ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Perjantai 01.09.2017
Päästiinpä vihdoin sorvin ääreen eli aloittaan normaalit kujeet. Senioriemme hallitus kerääntyi kokoukseensa täysimääräisenä, sillä ikävä oli ollut kaikilla kauden avaukseen. Ja puhemiehellä oli ikävänsä tietenkin viehättäviä naisministereitään ja salskeita miesministereitä. Tiukan palaverin kestettyä vain kotvan, todettiin hengästyneenä, että syyskauteen ei enää mitään mahdu. Mutta koska säkenöivät ministerit heittelivät toistaan mojovampia aktiviteetteja, niin saatiin hyvä pohja nousevallekin kaudelle. Iloisin mielin kirjattiin, ainakin naisten puolella, yhdistysvarainministeri Pentin ilmoitus, että hänkin on joulujuhlissa paikalla ja jättää monotanssit lappalaisten kanssa väliin !
    Syksyinen tapamme on ollut Iä:n kanssa purjehtia suven lopussa Tukholmaan. Viikolla sekin onnistui Siljan kyytillä Helsingistä. Kun vuoden mittaan on noukittu ahkerasti siljapisteitä, niin suotuisaan hintaan saamme vähän luksusta reissuun. Kommodoriluokan hytti antaa matkalle oman rauhansa ja luokan buffetissa voi viettää osan aikaa lukien ja pienten purtavien kanssa.
    Rauhaa kyllä tarvittiin, sillä laivalla oli mahtava määrä jaappanilaisia, kiinalaisia ja korealaisia turisteja. Satuimme iltaruokailuun samaan loosiin japanilaisten kanssa. Porukka oli päättänyt viettää iloisen ehtoonsyrjän hyvän ruuan ja ilmaisen viinin kanssa. Ja sehän heiltä onnistui. Maljoja kohoteltiin jatkuvasti ja kun haimme ruokaa seisovista pöydistä pieniä japanilaisia suihki kainaloitten alta ruokavadeille. Pahempia olivat etuilemaan kuin suomalaiset seniorit, vaikka täälläkin taito osataan.
    Seuraavana iltana päätimme aterioida laivan Happy Lobster kalaravintolassa. Erinomainen valinta ! Tomaattinen kalaäyriäiskeitto ja hiillostettu siika sai maiskuttelemaan suuta vielä nukkuessakin. Lämpimästi Tukholma ottivat osaralaiset päiväksi vastaan, sillä aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötila oli 23 astetta. Reipas kävelykierros kierrätti normaalin kierroksen, mihin kuului tietysti Vanha kaupunki ja Heinätorin halli sekä kaupungin varsinainen keskusta. Matkat satamasta keskustaan tehtiin Iä;n matkassa ollessa kaupungin busseilla. Näin nährään varsinaista kansaa, eikä vain Siljan bussilla matkustettaessa vain laivalla olleita matkustajia.
    Eipä sikseen. Kyllä kotimaatakin oli Ruottissa ikävä. Toisen kerran jäi hurut väliin. Kateena mietin tuntitolkulla matkalla, miten Sarvi huruja hoivaa. Eikä vain se ruoka, vaan ehdoton seura !

Sunnuntai 03.09.2017
Lankalaiset kokoontuivat Hollolassa. Hurja oli menestys, sillä paikalla oli 96 Sri Lankan kummia. Näihin lukemiin ei ole päästy koskaan. Seurapiiri on tullut hyvin tutuksi ja hyviä ystäviä kummeista löytyy meillekin parisenkymmentä. Yhteyttä pidetään vuoden varrella eri tavoin ja tarkasti seurataan tapahtumia Sri Lankassa ja erityisesti Hikkaduwassa ja kummilapsien parissa.
    Luonto on kohdellut kaltoin Lankalaisia; tulvia, sateita ym, mutta iloinen uutinen saatiin, sillä kummilapsillemme ei ole onnettomuuksia sattunut. Tiedon saimme vieraaltamme LC Mataran kordinaattorilta Hemapriya Jayatiakalta, joka vierailee Suomessa parisen viikkoa. Saas nährä täytyykö Iä:n ja taatan jälleen vääntäytyä ensi vuoden alussa Sri Lankaan. Rehellisesti sanoen eilisen jälkeen kuume nousee.
    Kaunis oli syyskesäinen päivä ajella Hollolaan ja matka tehtiin rengasmatkana; Hämeenlinnan kautta mennessä ja Tampere Lahti tietä takaisin. Onhan meillä upeat maisemat.
