ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

  Uusin

01.01.2015
Erinomaista kuluvaa vuotta ! Komeasti pamahti vuosi käyntiin, kiitos presidenttimme ryhdikkään puheen. Puheen minkä kaikki ymmärsivät, mihin ei ollut mitään lisättävää ja mistä ei ollut mitään poisotettavaa. Sanottiin, että puhe oli paras kahteenkymmeneen vuoteen. Lisäisin vuosiin ainakin kymmenen lisää. Puuttumatta Osaran vinkkelistä ulkopoliittiseen osuuteen, niin talouspolitiikan hoidosta ja nykypäättäjistä ei joulukrokuksia jaeltu. Piristävää oli kuulla ehdotus päättäjien vaihdosta.
     Taloustutkimuksen hyvät prosentit hyrräpääministerillemme alle 25 vuotiaiden sarjassa, eivät paljon kokoomusta lämmittäneet. Taloustutkimuksen uutisiin olisi vielä voinut lisätä, että Stubbin 25,v sarjan ohella muina voittajina olivat Katti Matikainen alle kymppisissä ja Titinalle alle 5v. sarjoissa. On ollut masentavaa katsoa kokoomuksen menoa vuonna 2014. Lopunalku alkoi siitä, kun Katainen karkasi kuntaprinssessa Henna Virkkusen kanssa Brysseliin ja jätti kansan killumaan ahrinkossa.
     Ihmettelen suuresti, kuinka tämmöinen mies voidaan valita EU:ssa taloutta hoitaan, kun se ei sujunut pienessä Suomessakaan. Entä missä ovat Virkkusen vuosien ponnekkat puheet loistavasta kuntaremontista. Tilulii ! Pistähän Jykä Henna yhdistelemään valtioita Euroopassa, nyt voisi Virkkunen kokeilla Suomessa tehtyjä karttaharjoituksia klopaalimmassa ympäristössä.
     Yhtä kaikki, mielenkiintoista on seurata kokoomuksen äänimäärä keväällä. Ainahan voi kaikkea tapahtua, sillä politiikan vahtikoirat seuraa jokaisen puolueen pienempiäkin harhaliikkeitä.
     Ystäväni Kari Sysmästä kertoo saamassani kirjeessä, kuinka Sysmässä puuhataan kovalla tohinalla Olavi Virran 100-vuotismuistomerkkiä. Asialla on kunnan lisäksi paikallinen Lions Club Sysmä. Vaikka rahastosta vielä puuttuu osa euroista, on muistomerkin paljastuspäivä päätetty toukokuun 16. Päätökseen on vaikuttanut patsaan tekijän professori Kimmo Pyykön toivomus. Hatun nosto Sysmään ! Olahan syntyi 27.02.1915 Sysmässä Särkilahden kylässä.
     Taatan ollessa tanssi-ikäinen Virta kiersi lavoja vielä täysissä voimissaan. Ja kun pitkän sairauden jälkeen Olavi ensi kerran kiipesi lauteille Kyröskosken Suurlavalla, oli taatalla kunnia taluttaa väsynyt kuningas estradille.
     Osaran miehet kohtasivat tienoon valtaväylällä Osaran tiellä. - Säkö pelastit eilen sen meirän pojan hukkumasta ? - No mä se olin. - Eiku sitä vaan, että missäs sen pipo on ?

Lauantai 03.01.2015
Jääkiekossa olen aina tuntenut määrättyä lämpöä pikkuleijoniamme kohtaan. Pojat ovat vuosikausia pelanneet viihdyttävää ja taitavaa kiekkoa. Niin tänäkin vuonna, joskin laihemmin tuloksin. Kun maksukanava soi mahdollisuuden vahdata kaikki Suomen käymät pelit, oli taatalla ilo ylimmillään. Kaikki tuli katsottua, myös yöllä klo 3 alkavat. Tasollisesti pelit ovat parempia, kuin Jääkiekkoliigan vastaavat, niitäkin on tullut töllättyä marraskuusta lähtien.
    Viime vuotisen maailmanmestaruuden jälkeen on haettu kiivaasti syytä tämän vuoden menestymättömyyteen. Puheet muka heikommasta joukkueesta ei pidä paikkaansa. Olihan ilvesläisiäkin mukana peräti kolme. Mutta valmentaja Jortikalle olen kyllä valmis osan syystä vierittään.
    Ihmettelin, kun aikanaan Jortsu nimettiin 20 v. maajoukkueen valmentajaksi. Taustalla oli juuri saadut potkut KHL:stä, eikä miestä nyt muutenkaan miksikään kaunosieluksi tiedetä. Monella lajia seuraavalla on mielessä kuva pallo punaisena ärjyvästä Jortikasta ja kun muistetaan Jortsun ikävuodet 58, niin ilman mitään ikärasismia, oliko valinta tosiaan oikea fiksujen kaksikymppisten valmentajaksi.
    On otettava huomioon, että pojat ovat tähän mennessä käyneet monen valintatilaisuuden kautta, edustaneet Suomea nuoremmissa maajoukkueissa, osa varattu NHL:ään ja moni pelaa kotimaan liigassa. Nämä nuoret tarvitsevat asiantuntevaa, kaverillista, kylläkin tiukkaa ohjausta ja Jortsu ei kyllä vanhoine meriitteineen tähän riitä, nuori Karri Kivi riitti. On uuden valmentajan valinnan aika ja äkkiä.
    Kiekosta vielä. Hieman pintoo venäläistyneiden Jokerien seuranta Suomen urheilu-uutisissa. Suurella venäläisellä rahalla koottu joukkue, valmentajiaan myöten , saisi luovuttaa tv aikansa suomalaisille seurajoukkueille. Jokerit on kyllä menestynyt KHL:ssä erinomaisesti, mutta katsastamassa täytyy käydä, onko taso sarjassa niin kova kuin väitetään. Tuskinpa. Ikävän sivumaun kuvioon tuo, kun väitetään, että maajoukkueen päävalmentaja Jalonen ei saa haluamiaan Jokereita maajoukkueeseen. Olisi Niinistön pitänyt puuttua asiaan uuden vuoden puheessaan !
    Enää viikko parhaiden pelien alkuun: Hokkarit ja kolmosdivarin jatkosarja.

