ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Keskiviikko 01.01.2014
Hyvää kuluvaa. Mistähän mahtaa johtua, että usein ennen vuoden ensimmäisenä päivänä oli pää kipiä. Liek syynä vaihtunut ilmasto ! Eilen ehtoollakin kyllä Iä:n kanssa jotain nappailin, ainakin minä muutaman tuuteroisen olutta ja aivan vuoden vaihteessa pari konjakkiakin. Vapaalla kädellä kaadettuna taisi lasiin lurahtaa muutama ravintolapaukku, ainakin Iä:n joskus suorittamien tutkimusten mukaan. Mutta niin oli olo aamusella kuin kolkkapojalla. Rauhallisissa ? merkeissä vuosi vastaanotettiin; hoidimme kenneliä. Parhaan rakettien paukuttelun kaikuessa, ensimmäisiä uudenvuoden vastaanottajaisiaan juhlinut Huuko katosi kahdesti.
     Vaan onpa heti eka päivänä ahkeroitu. Seniorien nettisivut ajan tasalla. Seuraavaksi ynnäsin viime vuoden menoja. Sanotaan, että eläkeläisenä ne kiiruut vasta alkaa. Näin on ! Vai mitä sanotte seuraavasta listasta ? Uimassa kävin Kylpylässä 154 kertaa, jääkiekko-otteluissa 35, pesäpallossa 46, hurut, ritarit ja seniorit 82 päivänä, filharmonia 21 kertaa ja leijonat 14. Tilkkeeksi vietin ulkomailla 25 vuorokautta ja luin 50 kirjaa. Muutakin aktiviteettia lytyy. Nii i, ei vuoden päivät piisaa. Onneksi samalle päivälle sattuu useampia tapahtumia. Syyllä voi sanoa, että on siinä taata mennyt joskus tuli takapuolessa. Enkä lupaa, että tänä vuonna rauhoittuu. Muuten Iä pisti parillakymmenellä käyntikerralla nokkiin uimisessa.
     Osaran vaari makasi tosi heikossa kunnossa sängyssään. Pian hänen nenäänsä tunkeutui vastaleivottujen sämpyliden tuoksu. Vaari piti sämpylistä yli kaiken ja yritti huutaa muoria tuomaan maistiaisia, vaan ei jaksanut. Vaari laskeutui hitaasti lattialle ja alkoi rymiä keittin. Päästyään pydän viereen, hän kurotti kätensä ottaakseen yhden sämpylän. Silloin muori huitaisi vaarin kädelle leipälapiolla sanoen: ne on hautajaisia varten !

Torstai 02.01.2014
Päästiinpä nopeasti normaaliin kuvioon. Aamusella saapui laskentaneuvos Maijoineen noutamaan Iä:tä ja taataa aamu-uinnille Kylpylään. Hiljaista oli altaalla, joulun ja uudenvuoden vieraat lähteneet ja ryhmät saapuvat kuntoilemaan vasta kuun puolestavälistä. Laskentaneuvoksen kanssa ihmettelemme, missä on veli venäläinen. Ei juurikaan havaintoa pariin viimeiseen vuoteen. Mukavaa porukkaa ne oli. Muistan kun istuttiin porealtaassa muutama vuosi sitten Tamara, Svetlana, laskentaneuvos ja minä. Porealtaan koneet oli huollossa ja allasvalvoja ihmetteli, kun meidän soikossa porisi ilman koneita. No meille kerrottiin, että venäläiset nykyisin vuokraavat mkkejä ja viihtyvät siellä omissa oloissaan.
    Ehtoopäivällä Iä aloitti vanhojen valokuvien lajittelun. Ja niitähän on, vanhimmat yli satavuotiaita. Minä hyppäsin kärryille siinä vaiheessa, kun aloitettiin kuvien nimikointi. Voi ystävät rakkaat pistäkää niihin napsimiinne kuviin niissä esiintyvien henkiliden nimet. Ei kannata olla niin itsekeskeinen, että luulee ihmisten sadan vuoden päästä tietävän; Mattihan se siinä. Melkoinen nivaska jäi nimeämättä, vaikka osaan kuvista oli aikoinaan vaivaa nähty. Käyty oikeen Tampereella Rasmusseenilla potretissa. Kuitenkin suurimman osan valokuvissa olevista henkilistä tunsin. Paljon tuli Iä:n kanssa muisteltua ja aika kului. Myhemmin ehtoolla saapui ykyläläisiä, Amanda ja Marleena. Likoillakin riitti mielenkiintoa valokuviin. Ja tämä homma jatkuu vielä päiviä, ellei viikkoja. Setvitty on vasta kaikkein vanhimmat otokset, mutta hauskuutta on näissäkin esiintynyt. Olen jopa varma, että muutama kuva olisi palanut aikanaan leivinuunissa, mikäli olisi tiedetty, että Iä ja taata niitä lajittelee tammikuussa v. 2014.

Lauantai 04.01.2014
Laatuaikaa lastenlasten kanssa. Sitä on vietetty ja urakalla. Eilen Iä SPR:n verenluovutuksessa talkoilemassa, eikä mekään Lotan kanssa viitsitty pirtillä piiloitella, vaan läksimme viettään aikaa Pirkkalaan Kolmenkulmaan. Matkoilla mennen tullen pohdittiin maailmanmenoa. Viisaita ajatuksia nuorisolla. Kolmenkulmasta ostimme Tero kollille ruokakipon, Hulille ja Oikulle kalkkunapateeta ja linnuille ja oraville pähkinitä. Lopuksi tien toiselle puolelle Heseen, missä ravittiin ruumistamme kanahamppareilla. Olipa mukava reissu. Tullessa kiersimme Seurakuntatalon kautta, missä Iä puuhaili Veripalvelun kassa. Lottaa kiinnosti, mitä Iä tilaisuudessa tekee. Kerroin, että jos sairaanhoitajat eivät saa verta pakkiin, Iä:n tehtävänä on ottaa senkka luovuttajan nenästä. Lotan mielestä juttu meni hevosenleikin piikkiin.
    Tänään Konstan kiekkoturnauksessa. Konsta pelasi molkena. Ensimmäisessä ottelussa riepoteltiin KPK:ta 16-0, toisessa Kuortanetta 10-3. Pojasta kuoriutuu Raskin Tuukan otteet, miettii taata. Reilu parituntinen vierähti hallilla. Ja sitten valmistautumaan seuraavaan koitokseen.
    Nimittäin teatteriin, minne lähdimme seitsemällä hengellä; Iä, Amanda, Aurora, Lotta, Konsta, Marleena ja taata. Kaksi autoa riitti kuljetukseen. Luojan kiitos, että koko porukka on tässä, jos joka perheessä olisi pari natiaista, joutuisimme näille matkoille vuokraamaan Aren pikkubussin. Tampereen Teatteri oli määränpää ja näytksenä "Saiturin joulu ". Ei mitään hmppää vaan vanhaa kunnon Charles Dickensiä. Heiskasen Ilkka oli juuri niin hyvä saiturina, kuin kuvitella saattaa, ajoittain ehkä hieman pelottavakin. Mys koko muu essemble mainiota. Ja olihan hurjalla tarinalla opettavainen ja hyvä loppu. Kyllä natiaiset nautti, ihan kaikki. Ehtoon kruunasi tietysti illallinen Hesellä. Hieman epäilimme Iä:n kassa pienen vatsan vetokykyä kaikkien tilatessa ateriat ison limun kera. Mutta masuihin vaan ne upposi. Joskin ajan kanssa, mutta tänään pelattiin natiaisten korteilla. Jopa niin, että koko porukka valtasi loppuillasta parisänkymme. Ei siinä muu auttanut, kuin Iä ja taata evakkoon tyynyinensä ja peittoinensa. Tämä vasta elämää !

