ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Perjantai 01.01.2016
Erinomaisen hyvää kuluvaa vuotta kaikelle blogikansalle. Kyllä se niin mieltä nostattaa, kun taas kääntyy kalenterissa uusi vuosiluku. Että vielä tämänkin vuosiluvun vanhan silmä, vasen, näkee.
     Hiljaiset olivat vuodenvaihteen hyrinät Iä:llä ja taatalla. Nuorisoa ei olo käpyjen kanssa kiinnostanut, tuotiin kylläkin paukkupelkoiset Huli ja ja kolli Tero evakkoon ja yökylään. Ei silti,sopuisasti niiden kanssa aika vierähti. Iä katseli narulta tallennettuja tv-sarjoja ja taata luki.
     Jussilassa järjestettiin puolenyön kieppeillä semmoinen ilotulitus, että jos räiskeen ja paukkujen pitäisi pirut vuodeksi karkottaa, niin siinä varmasti onnistuttiin meiränkin talon puolesta. Muutenkin osaralaiset osallistuivat ilotulitukseen intomielin.
     Illan lopulla poikkesi taloon Räpsän C-tyttöjen valtuuskunta, kuuluen siihen Jaska sekä Jussi. Kysyivät taataa kuulutteleen ensi suvena tyttöjen superia. Olivat varmaan laskeneet, että taata voi hönöpäissään olla kovinkin helppo taivuteltava, Ei ollut, koska ei ollut hönössä. Vanhalle taata-tiilikaiselle pesäpallon selostaminen on aika vaativa puuha. Ensinnäkin tilanteita tulee nopeasti ja kun kentällä häärää kerralla 24 nuorta naista, niin tahtoo kieli mennä helposti kaksinkerroin.
     Teknisesti ottaen kipuaminen kuuluttamoon on tuskan takana, koska sinne johtavat portaat sopii paremmin kanoille. Liikuntapuoli on säästösyistä kieltäytynyt portaiden laitosta, mutta on luvannut lahjoittaa naulat, jos seura hankkii itse porrasaineet. Liikuntasihteeri kuulemma kannattaa hankinnassa elinkaarimallia, missä portaat kilpailutetaan useamman rakennusliikkeen kesken ja urakan saanut vastaa portaiden hoidosta seuraavat 25 vuotta. Kunnan tekninen lautakunta on tervehtinyt uusia uria aukovaa ehdotusta runsain kiitoksin.
     Muutama tilastotieto taatan viime vuodesta. Uimassa käytiin 215 kertaa, pesiksessä ja jääkiekossa katsottiin 86 peliä kentillä, ulkomailla tuli oltua 32 vuorokautta, senioreissa 25 kertaa, konsertit 25 ja muissa palavereissa, hurut, ritarit, leijonat ym 36 kertaa. Siitähän tuli yhteensä 419. Ei ihme, että luettujen kirjojen määrä jäi tavoitteesta kirja per viikko, sillä luetuksi tuli vain 44 opusta. Tästä on hyvä jatkaa, vaikka hieman himmatenkin.

Lauantai 02.01.2016
Tosi jämäkkä oli presidenttimme puhe vuoden alkajaisiksi. Eikä sisältänyt kapulakieltä, vaan kaikki meni perille tavalliselle kansalaisellekin. Harvoin tulee katsottua, mitä erilaisilla keskustelupalstoilla puheesta pidettiin, mutta nyt kurkistin. Tasavallan nimimiehet pääsääntöisesti kiittelivät, mitä nyt hieman noukittiin puheesta omaan ajatusmaailmaan sopivia asioita.
    Mustikkapoikaa muistettiin hauskalla "tuomaskyrömäisellä" ilmaisulla mielensähyvittäjä. Itsekin hyvitin mieleni puheesta, mitä en suinkaan kuunnellut sohvalla löhöen, vaan autoradiosta puuvarastolla, sillä Iä:lle piti pitää pirtti lämpöisenä eli työn touhussa olin.
    Ihmeellinen tauti taataan iskenyt vuoden vaihtuessa. Ensin järjestelin sekaisena röhnöttävän kirjahyllyn ja sitten musiikkiosastolle. Upouuden levysoittimeni tahdissa kaivoin kaikki cd:t, vinyylit ja savikiekot esiin ja jokaisesta pyyhin pölyt ja järjestän sisältämänsä musiikin mukaan. Talkoo vie vielä huomisenkin ja tämä on vasta esileikkiä. Seuraavaksi luetteloin laajan levystöni.
    Mutta onpa taatalla ollut erinomainen musiikkimaku; nytkin soi Froikkarien "dry vodkaa, dry vodkaa ja keltaista jaffaa". Ja koht sillään siirrytään musiikillisesti Vammalaan, mikä kuulemma on "tulsa paikka". Muitakin haasteita vuosi sisältää.