    Olipa urheilun täyttämä sunnuntai. Yleisurheilumaaottelu, jalkapallomaaottelu ja koripallon EM:ää. Monena vuotena vuosia sitten Suomi Ruotsi yleisurheilumaaotteluissa käyneenä tuntui ikävältä väen vähyys Tukholman stadionilla. Ei kiinnosta, ymmärrän kyllä, sillä tulostaso on surkea, samoin kuin Suomen menestys. Sanooko kansa yleisurheilulle moron ja siirtyy palloilujen seuraajaksi. Muutama vuosi mennään, niin maaottelussa stadionilla ei ole kuin bussillinen ikaalilaisia.
    Hämeenkyrössä aloiteltiin lätkäkautta Hokkarien tapahtumapäivillä. Vaikka lätkän edustusjoukkueemme on paljon muuttunut, uskon että katsojat löytävät tiensä hallille. Sijaa on annettu oman kunnan pelimiehille, hyvä näin ! Parkano sai avausottelussa kuonoon 7-1, kuulemma.
    Tukistaisin pesäpalloseuraa Räpsää ja tanakasti. Räpsän E-tytöt ovat pelanneet Varsinais-Suomen myllytys-sarjaa. Kuinka on mahdollista, että joukkueella on sarjassa yksi kotipeli Raumaa vastaan ja neljä vieraspeliä Loimaalla, Mynämäellä, Tampereella ja Kokemäellä. Nyt ei ole seura hoitanut joukkueen asioita lainkaan, sillä koti- ja vierasotteluiden määrä pitäisi olla sama. Tehdään omille tytöille isoja kustannuksia pelimatkoissa, jätetään oma yleisö ilman pelejä ja luovutaan kioskin tuotoista. Kenessä on vika ?? Jos syy on Räpsässä, annettakoon pelien päättäjille varoitus ja korvataan seuran kassasta liiat pelimatkat. Näin on marjat !

Torstai 07.09.2017
Kyllä minun mieleni niin iloitsi, kun Räpsän B-tytöt hakivat toisena vuonna peräkkäin Koululiikuntaliiton kultaiset mitalit Kyröön. Notta kovia on pohjanmaalaiset, mutta ei niin kovia kuin kyröläiset. Härmä, Vimpeli ja Nurmo hakattiin maan rakoon. Saas nähdä hörpätäänkö tänäkin vuonna mestaruuskahveet koulun opettajien ja mansikkakaakun kanssa. No vähintään. Ei siis tämäkään vuosi kultamitaleitta, viime vuonnahan niitä tuli kaksin kappalein tälle porukalle. Edessä on plikoilla ansaittu tauko.
    Taatan kohdalla tapahtui Tampere Filharmonian aloitus. Iä aloitti jo viikko sitten ja taata antoi lippunsa lempikälyn käyttöön. Kaunis ele Osaran mieheltä. Sydän on joskus paikallansa.
    Entisissä kuvioissa mentiin; kapellimestarina Santtu-Matias, Sali loppuunvarattu ja illan ohjelmisto komea. Alkuun melodista ja kaunista Brahmsia ja jatkossa venäläisiä mestareita Tsaikovskia ja Sostakovitsia. Mahtavaa. Ja huippusolisti, serbialainen Nemanja Ralulovic, jonka Tsaikovskin viulukonsertto D-duuri kipusi sävelten taivaisiin. Huh sitä taitoa ! Eipä siis ollut ihme, että viimeisen sävelen singahdettua salin täyteinen yleisö pomppasi pystyyn ja palkkiona olivat yhdet Filharmonian mahtavimmat suosionosoitukset. Ulkoiselta habitukseltaan 32-vuotias Nemanja oli musiikillinen sofiaoksanen. Musta valtava hiuspehko, musta pikkutakki ja kireyttään soivat mustat nahkahousut. Näin meitä uudistetaan. Ylimääräinenkin kuultiin!
    Viimeisenä vetona Sostakovitsin Sinfonia nro 6. Sinfonia sisältää kaikki elementit; kauneutta leikkisyyttä ja voimaa. Kaiken tämän mestarillisesti tulkitsivat Santtu-Matias ja filharmonikot. Jo kauden alusta kuulimme jäntevää musisointia. Missä on näiden esiintyjien rajat? Erityisesti miellyttivät lyömäsoittimet ja puhaltajat.