Maanantai 05.01.2015
No jo on aikoihin eletty. Vietetään tammikuun viidettä päivää ja taata istuu pesäpallo-ottelussa Raumalla. Totta ! Mutt viäläki kauhiammin mä ihmettelen, että Iä on mukana reissulla. Simmosia tyttöjä ja poikia ollaan Iä:n kanssa.
    Totta puhuen ottelu pelataan Rauman komeassa sisähallissa ja ottelun seuraamisen lisukkeena olemme noutamassa Amandan pelin loputtua kotiin. Kehissä on siis viimevuotinen Räpsän Iso-D, tänä vuonna C. Ollaan ensimmäisellä hallileirillä raumalaisten kanssa ja totta kai visun sisäharjoittelun tuoksinassa pelataan vuoden ensimmäiset pelit. Meirän plikat ovat ystävystyneet raumalaisten kanssa ja ovat viettäneet edellisen yön perhemajoituksissa feralaisten ystävien luona. Hieno homma, en ole moisesta kuullut. Majoitusmaksut säästyvät ja tutustutaan kodinomaisesti uusiin kavereihin.
    Päivän peli on yllättävän tiukka, sillä sisäoloihin tottuneet feralaiset saavat Räpsästä täyden vastuksen. Juoksulukemat, Räpsä ensin mainittuna 4-6, 6-3, 2-2. Plikat pelaavat ottelunsa naisten kentällä, sillä siihen saadaan tottua tulevana kesänä C-sarjassa. Saas nährä mitä kausi tullessan tuo, sillä iso on harppaus C-tyttöihin. Pitää jaksaa totutella kausi uusiin olosuhteisiin.
    Niin tasainen oli peli, että Iä:n hermo ei kestä kaiken katsomista, vaan käväisee rauhoittumassa Rauman Vanhassa kaupungissa, eikä mukaan tartu senttiäkään pitsiä.
    Porilainen ihmetteli Rauman reissunsa jälkeen kaverilleen, että on ne tiätäviä noi Rauman likat, jolloin siihen kaveri ett ai kui ? No kun se tiesi mun kädestä, ett mull on piäni. No ei helkutissa voi nääs tiätää, millai se sen teki ? No mää sanoi sille kädestä päivää, ja se sano mulle, jotta onpas sulla suuret käret ja mul ku ova nii piäne.

Tiistai 06.01.2015
Traditionaalinen loppiainen; tietää matkaa Hämeenlinnaan kälyni Anjan luo. Kaappaamme matkaan mukaan Timoset Tampereelta. Timoset on siittä mukavat kuljetettavat, että peräpenkiltä ei koko matkan aikana kuulu kälyni Marja-Liisan moitteita - ajotyylistä. Taitavat olla pelosta jäykkinä ?
    Perinteiset loppiaiskekkerit rakennetaan Anjan mahtavan lounaan ympärille. Lounas on kauttaaltaan pieteetillä rakennettu ja jos Michelin miehet pyydettäisiin paikalle arvostelemaan, saisivat Välimäen Hanssin ravintolat pahan kisaajan. Paitsi ruokaan ja kattaukseen on ruokailuvälineisiin kiinnitetty sadan prosentin huomio. Kelpaa siinä vieraan viihtyä.
    Koska tilaisuus kuitenkin äityy sisartapaamiseksi ja sukujuhlaksi, niin pääsemme me Seppälän miniä ja vävyt melkoisen helpolla. Ei tartte paljon keskusteluun puuttua, vaan hoitaa lähinnä komppaaminen, sekin sordino päällä. Tyylikkäästi (oma mielipide) taatakin selviytyy kuuden tunnin päivästä, missä paljolti käsitellään taatalle tuiki vieraita henkilöitä.
    Uutena henkilönä porukkaan on liittynyt sisarusten serkku Pirkko. Pirkon isä kuului siihen tulevaan sukupolveen, jonka isä Paavo vetäisi eläissään ylpöt, yli sata vuotta. Tiedossa on rajan ylittäneitä lisää, kun eräs on netissä vastannut elämänsä pituuskyselyyn ja saanut vastaukseksi 116. Sus siunakkoon ! Meiränkin Konsta on hautajaisissa melkein 50 vuotias.
    Loppiaisjuhlien varsinainen ilopilleri on villakoira Piccolo. Piccolo rakastuu Pirkon pipoon. Ja kuinkas hupsua, matkustaa Pirkko Helsinkiin ilman pipon tupsua. Kipakassa vaikkakin aurinkoisessa pakkassäässä matka Hämeenlinnaan ja takaisin sujuu jouhevasti. Saammeko kutsun ensi vuonna, sitä miettii juhlasakki.

