ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Sunnuntai 01.01.2017
Erinomaista vuotta 2017 ! Vinhaa vauhtia vuodet vierii, mistähän johtuu ? Muuten hiljaiset olivat hyrinät Pyöräniemessä. Vakiintuneeksi vieraaksi vuoden vastaanottajaisiin saapui jälleen Huli, vaikka sekään jo vanhuksena ei pahemmin viitsinyt korviaan kallistaa Osarankulman paukuttelulle.
     Kovin mielissäni kuuntelin presidenttimme Salen puhetta. Erityisesti miellytti luontoon ja ihmisyyteen kohdistuva osa. Salen ajatelmia kannattaa kaivaa esiin useamminkin vuoden varrella. Korskeat, toisista välittämättömät ihmiset laitettiin omaan laatikkoonsa miettimään syntyjä syviä. Ajatus kulki puheessa niin selkeästi, että rautalanka ei enää mennyt sykkyrälle.
     Mennyt vuosi sisälsi taatalla kaikenlaista hässäköintiä ja kun allakkaa selailin, tunne oli kohdallansa. Kun vuosi antaa keskimäärin 365 päivää aikaa touhuta kaikenlaisia asioita, niin tiiviisti aikai tuli käytettyä.
     Uimassa kävin tasan kolmesataa kertaa; Iä vielä enemmän. Ulkomailla viihdyttiin kuten edellisenäkin vuonna 32 vuorokautta ja paikallisissa pelitapahtumissa hieroin pyllyä penkkiin 76 kertaa. Kyllä kannattikin, sillä pesiksessä saatiin Kyröön kaksi Suomen mestaruutta omien veljesten peliä johtaessa sekä Hokkarien edustuksen jatko kakkosdivarissa. Syvät jäljet on jätetty Lehtisen Eeron kanssa kyröläiseen palloiluun silloin aikanamme.
     Dementiaa on ajettu nurkkaan toimimalla erinäisissä yhdistyksissä. Seniorit, hurut ja leijonat ovat viehättäneet kokouksillaan ja kokoontumisillaan 78 kertaa. Lukutavoitteissani en vieläkään onnistunut rikkomaan kirja/viikko tavoitetta. No ei se kauas jäänyt, sillä 50 oli yhteismäärä. Ensi vuonna täytyy kelpuuttaa mukaan muutama Aku Ankan pokkari.
     Oma lukunsa on Tampere-talo, filharmonia ja konsertit, joita on viime vuonna ryyditetty parilla blues- ja rock-konsertilla; näitä tapahtumia 22. Tarkkaan kannattaa tutkia vuoden Tampere-talon ohjelma, sillä mainio konserttitalo tarjoaa ensiluokkaisia tilaisuuksia erittäin laajasti musiikin alueelta.
     Notta semmoinen oli vuosi 2016 ja jos terveyttä piisaa niin jatketaan.

Keskiviikko 04.01.2017
Heikossa on ollut kirjoituskunto runtuviikolla. Irrottautuminen joulupöydistä on sujunut vaivalloisesti ja mielessä on siintänyt vain päivä, milloin hurut alkavat lounas-sitsinsä kyläravintolassamme Sarvessa ja ruumis ravitaan viimeistä vattanryppyä myöten.
     Tänään se tapahtui ja anniskelun kruunasi maittava kala ja tilkkeeksi sai vetäistä makkarakastiketta perunoiden kera. Useamman hurun tankki tuli täyteen jo kalan kanssa. Paikalla oli perusporukka laskentaneuvosta myöten. Tänäkin vuonna Kekkonen tulee kunnostautumaan jälkiruuissa, kun markkinointineuvoksen, senaattorin ja taatan silmä kukkii enemmän lämpöisten päälle. Murujakin oli mukana kolme, tietysti eri pöydässä. Muutoinkin olisivat lähteneet siinä vaiheessa, kun kolmatta kertaa mentiin Ilveksen eilisen tappion tapahtumia. Ei murut ymmärrä tätä hurujen tuskaa !
     Halvatunmoinen pakkanen pureskelee pihalla ryyditettynä kohtalaisella tuulella. Hyvä että pää kestää. Olen näet saanut tosi lyhkäsen hiusmuotoilun viikolla Tampereella. Näin se käy, kun paikallinen hiusmuotoilijani Järviskä vain viettää joululomaa ja taatan pitkät hiukset alkoi haittaan näkemistä. Tampereella käydessä kävelin parturiliikkeen ohi, missä luki, että turkkilainen parturi. Kun liikkeessä näytti olevan vapaita tuoleja asiakkaille, niin ei muuta kuin sisälle. Hintakin tuntui passelilta.