    Tv lanseeraa puuduttavasti uusia hupiohjelmiaan. Koska olemme viihteen maa, niin olkaamme onnellisia, että meillä on monipuolisia tähtiä kuten missityttö Viivi Pumpanen. Ensinnä muistan Viivin luonto-ohjelman juontajana luontomies Kimmo Ohtosen kanssa. Kun Viiviltä ennen ohjelman alkua kysyttiin hänen luontoharrastuksestaan, niin Viivi sanoi melkein joka päivä taluttavansa koiraansa luonnossa. Hienoa ! Eikä aikaakaan, kun tapamme Viivin jo Hjalliksen purrella oksentamassa laidan yli Karibialla. Suositus tähän ohjelmaan on Viivin Hjallista miellyttävät pumpaset. Mahtavaa. Ja samaan aikaan Superviivi kokeilee rajojaan sarjassa Rankat duunit. Mitä seuraavaksi ? Viivistä tulee hoitaja sarjassa "Peniksen pidentäjät". Suosituksena Viivillä on se, että hän on pitänyt sellaista kädessään. Uskomatonta tv.
    Niin jännää notta puota karvasteloo.

Keskiviikko 13.09.2017
Sota ei yhtä miestä kaipaa; senioreissamme ei edes kahtakaan. Sattui niin, että kauan odotetusta seniorien syksyn ensimmäisestä tapaamisesta puuttuivat sekä puhemies, että varapuhemies. Tilaisuus ei siihen nyykähtänyt. Ohjat ottivat puhemiehien rouvat emäntä Sirkan oivalla tuella ja tapaaminen rullasi, joidenkin mielestä paremmin kuin varsinaisilla puhemiehillä. Väkeä oli tuvan täydeltä ja jos kokouksen vetäjät olisivat olleet etukäteen tiedossa, pappilan paikat olisivat loppuneet.
    Näin sitä pudotetaan mies pilvistä maihin, jos alkaa tiedostaa omaa kaikkivoipaisuuttansa. Meillä on naista ja miestä joka lähtöön. Naistrioa komppasivat laskentaneuvos vastaanottokomitean puheenjohtajana ja valtuutettuna kättelijänä sekä varainministerimme Pentti, joka talutti naisväkeä paikoilleen. Tapaamisen onnistumisesta kertoi, että kevätpuolen toimintaa naulattiin vilkkaasti kiinni. Tästä on hyvä jatkaa.
    Viikolla turistiin laskentaneuvoksen kanssa Hämeenkyrön vaarallisista paikoista kolmostiellä. Järvenkylän risti vaati taas kuolonuhrin ja kunnostaminen täytyy aloittaa heti. Ensihätään tieosuudelle Esson risti Nuutin risti pitää määrätä 60 km/t nopeusrajoitus. Laskentaneuvos oli asiasta kirjelmöinyt viralliselle taholle ja oli saanut nopean vastauksen. Vastauksessa mainittiin yli kymmenen kohtaa, mitä tieosuus täytyy täyttää ennen nopeusrajoituksen saamista. Hallelujaa, hengästyin jo luettelon puolessa välissä. Kai liikennekuolematkin jotain tieosuudella merkitsee.
    No jotain on tapahtumassa, sillä kuntamme formyntäri Alenius lähti liikenneministeri Annen pakeille. Lehtikuvasta päätellen tilaisuus sujui hauskoissa merkeissä. Luulisin, että ennen adressin luovuttamista Alenius on lukenut ministerille sopivia otteita Pitkon Siivuista. Nyt jäämme orottamaan mitä tapahtuu vai oliko ainoa anti Annen kauniit silmät!
    Viikolla aloittelin omenahillon tekoa. Pieniä ovat Pyöräniemen omput. Tietääkö joku sanoa vieläkö ne kasvavat? Vaikka mikä kiire eläkeläisellä on. Aikaa on vääntää pienempiäkin. Taustalla kuuntelen ulkosalla radiota, Yle puhe tai sisällä silmäilen tv:tä. Mainioita haastatteluja katselin eräänä päivänä, sillä haastateltavina mainiot miehet Ile Kanerva ja Osmo Rauhala. Ei mitään sananpyöritystä vaan selvää, ymmärrettävää tekstiä. Haastateltavina kaksikkoon kuuluu kirjailijamme Panu.
    Seuraavaksi jakso nelijalkaisten ystäviemme hoitajina; ensinnä neljä päivää rottis Huuko ja sitten pari viikkoa lammaspaimen Hulin ja kolli Teron kanssa. Hulinaa !