Maanantai 06.01.2014
Alkuvuoden kohokohta on koettu. Perinteinen loppiaislounas kälylläni Anjalla tarjosi jälleen lämpimän tunnelman, vatsantäydeltä maistuvaista lounasta ja mukavaa yhdessäoloa. Toistamatta itseäni mainittakoon muutama sana lounaasta; erinomaista siikaleipää punasipulin ja inkiväärin kera, ankan jalkoja lisukkeineen, juustoja jälkkäriksi ja kahveen kanssa parit kaakut. Tipattomat nauttivat tietenkin sopivaa viintä palan painikkeeksi. Hyvvää !
    Taatalle tilaisuus tarjosi vitamiiniruiskeen loppiaishalauksineen. Anja on uudistanut tilaisuutta. Toista kertaa mukana "nuorempi" pariskunta, joka tuo laajempia näkymiä keskusteluun. Merelliseti sanoen: tilaisuudesta ei tule kalkkilaivojen regatta. Tietysti lähimuistin pätkiminen toistaa joitakin tapahtumia jo kolmatta kertaa peräkkäin. Mutta väliäk hällä, kertaus on opintojen äite. Kovasti odotellaan seuraavaa loppiaista.
    Kyllä ny kiekossa menee hyvin. Kiven poika odottelee KHL:stä sopimuspapereita, mihin Karrilta odotellaan vai sopimussumman numerointia tyhjälle riville. Kovat on meriitit MM:n mytä. Hattunsa meinasi taatakin repiä kotisohvalla. Eikä siinä kaikki kiekosta; Hokkarien edustus kellisti Keuruun ja A-junkkarit Paraisen. Orastavaa merkkiä näkyvissä uudesta tulemisesta. Kun vielä Ilves nyppi tuppuraiset, oli viikko lätkällisesti mallissaan.
    Arkeen astuessa laitetaan täysi hyry päälle. Perin vähän vapaata pariin viikkoon. Mutta olkoon ! Osaran miehen mielipide romanttisesta illasta: kynttilin valaistu jäähalli ja kaksi Hokkarikioskin keittomakkaraa.

Keskiviikko 08.01.2014
Hurut nauttivat vuoden ensimmäisen lounaansa. Hyvin oli kyläravintolamme Sarvi varustautunut huruihin. Varmaan oli kkissä katsottu kalenteriin aamusella ja todettu; herranjestas hurut tuloo. Tiesimme sen siitä, että pydässä makoili petillään herkullista lihamureketta, pullat oli läpsitty pitkulaiseen muotoon. Oikeen ihmeteltiin, että yksi kukkurainen lautasellinen pystyi tällä kertaa kaatamaan nälän. Santsaamisesta ei ollut puhettakaan, mahtoiko johtua joulun läheisyydestä ? Senaattori oli plkinyt joulun aikana kolme, markkinointineuvos neljä kiloa. Muutenkin porukka oli tavallista säyseenpää. Haarukka kulki niin reippaasti lautasen ja suun väliä, että seurustelu jäi vähemmälle.
    Lounaalta seniorien ensimmäiseen tapaamiseen. Sateisessa säässä Isopappila keräsi huiman seniorijoukon. Ei silti, oli kokoontumisen alustajan aihekin ajankohtainen. Pari päivää sitten Al ihmetteli etusivullaan kotitaloustyvähennysten tuntemattomuutta kansan keskuudessa. Meillä oli kunnia saada paikalle hankkeita suunnittelemassa ollut Taija Härkki. Onpa kerrankin ollut ministerin tyryhmässä viisasta väkeä. Taijalla onkin varpaiden välissä kyrläistä multaa ja oma yrityskin sijaitsee Kyrskoskella. Esitys oli niin selkee ja kansanomainen, että kokouksesta poistui neljäkymmentä alan asiantuntijaa. Olipa ilo kuunnella kevennyksillä hystettyä esitystä. Ja sitten pohdittiin porukalla seniorien kevätkauden ohjelmaa. Alkuperäinen toimintasuunnitelma sai lisäyksiä sinne tänne. Hyvää lupaa seniorien uusi vuosi !
    Alustajamme Taija kuuluu nykyään niin paljon pramilla olleeseen Jumesniemen kyläkunnan dynastiaan. Kylä kasvattaa ja on kasvattanut huippuja alalle kuin alalle. Monesti olen maininnut kuuluisat kiekkoilevat Kärkimaan veljekset, mutta unohtaa ei sovi myskään tanssitaiteilijoita, Jumesniemen balettikoulusta valmistuneita Kärkimaan Heikkiä ja Jaskaran Mattia. Heidän suuruuden aikansa sattui 1970 luvulle, jolloin heidän kepeät polkkansa siivittivät näytelmän "Tllimäen tohtori" niin myrskyisään yleisn kiimaan, että näytelmää pelattiin suvesta suveen aina vaan, peräti neljänä vuonna. Pitelee tiämmä vieläkin kyrläisen teatteritaiteen ennätystä. Ja olihan siellä taatakin.

Torstai 09.01.2014
Uinti maittaa tänäkin vuonna. Viidesti viihdytty Kylpylän altaalla Iä:n kanssa, viimeksi tänään. Monta kertaa haastettu mys avantouintiin. Vilukissana olen lytänyt tähän asti erinomaisia verukkeita olla menemättä. Mottoni on; parempi elävä pelkuri kuin kuollut sankari. Eipä ole Iä:kään tapaa enää noudattanut. Totta puhuen, kerran olen avannossa eläissäni käynyt. Tapahtuma sattui rapiat 60 vuotta sitten. Putosin Osaran lahdella Maamieskoulun jäidenotto paikkaan.
    Mieliinpainuva vuoden avaus leijonilla. Kävimme ennen kokousta kaikkien edesmenneitten ladyjen ja veljien haudoilla viemässä kynttilätervehdyksen. Muistoja herättävä tapa. Joukostamme on 44 vuoden aikana poistunut kolme ladya ja kuusi veljeä. Lämmin ajatus lähetettiin Annelille, Evalle, Ritvalle, Amille, Eikalle, Heikille, Ollille, Paulille ja Simolle. Viikate on niittänyt jäsenistämme nuoremmasta päästä. Ihmeelliset ovat meidän ihmisten polut.
    Vauhdikas kevätkausi on klubille tulossa. Sopiva sekoitus nuorta ja vanhaa pistää liikettä tassuun. Resitenttimme Jaska on saanut porukan liekkeihin. Illan kokouksessa viihdyttiin. Asian ohessa ratsasti huumori korkeilla aalloilla. Näitä palavereita varrotaan.