    Pikkuleijonamme ovat mitalipeleissä, hienoa. Kisat ovat mielenkiintoisempaa katsottavaa kuin liigapelit tai jopa maajoukkueen taistot. Hokkarien pelit sentään menee ohitse. Vihdoinkin Suomella ketju, PuLaAho, mikä kykenee ratkaisuihin. Kanada oli kova haaste, mutta viekö Ruotsi jälleen toiveet kirkkaimmista mitaleista ? Paha nippu luistelee naapurista vastaan.
    Ruotsalainen oli pilkillä. Levitettyään kaikki onkivehkeensä jäälle hän istahti pilkkijakkaralle ja alkoi kairata reikää. Silloin kuului ääni pimeästä: täällä ei ole kalaa. Ruotsalainen vaihtoi paikkaa edemmäksi, jolloin taas ääni sanoi: täällä ei ole kalaa. Kun sama toistui kolmannen kerran, kysyi ruotsalainen: oletko sinä Jumala. - En, olen jäähallin talonmies.

Keskiviikko 05.01.2016
Olihan ilta kiekkomiehen juhlaa. Maailmanmestaruus tuli, ja millä tavalla ! Ei ole kellään nokan kopauttamista. Kaikki kaadettiin paitsi alkusarjassa Venäjä, mutta sehän oli kisojen ainoa työtapaturma.
    Rutosti saivat kisat tilaa tv:ssä, kiitos Ylen ja myös Kalen. Olipa upeat kanslerin läksiäiset. Puhutaan Kalesta mitä tahansa, mies on vienyt jääkiekkoilua Suomessa eteenpäin mahtavin askelin. Laji on aikapäiviä lyönyt hiihdot ja yleisurheilut kansan suosiossa. Mainio piikki jatkolle tuli tänään pikkuleijonien toimesta.
    Kyllä kansan suussa vuosia maistuvat hauskat nimet; Jesse Puljujärvi, Antti Kalapudas, Kasperi Kapanen, Julius Nättinen, Olli Juolevi ja Kaapo Kähkönen. Laatuporukkaa kaikki tyynni.
    Pari vuotta sitten olimme meirän Konstan ja Juhan kanssa katsomassa Mestiksen ottelua Lempäälän Kisa TuTo Turusta. TuTon maalia vartioi nuorukainen nimeltä Kaapo Kähkönen. Kuinkas ollakaan Konsta istui ottelun palkintoraadissa ja jakoi parhaiden pelimiesten palkinnot taiston jälkeen. Parhaana palkittiin Kaapo Kähkönen; kyllä oli Konstalla silmää jo silloin. Jalosen Jukan olisi ehdottomasti kannattanut kilauttaa Konstalle ja kysyä kumpi maaliin Kaapo vaiko Veini.
    Seniorien hallitus kokoontui puhemiehen residenssissä Osaralla. Aikomus oli pistää seniorien kevät puihin. Ministerit olivat paikalla täysilukuisesti ja parin tunnin pähkäilyn jälkeen saimme karsittua runsaasta tarjonnasta sopivan rungon kevään ohjelmistoksi. Kyllä meille on siunaantunut niin idearikas porukka, puhemiehen ei tarvitse muuta kuin toppuutella. Ohjelmassa löytyy teatteria, ruumiin kuntoilua ja laadukkaita esitelmiä ym.
    Osaran mies oli seniorien illanvietossa, missä juontaja järjesti tietokilpailun. Osaran miehelle tuli kysymys, mikä on alkometri. Ei tiennyt, milloin juontaja kertoi, että se on laite, mikä kertoo, jos olet ryypännyt liikaa. Siihen Osaran mies; semmoisen kanssa mä olen ollut naimisissa jo yli 40 vuotta.

Keskiviikko 06.01.2016
Loppiaista juhlittiin perinteen mukaan lounaalla Hämeenlinnassa. Tapahtuma on ollut aina herkullinen päätepiste joulun mässäilylle. Niin oli nytkin. Anja oli herättänyt myös suvun vanhoja perinteitä, sillä nyt hanhenmaksa alkupalojen ja siikatartarin jälkeen nautittiin buljongia juustotankojen kera. Kuulemma tapa on peräisin Seppälän sisarusten kodista. Eikä se ollenkaan hullumpi veto ollut ainakaan minulle liemiruuan ystävälle .
    Aterian kruunuksi entrecotee ja päälle päätteeksi erilaiset makeat kahvin kanssa. Juomapuoleen oli kiinnitetty huomiota ja kyytimiehenä kerron, että skumpalla aloittivat ja calvadokseen päättivät. Ilonen tunnelma siis vallitsi paluumatkalla, kun Fordin peräpenkiltä, missä istuivat Marja-Liisa ja Iä kantautui reippaat laulut aina Tampereelle saakka.