Maanantai 18.09.2017
Auroran ja Konstan jääkiekkosarja alkoi. Aika varhain sanon minä, mutta ei se asiaan vaikuta. Juniorinippu on pieni, mutta tiivis. Täydestä sydämestä toteutetaan Jääkiekkoliiton vuosien takaista hokemaa "kaikki pelaa". Ensimmäisessä koitoksessa vastaan luistelivat Kiekko-Ahmat Valkeakoskelta ja viimeiselle minuutille näytti siltä, että pojot matkaavat vieraille, vaan pistejakoon päädyttiin. Taata on meinannut himmata ottelukuulutuksista, mutta kun omat oli pelissä ja kuuluttajaa puuttui, niin ei muuta kuin paikalle. On tässä hommassa oma sykkeensä.
    Tampere-talo tarjosi Mahlerin kolmannen. Voi taivasten taatto tätä musiikkia, kapellimestari Eliahu Inbalia ja filharmonikkojen soitantaa. Täytyy sanoa; kolminaisuus löi edellisen Rouvalin konsertin ja se on paljon sanottu. Pian 81. vuotias kapellimestari ei ollut ensi visiitillä Tampereella ja jos yleisöltä kysyy, ei varmaan viimeistäkään. Inbal on johtaja, jolla ei ole minkäänlaisia maneereita vaan täydellistä keskittymistä orkesterin johtamiseen. Ja filharmonikkomme ovat valmiina toteuttamaan sen, mitä vaativinkin kapellimestari haluaa. Kun Mahlerin kolmas sisältää kaiken, mitä sinfoniasta voi löytyä, niin näillä asetuksilla ilta oli täydellinen. Sinfoniassa soi kauniit melodiat, raskaat puhallin- ja lyömäsoitin osuudet; vappuisen tunnelman riehakkuus ja jouluinen kuulakas kauneus. Ei ollut suosionosoitukset loppua konsertin jälkeen.
    Kun kuljimme kohti Tampere-taloa ennen konserttia, leikki talon pihassa neljä rasavilliä poikaa potkulaudalla. Kun päästiin kohdalle, kysyi eräs pojista, tuletteko konserttiin? Vastaus oli myöntävä ja pojat ympärillemme kerääntyneinä sanoivat: me ollaan Pirkanpojista ja esiinnymme konsertissa. Meidän osuutemme on kolmannes. Pojat olivat ylpeitä kuorostaan ja esiintymisestään. Wau ! Ja kyllä kannatti ollakin. Pirkanpojat ja Tampereen Filharmonisen Kuoron naiskuoro täydensivät esityksen. Lavalla oli pitkälti toista sataa esiintyjää solistina liettualainen Violeta Urmana.
    Manese PP on Suomen mestari. Onnittelut ! Joukkueen edesottamuksia on seurannut vuosikausia ja nyt tärppäsi. Vaatihan teko ostoksilla käynnin muutamasta pelaajasta tietyille paikoille, mutta sittenkin. Loppuihan vihdoin kolmikon Lapua, Pori ja Jyväskylä puuduttava menestyminen. Pitkään olen seurannut joukkueessa kahta pelaajaa Nina Taipaletta ja Jatta Vuorista. Molemmat olivat vahvasti mukana loppuotteluissa. Ja olihan meidän B-tytöistäkin Leppäsen Siiri kultaisen mitalin saaja, vaikka ottelut vielä supistuivat pariin peliin.
    Syksy on alkanut hyvissä merkeissä !

Sunnuntai 24.09.2017
Syksyinen omenahillotehdas seisahtui eilen. Hatun nosto itselle ja totta maar avustaja Iä:lle Pakkasessa on 52 purtiloa mainiota hilloa eli rasia jokaiselle vuoden viikolle. Homman olemme jakaneet siten, että taata on kuorinut omenat keittovalmiiksi ja Iä on huolehtinut keittämisestä ja pakkaamisesta. Sopu on tehtaalla säilynyt, sillä Iä valittiin yksituumaisesti tehtaamme pääluottamusnaiseksi. Homma sopii henkilölle, joka on harvoin väärässä.
    Kost Jumal, että luvassa on pitkät poudat. Olemme tunteneet tuskaa osaralaisten viljelijöitten puolesta, joiden viljasato olisi tätä menoa ollut muutaman sadepäivän jälkeen mennyttä. Jos joka toinen päivä vesittelee, niin viljankuivurit pyörivät sellaisella tahdilla, että tuotto olisi mennyt polttoainefirmoille ja viljelijän omaan taskuun ei olisi jäänyt sentin kuutinaa. Täytyy osaralaisena todeta, että paikallisilla peltomiehillä on hyvät suhteet yläkerran isäntään.
