ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Sunnuntai 01.05.2016
Lämmintä Valpuria ! Kyllä nyt kaikille kyröläisille lätsäni ilmaan heitän. Syy; Hämeen Hälläpyörää ihmettelemässä niin paljon väkeä, että hyvä, kun sakkiin mahtuu. Pysäköityjen autojen jonot luikertelevat koskesta molempiin suuntiin kilometri kaupalla. Kun ilma hellii, niin pitkän kylmyyden jälkeen kyröläiset tulevat esiin koloistaan.
     Eikä tässä kaikki, poikkeamme porukalla Kostulan ja Osaran ylpeydellä Mannanmäen muistomerkillä. Tännekin on ahtautunut kansalaisia huima määrä ja lisää tulee nauttimaan näkötornimme maisemista ja päiväkahveista. Tämä vasta jotain, parhain kiitos muistomerkin restujoijille.
     Vapun fiilinkiä haimme Iä:n kanssa paristakin eri paikasta. Ensin Tampere-talolla, missä Santtu-Matias filharmonikkoineen kuljetti meidät Sostakovitsin myötä sellaiselle Leningrad kiertoajelulle jotta. Historiallista illassa oli myös se, että lavalla soitti jättiorkesteri, 130 pelimannia. Ja soitti hersyvästi ennen muuta Sostakovitsia, mutta myös kaunista Mozartia. On meillä soittokunta ja mielestäni illan kunkku oli oman orkesterimme lyömäsoitintaiteilija Jyri Kurri. Sostakovitsin lisäksi taidot näytettiin Varesen kolmentoista lyöjän kappaleessa Ionisation. Jyri on mukana filharmonian lisäksi Savonlinnan oopperajuhlaorkesterissa, Avantissa ja Osuma Ensemblessä; lyömäsoittajien Jari Kurri.
     Toinen mielemme innostaja olivat vappupallot. Ne hankittiin Amandan pesisporukalta. Plikat olivat parina päivänä myymässä palloja K-marketissa, S-marketissa ja torilla. Ja kauppa kävi kuin rajuilma. Kuka voisi kävellä näin viehättävien myyjien ohi ilman lompakon avaamista. Huolimatta siitä, että joukkue kuuluu Suomessa kolmen parhaan, vai onko paras, joukkoon töitä tehdään harrastuksen eteen, eikä ronguta vain avustuksia. Historia havisee Hämeenkyrön pesisstadionilla tänäkin suvena. Tytöt lähtevät muita nuorempina haistelemaan tyttöjen superpesistä. Sarjan arvostuksesta kertoo se, että tyttöjen superpesistä seurataan Yle-urheilun teksti tv:ssä. Joten huolimatta naisten muuttamisesta Tampereelle kovatasoisia pelejä on stadionillamme luvassa.
     Vastustajat ovat lohkossa maan kovimpia; Seinäjoki, Nurmo, Vaasa, Pori ja Kankaanpää. Notta ei muuta kun joukolla kannustamaan plikkoja. Pelit tarjotaan ilman pääsymaksua, mutta Raijan ja Penan kikkareilla voi kassaa kartuttaa ostamalla makoisat nisuset ja kahveet tai tirisevän kyrsän.
     Semmosta valpuria. Hyvin syötiin ja hillitysti nautittiin skumppaa, punaviiniä, valkoviiniä ja olutta. Vappurunona Tenuanan kulttuurimuistelot silloin joskus:
    Siljan kanssa illalla, Hämeenkyrön vanhalla sillalla
lehmä oli Siljalla riimussa, Fransu Forsmannin kiikussa
elukka se kakkasi sillalle, päätös kauniille illalle
siitä se alkoi miehen tie, elämä ja aurinko ansioon vie.

Tiistai 03.05.2016
Kyllä ihmistä saattaa yhden yön aikana lykästää. Onnenpotkun seurauksena saatoin kerrankin avata seniorimme hallituksen kokouksen mojovalla lupauksella. Sattui näet niin, että kun eilen aamulla avasin sähköpostin, oli taataa yön aikana lähestynyt viestillä vielä tällä haavaa minulle tuiki tuntematon James Kane.
    Kane otti yhteyttä Jaappanista ja kertoi, että vuonna 2011, tarkempikin ajankohta mainittu, kuoli Japanissa saman sukunimen taatan kanssa omaava mies. Kane oli vaivoista välittämättä ottanut yhteyttä minuun, koska tämä japsi oli jättänyt minulle 20 miljoonaa 700.000 ameriikan dollaria ja postittamalla tilitietoni Jamekselle rahat olisivat tuossa tuokiossa tilillä. Voi tätä auvoa. Iä:nkin pyysin vielä varmemmaksi vakuudeksi lukemaan saamani postin.
    No aikamme harkittuamme tulimme siihen tulokseen, notta mitä tämmöset vanhat ihmiset noin roimalla rahamäärällä tekee ja päätimme ehrottaa seniorien ministereille, että olemme valmiit lahjoittamaan 20 miljoonaa seniorien varsinaiselle käyttöitilille ja 700.000 yhdistyksemme matkatilille. Sitä varten hallituksen olisi vain myönnettävä lupa lähettää yhdistyksemme tilinumerot Jamekselle. Ehdotuksen kuultuaan rahaministerimme Pentti putosi tuolilta ja vaikeroi pöydän alta, että emme kai ole vaan vielä tilinumeroita lähettäneet. Emme tietystikään, kysyimmehän nyt vasta lupaa, mihin pyyntöön hallituksemme ministerit vastasivat yksimielisen kielteisesti. Jotta siellä nyt Kane etsii uutta sukulaista huimalle perinnölle.
