raipian Panulta. Monta vuotta on ollut tämäkin musikaali lauteilla. Esitys on Auroran valitsema Panun neljästä suositellusta. Eikä täältä kylästä kyllä huonoa löydy. Valintaa riittii toistakymmentä esitystä. Taata ja Lontoo lopettavat tältä erää.

Maanantai 22.05.2017
Wicked oli tasan tarkkaa niin hyvä musikaali, kuin Lontoossa esitettävältä musikaalilta odotin. Erinomaiset näyttelijät, orkesteri, musiikki, tanssit, lavasteet, puvut ja tekniset ratkaisut. Kaikki just niin kuin pitää. Kolme tuntinen hurahti tuokiossa ja Aurora oli aivan myytynä. Eipä haitannut englannin kielikään, vaan Kyröskosken ala-asteen kieliopetus antoi valmiudet ymmärtämään jopa enemmän puhutusta kuin taata. Opetus lienee toisenlaista, kuin 60 vuotta sitten. Eihän silloin voinut lausetta ulkomaanelävälle sanoa, ennen kuin oli miettinyt viisi minuuttia sanajärjestystä ja prepositioita.
     Wicked oli paljolti perusmusikaali, missä liiallisella tekniikalla ei pröystäilty. Ajoitukset jatkuvassa vauhdikkaassa menossa säilyivät koko kaksi ja puolituntisen ajan. Hyvä valinta. Aurora tirskui vielä eilenkin herkullisimmille kohtauksille.
     Tottahan katsottiin Towerin linna, Big Ben, Parlamenttitalo, Westminster Abbeyn ja Buckinghamin palatsi. Iä oli näissä taitava opas. Kuten myös kaksikerroksisilla busseilla ajellessa, mitä tehtiinkin päivittäin oikein olan takaa. Kuten muistatte, Iä on meidän linjuriässä.
     Hotelliimme tuli Lontoon neljä laajalevikkisintä sanomalehteä ja niin vain oli, että jääkiekon MM-kisoista ei ollut välillä torstai ja sunnuntai sanaakaan. Ja joskus tuntuu, että lajia seuraa koko maailma. No eipä mieli musta ollut, tarpeelliset tiedotteet löytyivät netistä, Suomen teksti-tv:stä. Kuten myös Räpsän peleistä, mitkä olivat paljon mukavampaa luettavaa.
     Näin on nähty Thames, Times ja James. Mitä ensi vuonna, kun Lotta, Marleena ja Konsta pitäisi tutustuttaa Lontooseen !

Keskiviikko 24.05.2017
Vaikka Lontoossa tuli bussilla liikuttua, niin ei jalkajuoniakaan unohdettu. Siitä kertoi viime viikon nirkko otetuista askelissa tälle vuodelle. 1000 askelta menee huomaamattomasti mittaillen Lontoon katuja ja katsellen värikkäitä jalankulkijoita ja kauppojen näyteikkunoita.
     Kuntoilu jatkui eilen, kun matkustimme ystäviemme Mairen ja Eskon kanssa Ruoveden Helvetinkoluun senioripiirin kävelytapahtumaan. Osanottajia oli paikalla rapiat 170 ja päiväkulta oli jaettu kolmeen osaan; kahden kilsan lenkille, strutsi- ja villisikatilaan tutustumiseen ja lopuksi lounaalle lihasoppaa pistelemään.
     Järjestelyiltään tapahtuma ei mennyt lähellekään niin kuin Strömsöössä. Ensinnäkin meidän ryhmän kävely alkoi puolituntia myöhässä, reitin pituudeksi tuli viisi kilometriä ja kun tiedote kertoi, että lenkin voi suorittaa jopa rollaattorilla, niin muutama rollaattorilla kulussa olevat palasivat takaisin 100 metrin jälkeen. Alkumatkassa polulla oleva irtosepeli oli mahdoton pinta kulkupeleille ja polulla olevat kivet, kannot ja portaat olisivat lisänneet hankaluuksia.
     Kyröläisten ryhmä ei villisikatilalle opasta tarvinnut, sillä mukana oli pesunkestävä erämies Esko, joka on elukoita jahdannut aina Viroa myöten. Meidän porukka sai siis villisioista tyhjentävän esitelmän, paremman kuin muut. Eikä strutsitkaan ollut Eskolle outoja, vaikka niitä ei tietääkseni Eskon tähtäimeen ole osunut. Muuten Ruoveden maisemat ovat Suomen toiseksi kauniimmat Hämeenkyrön jälkeen !