Perjantai 10.01.2014
Aamu seitsemältä tapasi mediapitoinen kolmikko Kylpylän altaalla. Pitko, laskentaneuvos ja taata hierotuttivat kangistuneita lihaksiaan (?) vesitykissä. Eikä sitten ristinsielua muuta väkee. Mahtavat karttaa meitä ! Jaa, että kuinka laskentaneuvos kuuluu mediapersooniin. Neuvos ohjasi pitkään Hämppärin talousvirtoja. Tulipa autuas olo ja mielikin kohenee, kun tämän halvatun rapakelin luvataan huomenissa loppuvan.
    Ehtoolla hyrytellään Iä:n kanssa Tampere-talon ensimmäiseen filharmonikkojen konserttiin. Konsertin tahtipuikkoa heilutti nainen, Elina Jukola. Tiukka likka ja soma katsella. Kun Elina on oppinsa saanut Segerstamilta, Panulalta ja Linnulta, tietää, että puikko käsissä pysyy. Iä:lläkin mukavaa seurattavaa; Santtu-Matias istahtaa katsomoon Iä:n eteen !
    Konsertin aloituksena soi komea Sibeliuksen "Aallottaret". Hyvin seuraa filharmonikot naisen vietävänä. Seuraavaksi lavan valloittaa illan solisti sellisti Kian Soltani. Pelimanni on viime kevään Paulon säätin sellokilpailun voittaja. Arvostelijat kehuivat kisaa korkeatasoiseksi. Totta turisivat. Kian kaappaa yleisn mahtavaan menoon mukaan Lutoslawskin sellokonsertossa. Ei aivan helpoimpia teoksia, joten aloittavien konserttikävijiden lienee syytä välttää. Pitkästä, monipuolisesta teoksesta Kian selviytyy loistavasti. Yleis raastaa ablodein Kianilta ylimääräisen. Lutoslawski luo ajoittain pelottavia mielikuvia, joten en suosittele yksinäisille talvisiin koti-iltoihin, mikäli ulkovalot eivät pala. Taas meille tarjottiin musiikillista pureskeltavaa.
    Päätksenä Debussyyn "La mer ". Meren runoelma soi upeasti. Kappaleen viimeisen osan komeassa päätksessä sattuu mielestämme jonkinlainen lapsus. Viime tahdit putoavat jotenkin kontallensa. Oliko vika kapellimestarissa ? Sitä mietimme.
    Osaran vanhapoika lähti naapuriin katsomaan elokuvia. Vakavamielinen äite varoitti poikaansa, ettei sitten katsele mitään tuhmia filmejä tai muuttuu kiveksi. Tietysti naapuri oli vuokrannut isojen poikien elokuvia. Niinpä vanhapoika palasi tunnin päästä kotio . äiten kysyessä syytä nopeeseen vierailuun, sanoi vanhapoika: enpä ehtinyt kuin varttin katteleen, kun alko paikat jo kovettuun.

Sunnuntai 12.01.2013
Kyrvään Kolfin kauden avaus sitsit Leilalla ja Sepolla. Vaikka polvet ei montaa kertaa koukistuneetkaan viime kaudella, uskoa uuteen ja vilkkaampaan kauteen luodaan tässä tapaamisessa. Illanvietto on aina kauan kaivattu, sillä useita päiviä ennen tilaisuutta vieraat arvuuttelee, millä tavalla illan emäntä kulinaarisesti porukan yllättää.
    Tänään ilta kuluu blinien merkeissä. Ja minkälaisten blinien, parempia ei sydä Strmsssäkään. Vaivaa on nähty, eikä me vieraat sitä pahaa tykätä. Blinit pohjustetaan maa-artisokka keitolla ja sitten pääasiaan, joita tarjolla kolmen mätivaihtoehdon kanssa. Eikä ne mitään vaihtoehtoja ole, otetaan kaikkia. Tietysti tyktarpeina smetanaa, sipulia sekä sillimss ja sienisalaattia oheistuotteena. Ja kaikki emännän omakätisesti valmistamia. Siihen vielä tilkkeeksi jäätelkakkua niin, vot ! Ja isännän kaappi tarjoaa kyytipojat. Vatsa täynnä on mukava suunnitella tulevaa kautta, muistella menneitä ja ottaa napanteria. Ja hauskaa on.
    Tänään hiljennytään jumalanpalvelukseen kotikirkkoon. Vietetään leijonien kirkkopyhää komeassa talvisessa pakkas-säässä. Tehtävät seremoniassa on jaettu paikkakuntamme kolmen klubin leijonien kesken, päävastuu lankeaa tietysti ihanalle Anu papillemme, leijona hänkin. Taata toimii päivän tekstin lukijana. Voimallisena julistajana tunnettu taata, saa kirkkokansan synnin tuntoon. Jopa kirkon perällä istuvan karskin upseerin leuka väpättää. Vaan hennosti on kirkkokansaa liikkeellä, runsas sata. Pakkanen pitää pirtillä !
    Nopea siirtyminen tilaisuuden jälkeen jäähallille, missä Konstan joukkue pistää tiiviisti kampoihin Ilvekselle. Tuloksena kahdesta ottelusta tasapelit. Konstasta on tulossa uusi keränen. Iä:n kanssa nautimme Hokkarien kikkarilla makkarat. Kyrsän popsiminen rauhoittaa pelistä kuumana käynyttä Iä:tä selvästi.
    Vielä on vuorossa Maijan ja laskentaneuvoksen kanssa suunnittelupalaveri kevään senioritapahtumasta. Ja jottei vaan joulun jälkeinen laihari pääsisi vauhtiin, kahvipytä notkuu täälläkin monenlaista herkkua. Mutta nyt; jarrut päälle !