    Hallituksemme oli koolla täysimääräisesti ja kahvin ja Kehäkukan maistuvien leivonnaisten kera nautimme tarjotut nimpparijäätelöt. Asiaakin saatiin paperille niin paljon, että syksy on meidän osaltamme järjestyksessä. Mainiot ministerimme ovat hitsautuneet niin hyvin yhteen, että ensi keväänä olemme ajatelleet ehdottaa yhdistykselle istuvan hallituksen kymmentä lisäkautta.
    Ystäväni laskentaneuvoksen kevät on alkanut suotuisissa merkeissä. Valkeakosken Hakan potkupalloseuran suuromistajana laskentaneuvos on voinut hykerrellä käsiään kahden voiton kunniaksi. Niinpä jo tässä vaiheessa seura lähetti Lassen Skotlantiin katsastamaan uusia pelaajia ja samalla hieromaan sponssisopimusta Lagavuliinin viskitislaamon kanssa. Tislaamohan sijaitsee Isleyn saarella. Mikäli sopimus syntyy, laskentaneuvokselle on lupa ostaa Hakan kesäjuhliin tynnyrillinen sponsorin tuotetta. Tynnyrillinen sisältää 200 litraa mainiota tuotetta, joten johtokunnan kesäjuhlista tullee varmasti hauskat.
    Valpurista vielä. Mainitsematta jäi, että taata Sillanpää sai myös valkolakkinsa. Sillanpään tutkijamme oli laskenut paikalla olleen yleisömäärän; satakunta. Lienee edellisen illan juhlinnalla ollut osuutta asiaan ja tutkijamme on nähnyt kaiken kahtena, sillä toinen paikalla ollut sai väkimääräksi 42. Muuten tiedoksi, taata Sillanpää löytyy pesis-stadionimme vierestä, missä hän sivusilmällä seuraa kyröläisten nuorten aktiivista harrastamista. Taatahan oli itsekin aikoinaan kova palloilija, joka vuosikausia edusti Tammerin Palloa.

Torstai 05.05.2016
Mikäli eilen havahduitte kankaalta, Kurkelan lentokentän lähistöltä kuuluvaan kumuun, niin ei hätää. Ennätysmäärä senioreita vietti paikalla aamun karmanteella perinteistä liikuntapäiväänsä. Jos oli osanottajissa ennätys, niin ennätykseen venyi myös lämpömittari. Erinomainen kevätsää vauhditti siis vajaan tunnin lenkille kuntoilevia senioreita. Erityisesti Kyröspohja ja Kyröskoski kunnostautuivat kuntoilijoiden kotipaikkana. Tilaisuus meni muutenkin nappiin, sillä yhtä monta palasi lenkiltä, kuin sinne lähtikin.
    Tarkoin oli porukkamme vartioitu, sillä lentokentällä kokoontui pelastuslaitos useamman lentokoneen kera omiin manöövereihinsä. Vaikka ei me vartiota tarvittu; makkaranuotiokin on sammutettu joka vuosi viimeistä päälle isäntien kotoaan kuskaamalla vedellä.
    Tottakai lenkillä tuli nälkä ja torjuntaa varten emäntien kanttiini oli varustautunut melkoisella rukolla grillimakkaroita ja munkkeja. Että voi maistua mainiolta aamiainen aurinkoisella kankaalla.
    Pelastus kurnivaan vatsaan oli myös hurujen lounas Sarvessa. Siksi oli toppuuteltava kuntoilutapahtuman makkaroiden kanssa. Huruissa loistivat läsnäolollaan; markkinointineuvos, senaattori, presitentin kaima ja allekirjoittanut. Jälleen olivat Sarven plikat rakentaneet maittavan ja korean luonaspöydän; sianniskaa, lohipyöryköitä ja broilerileikettä. Näistä kun kukkurallisen lautasen rakensi, niin nälkä siirtyi nousevan viikon puolelle. Ja erinomaisena höysteenä lentelivät vanhat muistelot. Levykkeet hurujen päässä tuntuvat pyörivän parhaiten 60 ja 70 luvuilla. Niin olihan murujakin mukana neljä
    Mökkikausi aloitettiin tänään Iä:n kanssa. Huolimatta aurinkoisesta kelistä, ei rannassa vielä lämpö hellinyt, mutta tuulensuojaisessa paikassa kyllä viihtyi. Nyt kun luomumökkimme on saanut sähköt ja siksi monia vempaimia, on käyttäjäkunta lisääntynyt rutkasti. Vuorovaraus on Iä:llä kehitteillä, jotta me vanhuksetkin joskus kerettäisiin saamaan tilaa. Laillisesti merkatut kaksi katiskaakin on pyydystänyt savustamista varten ensimmäiset isot ahvenet.