     Tänään tuli vuoroon kuukauden kohokohta; hurujen lounas. Kantaporukka paikalla markkinointineuvos Jussi, senaattori Asko ja taataa, sekä kaksi murua turvallisen välimatkan päässä. Sarvi tarjoili kolmatta hurujen herkkua, kaalikääryleitä, joita nautittiin hävyttömän iso ruko. Kertoo siitä, että Sarven mukaisesti maku oli jälleen paikallaan. Eikä broileriruoka hävinnyt yhtään. Puolukkahillolla ja broilerilla kun ympäröi kääryleet, niin vot ! Onneksi oltiin pakulla kulussa, sillä voortti ei olisi jaksanut vetää Iä:tä ja taataa Lampisen ahdetta ylös.
     Vielä Englantiin, missä tapahtui tosi ikävä onnettomuus Manchesterissa. Kyllä matkallamme kerran tulivat tällaiset tapaukset mieleen, kun olimme lauantaina Big Benin ja Parlamenttitalon luona ja kaikenväristä väkeä tungeksi paikalla tuhansittain. Ulkoministeriö pyytää välttämään paikkoja, missä väkeä kokoontuu valtavia määriä. Jos silloinkin joku kaistapää olisi tullut paikalle pommikassin kanssa tai ajanut autolla tungokseen, niin ikävästi olisi käynyt. Mahdoton on tilanne etukäteen valvottavaksi.
     Iä:n matkalaukku katosi lentokentällä, kun Iä oli ostamassa bussilippuja. Tapauksesta otettiin yhteyttä keltaliiviseen vartijaan, ja kappas laukku tuotiin Iä:lle. Kapsäkki oli jäänyt yksikseen lippuluukulle Iä:n poistuttua ja vartijat iskevät kiinni heti omistajaa vailla olevaan matkalaukkuun. Olivat varmaan seurailleet Iä:tä jo pitemmän aikaa. Voinen kertoa pienen salaisuuden; Iä:ssä on joskus ilmaantunut pieni terroristi.

Maanantai 29.05.2017
Hyvin meni seniorien pesispäivä. Voitto tuli kotiin 3-2. Voittajat olivat aurinkoinen sää, Raijan kikkari ja Penan grilli. Miinukselle menee pelin lopputulos ja seniorien määrä.
     Vastus oli kova, mutta muutamia valopilkkujakin nähtiin. Vuoden vanhemmat raumattaret pelasivat paremmin peruspeliä ja vuosi tuo lyöntivoimaan lisää. Raskaita iskuja torjuttiin, mutta epäonnen sattuessa taululle lisättiin vierailijoille kolmea hyppyä. Aholan Venla jatkoi mainiota lyöntipeliä ja Leppäsen Siiri kunnostautui ketteränä tuojana. Lautasella Koskelan Nea tuotti ajoittain tolpillaan vaikeuksia raumattarille. Mutta kotijoukkueen peli ei lähelläkään parasta ollut ja toivotaan, että nyt koettiin sarjan pohjakosketus.
     Kiitokset vielä yleisölle, mitä aurinkoiseen katsomoon oli ahtautunut pitkälle toista sataa. Tästä noustaan, eikö vain. Eikä tämä tappio loppu ollut. Iä:kin selvisi ilman nitroja. Pelastavana lääkkeenä oli Penan grillin kyrsä.
     Välillä luontoon. Lintulaudallemme ilmaan huhtikuun lopussa Väiski västäräkki, millä toinen jalka oli vääntynyt taaksepäin. Huomasin, että Väiskille tuotti ylivoimaisia vaikeuksia saada ruokaa ikkunalla riippuvasta talipötköstä. Niinpä kehitimme Väiskin kanssa ruokinnan, että raaputin päivittäin Väiskille talipötköstä suurusta ikkunalaudalle ja homma luonnistui. Väiski on hengissä ja rakentaa parhaillaan pesää; nähtävästi oma Viivi on löytynyt.