Keskiviikko 07.01.2015
On tätä varrottu jo mahrottomasti; vuoden ensimmäinen hurujen lounas. Mukaa ahtautuu kaikki vakihurut sekä jokaisen oma muru. Mahdumme kaikki samaan paikkaan eli kyläravintola Sarveen, mistä murut valloittaa itselleen meistä kauimmaisen pöydän. Hyvä niin, vaikka nytkin singahtaa muutama kommentti salissa pöytiemme välillä.
    Tarjoamisissa Sarvi elää jälleen ajan hermolla. Hurulounas koostuu lihapullista ja tilkkeeksi broileria. Eipä tarvi taatan broileriin koskea, kun nämä ihanat lihaisat pallukat täyttävät kahdesti lautasen. Senaattori on maistavinaan lihapullissa oudon mausteen, mutta santsaa silti. Taata ei ole vielä koskaan huonoa lihapullaa saanut, tietenkin maku saattaa heitellä erinomaisen ja superhyvän välillä. Myös markkinointineuvos on tykästynyt pulliin. Kaikilta on joulu ja vuodenvaihde mennyt erinomaisen rauhallisesti. Mitää sitä vanhat enää kaahii, paitsi laskentaneuvos, joka on rullannut Suomen tiestöö kolmetuhatta kilometriä. Nuori rakkaus tekee rauhattomaksi.
    Illalla äksiisit kirkossa. Anu-pappi kouluttaa leijonia ensi sunnuntain kirkkopyhää varten, jotta kuviot olisi kohrallansa. Perinteikäs juhla toteutetaan paikkakuntamme kolmen klubin yhteisenä ponnistuksena. Kirkkokansaa odotellaan runsaasti, sillä kirkonmenojen jälkeen järjestämme kahvitilaisuuden, minkä tuotto ohjataan Hämeenkyrön veteraanien, puolisoiden ja leskien hyväksi.
    Hämeenkyrön kirkossa istui vanhemman rouvashenkilön edessä kaksi Osaran emäntää, jotka pulisivat keskenään koko ajan. Lopulta rouvashenkilö tuskastui ja kumartui eteenpäin: Anteeksi, mutta minä en kuule yhtään mitään. Siihen toinen emännistä: Ei ole tarkoituskaan. Puhumme yksityisasioista.

Perjantai 09.01.2015
Oliko vietetyt pikkujoulut vuoden ensimmäiset vai viimeiset hällä väliä, mutta onnistuneet olivat. Leijonamme viettivät hyvin juhlallista, mutta erittäin hauskaa pikkujoulua.
    Juhlallisen kekkereistä tekivät neljälle veljelle annetut Arne Ritarisäätiön jäsenyydet. Niinpä säätiön edustaja lion Reima käväisi miekkoineen aina Tampereelta saakka huitaisemassa Hämeenkyrö/Kyröskoskeen neljä uutta ritaria. Joukostamme kunnian saivat Uotilan Hannu, Isomuotian Harri, Leppäsen Jaakko ja resitenttimme Lehtisalon Juha. Eikä tunnustukset turhasta tullut. Joka ainut uusi ritari on touhunnut klubissa erinomaisen aktiivisesti.
    Rahat moiseen lystiin saatiin siitä, että kuuskymppisiään juhlinut Juha laittoi synttärilahjansa, runsaat 3000 euroa, Ritarisäätiön kotimaan avustustoimintaan. Aikas poika.
    Ympäristöystävällisissä joulujuhlissa niitti mainetta jälleen luomukuusemme, Virtanen. Metsään kohdistuva hiilijalanjälkemme on muutaman vuoden ajalta todella pieni. Käytettyä kuusta ei ole koskaan, edes erehdyksessä, heitetty roskalaatikkoon. Ilta oli muutenkin, niin ohjelmarikas, että viimeinen ohjelma alkoi lauantain puolella kello näyttäessä varttia yli kahdentoista. Täysin ohjelmoidusta illasta kiitokset kuuluvat sekunda Tarvajärvelle Leppäsen Jaakolle, Matti ja Teppo klooneille, Frantsilan veljeksille Jussille ja Janille sekä Tauno Rautiaisen manttelia päälleen sovittaneelle visailumiehelle Siltasen Terolle.
    Kilpailuja löytyi joka väliin, mutta pääosan illasta ryösti karaoke. Mikrofonista tapeltiin koko ehtoo. Vaikka mitään kilpailua ei suoritettukaan estradilla käväisivät ehtoon myötä moni korkeatasoinen duo. Mieleen jäi tietysti Hiltusen Päivin ja taatan seksiä tihkuva Popedan esitys. Pariamme vertailtiin lähinnä Armiin ja Dannyyn. Erosen Ritvan ja Leppäsen Jaakon duetto sisälsi huikeimman koreografian. Keskustan ja kokoomuksen vaalitaisto Kyrössä polkaistiin käyntiin kaksikolla Pentin Klasu ja Isomuotian Harri sekä uutta miniä ja anoppi duoa esittivät kaikessa sovussa Ellu ja Iä. Eikä unohtaa voi Kyröskosken rokkikukkoa Nikkilän Eskoa.
    Olipa ehtoo ohjelmoitu viimeistä minuuttia myöten. Kiitokset kuuluvat klubimme mainiolle nappulaliigalle. On meillä hyvin riävät uunissa !
    Osaran vaari meni Tampereelle "Thaihierontaan ". Operaation suorittaja katseli ihmeissään, kun pappa valmistautui toimenpiteeseen pistämällä kuulosuojaimet korvillensa ja pyykkipojan nenään. Hierojan kysyttyä syytä moiseen toimenpiteeseen, vastasi Osaran vaari: en oo koskaan tykänny naisen kirkumisesta ja kuminkärystä.