    Tampere-talon konsertit siirtyivät perjantaille, juuri sille paremmalle päivälle. Torstai ei ainakaan meille oikein mallaa. Hyvän kattauksen tarjosi Tampere Filharmonia nytkin. Kapellimestarina viittoi britti Christopher Seaman. Kapellimestarina ei aivan samaa tasoa kuin edeltäjät, mutta ainakin meille sopivassa ohjelmistossa ihan paikallaan.
    Ja illan yllättäjä nuori viulusolisti Stephen Waarts. Huippuja ovat nuoret taitajat. Ikää Stephenillä 21 vuotta, mutta soittovuosia takana jo kosolti. Viuluopinnot on aloitettu viiden ja piano-opinnot kahdeksan ikäisenä. Kyllä ehtii, kun varhain aloittaa. Mozartin Viulukonsertto sai erinomaisen tulkinnan. Illan paras Mendelssonin Sinfonia nro 5. Enhän tiennyt, että Mendelsson on sisällyttänyt teokseen, tutun Jumala ompi linnamme psalmin sävelmän. Hyvä niin ! Soittajista saavat kiitokset jäntevä puhallin porukka.
    Joskus tullut ajatuksiin, että kuinka tämä eläkeläisen elämä on kovin kiiruullista. Kaikkea ei ehdi, mitä pitäisi tehdä. Tai jaksottain mieltymykseni vaihtuvat, kun tavoitteeni lukea kirja viikossa ei tähän asti ole onnistunut, niin nyt niiden luettujen määrä kuluvalle vuodelle nousee jo yli 70 kirjan.

Tiistai 26.09.2017
Syksyn viettoa Osaralla vuonna 2017. Tulihan mukava ja toimelias päivä. Tietysti päivä alkoi Kylpylän altaalla, mihin Iä:n kanssa pulahdimme kuin Särkänniemen pidetyt delfiinit. Paitsi lämpöisen veden, kylpylämme tarjosi osaralaisille omaa rauhaa. Vain kaksi muuta uimaria oli eksynyt paikalle. Altaalla suoritimme molemmat omansa jumppaosuuden, vedessä ja lopuksi vesijuoksua. Kyllä oli niin vanhat paikat vetreät siirtyä seuraavaan aktiviteettiin.
    Pari kupposta kahvia ja noutamaan laskentaneuvoksen Maijaa golf-kentälle. Nämä hetket ovat kortilla, kun Maijan kanssa pääsee golf-baanalle ja niin käytimmekin tilaisuutta viimeisen päälle hyväksi ja päätimme pelata koko kierroksen. Olipa mukava kierros hyvässä seurassa. Ei minkäänlaista kiirettä ja syksyinen sää parhaimmillaan. Jos kelit, sää, jatkuvat lämpiminä ehkä kesytämme vielä Lakesiden toisen kentän, Pirunpellon. Viitisen tuntia ulkoiltiin reippaassa seniorihengessä.
    Mutta ei päivä vielä pulkassa ollut. Kymmeniä vuosia olen Iä:tä houkutellut kunnon musiikin pariin ja taidan olla onnistumassa. Illalla survaisimme Tampere-taloon ja hyppäsimme Blues Caravaanin rattaille. Matkalla oppaina jenkit Big Daddy Wilson ja Vanessa Collier sekä brittiläinen Si Crounstoun sekä erinomaisen tiukka säestävä trio. Ja kun kiito alkoi klo 19 menoa riitti kaksi tuntia. Ja kansa eli mukana; puntit vippasivat tahdissa, käsiä mäiskittiin yhteen ja tutumpia laulujen osia laulettiin. Oli iloinen tapahtuma erinomaisten muusikkojen ja musiikin parissa.
    Konsertin aloitti Si Crounstoun, joka kunnostautui mainiona laulajana, kitaristia, huuliharpistina ja villinä liikkujana. Sin tehtävä oli sytyttää yleisö ja niin kävi. Karavaani ainoa nainen Vanessa Collier lauloi sielukkaasti, ja saksofonistina oli huippu. Kun Vanessa vielä oli kaunis kuin mikä, ei ihme, että konsertin jälkeen oli nimikirjoituksen metsästäjiä. Ihana Vanessa !! Ja viimeisenä isähahmo Big Daddy Watson. Mahtava bluesin tyyppi laulutaitoineen ja kitarakin soi.