     Kovin hövelejä olivat turkkilaiset kähertäjät. Ennakkoon olin kyllä kuullut hyvää arvostelua senioreittemme agronomilta, joka oli poikennut ko paikassa. Palvelu pelasi; tyrkytettiin teetä ja kahvia ja kolmasti kysyttiin, onko kaikki hyvin. Ja kaikki liiat karvat katosi päästä, silmäripsistä ja parrasta. Päästä ehkä liikaakin. No; Järviskä saa jatkaa tästä eteenpäin. Vaikka tuohan se vaihtelua elämään; turkkilainen parturointikin. Ja mikä parasta, Iä tykkäsi tästäkin lookista. Ikävä olisi viettää yöaikaa navetanparvella heinäkasassa.

Perjantai 06.01.2017
Loppiaiseen kuuluu Iä:llä ja taatalla traditio eli bruukaamme matkata Hämeenlinnaan Anjan luokse lounaalle. Näin on tehty peräkanaa nyt kymmenen kertaa. Perinteistä on hyvä pitää kiinni, mikäli ne tarjoavat nautittavaksemme herkullisen lounaan ja aistillisen kattauksen. Näin oli tälläkin kertaa. Ei mitään joulun rääppiäisiä, vaan kunnon neljän ruokalajin lounaskattaus. Alkuun toustia katkarapujen, mädin ja muiden sörsseleitten kera, jatkoon artisokasta keittoa ja päivän huipuksi poronpaistia sekä jälkkäriksi jäädyke. Ja palanpainikkeeksi tietysti sopivat viinit, joita myös vieraat ansiokkaasti nappailivat, paitsi pirssimies taata.
     Pöytäpaikkojen jaossa emäntä oli päästänyt ohjat käsistään, sillä jokainen sai valita pallinsa oman halun mukaan, emäntä tietenkin pöydän päässä.
     Tavan mukaan tarjottiin autokyyti lempikälylle ja lankomiehelle. He ovat rohkeita reissaajia ja uskaltautuvat taatan kyytiin oli keli kuin keli. Heti ensi katseellaan kälyni huomasi taatan valloittavan hiuslookin. Mitä mieltä hän siitä oli, selvisi siinä, että hän oli ainoa loppiaisjuhlien naisista, joka ei taataa halannut. Asiasta suivaantuneena pistin arvonimen lempikäly kellumaan. Saas nährä, kuka sen ansaitsee seuraavaksi.
     Kekkerit on Seppälän sisarusten show, sillä ainakin taatan osalta keskustelun aiheet hipovat sfäärejä, mihin on vaikea osallistua. Huomionarvoista tänä vuonna oli, että henkilöhistoriassa oli siirrytty jo 1800-luvun puolelle. Toinen merkillepantava aihe on aina ollut vanhat perintökalut, esimerkiksi pöytähopeat, joiden jokaisen paikka muistetaan mummun piirongissa ja milloin niitä käytettiin ja keitä oli silloin vieraana. Iloisena asiana oli, että sairauksista ei paljon päristy. Liekö porukan heikentynyt lähimuisti vaikuttanut asiaan ?
     No totuuden sanoakseni tarjottiin muutaman kerran taatallekin tilaisuutta osallistua seurusteluun. Esimerkiksi silloin, kun lankomies kysyi, oliko meirän veljeksillä jouluna kauluspaidat päällä. Vaan torsoksi sekin jäi, kun Iä ei muistanut ja taatalle oli asu sama, kunhan veljekset olivat mukana. Tietysti taata olisi voinut napata aiheeseen kiinni ja kertoa vähän asusteista silloin, kun oma vaari oli viimevuosisadan alussa Chicagossa räätälinä kaivoksella.
     Tai kun juhlissa oli suloisimpana jäsenenä suvun nuorimmainen, pikku Essi, joka oli saanut nimensä isänsä lempinimen mukaan. Tietenkin taatalle tuli heti mieleen vuosi 1996, kun vietin päivää lätkän MM-kultaa, hopeeta ja olympialaisten hopeeta ja pronssia voittaneen lätkämiehen Essi Keskisen mökillä, tehden haastattelua Essin kanssa radioon.
     Mutta ei näissä juhlissa pöyhistellä.