Sunnuntai 11.01.2015
Ei sitä mikään niin virkistä vanhan sielua, kun käydä kirkonmenossa, vallankaan kun ei sielä alituiseen hyppää. Tänään oli vissi asiakin, sillä kotipyhätössä vietettiin leijonien kirkkopyhää. Korkeelle hattuani nostan sille toiselle sadalle nousevalle seurakuntalaisten porukalle, joka purevaa pakkasviimaa uhmaten hilautui tänään kirkkoon. Hieno homma kyröläiset !
    Olihan kirkossa toki nähtävää ja kuultavaa, sillä sankka leijonien joukko, kolmisen kymmentä, toimi jumalanpalveluksessa avustajina. Taatakin pudotteli päivän tekstiä ihan tosta vaan. Juhlava on olo, kun kiipeää pönttöön ja valistaa katseensa seurakunnan puoleen. Huolimatta runsaasta avustajien määrästä palvelus sujui juohevasti. Henkilökohtaisesti olen aina ihmetellyt melkein jokaisessa jumalanpalveluksessa jaettavaa ehtoollista. Ei ainakaan tämmönen vanhempi mies kerkeä niin paljon syntiä tekeen, että sitä viikon välein pitäisi sovittaa.
    Toinen mieltä kohottava tilaisuus on tietysti paikallisen jääkiekon edustusjoukkueen sarjapeli. Sitä seuratessa meni eilinen ehtoo. Hokkarit kohtasivat Tampereen teknillisen korkeakoulun porukan Hiki Hockeyn. Kyseessä oli sarjakärkien vääntö. Kovasti ihmettelin mennessä yleisömäärää, vain kourallinen istui katsomossa. Mutta annas olla, kun alkuun päästiin kolmatta sataa kannustajaa huusi kurkkusuorana Hokkarien puolesta. Hyvin huusivat, lopputulos kotijoukkueelle 9-0. Tulipahan näytettyä tekniikan miehille, missä lätkän kaappi seisoo Pirkanmaalla.
    Voiton takuumiehinä häärivät molari Mauno Hujo, nollapeli ja tehomiehet Ville Niemenmaa, Tuomas Linnanlahti, Teppo Viitala ja Kari Lohtander. Mutta mikä mukavinta tehopisteet jakaantuivat tusinan pelaajan kesken. Pitkältä sairaslomalta palannut kapteeni Petron Niko osoitti, että ei kepeillä kävely ollut taitoja vienyt.
    Kyllä näitä pelejä kelpaa seurata. Ihme, jos ei sarjan vanhetessa yleisömäärä ala lähennellä neljää sataa. Ottelu oli ehkä Hokkareilta liiankin vauhdikas. Aina ei kiekko pysynyt vauhdissa mukana.
    Siitä saarnamiehen hommasta, kokemusta löytyy. Viettihän taata neljä suvee kesäteatterissa nuoren teologian ylioppilaan Eero Koskimiehen roolissa : "Kerran minä jo kapusin Hämeenkyrön kirkon saarnastuoliin vihreenä teologian ylioppilaana ja piti mun jylistä taivaallista helvetin tuomiota näitten jumalattomien kyröläisten päitten yli. Mutta meni sisu kurkkuun. - Siinä kun mä seison ja valistin kasvoni rahvaan puoleen, niin alko yhtäkkiä housut tutista. Auoin suutani kuin hauki kuivalla maalla, mutta ei kuulunut Herra Sebaotin ääntä Eero-pojan kurkusta. Siinä mä seison kuin mykkä paskat housussa ja kirkkokansa vartosi, että minkä ilosanoman se Forsmannin pojanpoika heille ilmoittaa." Notta sillai vai !

Torstai 15.01.2015
Vuoden urheilija on valittu, tai oikeammin kaksi, Iivo Niskanen ja Sami Jauhojärvi. Minulla ei ole mitään Mustia ja Iivoa vastaan, mutta kyllä valinnan lopputulos pitäisi olla yksi urheilija. Myös naiskaksikko loisti listalla kymmenen parhaan joukossa. Eli päätelmänä valinnasta, jos seuraavana olympiavuonna ainoan kultamitalin tuo vaikka naisten viestittäret, jakaantuu Vuoden urheilijan palkinto neljälle. Taatan mielestä se on väärin.
    Kun valitaan vuoden suomalaista, pitäisi myös ottaa arvosteluperusteeksi se, että urheilijaksi voidaan valita ainoastaan sellainen, joka maksaa veronsa Suomeen. Se vasta todellinen urheiluteko on. Näin lähtisi listalta mm NHL kaverit, joiden valinnoista en käsitä lainkaan Selänteen oloa tällä listalla. Ehdottomasti olisi kuulunut elämäntyöstä palkittavien listalle Sakun ja Jeren kumppaniksi. No se siitä. Huomannette kai kuinka vaikea huippugolfarimme on päästä mitalisijoille, kun taas vähän maailmassa harrastettu keihäänheitto saa kymmenen parhaan joukkoon Suomessa kaksi edustajaa.
    Englantia opiskellaan jälleen riemumiellä. Joukkomme on paisunut kevätkauteen ainakin kolmella uudella jäsenellä, joten huhu lienee kiertänyt, kuinka vänkää meillä enklannin ryhmässä on. Viime kerrallakin meinasi lipsahtaa ylitöiksi, ennen kuin maikkamme sai raahattua meirät miespuoliset oven ulkopuolelle.
    Seniorit kokoontuivat ensimmäiseen kuukausipalaveriinsa. Huolimatta ikävästä säästä paikalle tarpoi läpi tuulen ja tuiskun nelisenkymmentä senioria, nähdäkseen kuntamme teknisen johtajan Satu Hyötylän puuterihuiskun. Hattua täytyy nostaa, että Satu on valinnut teknisen alan. Olipa tosi miellyttävä esiintyjä, seniorit pysyivät pulkassa koko matkan, vaikka kuntamme teknisenpuolen asioita pohdiskeltiin. Satu on lähtöisin Pelkosenniemeltä, jonka pukki on pudottanut pulkastaan lahjaksi kyröläisille. Kiitokset Korvatunturille !
    Iä:n kanssa on vesijumpattu ja uida huhrottu innolla. Kylpylän väki kyselikin käymmekö me uimassa joka ikinen päivä. Ei ihan, mutta melkein. Mutta tyytyväisiä olivat aktiivisuuteemme. Nyt kun ei Svetlanoita ja Vladimireja paljon altaalla näy, on se niin hyvä, että edes osaralaiset käy ryssimässä. vEnklannin tunnilla kuultua. Vanhin ryhmämme miespuolisista jäsenistä kertoi olleensa kauan, kauan sitten joulupukkina naapurissa. Naapuriin oli siunaantunut lapsia kuusi poikaa ja perheen oli tultava toimeen melko pienillä rahoilla. Niinpä joululahjoja jaettaessa vanhin 14 v. sai sukset, kolme seuraavaa suklaalevyt ja nuorimmaiset pienen karkkipussin. Pukin lähdettyä, nuorin seurasi pukkia ulkokuistille ja sanoi; haista sinä pukki vittu !