    Kylpyläkäynneissä kaatui ensimmäinen sata. Aika faartti päällänsä. Huomiona, että Niinisalossa harjoittelevia jenkkejä on nähty aamuisin kylpylän käytävillä lähdössä päivän äksiisiin. Asunevat varmaan hotellissa siksi, että pääsevät tutustumaan suomalaisen nykyaikaisen armeijan leiriolosuhteisiin. Ja komeeta kuuluu kyröönkin. Sillanpää ooppera on pistetty puihin, vaikka esitykset vasta ensi vuonna. Tuskin mitään sekstististä tulemme näkemään viime vuoden tapaan, koska ohjaus on uskottu Marco pusi, pusi , nami nami Bjurströmin käsiin. Vain yksi tieto puuttuu, missä soittaa oopperan suuri orkesteri ? Alkupotku on kuitenkin annettu komiasti Helsingin Kämpissä, päätöstilaisuus voi olla vaikka Ikaalisten Kampissa.

Maanantai 09,05,2016
Huimat ja historialliset oli tämän vuoden äitien juhlapäivä. Aloitetaan historiallisuudesta. Tapahtumapaikkana oli Hämeenkyrön pesisstadion ja kautta aikain ensimmäinen tyttöjen superpesis ottelu Hämeenkyrössä. Vahvasti oltiin meiltä menossa mukana; tietysti Amanda pelaavassa joukkueessa ja isä Jussi pelinjohtajana, mutta mukaan olivat saaneet houkutelluksi myös taatan ottelun kuuluttajaksi. Pääseeköhän näistä hommista eroon koskaan. Niin ja vielä pallotyttökin löytyi Frantsiloista; Marleena. Muut hoitivat leiviskänsä hyvin, taatasta olen jäävi sanomaan.
     Kotijoukkuetta vastaan juoksi kiilaan Vaasan Maila. Jännitystä väreili sopivasti ilmassa, vaikka Räpsän tytöt sarjan nuorimpina vasta haistelemassa supertyttöjen meininkiä. Mutta paineet katosivat kotijoukkueelta ensimmäisen jakson puolivälissä ja Vaasaa kuskattiin Kyrön kentällä kuin lammasta narussa. Ottelun lopputulos Räpsälle 2-0 ja jaksot 10-3 ja 6-1. Notta sillai ja kuulu Vaasan veri vapisi. Tähän on hyvä rakentaa, kun sarjasta tipahti pussiin ensimmäiset pisteet. Voitto oli joukkueen voitto, mutta mainittakoon kuitenkin hyvin onnistuneet Venla, Anni ja Siiri. Amandakin ojensi äitellensä juhlapäivän lahjan; komea kunnari pöytäkirjaan. Ja mikä oli parasta, pesäpallojännäreitä katsomossa toista sataa.
    Iä:tä juhlittiin lasten ja miniöiden voimin. Ehtoolla kattoivat terassille upean kahvipöydän ja sankarittarelle kilisteltiin skumpan ja mansikoiden kera. Lahjaksi vetreä Iä sai aktiivisuusmittarin, oikein ranteessa kannettavan ja vedenpitävän, jotta nyt tulee treenaus kylpylän altaassakin huomioitua. Ja tierä häntä, mitä kaikkea muuta aktiivisuutta mittari rekisteröikään, taata ei ole uskaltanut eres kysyä.
     Kuntoillut on myös taata. Perjantaina tutustutin golfmailoja Lakesiden kenttään muutaman väylän verran ja tänään seniorikisoihin. Pekan kanssa piti näyttämän Lakesiden senioreille ne kuuluisat närhen munat, mutta vielä tänään ei asia luonnistunut. Hyvä kierros kuitenkin takana, saaliina kolmattakymmentä bogipistettä. Harvoin on näin kesäisissä keleissä swingattu Lakesiden kentällä ja komea oli osanottokin kisaan; senioreita kentällä 68 !
     Ja huomenna toinen tyttöjen superpesisottelu kotikentällä klo 18. Siellä tavataan !

Keskiviikko 11.05.2016
Kyllä Isopappilan seinät pullisteli, kun seniorit kokoontuivat toukokuun tapaamiseen iltapäivän aluksi. Eikä se mikään ihme ollut, sillä esitelmän pitäjäksi olimme saaneet professori Mikko Viitasalon. Mikollahan meriittiä piisaa; Maanpuolustuskorkeakoulun tutkimusjohtaja, AKAVAN ja Professoriliiton puheenjohtaja sekä Suomen Akatemian hallituksen jäsen, siinä muutamia mainintoja. Ja koska tehtäviin kuului aikanaan myös Paasikivi-Seuran puheenjohtajuus, niin seniorit pääsivät kuuntelemaan esitelmää otsikolla "Hirmuinen Paasikivi". Paasikivi-Seuran puheenjohtajuuden Mikko peri Harri Holkerilta ja tehtävän nykyinen hoitaja on Matti Vanhanen. Kovaa sarjaa, eikö ?