Maanantai 13.01.2014
Oh really ! Enklannintunnit alkoivat. Kyllä taataa jännitti, jos joku olisi saanut vaikka uuden repun joulupukilta ja taata joutuisi jatkamaan vanhalla. Ei ollut. Suunniteltiin kevätkauden aiheita. Ope antoi koulukkaille vapaat kädet päättää. Matkoilla tarvittavista sanoista ja ilmaisuista haluttiin lisäpreppausta ja sitten harjoitellaan small talkia. Siinähän ruottalaiset ovat erinomasia. Pystyvät tunnin praataan tyhjänpäiväisyyksiä, kunhan välillä saa palasen falukorvia ja haarukallisen hapansilakkaa. Meirän opella on joka tunnille mielenkiintoisia tehtäviä, siinä kurssimme suola.
    Nyt on hallituksella seminaarien tammikuu. Kukahan on keksinyt ? Mietitään arvovaltaisella porukalla, mikä Suomessa mättää. Wahlroosi sen ratkaisi jo viime viikon loppuna; pari vuotta sitten valittu hallitus. Toivottavasti seminaaripaikoilla on isot peilit, mistä itse kukin ministeri voi syyllisen nähdä. Valta sokaisee. Muistetaan hallituksen alkumetrit. Vain eurooppalaiset asiat kiinnostivat. Päästiin suuriin pytiin illallisille ja antamaan ja vastaanottamaan poskipusuja. Suomalainen sai selvitä, miten itse pystyi. Jykä väittää, että hallitus ei ole saamaton ollut; kiristänyt veroilla ja leikkauksilla viisi miljardia euroa. Olisipa vastaava säästö tehty uusilla työpaikoilla. Nyt kavennetaan kansan ostokykyä ja ruljanssi jatkuu. Lyön vetoa meidän Fergusonin laskentaneuvoksen lumilinkoon, että Katainen häipyy kuvioista kevään tullen, "omasta tahdostaan" ja Jutta muiden.

Tiistai 14.01.2014
Jos ei viime vuonnakaan mennyt putkeen vuoden urheilijan valinta, niin samoin kävi nytkin. Jo kerran valittu Pitkämäki ei tosiaan olisi ansainnut nimitystä. Yleisurheilun parhaaksi kylläkin. Kyllä luotto katosi valinnan tehneihin urheilutoimittajiin. Jäkälää kasvaa valitsijoiden päät. MM-kisoissa keskinkertaisen kisan hopean saavuttaneen Pitkämäen peittoaa mm Roope Tonteri, eikä Tähdenkään palkitseminen väärin olisi ollut. Vannoutuneena urheilun ystävänä en edes katsonut lähetystä, kun viime vuoden jälkeen jotain tällaista oli odotettavissa. Antakaa nyt hyvät toimittajat tilaa nuorillekin !
    Kiinnostavaa on seurata, kuinka Hämeenkyrö investointi ja rakennusohjelmastaan selviää. Mahdollisen kuntaliitoksen sattuessa on tietenkin hyvä, että paikat laitetaan kuntoon. Mutta sen verran hurjalta rahan meno näyttää, että taitaa jopa kiihdyttää etsiytymistä toiseen syliin. Puhdistuslaitos on välttämätön, mutta entä koulut. Olen antanut itselleni kertoa, että parjattu Keskuskoulu ei olisikaan niin surkeassa jamassa homeineen, kun kerrotaan. Kuulemma terveeseen runkoon perustuvan rakennuksen saneeraus toisi kelpo tilat ja puolella uuden kustannusarviosta.
    Suunnitellun ympäristökoulunkin oppilaat löytäisivät sijansa Keskuskoululta. Lienee vaikea asia ympäristökoulun piirissä asuville valtuutetuille. Siksi innokkaasti oltiin sieltä alueelta kaatamassa Jumesniemen ja Lavajärven koulujen jatkoa. Valtuutetun pitää nähdä koko kunnan etu, eikä esiintyä nurkkakuntalaisena. Toiveajattelua ! Silti, luottakaamme valtuustoon valitsemiemme järkeen ja taitoon toimia kunnan parhaaksi. Parempiakaan ei ole, kertoivat viime vaalit. Menipä vakavaksi.
    Kostulan ala-asteelle Santeri kirjoitti ainetta aiheesta "Koulussa". Piani Santeri palautti aineen opettajalle ja siinä luki:" Koulusa. Koulusa opilaat opivat ja opetajat opetavat". Siinä se . Opettajan luettua Santerin aineen, pyysi poikaa luokseen ja sanoi, että tämä on ensinnäkin liian lyhyt ja lisäksi aineessa on kirjoitusvirheitä. Aineen piti kirjoittaa uudelleen. Hetken päästä Santeri palautti jälleen aineen, missä luki:" Koulusa. Koulusa opilaat opivat ja opetajat opetavat ja vituilevat".

Torstai 16.01.2014
Tervehdin ilolla kunnon talvea ja pakkasta. Ja kuinka upean talvimaiseman luokaan pirtin ikkunasta mollottava täysi kuu. Ei haittaa, vaikka tuenkin öljylämmitystämme ladatessani kerran päivässä leivinuunin täyteen polttopuita. Erinomaista päivittäistä askaretta seniorille. Sielukin lepää. Osaralle vievä tiekon päivittäin hyvin rauhallinen. Niin myös Kylpylän allas, missä toimitusneuvos Pitkon kanssa hellimme aamutuimiin vanhaa (?) varttamme. Altaalla vain me kaksi ja allasvahti.
    Ulkoilun sijasta tehnyt kirjoituspöydällä rästitöitä. Koko lista onnellisesti lopussa, nyt on aika keskittyä suuriin haasteisiin; ensinnäkin niihin vanhoihin valokuviin. Kaupoilla käydessäni tapaan senaattorin. Valittelen, että kovin vaikeaa on löytää kylän kaupoista partakoneen teriä. Olen ahtautunut kolmen höylän loukkuun, enkä enää halua ostaa neljättä. Ovelaa, juuri näihin kolmeen ei teriä löydy, kunnes K-marketista tärppää.
    Viikonloppu tuo tullessaan mielenkiintoisia tapahtumia. Huomenna Tampere-talossa Jukka-Pekka Saraste ja Bruckner. J-P:n kanssa ei ennen tavattu, ja lauantaina vielä suuremmat kekkerit; Hokkarien 35-v. juhlaottelu. Oikein kutsun saimme tapahtumaan Iä:n kanssa. Ilon kyynel poskelle vierähtää.
    Kyrön Sasissa toimi muinoin Pekkolan kauppa. Kauppias tunnettiin menestyvänä liikemiehenä ja aivan ehdottomana myyntimiehenä. Esimerkkinä tehokkaasta markkinoinnista on tapaus, missä maalaisisäntä lähti ostamaan Pekkolasta partakonetta ja palasi kotio niittokoneen kanssa.