Lauantai 17.01.2015
Iä:n kanssa korkattiin kevätkauden ensimmäinen Filharmonia eilen. Mielenkiintoiset käynnit Tampere-talossa jatkuvat kevätkauden, kymmenkunta kertaa tiedossa, joskin taatalta näyttää ainakin yksi jäävän väliin. Mutta ei missään nimessä Santtu-Matiaksen puikottama, silloin tullaan paikalle, vaikka pää kainalossa.
    Itämaiset kuninkaat oli eilinen kavalkadi nimeltään. Ohjelmiston oli koonnut kapellimestarina toiminut Okko Kamu. Okko on ensimmäinen tiedostamani kapellimestari, kiitos v 1969 voitetun Herbert von Karajan-kapellimestarikisan. Okko edusti silloin ulkonäöllisesti nuorta hurjaa klassikkoa. Vaan nyt ovat särmät hioutuneet, ja varmoin ottein porvarillistunut Kamu johdatti filharmonikoita. Illan ohjelmistossa totta kai juhlavuottaan viettävää, joskin vähän oudompaa Sibeliusta, Belsazarin pidot, ja tuiki tuntematonta Ernest Blochia kappaleessa Schelomo. Lopun räiskyvyydestä vastasi Sostakovitsin Sinfonia nro 6.
    Tumma ellei jopa raskassävyinen oli ilta. Raskaammasta puolesta vastasi Schelomo, heprealainen rapsodia, mistä iltamme solisti sellisti Tuomas Ylinen selvisi erinomaisesti. Ohjelmaopas väitti, että Tuomas esiintyi kappaleen solistina ensimmäistä kertaa, mihin vielä yltääkään useampien esitysten jälkeen. Illasta jäi mieleen solistin lisäksi huilistimme Annaleena Jämsän loistava Sibelius tulkinta sekä Kamun ja filharmonian raivokas loppurymistely Sostakovitsin loppuosassa. Lieneekö muuten joulunaikaan Annaleena astunut avion satamaan, kovasti näytti huippuhuilistimme entiseltä Puhdolta.
    Sostakovitsin kuudes kirvoitti yleisöltä huikeat suosionosoitukset. On näissä neukuissa sitä jotain. Sostakovitsin elämä Venäjällä kulki välillä uhkaavissakin tunnelmissa. Asiasta piti huolen Stalin, joka ei alkuunkaan hyväksynyt Sostakivitsin vanhoista perinteistä irti olevaa tyyliä. Monet sävellykset olivat esityskiellossa vaikkakin Sostakovitsille ojennettiin ensimmäinen jaettu Stalin- palkinto.
    Tänään aloittivat ritarit kautensa Porissa. Olemmekohan koskaan Iä:n kanssa ajelleet niin kaljamilla ja liukkailla pikkuteillä, kuin matkalla Hakkiluotoon. Taatan ensimmäistä talveaan palvelevat kitkat osoittautuivat juuri sellaiseksi kuin rengaskauppias sanoi; kovalla jäätiköllä pitää kitkojen kanssa olla kieli keskellä suuta. Erinomaisen iltapäivän porilaiset olivat meille järjestäneet, ei vähiten hyvän trahteeringin ja idyllisen kokouspaikan puolesta. Potkua saatiin alkavalle kaudelle. Ja aina sitä Porissa uuttakin oppii, Frantsilahan on erinomaisen vaikea näille veljille lausuttuna, Porissa kun ei ole äffää, muuta kuin sanassa pesufati, mutta se varsinainen tietoisku tuli kirkonmieheltä. Nyt tiedän, kummalla puolella sulhasta morsian on vihkitilaisuudessa; alttarille mentäessä sydämen puolella ja palatessa rahapussin puolella.

Sunnuntai 18.01.2015
Elämyksiä saatiin vuoteen 2015. Niitä järjesti pojanpoikani Konsta kiekkojoukkueineen. Taatalla on ollut monta vuotta eräs unelma; nähdä KHL:n jääkiekkopeli ja nyt se on nähty.
    Tapahtuma sai alkunsa siitä, kun Konstan joukkue varasi lippuja KHL:n jääkiekko-otteluun Jokerit-TsSKA Moskova jo ajat sitten. Hirveä oli joukkueen myynti, peräti kaksi bussillista (96 henkeä) kyröläisiä Konstan joukkueen faneja ilmoittautui matkalle. Viikkotolkulla jouruttiin myymään eioota, sillä kolmatta bussia ei saanut varattua. Mukavat eurot kyröläiseen juniorityöhön !
    Niin sitä sitten tänään matkasimme Hartwall Areenalle. Kyllä taataa vähän kyrsi, että Suomen komein pelipaikka on venäläisten omistuksessa. Mutta niin se menee. Hjallis tykkäsi kotiuttaa 27 miljoonaa euroa ja rahanpuutteessa myi Hartwallin iivanoille. Kepein askelin porukkamme siirtyi Aren turvallisesta kyydistä Areenan suojiin. Olihan meininki päällänsä. Kiekkokansan nälkää avitti niin monta kioskiluukkua, että kauan ei tarvinnut eurojen kämmenessä hikoilla, kun ne olivat siirtyneet Areenan kassoille. Kyllä trahteerinki pelasi. Ja vaikka paikkamme olivatkin melkoisen ylhäällä, onnistui pelikentän hallinta tosi hulppeesti.
    Konstan kanssa istuimme vieretysten ja kyllä Konstalla oli päällänsä maaotteluhenki, joten Konsta ilmoitti taatalle, jotta Jokerit voittaa. No eihän siitä mitään kisaa olisi tullut, ellei taata olisi ollut toista mieltä. Kovasti löytyi busseistamme muutenkin Jokerien kannattajia. Koulutaksimme Mannerin Mikakin sai ensimmäisestä erätauosta vetää päähänsä Hokkaripipon, kun juniori Manneri oli ostanut Jokerien vastaavan. Upeat olivat siis puitteet ja kuollutta hetkeä ei halliin tullut. Kovalla olevat äänentoistolaitteet pitivät kuuroimmatkin rattailla ja hiukset otsalta poissa. Kilpailuja ja haastatteluja nähtiin taululla jatkuvasti. Ja herranjestas, halli täynnä viimeistä paikkaa myöten, paikalla 13349 katsojaa. Kyllä veli venäläinen osaa, sillä esimerkiksi Konstan ryhmäläisiltä lippu ja matka maksoivat vain 50 euroa/nenä. Nyt ajetaan KHL:ää sisään suomalaisille.
    Ottelun alkajaisiksi kuulimme Jokerien kannatuskatsomon, eteläkatsomon, komean yhteislaulun: on laulu katupoikien, kätköissä Sörkän laitakaupungin. Ja sitten se alkoi. Kyröläiset kannatti kiivaasti Jokereita, mutta ellei peliä aivan puusilmällä katsonut, Tseteskan kaverit olivat piirun verran taitavampia. Mutta Jokereille on erinomainen veskari, ruottalainen Henrik Karlsson, joka oli aina paitsi kerran kiekon tiellä. Lopputulos Jokereille 2-1. Kyllä oli Konsta polleena. Hyvä näin !
    Lihapiirakka nakilla maksoi Hartwallissa 6:50 ja siinä taatan ostokset. Ei hirveen kallista, kun lihiksessä oli kyllä puputtamista. Palvelut pelasivat ammattitaidolla. Tanssitytöt olivat upeita. Saataisiinko Kyröön Viljakkalan naisvoimistelijat tai jokin muu kansalaisopiston ryhmä vähän keikuttaan peräpeiliä. Taata sanoikin Konstalle ottelun aikana, että taata haluaisi, että tanssiryhmä olisi tapahtuman pääosassa ja levynvaihdon aikana pelattaisiin vähän kiekkoa. Ei mennyt läpi, mutta lupasi Konsta olla kertomatta taatan mielipiteitä Iä:lle.