    On se ilo kuunnella ammattimaisen esiintyjän puhetta. Vain muutamat tekstilainaukset luettiin paperista, mutta muutoin luontevaa ja jäsenneltyä kerrontaa reippaan tunnin ajan. Eikä meistä kukaan pulkasta pudonnut, eikä pappilan tuolille nukahtanut. Moni sanoi, että tota miestä olis kuunnellu vaikka päivän. Esityksessä ei kertailtu poliittista historiaa, vaan liikuttiin mielenkiintoisella Paasikiven henkilötasolla. Juho Kustista muovautui ärhäkkä henkilö, joka elämässään ei ketään kumarrellut. Olipa mahtava iltapäivä. Kiitokset kuuluvat rahurillemme Pentille.
    Sitten tulikin senioreille kolmen kuukauden väliaika näistä tapaamisista. Kyllä ihan mahrottomasti parkua vollotettiin ja toisiamme halailtiin, että kuinka tän kaiken ihminen kestää. Huojentavana seikkana olkoon se, että suven aikana aiomme kolmasti tavata eri kesätapahtumissa.
    Pesis tytöillä vastassa superpesiksessä Pori ja takkiin tuli. Saattaa olla, että syksyn mestarit olivat siinä. Mieltä nostatti, että ottelu sujui kuitenkin tasaisuuden merkeissä ja yleisöä jälleen toista sataa. Pelin jälkeen järjestivät räpsäläiset pitäjämme Mamuille pesäpalloon tutustumistilaisuuden ja otteluun porukka oli kutsuttu vieraaksi. Hyvä Räpsä !

Torstai 12.05.2016
Pidättekö Brahmsista ? Kyllä kiitos ! Luulisi olevan yksitotinen ilta filharmonikkojen kanssa, mikäli illan sävellyksistä vastaa yksi ja sama säveltäjä, mutta näin ei ollut tänään Tampere-talossa. Matka kannatti, vaikka mieltä masensikin näkemättä jäänyt Amandan pesispeli kotikentällä. En tykkää torstaista muutoinkaan konserttipäivänä.
    Tuohon alkuun esitettyyn kysymykseen liittyy paitsi Brahms, niin myös näyttelijät Ingrid Bergman, Yves Montand ja Anthony Perkins ja erinomaisen suosittu elokuva 1960-luvulta. Valovoimaisia näyttelijöitä kaikki tyynni, mutta eipä niille hävinnyt Tampere-talon tähdetkään tänä iltana. Tahtipuikko Rouvalin hallussa ja solisteina upea viulisti Elina Vähälä ja oman orkesterin sellisti Joona Pulkkinen. Toistamiseen lyhyen ajan sisällä annetaan tilaa Filharmonian taitaville soittajille. Käytäntöä kannattaa kuullun kahden konsertin jälkeen jatkaa.
    Konserttiin otsikolla suuri saksalainen oli Santtu-Matias valinnut Brahmsilta Konsertton viululle ja sellolle sekä Ensimmäisen sinfonian. Salin täyttänyt yleisö tuntui pitävän valinnoista ja mikä ettei harvemminkin konserttiin eksyneelle Brahms on melodisuudessaan erinomainen valinta. Molemmat illan solistit hoitivat tehtävänsä mallikkaasti filharmonikoiden kera, mutta kyllä minun suosikkini oli Ensimmäinen sinfonia, missä Rouvalin ja orkesterin yhteispeli nousi sfääreihin.
    Mahtaakohan mieltymykseni Brahmsiin johtua siitä, että vanhemmiten mies muistutti suosikkiani nykyistä Leif Segerstamia ? Pahat kielet ovat joskus väittäneet Brahmsia musiikilliseksi varkaaksi mustalaisilta kiitos Unkarilaisten tanssien. Mutta yhtäkaikki Brahms on liitettävissä kahden muun suuren B:n rinnalle; Bach ja Beethoven. Kyllä mies aikaiseksi saa kunhan ei ota turhia riippakiviä, tarkoitan; vaimoa.
    Niin ja siinä elokuvassa soi muuten tänään kuulluista ensimmäisen sinfonian viimeinen osa.

Sunnuntai 15.05.2016
Kysyn vaan, että millä sitä ihminen pärjää seuraavat kymmenen päivää ? Kysymys kumpuaa siitä, että aamuinen uintireissumme keskeytyy Kylpylän huollon tähden 10 päiväksi. Lähin korvaava paikka olisi kuulemma Ylöjärvellä, mutta altaan vesi on niin viileetä, että siellä ei nauti kuin pingviinit.
    Näissä merkeissä hyvästelimme tänään Kylpylän, surusaatossa myös laskentaneuvos Maijoineen sekä pakinaneuvos Pitko. Oli onni, että kyynelehtiviä silmiä saattoi tämän tästä huuhtaista altaan vedellä. Surujuhlan kahveet nautimme Vanhan Yrjölän pirtissä, mihin Iä oli kattanut jo lähteissä pikkusuolaisen kahvipöydän ryyditettynä mintulle maistuvalla smoothilla. Eikä ne viikonlopun tullessaan tuomat hankaluudet tähän loppuneet. Kirjasto sulki uksensa melkein kuukaudeksi; muuttavat uusiin tiloihin. Tilanteeseen olin kuitenkin varautunut ja yöpöydän läheisyydessä pötköttää pöydällä 16 teosta, osa varsinaisia tiiliskiviä.