Perjantai 17.01.2014
Olipa ilta. Kiitos Jukka-Pekka Sarasteen, filharmonikkojen ja konsertin ohjelmiston. Konsertti tulee jäämään erääksi vuoden kohokohdista. Tapasimme Sarasteen ensimmäisen kerran kapellimestarina. Osaaminen ja varmuus huokui jo estradille tullessa kapellimestarista, mikä heijastui myös filharmonikkoihin.
    Illan ohjelmistossa Sibeliusta ja Bruckneria. Sibeliuksen musiikkina sarja musiikista näytelmään "Myrsky". Vaikka esitys on monine osineen pirstaleinen, johdatti Saraste orkesterin hempeistä ja osin hauskoistakin ( Humoreski) tunnelmista aina mahtavaan loppuun "Myrskyyn". Viimeinen osa saa hiiret vilistämään pitkin selkärankaa ja kun sulkee silmänsä ja keskittyy musiikkiin olet keskellä raivoavaa tuulta. Komeata kerta kaikkiaan.
    Syvästi uskonnollisen ja maalaisuutensa vuoksi Wienissä pilkatun Brucknerin, kerrotaan olleen syrjäänvetäytyvän. Mutta musiikillisesti Bruckner on ottanut paikkansa maailman suosituimpien säveltäjien joukossa. Tänään tarjolla upea, monipuolinen "Sinfonia nro 8 ". Ajallisesti pitkä teos vaatii paljon kapellimestarilta ja orkesterilta. Mutta erinomainen oli Sarasteen ja filharmonikkojen yhteistyö ja tulkinta. Jukka-Pekalla oli lyömisen varmuutta, mitä filharmonikot seurasivat prikulleen. Illan myötä soittajista mainittakoon huilisti Annaleena Puhto sekä käyrätorvisti Ismo Ponkala, koko ryhmänsä kanssa. Mutta kaikki olivat erinomaisia ! Harvemmin nähty konsertin loppuessa, että muusikot iloisina halailevat toisiansa. Taisi mennä heidänkin mielestään ilta putkeen. Intendentti Hiilivirran hiuspehkokin oli Myrskyn jälkeen tuhannella sykkyrällä.
    Filharmoniassa on kosolti musiikin ykkösketjulaisia. Annaleenan ja Ismon ohella heihin kuuluvat konserttimestarimme Dennis Kim, sellistimme Panu Saari ja lyömäsoittajamme Jyri Kurri, vain muutaman mainitakseni. Toivottavasti helsinkiläisten verkot eivät pysty kalastelemaan heitä Tampereelta.
    Minulle konsertti oli ns. kälykonsertti. Anja ja Marja-Liisa mukana konsertissa. Kiireisessä illassa onnistuin saamaan lämpöiset halaukset, mikä tietysti nosti illan tunnelmaa. Marja-Liisa oli varannut paikan yläparvelta, mistä luultavasti Myrsky hänet pyyhkäisi. Ei näkynyt koko illan mittaan , joten saattokeikka meni pipariksi. Anja oli helpommin hallinnoitava samassa tilassa istuneena. Joten hänet saatoimme junalle. Ehtoolla kotiin tultaessa ei upea ilta heti unta suonut, joten korkkasimme Iä:n kanssa pullon punkkua ja katsoimme muutaman sarjan nauhoitettua, mainiota ruottalaista Solsidan sarjaa. Osaa ne svedutkin !

Lauantai 18.01.2014
Olipa komeat kekkerit. Hokkarit pelasivat 35-v. juhlaottelunsa viihtyisässä kotihallissa. Mukana matkassa Iä ja minä, ihan kunniavieraina. Tarjottiin maistuvaa purtavaa, makoisat pullakahvit ja ennen muuta upea ottelu. Haastateltiin paikalliseen aviisiin, otettiin potretit, mahtava ilta. Iä katseli tietääkseni ensimmäisen edustuksen pelin. Mutta tiukasti pysyi pylly penkissä, kiitos trahteeringin.
    Mieleenpainuvaa olla juhlakaluna seuran perustajan ominaisuudessa. Muina Vihavaisen Risto ja pitkäaikanen valmennuspäällikkö Holmalan Matti. Seura muisti pyllynalustoilla ja kunniakirjoilla. Tulevat löytämään sijoituksensa kunnioittavimmilta paikoilta; taulu makuuhuoneen sängyn päältä ja alunen takapuoleni alta. Jossain mielessä sijoituskohteiden välillä vallitsee tietynlainen yhteys. Ottelu päättyi Hokkarien voittoon 10-2, mutta mieltä lämmitti myös se, että katsomossa lähes 400 katsojaa. Tätä lisää ! Tapahtuu keväämmällä mitä tahansa, joukkue on ottanut paikkansa kyröläisten syrämmessä. Liigatunnelmaa matsiin toi HPK:sta vuokralla ollut seremoniamestari, Petrin muhevat kuulutukset ja mainiot väliaikakisat. Ei vähiten siksi, että Auroramme voitti kiekonheittokisassa 100 euron kaupan lahjakortin. Kolmas polvi rulaa !
    Seuran perustajajäsenenä voin sanoa, että kolmenkymmenen vuoden taipaleelle on mahtunut niin ylä- kuin alamäkeäkin. Mutta lähes sataprosenttisesti se on iloa tuonut. Aikojen saatossa seuran juniorimyllyn lävitse on kulkenut tuhansia junioreita, harrastajien määrän ollessa vuosittain 200-300 väliltä. Jonkinlaista nuorisotyötä sekin on ollut kyröläisten kersojen parhaaksi. Ja jos huipuista mainitaan, kerrottakoon, että tänäkin iltana Hokkarien kasvatit Kuukan Mikko ja Pitkäsen Ilmari ovat Espoon Bluesin nimissä olleet kaatamassa HIFK:ta.
    Olimme joskus alkuaikoina pelimatkalla Hämeenlinnassa F-junioreiden kanssa (n. 10 v.). Hallille tuloa odoteltiin kiivaasti ja kaupunkialueella muutama innokkaimmista oli ryhmittynyt kuljettajan taakse odottamaan hallille saapumista. Bussi pysähtyi valoihin suojatien eteen, jolloin pari n. viistoista vuotiasta likkaa ohitti bussin suojatietä kulkien. Kalle (jääköön sukunimi mainitsematta) huikkasi kavereille.: " tulkaa kattoon, juma mikä perä ". Olkoon tämä todisteena siitä, että peli- ja naissilmää Hokkareilla on aina ollut.