     Vaikeutena Väiskin ja Viivin ja lapsien tulevaisuudessa tulee olemaan valitettavasti kollimme Tero. Teromme on tunnettua lavajärveläistä hiiren metsästäjäin sukua ja kun Tero alkoi jahtihommiin vuosia sitten, pakkasivat hiiret reppunsa ja muuttivat muualle. Mutta sattumoisin Terokin haluaa ruokapöytään vaihtelua ja tipu on siihen messevä vaihtelu. Olemme Teron kanssa sopineet, että jos hän jättää taatan tiput rauhaan, niin saanteilla päivittäin on vitaminoitu kastikelounas. Mitä tarkoitti, Tero sanoi mau !
     Aamulehden netistä luin uutisen, missä kerrottiin, että Waltteri Torikka ja Marco Bjurströn tuovat oopperan Hämeenkyrön korpeen. Jumalauta, nämä toimittajan sanat lisäävät kriittisyyttäni esitykseen 90 rosenttia. Mistähän metropolista jutun tehnyt Aamulehden toimittaja on kotoisin ?

Tiistai 30.05.2017
Vuoden Hämeenkyrön suurin kisapäivä vietettiin tänään. Lähinnä tapahtumaa voi verrata jenkkien Super Bowliin, mutta näissä on parempi tunnelma. Sanon äkkiä, mistä on kysymys? -Hämeenkyrön koulujen perinteisestä pesis-päivästä, missä koulut ratkaisevat paremmuutensa suomalaisessa jalossa pesäpallossa. Sää suosi ja pelien taso hipoi pilviä. Stadionin campuksen ja katsomot täytti innokas koulukansa sekä pelaajien sukulaiset, tuttavat ja muukin kylän väki. Räpsän kuuluisat kokit Raija ja Pentti osallistuivat kioskeineen onnistuneesti nälän ja makean himon torjuntaan. Tässä puitteet.
     Vihdoinkin voin sanoa, että otan kunnian kyröläisen pesäpallon kantataatan tittelistä, sillä sukumme oli kisoissa hyvin edustettuna. Aurora, Lotta, Marleena ja Konsta pelureina, sanon jopa joukkueidensa kantavina voimina, Amanda tuomarina ja kaksi miniää taatan kanssa kannustamassa. Kun ottelut käytiin kahdella, rinnakkaisella kentällä tuli ajoittain vaikeus otteluiden seuraamisessa. Kumpaan keskittyä, Konstan vai tyttöjen joukkueen peleihin? Jakomielitautiselle tämäkin onnistui.
     Kyröskosken koulu, missä meirän pesäpalloilijat pelasivat, oli jokaiselta liitokseltaan valmistettu kisapäivään tappiin. Päävastustajaksi ilmaantuivat Kirkonkylän yhdistelmät, mitkä juoksivat kiilan hieman palsa auki. Kirkonkylän pääpromoottori Timosta välittyi haastattelussa ehkä liiallinenkin itsevarmuus, sillä rehtori totesi, että harjoiteltu ei ole, sitä tekee lahjattomat.
     Väärin siinä sitten kävi Kyröskosken luotsaajien Setämäen Riitan ja Jyväsjärven Ilkan käskyttämien joukkueiden kanssa. Merkkausvirheitä kaksikolle ei tullut ainuttakaan ja joukkueet toimivat kuin konsanaan Sotkamo ja Lapua. Ei puhuta tuloksista mitään, että kirkonkyläläisetkin pääsevät hyvin mielin kesälaitumille. Mahnala jäi pahnan pohjimmaiseksi, mutta ympäristökoululla kottaraiset kampittaa pallot. Ottelun jälkeen kansa kyseli, milloin ensi vuoden tapahtuman liput tulevat ennakkomyyntiin ?
     Edellisessä blogissa päätin jutun Aamulehden toimittajaan, joka oli tehnyt sopimattomia vertauksia Hämeenkyröstä korpena. Salapoliisina sain selville, että nimeltään hän oli kulttuurin toimittaja Jussi Saarinen, joka vaikuttaa Lempäälän metropolissa. Hetimiten katastin Lempäälän tulevaa kulttuuritarjontaa ja löytyihän sitä. Sillanpää-oopperalle vastauksena he heittävät seuraavan; polkuautoajelua, paikalla poliisiauto ja paloauto.