    Mutta muuten viikonloppu sujui mukavissa tunnelmissa. Lauantain uintireissun jälkeen pistäydyimme Iä:n kanssa Kyröskosken torilla. Kyllä kannatti, kaunissilmäinen kalatyttöni oli jälleen pitkästä aikaa myyntipöydän takana. Ja sitkeällä odotuksella sain nauttia hänen palveluistaan. Niin vähän oli väkeä myyntitiskin ympärillä, että en kehdannut kovin pitkään aikaa pelata. Tottakai olisi ollut mahdollisuus pistättää silakkafileet pussiin yksitellen ja vellauttaa koko lohifileiden laatikko pohjia myöten. Siispä ostoksista selviydyin aivan liian ripeästi. Poislähteissä katselin kauan taaksepäin ja törmäsin vihannesmyyjä pöytään. Huh, huh, oli onni, että Iä istui autossa. Ja totta kai kävin tapaamassa Raijaa ja Antsua ja ostin kiepin tapolaa.
    Järvenpään Matin kanssa muisteltiin vanhaa Nuutin ristillä seissyttä tienviittatankoa, missä silloin oli upeita kyröläisiä nimiä; Kaipio, Kintus, Köhkörö ym. Takaisin täytys saada nähtävyydeksi nykyisille kulkijoille.
    Pakinaneuvos Matin kanssa keskusteltiin viikolla laskentaneuvoksen Skotlannin reissusta. Matti epäili, että laskentaneuvos tulee entistä nuukempana takaisin. Minä puolestani kerroin, minkälaisia vaikeuksia matkalaisilla oli ollut; laskentaneuvoksen laukun oli Finnairi hukannut ja siksi neuvos joutui kulkemaan Skotlannissa ensimmäiset päivät Maijan puolihame päällä. Oli kehunut kuukuvansa suomalaiseen huruklaaniin. Epäilykset heräsivät myös siitä oliko laskentaneuvoksella ollut työt mukana, koska uutisen mukaan Helsinki-Vantaan lentokentän roskakorista oli löytynyt useamman firman kirjanpidot.

Keskiviikko 18.05.2016
Kyllä nyt kyläravintolamme Sarven likat yllätyksen järjesti. Senaattorin viime kertaisen vihjailun mukaan tarjoiluvadissa loikoili muhevia silakkapihvejä. Innolla niistä nautti hurumme; markkinointineuvos, senaattori, laskentaneuvos, resitentin kaima ja allekirjoittanut, sekä kolme murua.
    Niin viehkot olivat silakan tuoksut ravintolan ulkopuolella, että paikalle liian aikaisin saapunut laskentaneuvos kyseli jo hädissään kännykällä, missä muut ollenkaan viipyivät. Eikä hätä ollut suinkaan turha. Paikalle olivat ahtautuneet kuuluisat Kyröskosken daltonit. Kun netissä kerrottiin, että silakoiden ohella tarjottaisiin lihapyöryköitä, niin niitä ei enää näkynyt. Mutta saimme kyllä nährä daltonien pyöreät vatsat ja ilmeet, jotka pilkallisessa hymyssä näyttivät kuin viirusilmäisen Lee van Cleefin ilme elokuvassa Vain muutaman dollarin tähden.
    Kun seuraavan kerran Sarvi ilmoittaa lihapyöryköistään ainakin taata on paikalla klo 10. Mutta toki silakoista iloa riitti; kukin haki santsilautasen ja jääneet raot masuissa tilkittiin pannacottalla ja kiisselillä. Olipa vatsaa hivelevä lounas jälleen. Onkohan täällä Sarvessa samanlaista joka päivä, vai pistetäänkö parhaimmat tairot liikenteeseen vain silloin, kun Kyrön komeimmat on liikenteessä. Tähän oletukseen tyytyen.
    Eilen kokoontui ryhmä Giideon toistamiseen puolen vuoden sisään. Ryhmä sisältää mahtavan nelikon yli 50 vuoden takaa. Kokoonpanoon kuuluvat vuorineuvos Pekka, lääkintäneuvos Paki ja henkilääkäri Seppo sekä taata. Niin on liikenne vilkastunut Pietarin orkesteriin, että olemme päättäneet, että niin kauan kuin henki pihisee ja kulku onnistuu tapaamme kaksi kertaa vuodessa. Kokoontumispaikkana oli henkilääkärin mökki Sastamalan korvessa. Mukana olivat tietenkin valokuva-albumit sekä henkilääkärin omaisten Seijan ja Leenan tarjoama mahtava trahteerinki. Harvoin mökkiympyröissä nautitaan viimeistä päälle laitettu täydellinen ruokalista alkaen keitosta ja päättyen lämpimän pöydän jälkeen luumukakkuun ja jäätelöön. Tohtori itse vastasi kyytipojista. Henkilääkäri on ollut asian harrastaja jo vuosikymmeniä.
    Kyllä niin lämmöllä muisteltiin valokuvia katsellessa vanhoja luokkatovereita, vallankin likkoja. Ja sen voi sanoa, että niin ikimuistettavia hetkiä oli likkojen kanssa vietetty, että eivät ne mihinkään olleet kovalevyiltä poistuneet. Kun olisi aikaa, niin muistelmat täytyisi kirjoittaa. Mistää sen tietää, että kun toimeen tartutaan Kyröön tuotaisiin toista noopelia.