    Muuten tilaisuudessa muisteltiin menneitä ja lankomies Karri oli kasvattanut komean parran. Kertoi, että naispuoliset tuttavat olivat kehuneet karvoitusta seksikkääksi. Mielelläni yhdyin lankomiehen mielipiteisiin, sillä jo vuosikymmenten kokemuksella omista turpajouhistani olen useasti tullut samaan tulokseen. Joskus on ollut suoranaisesti ylivoimaisia vaikeuksia baaritiskillä saada vähemmän mielenkiintoiset kaunottaret putoamaan porukasta. Hyvä Karri !
    Seurueeseemme kuului siis Seppälän upeasta sisarkunnasta kolme naista ja lisäksi me muut yksi miniä ja kaksi vävyä. Karri loihe lausumaan kovan totuuden; sisarukset kuljettaa meitä muita kuin sitä kuuluisaa litran mittaa. Tästä on tultava loppu ! Niinpä nousevana keväänä tulemme perustamaan Hanna-Leenan ja Karrin kanssa vastavoiman sisarusten SAK:lle. Työnimenä perustettavalla liitolla on VAKAVA. Yksi jäsen on värvättävissä vielä ruotsalaisista, kunhan tiedämme, edustaako Leif Moderata samlinspartiita vai Sverigedemokraatteja, Molemmissa tapauksissa tämäkin vävy on tervetullut; saaneeko Tuulikilta luvan, emme tiedä. Mutta mitähän tapahtuu ensi vuonna, kun tilaisuus juhlii 10 vuottaan ? Uskoisin, että tällä porukalla luonnaa ainakin mittava ohjelmisto. Tänä vuonna juhlittiin esittävän taiteen puolesta vielä hillitysti; Karri piti loppiaispuheen ja Marja-Liisa soitti lusikalla ja kolmella ruokaliinan mansetilla Ukko Nooan !

Sunnuntai 10.01.2016
 "Teit isäin astumaan" lauletaan jossain paremmassa viisussa. Näitä askeleita otimme eilen, kun poikamme Jani pokkasi leijonien Melvin Jones jäsenyyden klubistamme eilen Siberiassa. Paikkaan oli kokoontunut piirimme leijonia toiselle sadalle ja tunnustuksia jaettiin kaikkiaan viisitoista.
     MJ- jäsenyys on palkinto aktiivisesti suoritetusta palvelusta lähimmäisten hyväksi ja valinnan tekee tekemisten perusteella tietenkin oma klubi. Palkinnolla on hintansa ja samalla lähtee mojova summa apua tarvitseville. Ensimmäinen lause blogissa tarkoitti sitä, että aiemmin samalla tunnustuksella oli palkittu myös Iä ja taata. Sillälailla sano tarvajärvi !!
    Ohjelmasta tilaisuudessa vastasivat valtakunnan paras pianisti kyröläinen Janne Anttila, joka erinomaisesti säesti illan solistia Päivi Mäkistä. Aina on kyröläisen rinta röyhelöllä, kun Janne istuu pianon taakse. Sivumennen sanoen Janne on Auroramme opettaja pianon soitossa. Olipa tutunomainen keitos illan ohjelmassa. Kun tarjottu illallinenkin oli maultaan paikallansa, niin hyvin ilta hurahti. Iä juhli poikansa Mj- jäsenyyttä usealla punkkulasillisella ja iltaa säestivät myös presidenttipariskuntamme Seija ja Harri.
    Paljon tapasi taata vanhoja tuttuja leijonavuosilta. Kaikilla ei ollut kylläkään nimi muistissa, mutta kasvot kyllä.
    Tänään kokoonnuimme kotikirkkoomme leijonien kirkkopyhässä. Hurjasta pakkasesta huolimatta kirkkoon ahtautui ennätysmäärä yleisöä. Varmaan johtui siitä, että tekstin lukijana oli eräs kuntamme voimallisemmista saarnaajista; taata. Monista pyynnöistä huolimatta en ole tunkeutunut kirkkoherramme Malmperin aikana kirkkoon; aiheuttaisin varmaan rauhattomuutta seurakunnassa. Tänäänkin kirkkomme täyttyi aina jumesniemeläisiä myöten. Ristikulkueessa poikamme Jani huolehti ristinkannosta, joka päivystävän, seremonioita johtavan upseerimme Lehtosen Arin mukaan oli palveluksen vastuullisin homma.