Keskiviikko 22.01.2014
Blogistin päivät olleet kiirusta täynnä. Iä:n kanssa suunniteltu pitkään ja hartaasti Ruottinmatkan sisältöä. Onnesta väliin lohduttavia uutisia Kostulasta; koulu on myyty. Siitä vaikertaminen loppui sitten tähän. Koululle perustetaan tahdas, missä valmistetaan formuloitten osia. Kyröön syntyy uusi pii-laakso formuloille, Pohjankankaalle, mihin ruvetaan rakentamaan seuraavaa Formula 1 rataa. Parin vuoden päästä Kyröskosken motellilla asuu Vettelit, Alonsot ja Hamiltonit, kun Pohjankankaan Graan Prii starttaa. Kyröön liitetään Tampere ympäristöineen, Ikaalinenkin otetaan föliin, mutta Parkanoo ei. Ny se taivas aukes.
     Mutta Ruottiin. Varsinaisena asiana akreritoira Osaran suurlähettiläs Tukholmaan. Komea oli vastaanotto; Kustaa Adolfin torilla olivat Siljan transfer bussia vastaanottamassa Kalle Kustaa ja Silvia, sekä kolmet neljän hevosen vetämät vaunut, neljä ratsupoliisia ja kuninkaallinen torvisoittokunta. Heti autosta laskeuduttuamme soittokööri puhalsi Osaran ratsuväen marssin, säv. E Mansikka. Parlamenttitalossa suoritettiin akreditointi ja Kalle Kustaa pyysi kahveille ja snapseille linnaan. Ei keretty. Iä kertoi, että hänellä on kaupungilla vielä tapaamiset herrojen Axelsson, Åhlens ja Kapp Ahlin kanssa, joten Iä ilmoitti, että vi ska åka direkt till Axelsson. Niin lährettiin; Iä ja Kustaa ensimmäisissä kieseissä, taata ja Sylvia seuraavissa. Kolmannet vaunut oli kuulemma sitä varten, että jos Yrjölän Penakin olisi tullut.
     Se siitä virallisesta puolesta. Tuulisessa, halvatun kylmässä Tukholmassa panin merkille, että ruottalainen herrasmies kävelee kadulla paksu pomppa päällä ja huivi useampaan kertaa kaulan ympärillä. Mutta kalju pää on ilman minkäänlaista hattua. No kukin suojelee sitä, minkä pitää tärkeenä. Iltapäivän lopuksi poikettiin oopperassa. Iä:llä aikomus osallistua koelauluun. Tulevassa oopperassa Salome, Nina Stemmen kaksoisnaisitus avoinna. Saas nährä !
     Kovasti kyrsi taataa jäädä osattomaksi hurujen lounaasta. Onneksi laivalla tyrkytettiin Linströmin pihvejä, vaikka ei ne Sarven pullille pärjää. Se kuulemma oli onni onnettomuudessa, että Sarven tammikuun tulos paranee viime vuotisesta, kun taata ei ollut lihapullavadilla. Notta semmosta, huomenna kotio. Huruille tiedoksi, että tyrkkynä laivalla litran leka votkaa a kymmenen euroa. Tarjoon seuraavissa huruissa snapsit Sarven toiletissa !

Perjantai 24.01.14
Hyvin sopi Santtu-Matiaksen ja filharmonikoiden illan teemoitus Iä:lle ja taatalle. Oli luvassa pohjoismaalainen ilta akselilla Tanska-Norja. Kuten Santtu asian ilmaisi, vain Ruotsi jäi puuttumaan. Mutta mehän olimme juuri maassa vierailleet ja kuunnellet aivan tarpeeksi Povel Ramelin "Johanssons Boogie Woogie valssia".
    Voi sanoa, että ilta oli miellyttävä ja hauska; kiitos Santun mainioitten juontojen. Mekin ahtauduimme Iä:n kanssa paikalle hyvissä ajoin; olimme kuuntelemassa tuntia ennen konserttia tapahtunutta esittelyä. Väkeä oli tuolloin jo paikalla Sopraano salin täydeltä. Arviolta kolmesataa Santun fania täytti tilan jokaisen jakkaran ja mattimyöhäisille tarjoutui enää paikka seinänvierustan seisomiseen. Aluksi estradille astui orkesterimme intendentti Helena Hiilivirta tuoden tullessaan illan solistin, norjalaisen Ragnhild Hemsingin. Kovin oli soma katsella, mutta päähuomio muilla läsnäolijoilla kiinnittyi tytön soittimeen, hardangerviuluun. Viulu on hyvinkin yleinen norjalaisten kansanmuusikkojen keskuudessa, kertoi Ragnhild. Santun saavuttua paikalle, kapellimestari lupasi jotain ainutkertaista yleisölle. Ensimmäistä kertaa soi hardangerviulu sinfoniaorkesteri taustallaan Suomessa. Helenan suostutteluista huolimatta Santtu ei paljon muuta suostunut sanomaan, koska hän tulisi juontamaan iltaa.
    Kyllä pohjoismaista säveltäjiä löytyy. Illan aikana esitellyiksi tulivat Nielsen, Halvorsen ja Grieg. Mainio ohjelmistoltaan olisi konsertti ensikertaiselle kävijälle. Griegin Peer Gynt sarjan kappaleet saavat paljon soittoaikaa radioissa. En tarkoita tingentangeli kanavilla, vaan Ylessä. "Aamutunnelma", "Anitran tanssi" ja "Solveigin laulu" mainittakoon tutummasta päästä.
    Illan konsertissa annettiin viihteelle tilaa. Santun ja filharmonikkojen työ tarkkaa ja innostavaa. Kun Santtu kutsui "terveenoloisen" norjattaren Ragnhildin sisään, kapellimestarimme perusteli terveyttä mm heidän ruokalillessan yhdessä ravintolassa. Santtu oli ottanut "kolmosen" ja talon hampurilaisen, Ragnhild vettä ja salaattia, jos oikein kuulin. Halvorsenin hardangerviululle sävelletty teos antoi paljon tilaa orkesterille. Niinpä kappaleen jälkeen suosionosoituksia vastaanottamaan tullut solisti soitti heti ylimääräisen kappaleen. Kaikki ok, paitsi inansa liian pitkä oli ylimääräinen. Vaikka kyllä taata katseli mielellään punaisessa pitkässä mekossaan soittamiseen antautuvaa Ragnhildia. Ja ilta oli kaikkiaan erinomainen.
    Niin kuin se Ruottin matkammekin. On ihan mukavaa joskus viettää kolmatta päivää kahrestaan. Meillä kun Pyöräniemessä on aina kun kotona ollaan "avointen ovien päivä", saattaa päivän mittaan pirttiin pörähtää useampikin pieni, joskin odotettu vieras. Niin toren sanoakseni, on siitä joskus rauha kaukana. Tälläkin matkalla jotain opittiin. Taata suuressa viisaudessaan meni ja lähetti tekstarit viidelle natiaisellemme tarkoituksena kysyä, mitä laivan karkkikaupasta voisi tuliaisiksi tuoda, jottei turhaa ostettaisi. Johan alkoi taatan puhelin laulaa. Listaa tuli enemmän kuin laivan karkkipuolen kataloogissa. Joten kiiruusti täytyi homma rajata; tuote korkeintaan kaksi per nessu. Notta semmoista !