    Mukavissa kevätmuistoissa kesää varroten !

Torstai 19.05,2016
Kylliksi on menoa päivittäin piisannut, mutta tänään taata hengästyi. Kuinka keksivätkin, kolme tilaisuutta samalle päivälle ja vielä samaan aikaan. Kyllä päätä väännettiin, että osasi valinnan tehdä. Joskus olen päättänyt, että useamman tilaisuuden ollessa päällekkäin, valitsen sen mihin olen ensin lupautunut.
    Siis murhemielellä jouduin luopumaan Amandan supertyttöjen kotiottelusta. Valinnassa ainoastaan se helpotti, että kun olen luvannut kuuluttaa tyttöjen kotipelit, niin asiasta sopimusta tehdessä kerroin, että tälle päivälle on tiedossa este. Silti kaduttaa niin vietävästi. Supertyttömme kukistivat Nurmon 2-0 ja kun samoin luvuin kaatui viikolla Seinäjoki, niin joukkue keikkuu neljän kärjessä.
    Amanda on ollut peleissä iskussa. Kahdessa viimeisessä pelissä on Ama lyönyt juoksuja hirmuisesti; yksi kunnari ja seitsemän tavallista ja molemmista peleistä niiannut ykköspalkinnot. On Iä:kin niin tohkeissaan, kehuu että Amanda on tullut isoäitiin. Taata ei aivan tarkkaan ajatusta allekirjoita; ainakaan pesäpallosta. Mutta mahtavaa on ollut C-tyttöjen menestys ikäluokkaa vanhempien sarjassa. Silti porukalla pysyy piikkarit kentässä; taivaita ei tavoitella, mutta jos pojot on tullakseen, niin otetaan pois.
    Toinen poisjäänyt tilaisuus oli leijonien hallitusten vaihtokokous. Paikka olisi ollut perinteinen, mielenkiintoinen Talviuimareiden sauna. Talviturkin oli ainakin kaksi heittänyt pois, siihen olisi taatakin tähdännyt, mutta jäi toiseen kertaan. Hyvin oli kuulemma palaveri mennyt: mielenkiintoisimmat asiat sinapilla verhoillut muhevat grillikyrsät.
    Se valittu tilaisuus oli tietenkin Filharmonian konsertti. Eikä hassumpi valinta lainkaan. Sitä paitsi konsertti oli kausikortin viimeinen, väliin kaudesta jäi vain talvisen matkan aikana yksi tilaisuus. Hyvä me ! Arvatkaapa kuinka monta kertaa ilman korttia Vanha-Yrjölän pirtti olisi voittanut Tampere-talon konserttipäivinä. Olisi itketty pimeää, pakkasta, liukasta keliä ja lumisadetta, mutta kortti käskee baanalle.
    Mukana matkassa oli suuri konserttimusiikin ystävä Ulla, jonka joululahja tuli viime hetkellä käytetyksi ja kyllä Rouvalin illaksi kokoama kattaus viihdytti meitä kaikkia. Sanomattakin selvää, että talo oli loppuunvarattu. Jälleen todistettiin, että Santtu-Matias filharmonikkoineen on vuosisadan ilmiö suomalaisessa konserttimusiikissa.
    Ohjelmistossa tuttuakin tutumpi Smetanan Moldau ja Brahmsilta vuorossa sinfonia nro 2. Aivan erinomaisia tulkintoja Rouvalilta ja orkesterilta. Puhallinosasto jälleen iskussa ja jousistohan lyömäsoitinten kanssa on sitä aina. Mutta illan kohahduttaja löytyi sellisti Andreas Brantelidista, ruotsalais-tanskalainen huippumuusikko ja Sostakovitsin sellokonserttosta. Kun Andreas vetäisi 1707 rakennetusta sellostaan viimeiset sävelet, niin Tampere-talon katto nousi kolmekymmentä senttiä räjähtävistä suosionosoituksista. Eikä solisti päässyt lavalta ilman ylimääräistä. Silmiinpistävää oli Brantelidin ja Rouvalin yhteistyö, sekä kappaleen virtuoosimaiset, pitkät soolosuudet.
    Iä ja Ulla veivät voiton solistin ikäarvioinnissa; vuosirenkaita kertynyt 29. Kyllä naiset tietää. Viimeisen konsertin kunniaksi poikkastiin kahveilla ravintola Fuugassa. Normaalisti tyydymme lasilliseen raikasta Tampereen vettä, mutta nyt pistettiin elo risaiseksi. Naisväen kattauksena kylmäsavu-mätimousseleivos ja mustaherukka-marenkitartaletti sekä taatalle, kun ei lihapullia löytynyt, savuporo-timjamipiirakka. Tämän päälle kun olisi vielä saanut halata suosikki naissellistiäni, niin vot mikä ehtoo. Vaikka meni se näinkin !

Maanantai 23.05.2016
Kiekkokisat ovat sitten ohitse. Komeasti pelasivat leijonat; yhdeksän voittoa, yksi häviö. Kisoissa oltiin liikkeellä harvinaisen taitavalla nipulla, vaikka häviö tuli kaikkein tärkeimmässä pelissä.