     Niinpä kyydissä ollut kälyni pyysikin nimetä aiheita seuraavien automatkojen ajaksi, mistä voimme porukalla keskustella. Eilen tuli jo ensimmäiseksi mieleen, kun olin jääkiekko-ottelussa, missä muuten Hokkarit pöyhivät Teknillisen Korkeakoulun miehistön 7-1, jalsaa !!, että yksi aihe voisi olla Seppälän suvun vaikutus Hauhon urheiluelämään vuodesta 1850 vuoteen 1950. Toinen tutumpi olisi Hämeenkyrön makeimmat jäbät 1950-luvulla.

Keskiviikko 11.01.2017
Jos taatalle olisi kerrottu, että löydän itseni istumasta vuoden aluksi Hakametsän jäähallista Tappara - KooKoo pelistä, niin uneksi olisin väittänyt. Mutta kun taatan velvollisuudet painavat. Katsokaahan, meidän Juha oli luvannut piletit Konstalle Tapparan otteluun tammikuussa ja Konsta oli kyytimiestä vailla. No taatalle tämä onni sattui.
    Itse pelistä ei paljon kertomista ole. Ylivoimainen sarjan kärki pelasi varmaan kauden huonoimman pelinsä. Varjojen mailla hiihtelivät tehomiehet Haapala ja Savinainen ja KooKoossa pelaavat vanhat Ilveksen konkarit Kai Kantola ja Josh Green rellestivät tuppuralaisten kanssa mielinmäärin. Ottelun parasta antia taatalle tarjosivatkin cheerleaderit. Somia katsella, kun vain olisivat saaneet aikaa enemmän lannetta heiluttaa. Mistähän Hokkarien peliin keksittäisiin samanlaisia ? Seniorimiesten katsomo lisääntyisi oitis sadalla
    Vaan Konsta nautti täysin siemauksin. Patrik Laine huuma on tuonut Ilveksen ohella Konstan suosikiksi myös Tapparan, joten kieakkomiehemme kannusti maltillisesti kotijoukkuetta. Konsta oli ottelussa VIP vieras, mikä merkitsi, että ennen matsia Tappara tarjosi alakerran viptiloissa pitsaa, makaronilaatikkoa, paria salaattia ja tietenkin limpsaa. Lautasen sai täyttää niin monta kertaa kuin halusi.
    Ensimmäisellä erätauolla oli vuorossa viinerit ja tietysti limpsaa ja toisella tosi tamperelaiseen tyyliin mustamakkaraa ja tietenkin limpsaa. Hyvät hyssykät tämän miehen janoa.
    Hävityn ottelun jälkeen oli vielä pakko pitää vipissä yleisötilaisuus, mihin pitkän odotuksen jälkeen oli komennettu Tapparan puolesta vastaajaksi Teemu Nurmi. Haastattelupisteen ympärille oli kerääntynyt vähemmän porukkaa kuin Frantsilan joulupöytään, 12. Ja kun juontaja sai kysyttyä viimeiset kiltit kysymykset Teemulta, seisoi korokkeen edessä enää viisi katsojaa, joista Konsta oli yksi. Rohkeana miehenä Konsta sai palkintonsa; Teemu Nurmen nimmarin.
    Myöhään ehtoolla Kotia kohti, kirjoittanut Hilja Haahti ja ajellessa todettiin, että kävisihän sitä useamminkin Hakametsän hällissä; VIP-vieraana.

Perjantai 13.01.2017
Kyllä on varrottu Filharmonian avausta vuodelle 2017. Ja odottaa kannatti. Vaikka itse isäntä Santtu-Matias puuttuikin, niin paikalla oli mainiot korvaajat. Kapellimestarina hääräsi virolainen Olari Elts ja solistina Olli Mustonen. Tietenkin ohjelmisto ratkaisee myös illan onnistumista ja kevään aloitukseen se oli täydellinen.
    Hitaat hämäläiset poljettiin huimaan vauhtiin George Enescun"Romanialaisella rapsodialla". Joku musiikillinen nirppanokka voi sanoa, että kuuluuko tämä kappale filharmoniseen konsertointiin ja heille voin vastata, notta kyllä. Voi että sitä soiton iloisuutta ja eloisuutta, missä Olari Elts eli joka solullaan mukana. Ohjelmisto jatkui Prokofjevin Pianokonsertolla nro 2 kappaleella, mikä kuuluu vain pianistien virtuoosille, siis Olli Mustoselle. Entinen tenavatähti on kypsynyt mestariksi. Lopetuksena Felix Mendelssohnin Sinfonia nro 4.