    Kirkkopyhä on kuntamme kolmen klubin yhteinen aktiviteetti. Tänään oli vetovastuu meillä. Siksi Iä:kin leipoi piirakoita aina puoleenyöhön ja monen muunkin ladyn köökissä uunit hehkuivat kuumina. Kirkonmenon ja sankarihaudoilla käynnin jälkeen leipomuksia maisteltiin Isopappilassa kahveen kera. Kahveista suoritettu vapaaehtoinen maksu luovutetaan kuntamme tulleiden nuorten pakolaisten urheiluvälineiden hankintoihin. Toivomuksia on jo tullut mm luistimista. Ohjelmapuolella Bachin musiikki soi Kyyrösen perheen upeana tulkintana.
    Tämän jälkeen klubimme leijonat hajaantuivat Hämeenkyrön, Mäntyrinteen ja Viljakkalan hautausmaille. Klubimme täältä iäisyyteen poistuneet ladyt ja veljet saivat päivästä muistojen kanssa kynttilät kummuilleen. Paukkuvasta pakkasesta huolimatta tuli kunkin kävijän sydämeen lämmin olo. Lämpimät muistot ulottuvat kumpujen taakse !

Tiistai 12.01.2016
Kyllä mä nyt niin mieleni pahotin, kun nämä pölvästit urheilutoimittajamme valitsevat ahne Pitkämäen kolmatta kertaa vuoden urheilijaksi. Vitutus olisi ollut kerrassaan mahtava, jos olisin lähetyksen katsellut. Mies Ponssen hymy naamalla ei todellakaan ole titteliä ansainnut. Minua on siitä lähtien etonut Tero, kun mies kisoissa pituushyppääjän keihästettyään vain jatkoi omaa kilpailuaan. Muijakin on samalla mentaliteetilla pesty. Jos tulosrajat riittää kisailee vielä 40-vuoden päästäkin SM-kisoissa useammassa lajissa. Ei pyttyjä anneta nuoremmille. Hasta la vista !!!
    No totta kai pitää tällaisen vuoratuksen jälkeen nimetä omakin suosikki. Hän on - painija Petra Olli. Olin valinnasta satavarma. Perustelut; että Petra on erinomainen painija niin iltalehdet kertoivat, että pressanlinnan tanssiaisissa olisi itse Hjallis i hakenut Petraa polkalle. No totta kai, kun kuviot Hjalliksen taholta Helsingin yössä tietää, polkka olisi johtanut jatkoille purjehtijan residenssiin. Näin ei liene käynyt, vaan jos olisikin, niin Petra ei olisi mennyt siihen halpaan, että olisi jatkoilla antanut Hjalliksen heittää takavyöstä vyöryttämisestä puhumattakaan. Siinä meni Vuoden Urheilijan titteli, sillä jos hommat olisivat luonnistuneet Hjalliksen toiveiden mukaan, niin soitto Kalelle ja Petra olisi ollut juhlittu sankaritar. Pienestä on kiinni maailman kunnia !!!
    Seniorien piirihallitus kokoontui ensimmäistä kertaa. Osanotto hyvä, joskaan ei erinomainen ja esityslista pitkä. Hyvältä näyttää. Naispuheenjohtajamme Sirkka osoitti johtamisen jämäkkyyttä. Näin on marjat. Asioista saa jokainen haluava lausua mielipiteensä, mutta jaarittelut ovat poissa. Mukava on jatkaa hallitustyöskentelyä.
    Osararan miehen pikkupoika uteli vanhemmiltaan syntyjä syviä. - Mistä lapset tulevat ? Mihin äite; haikara ne tuo . Poika mietti hetken ja sanoi; onko meirän isä höylännyt haikaraakin ??

Torstai 14.01.2016
Sain vastaanottaa puhelun Suomen Paulalta. Paula ilmoitti, että isä Keijo oli nukkunut pois Loppiaisena. Keijo oli leijoniemme vanhin, perustajajäsen. Vietimme Keijon 90-v. juhlia viime vuonna helmikuussa Karkussa hoitolaitoksessa, missä Keijo ja Liisa asuvat. Keijo oli aina hoitolaitokseen muuttoon asti klubimme 100 % veli, jopa niin, että osallistui jokaiseen kuukausikokoukseen ja erittäin aktiivinen jäsen. Keijolla oli tapana merkata aina uuteen kalenteriin vuoden leijonakokoukset ja niille päiville ei muuta menoa otettu. Veljet kaipaavat veli Keijoa.
    Kyllä vanhuus vaivaa, ainakin suussa. Toisen kerran pienen ajan kuluessa louskaisin etuhampailla leivän syrjästä ja taas komea rako purukalustossa. Mutta olipa apu lähellä; soitto hammashuoltoon ja oitis aika Kyröskoskelle Manulle. Ja taatan esteettinen haitta, ainakin suusta poistui vartissa. Ja kyllä hymyä piisaa!