Keskiviikko 21.01.2015
En ole aikoihin niin porannut kuin eilen saapuessamme Iä:n kanssa kotiin murujen ja hurujen lounaalta. Ajatelkaa nyt, että Iä kysyy minulta, että otitko montakin jauhelihapihviä. Jaa jauhelihapihviä ja minä kun en huomannut moisia pöydässä ollenkaan. Eikä muutkaan hurut sellaisia lautasilleen saaneet. Olivat kuulemma olleet tarjoilupöydässä stroganoffin takana. Perkele
    Ovissa tuli kyllä vastaan yksi näistä kuuluisista kyröläisistä daltoneista (Eloranta) ja mainitsi, että sielä on ny komeita isoja jauhelihapihvejä. Ja minä kun luulin, että se huijasi tai sitten oli syönyt itse kaiken. Turhaa potkin kiukuissani tarjoilupöydän jalkoja. Ei tule kulkaa sitä kertaa enää vastaan, ettenkö nostaisi jokaisen tarjoiluastian kantta. Ja daltonilta pyydän anteeksi niitä karseita ajatuksia, mitä päässäni risteili. Oma oli vika !
    Hurujen joukkoon oli saapunut pitkästä aikaa linjaneuvos Ismo. Tuulahdus Valkeakoskelta. Silti oltiin markkinointineuvos Jussin, senaattori Askon ja linjaneuvoksen kanssa kovin tyytyväisiä Sarven antimiin. Herkullista oli kaalipata, stroganoffi ja makoiset kiisselit ja omenatortut. Kyllä niistä vaan hurujen vatsat täyteen tuli.
    Kovasti keskusteltiin jälleen muinaisista ja haukuttiin kyröläistä tienpitoa. Ei saara lumista Kyröskosken keskustaa, puhumattakaan sivuteistä kuljettavaan kuntoon. Jäätynyttä polannetta on joka paikassa, joten ei pirä ihmetellä jos jalankulkijat mukkaa ja autot luiskahtelee. Kunta ja urakoitsijat, nyt tarvitaan tarkkuutta ja töitten kunnollista valvontaa ja tekemistä.
    Ilveksestä keskusteltiin pitkät porinat. Vihdoin selvisi sekin, miksi markkinointineuvos Jussi on jopa kotirauhan uhallakin viimmestä päälle Ilveksen mies; sillä muru Irma edustaa Oulun Kärppiä. Syitä on kolme: Ilves on syntynyt Jussin kanssa samana vuonna, Raipella ja Jussilla on sama syntymäpäivä ja Raipen kuten Jussinkin äiten nimi on Sylvi. Niin painavia näkökohtia, että jo yhrestäkin mies kuin mies olisi ehrottomasti Ilves-mies.
    Osaran vaari matkusti terkkariin Nokson vastaanotolle mummun kanssa. Mummulla oli paha silmätulehdus. Astuissaan Nokson vastaanottohuoneeseen totesi Nokso: jo on pahan näköinen. Mihin Osaran vaari, niin munkin mielestä, mutta hyvä äite on ollu meirän lapsille.