    Kiitos median peijaiset pidettiin ennen kuin karhu oli kaadettu. Viikonlopun lehdet häsäköivät mm seuraavilla uutisilla. Suomelle luvassa 900.000 Sveitsin frangin bonus, kun kolme maailmanmestaruutta voitetaan samana vuonna; miesten, kaksikymppisten ja 18-vuotiaiden. Voitonjuhlat on siirretty Kauppatorilta Kaisaniemeen. Kaikki valmiina, vain se viimeinen voitto puuttui. Eikä sitä koskaan tullut. Kanada pelasi juuri niin kuin Suomen kaltaista joukkuetta vastaan piti pelata. Ei hetkenkään rauhaa, vaan kiivaasti iholle. Alkulohkon tappio ei vaivannut hetkeäkään. Paras voitti maailmanmestaruuden !
    Mielenkiinnolla seuraan, mihin Patrik Laineen tie ammattikiekkoilijana johtaa. Vähempikin myllytys on saanut vahvemmankin kajuutan sekaisin. Viimeinen ottelu Kanadaa vastaan osoitti, että Laineella, jos Ahollakin, kovia vaikeuksia kanuksien kanssa. Entä kun NHL:ssä kaukalo pienenee, eikä aikaa jää paljonkaan päätösten tekoon. Tältä istumalta tuntuu, että Aho ajaa Laineen ohitse niissä kehissä, vaikka pienikokoinen onkin. Loistava peliäly korvaa pienemmät hartiat. Aika näyttää !
    Meidän perheen kiekkoasiantuntija Iä sotki meidän pakkaa väittäen, että joukkue joka voittaa enemmän eriä, voittaa koko pelin. Vaikea oli saada pää kääntyyn. Eilisen ottelun alkaessa kävi kysäisemässä, että mistä tässä nyt vielä pelataan. Järkyttävää !
    Pesiksessä F-tytöt ottivat Loimaalta takkiin, vaikka toinen jakso tiukka olikin. Kentällä meiltä Lotta ja Marleena, mutta hauskin ilmiö oli katsomossa, missä plikkojen sukulaiset oli hallitsevana ryhmänä yleisössä. Hyvin pelasivat plikat etenkin, kun Lotta toisella jaksolla otti lukkarin tontin ja Marleena siirtyi etukentälle polttajaksi. Mannulle kakkospalkinto.
    Illalla poikettiin pitkästä aikaa Tampereelle elokuvissa Iä:n kanssa. Valinta filmistä oli vaikea, kun ei kumpainenkaan meistä ollut oikein elokuva-asioissa kartalla. Mutta loppujen lopuksi ei hassumpi valinta; The nice guys. Kyseessä oli jenkkiläinen toimintakomedia. Aika monta hersyttävää kohtaa tarinassa ja kiitos kuuluu erinomaiselle mies kaksikolle Russell Grove ja Ryan Gosling. Vaan ääni olisi salissa saanut olla pienemmällä. Muutaman kerran pelästyin oikein kunnolla. Ja totta kai ostin karkkia teatterin kikkarilta. Iä ei olisi välittänyt, mutta niin vain kävi, että oli onni, että ostin kaksi rasiaa. Näytännön jälkeen molemmat tyhjinä, mistä Iällekin kiitos soikoon.
    Tänään Lakesidessa golfaamassa. Olipa korea ilma. Päivän seniorikisat jäivät väliin yhteiskunnallisten velvollisuuksien vuoksi, mutta kun sää Anne lupaa hellettä edelleen niin eiköhän jatketa. Koukkupolvisten porukka tuntuu tänä suvena kiinnostavan.

Torstai 26.05.2016
Taas on oltu ulkomaanliikenteessä laskentaneuvoksen kanssa. Pikahälytys tuli Rääveliin hammaspeikon takia, mutta erinomainen hambaravimme Vuks on aina valmiina auttamaan härässä poikiansa. Taatalla katkesi tukilanka ja laskentaneuvoksen etuhampaista ainakin kaksi alkoi ravistuun. Olen ennenkin kertonut, että tohtorimme on bodarin näköinen ja kokoinen raavas mies, mutta täysin kivuttomia ovat hoitotoimenpiteet. Parisen tuntia kun käyntiin uhrattiin, oli hammaskalustomme jälleen täydessä iskussa vastaamaan sille tuleviin haasteisiin. Tietysti olisi voinut noin kokeeksi imutella jonkun paikallisen Sirjen kanssa, mutta pois se meistä. Ahnaat Maijat odottivat Suomessa.
    Kyllä niin ovat virolaiset kätensä kultasuoneen iskeneet, kun hankkivat itselleen Siljan laivaston. Nytkin Tallinnan reitillä Superstar oli mennen tullen ääriään myöten täynnä. Jopa niin, että tulomatkalla saavuimme Helsinkiin puolisen tuntia myöhässä. Laivan ravintolat olivat loppuunmyydyt. Etukannen ravintolassa soitteli mukavaa tanssimusiikkia Gentle Power Band ja koska meillä molemmilla laskentaneuvoksella ja taatalla olivat kintut kipeet, niin saimme tanssilattialla Pistoon sopivat keinahdukset. Muuten ei Rääveli parastaan tarjonnut, sillä sade rummutti tienoita melkein koko päivän. Näin jäi yksi matkan kohokohta kokematta: katuterassi ja Sirjen kopiseva korko.