    Hurut kokoontuivat kaudelle ensimmäistä kertaa mukana markkinointineuvos, laskentaneuvos, senaattori ja presitentin kaima lisäkseni, niin ja murusiakin mukana. Varmaan oli Sarvi arvannut poikiensa saapuvan, sillä niin maukkaat olivat lounaan antimet. Esiin nostettakoon maksakastike, mikä puolukkahillolla ryyditettynä pisti makunystyrät väpättämään. Ei taatakaan edes muistanut lihapullia.
    Senioritkin kokoustivat ulkona vallinneesta hirveästä viimasta huolimatta, Isopappilassa. On se kumma, että isot ihmisen eivät osaa olla tämmösillä ilmoilla kotona vaan pistävät nenänsä pihalle. Isopappilaan saapui neljättäkymmentä senioria kuuntelemaan Soukon Tarjan, johtavan hoitajamme, esitystä terkkarin uusista kuvioista ja nauttimaan emäntiemme makoisista pullista ja kahveista. Pentti oli niin innostunut vierailusta, että olisi antautunut Tarjalle tarkempiin tutkimuksiin pappilan peräkammarissa.
    Kyllä terkkarissamme ovat puhaltaneet voimakkaasti muutoksen tuulet. En ainakaan minä ole tiennyt, mitä kaikkea terveyskeskuksemme pystyy potilailleen tarjoamaan. Valitettavasti mainio ylilääkärimme Nokso lähtee eläkkeelle, mutta Tarja kertoi, että eriomainen mies perii Nokson vakanssin. Kovin on ollut taata tyytyväinen kuntamme terveyskeskuksen ja kirjaston palveluihin.
    Olipa kaiken kaikkiaan asiapitoinen ja hilpeä kokous. Ja hauskuushan on kiinni porukasta. Muuten vuoden kuntoilijan palkinnon voitti senaattorimme Asko. Onneksi olkoon ja ketteriä kuntoiluhetkiä lisää, sillä uusi kisa avattiin kuluvalle vuodelle.
    Ruonansuun sanoin:" Nyt lähtee läskit. Nyt ne lähtee ne läskit kävelemään. Kun sinä kerran rakkaani käskit, en anna periksi pätkääkään."

Perjantai 15.01.2016
Kulttuuria on tankattu sitten viimmesen päälle. Ja kas kummaa, sattumoisin molemmilla kulttuuritapahtumilla löytyy yhteinen nimittäjä; kummassakin pääesiintyjä virotar. Voi että kun taata tykkää näistä soreista Sirjeistä. Aina kun heitä tapaa hiipii mieleen ihana korkokenkien kopina Tallinnan suvisilta kaduilta.
    Seniorit hankkivat jo viime vuonna biletit Tampereen Teatterin Piukkoihin paikkoihin. Pitkään harasin menemistäni vastaan, sillä olinhan nähnyt mainion esityksen useamman kerran elokuvana, "Marilyn, Marilyn, milloin riisut jumpperin" ja kaksi kertaa myös teatterissa. Tuskin jaksaa kiinnostaa. Mutta voi voi; onni oli, että matkaan lähdin.
    Olipa tosi hauska esitys, mainiot TT:n komeljanttarit Risto Korhonen, ehdoton ykkönen, jota komppasi mainio Lari Halme, vauhdikkaat tanssijat, etenkin miehet ja mehevä ohjaus. Ja tietenkin söötti Sugar, Hanna -Liina Vösa, upeasti näyttelevä ja laulava virotar. Mutta erikoismaininnan suon kappaleen ohjaajalle Georg Malviukselle, kaikki pelaa, näyttelijöiden replikointi ja ennen muuta tanssit. Kuinka monesti olen tuntenut suurta myötäsurua, kun muuten maittava musikaali kaatuu kömpelöihin tanssinumeroihin. Nyt ei kaadu. Hienoa, että TT on nähnyt vaivaa ja kiinnittänyt ammattilaisen esityksen ohjaajaksi; Georg Malvius. Ei ihme, että ohjaaja on musikaaliohjauksen professori ja näyttöjä löytyy useista maista. Kyllä kannattaa lähteä TT:hen nauramaan paikat piukkana. Täytyy lopuksi todet, että nyt oli teatterin lavalla miesten ilta !
    Jos oli teatterissa miehet pääosassa, niin Tampere-talolla mellastivat naiset. Filharmonikot avasivat kautensa virottaren Anu Talin johdolla. Ehdottomasti siroin kapellimestari, joka konsaan on ollut puikoissa, Iä:n ja taatan ollessa konserttiyleisönä. Ei silti, soma oli katsella ja orkesterin kanssa yhteistyö sujui. Viehkeä tintti oli tämä Tali. Eikä hassumpi ollut illan solistikaan vaalea kaunotar Tamara Stefanovich, pianisti Serbiasta.