Lauantai 25.01.2014
Hokkarien edustus tarjosi iloisen illan kannattajilleen. Illan ottelussa vastaan luisteli Hauhon Sisu. Olkoon nimi mikä tahansa pelaa joukkueessa hämeenlinnalaisia ja myös kotiottelunsa joukkue taistelee Hämeenlinnassa. Vastakkain siis sarjan kolmonen Hokkarit ja sarjan nelonen Sisu. Sisulta loppui tuo paljon peräänkuulutettu suomalainen ilmiö ensimmäisessä erässä. Siihen asti Sisu sisutteli vielä numeroissa 3-2, mutta sitten alkoi Hokkarien näytös, lopputulos 14-3.
    Runsaan kotiyleisön mieltä nosti etenkin ryhmämme nuorison osasto. Nyt löytyi tehoja; Joentaustan Roni kolme kaappia, Heinijärven Härkä Juho Hämylä kaksi maalia ja Eero-Pekka Tyynelä maali. Tosin ottelun suurimmat tehot lepäsivät konkareissa; Kari Lohtanderin tehot 3+3, Ketolan Krisun 3+2. Ottelu antoi ainakin uskoa karsintasarjaan pääsyyn. Sairastuvalla makasi useampikin tehomies. Maalissa Huumosen Miikka napsi vaikeammatkin kudit.
    Kova pyrky kokoomuksen ministereillä euro kentille. Tulevaisuus Suomessa pelottaa. Ne, jotka äänestämään menevät suosikaa kuntaministeri Henna Virkkusta. Sellaisista pitäisi pyrkiä kiiruusti eroon. Naisen ilmoitus tiedotustilaisuudessa kertoi kaiken. "Tulen härkäpäisesti ajamaan kuntauudistusta toimikauteni loppuun saakka". Härkäpäisyydessä ei kansaa huomioon oteta. Sujuvasta hallitusyhteistyöstä kertoi ministeri Krista Kiurun ilmoitus, kuultuaan Virkkusen valinnasta se, että hän odottaa Virkkusen mahdollisen lähdön jälkeen uutta pohdintaa pakkoliitoksista. Mikäli Virkkusen ja Stubbin ohella vielä Katainen liittyy Europpaan suuntautuviin, osoittaa teko pahimman luokan metsäkaartilaisuutta.
    Huhut kertovat, että Kyrössä haetaan kokoomuksen ehdokkaita loppusyksyn kirkollisvaaleihin. Ehdokkaiden sopivuuden ratkaisee kuulemma valtuuston nykyinen upseeri ja herasmies Pohjankoski. Vain hänelle sopivat ovat pätevät. Ja sopivat ovat ne, jotka eivät uhkaa edellämainitun asemaa neuvostossa ja valtuustossa. Lisäpisteitä tuo myös istuvaan kirkkoherraamme osoitettu kriittinen suhtautuminen. Herranjestas sentään !
    Osaran isäntä lähti Sarveen ostamaan ehtoolliseksi itselleen ja emännälleen pitzaa. Sarvessa hän tapasi vanhan kaverinsa ja niin tyhjettiin muutama tuopponen. Pubin puolelta löytyi vanha tyttöystävä, jonka kanssa kallisteltiin pari mukia lisää. Kuinka ollakaan tunnin kuluttua oltiin vanhan tyttöystävän asunnolla ja aikaa vietettiin yhdessä muutama tunti lisää. Pois lähtiessään Osaran mies kysäisi plikalta olisiko hänellä moottoriöljyä. No sitä löytyi autotallista ja Osaran mies hieroi öljyä käsiinsä. Kotiin tullessa vaimo manasi, missä halvatussa äijä oli viipynyt. Osaran mies kertoi tapahtumat niin kuin ne olivat, mihin vaimo; valehtelet ketale. Olet taas ollut traktorihallilla rassaamassa sitä perkuleen Fergusonnia !

Sunnuntai 26.01.2014
Kylpylässä näkyy kummia, kun pulahdamme Maijan ja laskentaneuvoksen kanssa altaaseen. Neuvoksella kummallinen uintityyli. Hän vetelee selkää oikea käsi koholla. Mistä moinen ? Ei hän tervehtele muita uimareita, vaan syy löytyy viikolta. Neuvos on päässyt torstaina kättelemään presidentin puolisoa Jenniä Turussa. Ja nyt kätellyttä kouraa pidetään neitseellisessä tilassa. Näin sitä "varttuneetkin" seniorit lankeavat naiskauneuden edessä. Olihan se tapaus. Nyt jännätään, saako neuvos kutsun vuoden lopulla linnan juhliin. Jos on tanssikemut, laskentaneuvos takuulla pyörähtelee yhdet pistot Jennin kanssa. Varohan Sale !
    Päivään mahtuu murhettakin. Huli on ollut pari päivää alakuloinen. Herkkuruokakaan ei maistu ja päivä kuluu rauhallisessa paikassa maaten. Aina innostavat oravatkin lintulaudalla saavat pysyä rauhassa. Emäntänsä Jantsu soittaa päivystykseen Tampereelle ja lähtö vastaanotolle edessä. Kokeissa löytyy paha tulehdus ja potilaamme joutuu jäämään yöksi tarkkailuun. Onpa masentavaa. Yksi taatan parhaista kavereista sairaana, Oikustakin huomaan, että kaveri puuttuu. Toivotaan, että huominen tuo hyviä uutisia. Aamusella ainakin ruokakauppaan hankkimaan potilaalle mielisyötävää, kunhan kotiin palaa. Taatankin vitsisuoni on ehtynyt täysin.

Maanantai.27.01.2014
Johan helpotti. Huli haettiin kotiin Tampereelta eläinlääkäriasemalla vietetyn yön jälkeen. Kuljetusketjuun kuuluivat Jantsu ja Iä. Taata onnistui edellisyönä hankkimaan itselleen kuninkaiden taudin, kihdin, joten meikäläinen poti kinttuaan pirtillä. Huli hyvässä tikissä, joskin vieraassa ympäristössä vietetty yö väsytti päivälläkin. Hoito- ja yöpymismaksu nousi satoihin euroihin. Mutta pääasia, että poika on kunnossa.
    Kihti ottaa parantuakseen parisen päivää. Henkilääkärini täsmälääkitys tuo helpotuksen nopeasti. Ajattelin vielä nopeuttaa taudin tappamista lisäämällä lääkitystä, mutta siihen tohtori sanoi jyrkän, ei. Tohtorin mielestä viikolla laivalla syöty äyriäislautanen avitti kihtiä. En viittinyt kertoa, että mädilläkin tuli mässäiltyä ja muillakin kielletyillä herkuilla. Ohjeeksi sain seuraavaa kertaa varten neuvon, että jos aikoo syömisen syntiin äyriäisten kanssa sortua, olisi hyvä napata jo pieni annos lääkettä ennen ruokailua. Ei silti, oli se niin halvatun hyvä annos, että kyllä suuremmankin kivun kärsii.
    Kihti sotki päivän siten, että enklannin tunnille en päässyt. Mutta kirjallisia töitä tuli tehtyä visusti ja kirjojen kanssa vietetty useampi tunti. Yöpöydältä löytyy Huovista, Sirenin tiiliskivi suomalaisista kapellimestareista ja Venäjän hallitsijoissa olen ehtinyt Aleksanteri ensimmäiseen. Aleksanterin aikana Napoleon päätti ahmaista Venäjän ranskalaisille. Moskovaan päästiin, mutta siellä karkasi Napolta mopo alta. Mielenkiintoista !
    Juttu Pohjanmaalta: Yks Härmän mies meni käymähä Venäjällä, mutta takaasi Suomehe ei päässy. Venäjä oli justihi nostanu puutullia, eikä pölökkypäätä enää päästetty Suomehe ku koiraa veräjästä. Suames mettäteollisuus oli halutoon puuttumahan asiahan, sanoovat nottei lahopuusta kannata maksaa tervehen hintaa.