    Hoitoreissut Viroon kannattavat, sillä kotilääkitykseen tarvittavia lääkkeitä saa runsaan tarjonnan vuoksi monesta paikasta ja ainakin toistaiseksi sopivaan hintaan. Vaikka, vaikka hinnat ovat nousseet. Varokaa nyt siellä Räävelissä, että jos nousu jatkuu, niin janoinen suomalainen matkalainen siirtyy seuraavaksi Latviaan.
    Harvoin pääsee pirkanmaalainen antamaan pohjanmaalaiselle kuonoon, mutta meille se onnistui. Matkustimme pesäpalloguru Eeron kanssa alkuviikosta Seinäjoelle katsomaan Pohjanmaa ihmettä tyttöjen superissa. Seinäjoen plikat keikkuvat puhtaalla pelillä sarjakärjessä, ei ainuttakaan hävittyä jaksoa. Lohruttaan lähinnä lährimme meirän plikkoja seinäjokisten käsittelyssä. Vaan toisin kävi. Aivan huiman pesäpallo-ottelun jälkeen taululla komeili loppurätinki Räpsälle 2 - 0.
    Notta soon mahrottomia pesäpalloemäntiä Hämeenkyrössä. Seinäjoen kioskilla osti kansa Suomen karttoja, joista katsoivat, mihnä Hämeenkyrö oikeen sijaitsee. Voi sitä riemua, mikä vallitti Foortissa paluumatkalla Eeron ja taatan kanssa.
    Moon kaukaa viisas ja läheltä helvetin hyvännäköinen.

Tiistai 31.05.2016
Johan ovat olleet Iä ja taata pesäpallon lumoissa useampana päivänä. Ja mikäs on ollut ollessa, kun natiaiset ovat hyörineet menestyksekkäästi pesiksen parissa.
    Tänään oli palloilun juhlaa , kun Kyröskosken, Hämeenkyrön ja Mahnalan ala-asteet iskivät yhteen mestaruuskisoissaan. Tapahtuma on aina ollut kevään parhaita päiviä, eritoten nyt, kun keväinen helle helli FES-stadionia. Leppoisa meininki vallitsi runsaan yleisön ja pelaajien keskuudessa, sillä ainakin Kyröskosken pelaajat olivat nauttineet käärmekeitot jo ennen pelien alkamista.
    Tottakai Iä:n kanssa avasimme äänijänteitä Kyröskosken puolesta. Konsta pelasi poikien tiimissä ja Aurora tyttöjen. Kovaan riepotukseen joutuivat Kyröskosken poikien kyytissä sekä Hämeenkyrö että Mahnala. Vaikka Hämeenkyrö oli käynyt eilen ostoksilla ja hankkineet pelinjohtajaksi Mansen naisjoukkueen viuhkamiehen Pokelan asensivat Kyröskosken äijät kaapin paikalleen alusta alkaen. Pokelasta saattoi päivä tuntua, kuten Marjatta ja Martti laulavat; oli haamu Marjaanan ovella. Kyröskosken etukenttä oli tappo päällä. Yhteistyö lukkari Konstan ja ykköspesän Nikon välillä toimi kuin unelma. Ja sitä säesti koko porukka, tutuita mainittakoon Heinäsuon Mikko. Samoin kävi tyttöjen ottelussa, missä Aurora joukkueensa kanssa esiintyi todella vakuuttavasti.
    Pelko syrämmessä seurasimme mainiota pelinjohtokaksikkoamme Arjaa ja Ilkkaa. Taktiikat olivat viimeistä päälle laadittu ja katsomossa kiersi huhu, että Sotkamo oli lähettänyt pelinjohdon tarkkailijat Hämeenkyröön. Kuntamme johtaja Alenius oli kuitenkin vannonut, että ei se meillä Kyrössäkään rahasta ole kiinni.
    Viikonloppuna Marleena sai kiinnityksen D-tyttöjen joukkueeseen. Hieman porilaiset hymyilivät, kun joukon pienin juoksi kiilaan, mutta hymy hyytyi kuin rysäsilakalta, kun Marleena iski juoksuja ja nappasi muutaman tosi pahan lyönnin ulkona kopiksi. Marleena oli ottelussa yleisön suosikki ja voitto tuli Porista.
    Tyttöjen superpesiksessä Räpsän tie kohti ylempää loppusarjaa kaatui kotiottelussa Nurmoon. Tiukka oli ottelu ja hyvä maku jäi runsaalle kotiyleisölle tyttöjen ottelusta. Kireä peli Nurmolle 2-1. Edessä on alempi jatkosarja, missä siinäkin on haastetta kylliksi paria vuotta nuoremmille pelureillemme.
    Mitä muuta. Uitu tietenkin, kun Kylpylä avasi uksensa. Tuli vaan mieleen, että pitäisköhän ostaa suveksi asunto pesäpallokentän vierestä. Ei täsä kahreksaa kympiä käyvä mies repee joka paikkaan; pihoja hoitaan ja blogisteleen. Natiaisten pelit ovat tietenkin sijalla yksi.