    Näitä karavaanareita toivoisi useamminkin Tampere-taloon. Illan puolessavälissä Iä:kin oli sellaisessa vauhdissa, että seuraavaan blues-tapahtumaan hänelle täytyy ottaa mukaan turvavyö.. Ja niin se on, notta yleisön keski-ikä liikkuu yli kuudenkymmenen. Meitä on muitakin kuin Muistojen Bulevardin kuuntelijoita. Bluesin ystävät ovat oma rotunsa, kuten sanottu musiikki tuntuu munaskuita myöten .
    Olipa päivä; kiitos Maija, Iä ja Blues !!

Perjantai 29.09.2017
Joskus on auvoisaa järjestellä elämän palikoita. Kaataa kaikki kasalle ja nyppiä talteen valkoisimmat ja heittää tummuneet, käyttämättömät klasista pihalle. Niissä merkeissä pitkästä aikaa hurujen keskiviikon konferenssi. Ihan oma vika, että en ole kokoontumisiin päässyt, joten syy näyttää nenänsä kylpyhuoneen peilistä.
    Mukana huruissa markkinointineuvos Jussi, senaattori Asko, laskentaneuvos Lasse ja taata. Murujakin saapui lounaalle pari kappaletta. Oman valonsa syksyiseen miitinkiin toi kyläravintolamme Sarven kattaus. Tarjolla oli lohikeittoa, sinappiporsasta ja broilerisoosia, sekä puolukkarahkaa. Vaikka soppa mieltä kiehtoi, lapioimme lautasille sellaisen satsin possua ja broileria, että soppaa ei mahtunut lusikallistakaan. Vatsan hyvinvoinnin vuoksi lopuksi nautittiin kohtuullisesti rahkaa. Jälleen keittiömestarimme ansaitsee hurujen sulimmat kiitokset. Näin herkullisen aterian olen syönyt viimeksi Iä:n tarjoamana; Kampraatin lihapullat Ikeassa.
    Asioita oli nivaska käymättä kesältä lävitse. Päällimmäisinä tietenkin urheiluasiat, sillä koostuuhan joukkomme vanhoista urheilumiehistä: Asko perkele, seurajohtaja ja lätkämies, markkinointineuvos vuosikymmeniä ykköseksi rankattu Korkomäen Verkkopalloseurassa ja pesismies sekä taata myös seurajohtajana ja paikallisen pesiksen intomielinen seuraaja. Nykyistä urheilupolvea edustaa laskentaneuvos, joka rallaa edelleen pitkin poikin Suomea autoillaan vuodessa rapiat 70.000 km. Lassenkin harrastus kumpuaa killiajoista rallimiehenä. Yleensä hurujen kokoontumisen lopuksi on julkaistu yhteinen kommunikea päivän keskusteluista. Hurujen mielestä naispesäpallo on mukavampaa katsottavaa tv:stä kuin vastaava miesten peli. Syy: naispelureilla pelipaita on edestä mukavasti koholla.
    Päivä väliin ja pitkästä aikaa sain houkuteltua Iä:n leffaan oikeen Tampereelle. Elokuvaksi valikoitui American made; jännitysfilmi, joka kertoi lentäjästä, joka koneellaan kuljetti CIA:n ja väli-Amerikan huumepomojen suojeluksessa aseita, huumeita ja sissejä. Pääosan esittäjä oli komistus Tom Cruise. Eipä silti, kyllä Tomppa osaa näytelläkin. Taatan silmää viehätti Tompan vaimon osaa vienyt Sarah Wright. Aika söpö tapaus. Elokuva sisälsi reipasta toimintaa ja seksipuoli jäi pieneen, yhteen Tomin ja Sarahin naimiseen. Sekin tehtiin paluulennolla koneen ohjaamossa, missä kaksikko teki temput lennon aikana ohjaajan istuimella. Huipputaitavaa lentämistä tosiaan.
    Kyllä taas todettiin, että kyllä muutaman kerran pitäisi käydä katsomassa elokuvia oikein isossa teatterissa. On se niin toista kuin tv:stä. Ja siinäkin mielessä tuli vanhat ajat mieleen, kun molemmat kohli melkoisen pussukan irtokarkkeja filmievääksi. Mitähän sisältävät seuraavat palikat. Pannaan varroten !