Perjantai 23.01.2015
Aamusella piipahdamme Kylpylän altailla. Johan on villiksi mennyt parkkeeraus Kylpylän yleisellä parkkialueella. Alueella pitäisi autot olla kolmessa rivissä, mutta tänään jotkut neropatit ovat aloittaneet toisen rivin niin lähelle ensimmäistä, että ykkösriviläisten on mahdoton poistua. Kyllä valvojaa tarvittaisiin, sillä perkeleitä sataa, mikäli eturiviin parkkeeraajalle tulisi kiiruslähtö. Tavallisia taukkeja.
    Tänään Kylpylässä on pimpan päälle suoritettu mitoitus henkilökunnan ja asiakkaiden välillä; altaassa kaksi vanhusta, Iä ja taata ja Marika valvojana. On niin turvallista notta. Tammikuun aamut olleet muutenkin rauhallisia, joskin yöpyjiä hotellilla tuntuu riittävän.
    On perjantai ja filharmonia. Tampereella ovat klassisen musiikin asiat hyvällä tolalla. Paitsi että meillä on Santtu-Matias Rouvali, meillä on erinomaiseksi trimmattu orkesteri ja ennen muuta loistava konserttimestarimme Dennis Kim.
    Kimille on petattu tämä ilta. Viulistimme johti illan Haydn konsertin ja esiintyi myös solistina. Loistava kokonaisuus. Filharmonia esiintyi Haydnin ajan mukaisessa kokoonpanossa eli soittajia vai nelisenkymmentä, viulukonsertossa puolet vähemmän. Lyömäsoittimet puuttuivat vallan. Orkesterin pienuus ei iltaa haitannut; Haydn soi upeasti ja kauniisti tamperelaisten taitajien johdattelemana.
    Muutama sana Dennis Kimistä. Syntyjään etelä-korealainen Kim on opiskellut Yhdysvalloissa. Ensimmäinen solistitehtävä tapahtui jo 14-vuotiaana, Toronton filharmonikoiden kanssa. Tampereell tie toi Linnun johtajakaudella ja Kim on merkattu Suomessa konserttimestarina huippuluokkaan. Vähältä piti, ettei Kimiä viety Linnun lähdön myötä Suomen Kansallisoopperan konserttimestariksi. Järki voitti, sanomme me tamperelaiset. Kimin soittopelinä on Stradivarius vuodelta 1701, soitin, joka on ennen kuulunut mestariviulisti Samuel Duhskinille. Sonniviulu osaston miehet kertoivat väliajalla, että soittimen omistaa malesialainen miljonääri, joka on suonut viulun ilahduttamaan musiikin kuulijoita, ennemmin kuin säilyttäisi viuluaan kassakaapissa.
    Konsertissa kuulimme Haydnilta Sinfonian nro 31, Viulukonsertto nro 2 G-duurin ja Jäähyväissinfonian. Mieleen painuva lopetus loistavalle illalle; Jäähyväiskonsertissa soittajat poistuivat lavalta pikkuhiljaa, niin, että kappaleen lopuksi lavalla oli vain kaksi pelimannia ; kapellimestari Kim ja viulisti Heidi Kuula.
    Hämppäri etsi haastatteluun vanhempia ihmisiä, jotka olivat aikanaan joutuneet koulukiusatuiksi. Osaran mies ilmoittautui ja sai kutsun toimittajan haastatteluun. No millä tavoin teitä kiusattiin kouluaikana. - Olin viisilapsisen perheen nuorimmainen ja jouduin aina pitämään vanhempien sisarusteni vaatteita. Vanhoista vaatteista minua kiusattiin. Tähän toimittaja, että mikäs kiusan aihe tuo oli. Tuo oli tapana ennen vanhaan ja taitaapa olla vieläkin. Niinpä, sanoi Osaran mies, mutta minä olin meirän perheen ainoa poika.

Sunnuntai 25.01.2015
Olipa lätkäpainotteinen viikonloppu. Jäähallilla tuli vietettyä nelisen tuntia paikallisten Hokkareiden pelissä. Lauantaina aloitettiin, kun laatikkoon luisteli edustusjoukkueemme kolmosdivarin kärkikahinoissa AHK:ta vastaan.
    Kaikki muu paitsi yleisömäärä oli surkeeta. Ensimmäinen häviö sarjassa tuli. Varmoille kakkosdivarilaisille näytettiin, että vielä muutama peli pitää käydä ennen sarjanousua, eikä ne helppoja tule olemaan. Hokkarien entisen Taata-tiimin telaketjuosasto pohti pitkään syytä moiseen tappioon, vaikka mitää me ollaan arvosteleen, mutta muutama sana lienee paikallaan.
    Pitkälti kumoamme kiekkoämpärin valmennusjohdon niskaan. Seuralla on kolme erinomaista maalivahtia, mutta kauden mittaan ykköseksi on osoittautunut uusi miehemme Maunu Hujo. Syykin on selvä, Maunu on kookkaimpana kassarina ns peittävä maalivahti. Mutta miksi Maunu istui viltissä ? Sarjassa on osoittautunut kolme Hokkarien lisäksi varteenotettavaa seuraa; AHK, Hiki-Hockey ja Suolahti. Me vanhan liiton miehet määräisimme maalin suulle ehdottomasti Hujon näissä otteluissa. Edelleenkin olemme sitä mieltä, että Hokkarien kaikki veskarit ovat mitan täyttäviä pelureita, mutta, mutta !
    Ottelun alku lupasi kotijoukkueelle hyvää ja erän loppupuolella peli oli ratkaistavissa, vaan ei. Ylivoimapelimme oli täysin sieltä ja syvältä. Vastustaja kauppasi voittoa pitkään kahden miehen ylivoimalla. Huh, huh ! Toisessa erässä AHK paineli ensimmäisen erän 1-1 numeroista 4-1 johtoon. Ei hyvältä näyttänyt. Mutta kolmannessa erässä seitsemän minuutin pelin jälkeen, taululla numerot 4-4. Kunnes sitten se naksahti; siniviivalta ammuttu laukaus painui suht koht maskittomana maalin takanurkkaan. Siinäpä se. Totisesti toivotaan, että lopputulos oli kauden tilastotappio.
    Tänään kehissä Konstan joukkue Ilveksen paria porukkaa vastaan. Ei siittäkään paljon mainittavaa, paitsi, että maalivahtina pelannut Aurora napsi kiekkoja loistavasti. No niinhän sanotaan, että jos maalivahti ei päästä ainuttakaan huonommassakin tilanteessa tuloksena on tasapeli. Mutta olihan ne Ilvekset liukkaita. Ja mikä kaikista huonoin juttu, tehomies Konsta seurasi peliä kentän laidalla sairaana.
    Ja missäs on Iä luurannut viikonlopun. Hän kävi tanssimassa zumbaa, tiedättehän lajin, missä tanssillisesti on yhdistetty salsaa, merengueta, cumbiaa ja hip-hopia. Aikasmoinen yhdistelmä meinaan osaralaiseen makuun. Huomenna sitten vain Zumba Shopiin, noutamaan asianmukaisia varusteita; löysät housut ja kireä toppi sekä tennarit. Paljon säästyy, kun keskivartalo jää rintojen alta lanteisiin paljaaksi. Oliskohan jo ensi pikkujouluna maamies-seuralaisille uusi ohjelmanumero.
    Zumban kehittäjänä on mies nimeltään Alberto "Beto" Perez. Notta nyt meillä on Osarallakin oma zumpapeto.