    Illan ohjelmiston aloitti Saariahon Forty Heartbeats. Jos olisin suuri musiikin tuntija, kehuisin varmaan kappaleen taivaisiin, mutta kun en ole, niin monen muun Saariahon sävellyksen tapaan taatalle kappale tuntui, kuin lämpimältä henkäykseltä molskihousuissa.
    Muu ilta olikin taattua tavaraa; Richard Straussin "Burleski" ja Brahmsin sinfonia nro 3. Kauniisti soivat molemmat teokset Talin johdatuksella ja Straussin Burleskissa solisti Tamara näytti taitonsa pianistina; erinomaista yhteistyötä kapellimestarin ja orkesterin kanssa. Santtu-Matiaskin oli kuuntelemassa konserttia, istuen kolmen vieraansa kanssa pari penkkiriviä meistä eteenpäin. Kovasti tuntui tykästyneen illan antiin. Kyllä taas kelpaa kevättä kohti kulkea filharmonian kanssa!
    Filharmonikot lähtivät konsertoimaan Pohjanmaalle seurojentalolle. Konserttimestari kysyi talon vahtimestarilta, onko tässä salissa hyvä akustiikka ? Mihin vahtimestari: soon kyllä aika huono painikisoojen jäljiltä, mutta kyllä se siitä paranoo, ku vähä tuuletetaan

Maanantai 18.01.2016
Saatiinhan vuoden pikkujoulutkin aluillensa lauantaina. Leijonat ovat aikkansa edllä ja viettävät vuoden pikkujoulunsa tammikuun alkupuoliskolla. Hyvä näin. sillä tunkua ei muihin vastaaviin juhliin tällöin ole.
    Hauskat juhlat vietettiin nytkin, kiitos klubin nuorisosiiven pulppuavan ohjelmatarjonnan. Ei tanssin askeltakaan keritty ottamaan, kun jo tuli valomerkin ilmoitus, mutta järkyttävän hauskaa oli. Muutama juhlijoista vietti seuraavan aamun sängyssä; vatsaa myöten koitteli kipu illan nauramisesta. Ei silti, illassa oli vahvasti mukana opetuksellinenkin puoli. Jännittyneinä saimme seurata kuinka istuva ja past presidentit kävivät tanskaksi neuvotteluja uusien veljien klubiin saamiseksi Tanskan maalta. Illan aikana tapahtui myös ylimaallisia ilmiöitä ja niistä parhaiten raportoivat palkittiin. Mutta kaikkea uutta ja intomielistä sisälsi illan show. Hyvä nuoret leijonat !!
    Aamulehti oli pannut kylätoimittaja Aulis Alatalon kritisoimaan Kyröskosken Koskilinnan harrastajateatteria. Tunnetulla pers-silmäisellä kyröläisiin suhtautumisella Auli hopponen Alatalo selvisi hanurimusiikin tuntijana tästäkin taiteellisesta testistä. Ei ole tiedossa tätä kirjoittaessa, oliko Aulis pudottanut baskerinsa hyytävän jäisessä säässä, mutta kirjoitetusta tekstistä tapahtunutta on syytä epäillä. Paitsi paikan kolkkoutta Alatalo kertoo, kuinka paikalla on vain kymmenkunta katsojaa ja vähäläntänä ihmettelee, kuinka esitys ei näy hänen paikallaan peräpenkissä. Vain kylätoimittaja istuu peräpenkissä, kun edessäkin on paikkoja vapaana. Päätoimittaja Jokinen, tunkiolle menivät aiheeseen pannut kustannukset, mutta kyröläiset ymmärtävät kyllä, että jostain on kylätoimittajankin elantonsa nyhdettävä. Muistamme muita hänen verrattomia huumorin täytteisiä pakinoitaan; Parkanon matsuhashi sienet ja Parkanon keskussairaalan hankkeen vuosien varrelta.
    Katselitteko ohjelmaa Kioski. Haastateltavana oli entinen pää- ja valtiovarainministerimme Jyrki Käteinen. Juuri hän, joka pakeni Eurooppaan, kun kotimaassa ei saatu hänen aikakaudellaan ja hänen johtamanaan mitään aikaiseksi. Ja mitä sanoi Jyrki; kuukausipalkka on 28.000 euroa. On siinä palkkaa tyhjälle tynnyrille. Nyt minä tiedän, miksi suomalaiset kärkipoliitikot ovat vuosien varrella vannoneet, että pienen Suomen kannattaa istua vallan pöydissä. Syynä on oma kukkaro, eikä kansa !!