    Yleisön suosikiksi kohosi Mustonen, mutta samalle viivalle asetan illan kapellimestarin, joka nopeasti oli omaksunut tamperelaisen filharmonisen hengen ja oli sinut orkesterin kanssa. Olari viittoi ilma keppiä, mutta mukana olikin sitten miehen koko varsi varpaanpäitä myöten. Jatkukoon iloinen meininki konserteissamme. Iä:n kanssa pistettiin ranttaliksi konsertin jälkeen ja poikkesimme Lieksun mäkkärillä, mistä Iä maksajana otti tuplajuuston ja taata tavallisen juustohampparin. Siis makeaa korvan ja mahan täydeltä.
    Kiiruissani olen täysin unohtanut kertoa senioriemme kauden avauksesta. Huolimatta purevasta tuulesta Isopappilaan parkkeerasi nelisenkymmentä senioria. Meirän sakki on reipasta. Uskon, että moiseen ryntäykseen osansa oli paitsi emäntien maukkailla kaffeilla, myös päivän esitelmöitsijällä Punkarin Antilla. Antti kuuluu puhujana sarjaan Pirkanmaan parhaat. Miehessä on esimerkkiä senioreille, kuinka riipaisevan kirkkaana esitys kulkee, vaikka vuosia mittarissa on 80.
    Isommalla porukalla istuttaessa hyväksyttiin kevään täydennettyä ohjelmaa. Kiirutta pitää, että kaikkeen kerkeää, mutta eipä valtaosaa työt paina, harrastukset kylläkin. Lisäksi arvottiin viime vuodesta kuntokortin palauttaneiden kesken vuotuinen kuntopalkinto. Jalkansa saattaa täten kuntoon mettämiehemme Seppo. Uutta kuntoilumatoa viritellään koukkuun alkavanakin vuonna.
    Seniorikuntoilijan mietelause; Kyllä elämä opettaa, vaikka ei muuta niin hiljaa kävelemään.

Tiistai 17.01.2017
Yhteishengessä on voimaa, ainakin Kyrössä. Osoituksena siitä, vietettiin viime pyhänä Kyrön kolmen leijonaklubin kirkkopyhää, mikä komeasti kantoi nimeä Suomi 100. Kerrankin oltiin 100-v. juhlissa Suomessa etujoukoissa ja tilaisuus sujui suuren harmonian vallitessa, olkoonkin, että paikalla oli yksi naisklubi ja pari klubia urosleijonia.
    Valmistelut aloitettiin jo lokakuussa ja sehän kannatti. Kirkossa messusi parisataa seurakuntalaista ja kuulemma ehtoollisellakin kävi yli 160. Kirkkopyhän erikoisvieraat olivat sotaveteraanit, joille järjestettiin kuljetus juhlaan. Jumalanpalveluksen ja sankarihaudoilla käynnin jälkeen nautittiin soppalounas ohjelmineen Isopappilassa.
    Päivän pasmat olivat Anu-papimme varmoissa käsissä. Tilaisuus viehätti jokaista vierasta. Esiintyjäkaartiin kuului myös partiolaisia ja muita nuoria, joten kirkkopyhämme oli kaikkien sukupolvien yhteinen. Jos veteraaneista löytyi yli yhdeksänkymppinen, niin nuorin vieras oli hiljattain kastettu miehen alku. Kyllä tuli hyvä mieli.
    Edellisenä päivänä klubimme kävi sytyttämässä kynttilät edesmenneiden ladyjen ja veljien kummuille. Neljään kalmistoon toivat lämpimän liekin valoa kaksitoista kynttilää. Näin aika menee hurjaa vauhtia.
    Suomeen valitaan tänään paras urheilija. Joinakin vuosina valinta on mennyt farssiksi. Kaikenlaiset ristoniemiset ja mikakojonkosket etunenässä ovat riistäneet itselleen hirveää taloudellista hyötyä. Suuri osa nuorisoa ei pysty taloudellisten syiden tähden harrastaan, olympialaisella voimistelijattarella ei ole harjoituksiin mahdollisuuksia, ampujalla ei ole varaa panoksiin, mutta herrat vaan korjaa hillot ja puhuvat juhlapuheissa ja lupauksissa täyttä potaskaa. Hyi halvattu !
    Kun juhlittavana on Suomi 100 vuotta, niin heittäkää ensinnä valinnoista pois kaikki ne, jotka eivät maksa verojaan Suomeen. Kunnia niille, jotka kotimaataan rakentavat.