Keskiviikko 29.01.2014
Kyllä kelpaa, kun kylässä on ihmisiä, jotka huolehtivat vanhuksista. Niin kuin nyt tuo Yrjölän Pena. Tuskin oltiin Iä:n kanssa tultu uimasta, niin punaposkinen Pena paukahti pirttiin Osaran lahden hyytävästä viimasta mukanaan pussukka, missä makoili komean kokoinen kuha ja vielä suurempi hauki. Useaksi päiväksi oli ruokahuoltomme turvattu.
    Penan mielestä kalojen jatkokäsittely sujuu meillä siten, että Iä perkaa ja laittaa ja taata syö. Sot sot ! Kyllä taata meillä kalat puhdistaa. Olipa aikaa, kun olen viimeksi näihin hommiin syventynyt. Vaan mukavaa oli puhdistaa kaksi komeaa vonkaletta. Niin tarkkaa oli perkaaminen, että ei suomuakaan löytynyt talkoon jälkeen keittiöstä ja aseetkin puhdistettu viimmestä päälle. Laittovaiheessa Iä onnistui jopa paremmin kuin se kuuluisa soppamies Harri. Ei parempaa kalaa saanut eres Siljan Sinfonialla ja sielläkin keittiössä tuunaa rotissöörien huiput. Jos joku sanoo, että hauki ei ole ruokakala niin piut paut. Kuhasta nyt tietenkään puhumattakaan. Vielä ehtoollakin mieli vei haukivadille. Kyllä tekee mieli huutaa, niinku Vähäsöyrinki Lahden kisoissa; kiitos Pentti ja kiitos Iä !
    Hämeenkyrön terkkariin tuli Nokson vastaanotolle Osaran mies, jonka toinen kives oli mustunut. Kuolioo epäiltiin ja tummunut osa poistettiin. Eipä aikaakaan, kun mies palasi ja nyt oli toinenkin kives mustunut. Sama taudin määritys ja samat toimenpiteet. Muutaman päivän kuluttua Osaran mies saapui jälleen vastaanotolle ja nyt oli mustunut itse miehisyyden merkki. Asia hoitui niin kuin ennenkin, mutta tohtorin huomattua Osaran miehen alakuloisuuden poiston jälkeen, keksi korvaavan keinon. Norokorven Erkin huoltopuolelta löytyi parinkymmen senttin putken pätkä, joka laitettiin poistetun elimen tilalle. Kului pari viikkoa ja taas oli Osaran mies vastaanotolla mustunut putken pätkä housuissaan, jolloin Nokso; sitä mä jo vähän aattelin, että syy on noissa väriäpäästävissä farkuissa.

Perjantai 31.01.2014
Meissä ihmisissä löytyy tyyppiä joka lähtöön. Yksi tapaus on aamupäivisin Kylpylän altaalla. Hän on pulputtaja. Pulputtajamme on luultavasti yksineläjä, joka altaalle tullessaan luo silmäyksen uimassa oleviin, valitsee kohteen ja iskee jutulle kuin takiainen. Ja tältä noin seitsemänkymppiseltä mieheltä juttua piisaa, eikä vastapuoli paljoa kerkiä väliin sanoa. Tänäänkin pulputtaja vietti ainakin puolisen tuntia erään kaverin kanssa vain puhellen ja paikallaan seisten. Onneksi "uhrilla" oli uimavyö ja saattoi teputtaa paikallaan. Kyllä pulputtajan juttua kerran kuuntelee, mutta nyt taata jo kaverin laistaa. Semmosta mieliharmia.
    Vaan olimmepa suu apposen auki astuessamme illalla Santun ja filharmonikoiden konserttiin. Lavalla oli kolme flyygeliä, kirjoituspöytä kolmelle ja toistakymmentä lyömäsoitinta. Täpötäyden Tampere-talon lavalle asteli Osuma Ensemble; mainio lyömäsoittajien kokoelma joukossa mukana orkesterimme erinomaiset Tiina "Nakke Nakuttaja" Laukkanen, Jyri Kurri ja Tuomo Oravakangas. Viulistiksi asettui konserttimestarimme Dennis Kim, sellistiksi soittimien ryhmänjohtaja Panu Saari ja klaneeetin soittajiksi Jarmo Hyväkkö ja Janne Pesonen, muutaman mainitakseni. Lisäksi lavalla on neljä upeaa naislaulajaa. - Santun astuessa lavalle hurjien ablodien saattamana, hän kiittää riskinottanutta runsasta yleisöä paikalle saapumisesta, selostaa illan kulkua, kertoo taakse heijastuvista kuvista, vaihtuvista valoista ja lopuksi pyytää pitämään vierustoverista huolta ajoittain pimeässä salissa. Santtu itse liittyy soittajiin, kapellimestaria konsertin ensimmäisessä osassa ei ole. -Kyröläisiäkin on hissautunut paikalle tavaton määrä; mm Kyrvään Golfista eläinlääkintäneuvos Seppo Leilansa kanssa.
    Ensimmäinen kappale de Meyn "Table Music" hoituu kirjoituspöydän takana istuen kolmen herran mainiolla sormisoitolla. Teos vaatii huimaa taitoa ja kolmikko on saanut mukaan paljon huumoriakin. Ilman taukoja siirrytään Steve Reichin "Music for Pieces of Wood" , viiden miehen erivireisten palikkojen soittamiseeen. Rytmiikan riemuvoitto. Ja jälleen tauotta Reichin illan pääteokseen "Music for 18 Musicians". Jalsaa ! Kestoltaan ensi osa kestää ilman taukoja toista tuntia. Mieleen hiipii epäilys, että elänlääkintäneuvos saattaa hurutella jo Sasilla kotia kohti, mutta ei. Tauolla vaihdetaan mielipiteitä ensimmäisestä osasta. Iä:n ja taatan mielestä erinomainen, jälleen jotain uutta. Arvokkaan rouvakolmikon mielipide; "johan oli kilkutusta !"
    Mutta toisen jakson Bernstein parantaa mahdolliset ensi jakson haavat. Timmisti ja kepeästi soivat tutut melodiat Santun ja filharmonikoiden käsittelyllä. Ja orkesterimme antautuu riemukkaasti Bernsteinin säveliin. Hymyhuulessa välillä napsuvat soittajien sormet ja svengaavassa mambossa raikuvat "Mambo" huudot. Ajan kuluessa meillä on Santun sanoin maan paras orkesteri ! - Juorupalstalta; Iä kontaktoi Hiilivirran kanssa. Helenahan istuu meidän edessämme salissa. Tullessaan toiselle jaksolle, hän kysyy, onko meiltä pudonnut ohjelmalehtinen lattialle. Iä:n vastatessa myöntävästi Helena nostaa lehtisen ja Iä kiittää. Onpa hyvä palvelu talossa intendenttiä myöten. - Osaran vanhatpojat lähtivät Thaimaahan. Matkalla lentokentältä hotelliin opas kertoi, että kaupungissa eräiden seuralaispalvelun tytöillä puolella on tuberkuloosi ja toisella puolella AIDS. Siihen osaralainen toiselle; ollaan sitte vaan niitten kanssa, jotka yskii.