Keskiviikko 20.01.-Tiistai 27.01.2016
Keskiviikko
Vihroinkin aika koitti; Jantsu tupsautti Iä:n ja taatan Helsinki-Vantaalle, siellä finskiin ja Lontooseen. Määränpäänä Sri Lanka ja tapaaminen kummityttömme Dilukshin kanssa. Vaan pitkä on taival. Kun lento Lontooseen kestää kolmisen tuntia niin jatkoa piisaa. Nousemme mahtavan kokoiseen Sri Lanka Airlinesin Airbussin jumboon ja edessä kymmenen tuntia lentomatkustamista Columboon. Ryhmässämme on kymmenen henkilöä, joista kahden kanssa olen ollut puhelinkontaktissa ennen matkaa, mutta yllätys on suuri, kun matkaan lähtee myös vanha kyröskoskilainen.
    Sri Lanka hakkaa tässä vaiheessa Suomen 10 -0. Kun finski tarjoilee lennon aikana kupin teetä ja lasin mustikkamehua, niin Sri Lankan lentoemäntien armeija kiikuttaa lentoon päästyämme eteen illallislistan, missä on kaksi menyytä ja kolmas vegetaristeille. Kyröskoskilainen on jo Lontoossa maininnut minulle erosta kahden lentoyhtiön välillä; Sri Lankan koneissa on nuoremmat ja upeammat lentoemot. Muuten piti paikkansa !
    Niin siitä menyystä. Mistä nekin tiesi, että taata on koneessa; lammaslihapullia, grillattuja vihanneksia, tonnikalasalaattia suklaa Brownia. Toisella listalla löytyy kanaa pippurikastikkeella. Ja juomia saa mitä haluttaa. Mokkerit kaadetaan triplana ja kaikki sisältyy matkan hintaan. Mutta ei näille reissuille ryyppään lähretä !
Torstai
Yö sujuu vääntelehtien matkalla Columboon. Kyllä meikäläisen täytyy päästä pitkäksensä; tietysti olisi voinut siemaista töttörööröt lentoemännän baarivaunuista, mutta muuten kone kiidättää meitä vakaasti ja jättiläinen laskeutuu pehmeästi kenttään.
    Columbossa tervehtii koneesta ulos tullessa sauna. Ilmassa väreilee asteita 30 ja kosteutta mieletön määrä. Lentokentän terminaali kohtuullisen iso, mutta ei pientä osaakaan Lontoosta. Kentällä myydään kahta tuotetta ylitse muiden: viinaa ja pesukoneita. Puhtaus on puoliruokaa. Ollaan siis Columbossa, ihan James Bond tunnelma. Puuttuu vain viileä lasillinen dom Peringnonia vai mitä se Jameksen kuohuva oli ? Vastaanottokomitean muodostaa Santtu toisen kuljettajan kanssa, joten ei muuta kuin pakuun ja kohti Hikkaduwaa. Santtu tulee olemaan kanssamme melkein joka päivä tai sukuväkensä. Liikenne kulttuuri on kaoottista; vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajetaan lujaa ja kapeahkoilla teillä kulkuneuvoja on usein kolme rinnan. Mahroton tarve ohittaa, kun tie kaartuu vasemmalle Hotellilla on vastassa kummilapsiprojektin vetäjät, ystävämme Anneli ja Ossi. Puramme tavaramme hotelli Dolphineen ja neljistään illalliselle syömään paistettua haita.
Perjantai
Aamiainen Amitalla, Santun äidin rantaravintolassa. Nautimme englantilaisen aamiaisen hintaan 3,50 euroa per nenä. Vatsa tuntuu tyytyväisltä hyvin nukutun yön jälkeen. Aamun lämpötila 28.
    Iltapäivällä töihin. Nelisenkymmentä suomalaista vääntää 600 pakettia kummilapsille; jokaisesta tehdään samanlainen: lyijykyniä 4, kuivamustekyniä 3, sakset, pyyhekumi, teroitin, hammasharja, värikynälaatikko ja viivoitin. Pusseja väännetään yli tuhannen. Ei tunnu sisältö paljolta, mutta tuiki tärkeältä opiskelua varten. Lisäksi juhlassa jaetaan kuponki uusia kenkien hankkimiseen ja viisi krjoituslehtiötä.
    Lapset, jotka ovat ohjelmassa mukana, ovat valittu varattomuuden ja koulumenestyksen perusteella. Suurella osalla on vain toinen vanhemmistai, yleensä äiti. Semmoiset talkoot.
    Illallisella nautin paistettua mustekalaa. Annokset ryyditettynä pullollisella 0,65 Lion olutta maksaa henkeä kohti n 7 euroa. Ja on hyvää.