    Jos olisin demari, olisin iloinen puolueen puheenjohtajakisasta. Ja ainoastaan siksi, että viimeisenä porukkaan pöllähti ihanan punahuulinen Tytti Tuppurainen. Olen jo pitkään seurannut tämän törröhuulen edesottamuksia eduskunnan kyselytunneilla. Jos oikein lähelle Tytin huulia zoomataan, niin taatalle on aivan sama, mitä Tytti sanoo. Totta vie Tytti on globaali.
    Pääministerinä Tytti kiertäisi EU:n kabineteissa hilpeät hidalgot huuliensa ympäri ja mahtaako Saulin jälkeen suuremmatkin tehtävät kiinnostaa. Eikö vain trimmaa kivasti; tasavallan presidentti Tytti Tuppurainen talar. Pienenä vinkkinä, menestystä kisassa voi edesauttaa Urpilaisen verkkosukat.

Lauantai 28.01.2017
Vietetty helteinen päivä Hikkaduwan koulun juhlassa. Juhlassa suomalaiset kummit tapaavat kummilapsensa, koulutarvikkeita jaetaan ja tutkitaan koululaisten opinnoissa menestystä.
     Olemme Sri Lankassa toistamiseen. Lennot tapahtui Quatarin lentoyhtiön siivillä. Quatar Airways on avannut reitin Helsingistä joulukuussa ja sitä käytämme hyväksi. Yhtiö tunnetaan parhaasta palvelusta ja alimmista henkilökunnan palkoista. Aikamoinen yhtälö. Mutta upeat lentoemot jaksavat hymyillä ja palvella. Tunnemme olevamme tervetulleita. Koneen keittiön eväät mainiot.
     Matkalla on välilasku Dohaan, missä ympyriäisin silmin katselemme kolme tuntia Dohan terminaalia. Rahaa on käytetty surutta ja myymälöitä on kilometri kaupalla. Kaikki pelaa ja kentän henkilökunta auttaa joka tarpeessa. Mainittakoon vielä lentokoneista, Dohassa vaihdamme isompaan koneeseen, että lähdön turvallisuustiedotteet tulevat skriiniltä ja ohjeet antaa FC Barcelonan jalkapalloilijat. Video on maksanut maltaita, mutta Saharassa on santa halpaa.
     Varsinainen pääasia Iä:llä ja taatalla on tavata kummilapset Diluksi ja Amandi. Tapaaminen avautuu ensimmäisissä Akmeemanan koulujuhlissa. Tunnelataus on valtaisa, kun nämä kaunottaret kapsahtavat kaulaan tullessamme koululle. Kuulumisia on vaikka kuinka paljon ja neideillä on ollut hyvä vuosi. Diluksi paahtaa opinnoissaan tavoitteena lääkärin ammatti ja Amandi tähtää liikealalle, joskin lentopallo vie oman aikansa. Juhlassa istumme yhdessä ja myös perheen äiti liittyy sakkiin. Tapaamme vielä. LC Hämeenkyrö/Kyröskosken veljet saavat lämpöiset kiitokset Amandilta.
     Säät ovat olleet vaihtelevat. Teemme kahden päivän retken porukalla Ellassa. Vuoristossa sataa koko matkan, tuulee ja villatakkikauppiaat tienaavat viluisista turisteista. Lämpötila on alimmillaan 14 astetta. Mutta on tosi kylmä. Hikkaduwassakin on saatu kuuroja, mutta lämpömittari pysyy lähes 30 asteessa. Hyvää lämpöä vanhoille luille.
     Leijonaporukasta tulee hyviä ystäviä. Monet jo tuttuja viime vuodesta. Anneli ja Ossi ovat tietenkin läheisimmät. Projektin vetäjäpari on koordinoinut tukea Sri Lankan lapsille tasan 30 vuotta. Meidän tuttavuus Annelin ja Ossin kanssa täyttää 25 vuotta. Mutta tuttuja tulee Turusta, Raumalta, Ylivieskasta ja Alajärveltä. Yhteydenpito jatkuu myös kotimaassa.
     Meren eläviä mässätty olan takaa. Ruokapaikkojen määrä kasvanut viime kerrasta ja vaikka päivittäin olemme aterioineet eri paikoissa, pettymystä ei ole tullut missään.
     Mitä kaipaa ? Hurujen keskiviikkoa, mikä jäi väliin. Älkää vaan sanoko, että tarjottiin silakkaa tai jopa lihapullia. Terveiset kumminkin Sarven sankareille ja sankarittarille; lähettää Iä ja taata.