Keskiviikko 28.01.2015
Vietetään osaralaista talvea; lunta, räntää, vettä ja pääkallokelit. Varovasti saat jäisellä pihamaalla tassutella, ellet halua viettää aikaasi puukkomiehen kanssa lasareetissa. On mennyt lonkkaa ja rannetta tai lievemmissä tapauksissa selvitty muhkeilla mustelmilla ja venähdyksillä. Kunhan Lotto suo mukavan tilin lähren sinne Tonga-saarille, vaikka ei muuta kuin vuosittain neljäksi kuukaudeksi. Iä ei lähre mukaan, mutta ehkä siellä pärjätään.
    Ilmoista puheenollen on kylänmiehet sanonut, että ei se kaksisempaa ollut viime talvenakaan. Väärin ! Säätilastoni kertovat Osaran vinkkelistä, että viime vuonna oli sentään rapea pakkasjakso näihin aikoihin. Kun elohopea vajosi yli viiden pakkasasteen tammikuun 11 päivänä, pysyteltiin pakkasen puolella aina helmikuun kolmanteen. Useana päivänä mittari näytti reippaasti yli 20 pakkasasteen. Näin ne asiat unohtuvat.
    Häkämiehen veljeksistä tämä paremmin menestynyt Jyri tuli ulos jälleen muutama päivä sitten ilmoittamalla, että Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajana hänen mielestään palkankorotusvaraa ei ole useampaan vuoteen. Sillälailla, sanoi Tarvajärvi. Jotta ritirinnan suomalaisina marssittaisiin, ylijohtaja Eero Heliövaaran lista valtioyhtiöiden hallitusten palkkioiden nostosta, vetäisi maton Häkämiehenkin puheiden alta. Jo muutenkin muhkeat korvaukset pitäisi nostaa jopa 15000 eurolla vuodessa. Esimerkkinä Fortum, puheenjohtajan palkkio 75.000: sta 90.000. Huh huh. Vielä paremmaksi pistää Nordea ja Nalle W. Vuosikorvaus 279.000. Myy siinä muille nollalinjaa. Onneksi ministeri Paatero taklasi valtionyhtiöihin kohdistuvat korotuspaineet.
    Mutta annettiinhan rahvaallekin jotain mietittävää julkisessa sanassa. Jokin neropatti esitti, että asuttaisiin kaikki vuokra-asunnoissa, jolloin olisi entistä helpompi juosta muuttuvien työpaikkojen ja pätkätöiden perässä. Jokasortin pelleille palstatilaa lehdissä uhrataan. Halpoja vuokra-asuntojen malleja näkee vielä Virossa aikanaan venäläisten rakentamina. Eipä tuntuisi kovin ikävältä muuttaa betonibunkkereista pois seuraavaan.
    Osaran mies oli vienyt tyttöystävänsä Tampereelle elokuviin. Paikat oli saatu oikein teatterin viimeiseltä riviltä. Kun ystävätär ei vaikuttanut niin kauheen kiinnostuneelta elokuvasta, kysyi Osaran mies: etkö tykkääkään filmistä, mihin tyttöystävä: tykkään, mutta jatka silti.

Torstai 29.01.2015
Tampereen Filharmonia tarjosi torstaiset herkut akselilta Brittein saaret, Puola ja Tanska. Varauksella suhtauduin aluksi torstaisiin konsertteihin, mutta menestyksiksi nekin ovat osoittautuneet. Tänään kapellimestarina puolalainen Michal Nesterowics. Mainio mies sinänsä jämpteine lyönteineen, ainakin filharmonikot tuntuivat nauttivan puolalaisen johdatuksesta. Mutta niinhän on sanottukin, että viimeiset kolme vuotta on tuonut soitonilon orkesterille.
    Illan ehdoton suosikkini oli solisti, huilisti Emily Beynon, uhkea walesitar, joka tasapuolisesti antoi iloa sekä korvalle että silmälle. En lainkaan ihmettele, että ohjelmalehtisen mukaan useat brittisäveltäjät ovat kirjoittaneet Emilylle uutta musiikkia. Niin tekisi taatakin, jos olisi taitoja. Ehkä kokeilen tekemällä muutaman impromtun Iä:lle. Emilyn ohjelmassa tanskalaisen Carl Nielsenin konsertto huilulle ja orkesterille. Teos tarjosi tilaa solistille taistella muita soittimia vastaan ja taistelusta Emily selvisi voittajana. Tanskan kuuluisin sinfonikko Nielsen onkin ollut hyvin esillä Tampere-talossa. Nielsenissä jyllää tanskalainen maaseutu, missä säveltäjä varttui 14-lapsisessa perheessä.
    Kapellimestarin valintana soivat tietenkin alkupaloiksi puolalaiset sävelet; Lutoslawskin lystikäs ja lyhyt Pieni sarja, joka ammensi pohjansa puolalaisesta kansanmusiikista. Ja loppunumerossa, brittiläisen Edward Elgarin Enigma-variaatioissa, filharmonikot pääsivät jälleen esille oivina muusikkoina. Mieleen jäivät alttoviulistimme György Balazs, sellistimme Panu Saari, huilistimme Annaleena Jämsä ja timmissä kunnossa ollut lyömäsoitinosastomme.
    Konserteissa seuraa yli kuukauden tauko, harmi, sillä talon valtaa Verdin Nabucco. No eiköhän sitä jotain sijalle keksitä; lätkää, uintia ehkä pieniä reissujakin.