Lauantai
Aamiainen Santun hotellissa. Sri Lankalaisia perinneruokia. Kaikkein paras, esimerkiksi osaralaiseen aamiaispöytään, vesipuhvelin maidosta tehty jogurtti ja päälle palmusiirappia. Kyllä suu napsaa.
    Ensimmäiset lasten juhlat Gallessa. Kaikkiaan reissu 20 km päässä sijaitsevaan Galleen ottaa juhlineen ja tarvikkeiden jakoineen viisi tuntia. Tilaisuus aloitetaan kansallislauluilla ja oppilaiden esitykset kestävät parisen tuntia, välissä 20 minuutin virvoketarjoilu. Entisenä järjestön piirikuvernöörinä taata pääsee jakamaan palkitsemisia. Komeeta. Kyllä niin on syrän syrjällänsä
    Ja ei kun syömään. Anneli ja Ossi ovat valinneet onnistuneita ruokapaikkoja. Tänään nautin valkosipulilla maustettuja katkarapuja. Toivottavasti Iä kestää valkosipulin hajussa helteisen (ilman puolesta) yön.
Sunnuntai
Tapaamme lastenjuhlissa meirän Dilukshin. Herttainen on tyttömme, läheltä pitää ettei tunnevyöryssä kukaan pökerry. Kulkiessamme kohti juhlasalia Iä kysyy, onko Dilukshin äiti myös läsnä ja silloin kaappaa tyttö Iä:tä kädestä ja juoksee Iä:tä perässä vetäen äitinsä luokse. Matkalla salin perälle Iä:n töppöset koskettavat vain kerran lattiaa. Onnellisena tyttö esittelee, että täsä nämä nyt sitten on, ketä hän on 10 vuotta kutsunut kirjeissään äidiksi ja isäksi. Huh huh !
    Virallisen puolen loputtua Dilukshi siirtyy viereemme ja puhetta riittää. Juhlien lopussa sovimme, että tapaamme tiistaina kaupungin suurimmassa tavaratalossa tarkoituksena shoppailla. Dilukshi kysyy, saako hän ottaa äitinsä ja pikkusiskon mukaansa, mihin tietysti myönnymme.
    Ja taas syödään illallista Annelin ja Ossin kanssa; grillattua barracudaa. Koemme ensimmäisen sateen illalla ukkosineen. Vettä tullee reilun puolituntia niin kuin siltä entiseltä suomalaislikalta, mutta ei hätää, kuiva maa vetää.
Maanantai
Nyt vedetään henkeä. Osallistumme palaveriin, missä käsitellään loppuviikon matkaa. Huolimatta kyröskoskilaismiehemme suosituksesta, emme lähre. Meille riittää lähistölläkin tarpeeksi ihmeteltävää.
    Meressä on käyty, kuten tänäänkin vähintään kaksi kertaa päivittäin. Hotellistamme on matkaa mereen parikymmentä metriä, nousuveden aikaan 5 m. Tänään nautin illalla kanaa. Onpa kotosta.
Tiistai
Kauppareissuun Tuk Tukilla. Survaisemme 20 kilometrin matkan semmoisella kulkupelillä. Tuk Tuk on katettu mopo, mikä on varustettu kahdella takapyörällä ja peräosassa on penkki kahdelle. Kuskina istuu Santun nuorempi veli. Liikenne on tosi vilkasta ja kapealla tiellä ovat usein rinnakkain Iä;n ja taatan Tuk Tuk, linja-auto ja pakettiauto. Nuori mies ajaa loistavasti. Reaktiokykyä kaivataan, usein väli edellämme ajavaan on alle 50 cm. Vain kerran olemme ajaa keskellä tietä toikkaroivan lehmän päälle. Hei hulinaa !
    Vilkkaasta kaupungista ei tavaratalo löydy ensihakemalla, mutta nuori kuski hoitaa homman kysyen, kolme kertaa neuvoa paikallisilta, ja tapaamme Dilukshin, siskon ja äidin vajaat 15 minuuttia myöhässä. Tavarataloon ei ole pääsyä paikallisilla noin vain, sillä pari aseistettua vartijaa suorittaa esikarsinnan ovella. Meidän seurue pääsee sisään vartiomiehen kumarruksella.
    Niin tylsältä kuin asia tuntuukin sovimme ostorajan Dilukshin kanssa ja siten shoppaileen. Reilun tunnin jälkeen olemme kassalla ja kummityttömme osoittaa ostoksissaan sielun siveyttä; ostosten summa alittaa reilusti sovitun. Sitten nauttimaan limsat ja keskusteleen ja annamme Dilukshille ostoksiin sovitun loppusumman rahana. Olipa miellyttävä päivä !
    Sitten kotiin ja Annelin, Ossin, Leenan ja Liisan kanssa vaihtamaan päivän kuulumisia paistetun hain ääressä.