ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Torstai 01.09.2016
Vuoden varrelle mahtuu aina surullisiakin päiviä. Yksi niistä sattui tälle viikolle, kun sain tietää, että hyvä ystäväni Mison Matti, kelloseppä, kuten häntä nimitin, sai kutsun iäisyyteen. Hivenen masentunut olo on uutisen jälkeen. Tunsin Matin viidenkymmenen vuoden ajalta perheystävänä. Monet yhteiset muistot palaavat mieleen; matka Moskovaan jääkiekon MM-kisoihin, Suomen ja Ruotsin yleisurheilumaaottelut Helsingissä, korkean paikan leirit leijonien kanssa Lapissa ja paljon muuta yhteiseloa. Näin elämä kulkee ja päättyy.
     Joskus tuntuu, että nykyisin ainoat juhlat ovat hautajaiset. Pahemmin muuhun ei kannata tähdätä, kuin pitää tumma kostyymi pramilla.
     Matti oli Kajjaanin poikia, omasi valoisan luonteen ja humoristisen otteen elämään. Yrittäjänä Matti oli vailla vertaa. Paljon laajemmaltakin kuin Hämeenkyröstä poikettiin asioimassa Mison liikkeessä. Asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua arvostettiin. Leijonissa toimittiin 46 vuotta ja oltiin viimmestä päälle Ilveksen miehiä. Kesällinen puhe siitä, että käytäisiin tulevalla kaudella katsomassa pari liigapeliä, ei toteudu.
     Arkeen takaisin. Seniorien hallitus kokoontui kesän jälkeen pohtimaan uusia kujeita syyskaudelle. Hyvin saatiin allakat täytettyä ja näillä näppäimillä kotona ei tarvi kauaa viihtyä. Vahvistuksen ohjelma saa kaikkien seniorien kuukausitapaamisessa pari viikon kuluttua. Silloin seniorikansa antaa hallitukselle arvostelut. Pahimmassa tapauksessa kaatavat hallituksen ja valitsevat loppukaudeksi uuden ja ehomman.
     Hurut kokoontuivat lounastamaan. Mainio krouvimme ilahdutti nälkäisiä poikiaan viherpippurihärällä, mitä lapioitiin lautasille oikein urakalla, paitsi senaattori, joka oli muistamattomuuttaan syönyt jo kotona, mutta tuli sentään erinomaisen seuran tähren kahveelle. Kehui nauttineensa maittavaa poronkäristystä ja muusia. Ei hassumpi ruokalaji Sarvenkaan pöytään joku keskiviikko. Ja taasen huomattiin, että ravintolan lautaset ovat liian pienet niin hyvälle ruualle; Kekkoselta putosi kauhallinen kiisseliä lattialle. Pärnusta puhuttiin ja markkinointineuvos ja Kekkonen tuntuivat olevan terveellisesti kateita, kun senaattori ja taata olivat saaneet Latviasta halvatun halpaa viskiä.
     Filharmonikot avasivat Santtu-Matiaksen johdolla kautensa tänään. Erinomainen ohjelmisto muodostui Beethovenista sekä hänen aikalaisestaan Johann Hummelista. Solistina hääri nuori oman orkesterin trumpetisti Jonas Silinskas. Hyvin tööttäili liettualainen filharmonikoiden säestäessä ja Rouvalin johtaessa. Tasapainoinen ja huima startti kaudelle.
     Eikä Santtu-Matiaksen suosio ollut tippunut hiukkaakaan. Loppuunmyyty sali ja räjähtävät ablodit jokaisen kappaleen jälkeen. Olisi tietenkin pitänyt kammeta itsensä kesällä Ratinaan kuuntelemaan filharmonikoita ja Eppuja, vaan pari syytä miksi ei: tuhatpäiset kansanfestivaalit ei innosta, enkä koskaan ole ollut suuri Eppujen fani, joskin viime aikoina Eppujen sanoitukset ovat alkaneet kolahdella.

Sunnuntai 04.09.2016
Yleisurheilumaaottelu oli jännittävä. Tappio tuli naisissa, pojissa ja miehissä. Hyvä näin. Tippaakaan ei olisi Suomen yleisurheilun kuvaa pesty, vaikka Ruotsi olisi kaadettukin maaottelussa. Totuuden hetket olisivat käsillä, ellei Kojonkoski ja Nieminen katselisi silmät puutuneina Niemisen saamaa mitalia ja jättimäistä palkkiota miehelle tyhjästä. Samaan mitaliin ovat yltäneet Itä-Saksan ja Romanian diktatuurien kärkinimet, joten se käätyjen arvosta.
     Suuri yleisurheilun ystävämme Tero Pitkämäki voidaan katsoa maaottelun häviön syyksi. Tilannehan oli se, että Teron heitto juuri ennen kisoja toi perstaskuun 10000 euroa. Koska maaotteluun osallistuminen ei taannut Terolle 10.000 euroa eikä kutsua Itsenäisyyspäivän juhliin, Tero ei viitsinyt nuolettaa takapuoltaan Ratinan ja tv:n katsojilta, vaan heittäytyi kisoista sivuun. Kiitos suomalaisilta Tero Ponsse.
     Viikonloppu soi aikaa lukea paikallista lehdistöä. Ansiokkaassa kysymyksessä Oivan toimittaja kysyy jäähallin vuoroista. Toimitusjohtaja Kalliola kaataa vastauksessaan laskiämpärin Hokkarien päähän. Jäähalliyhtiö ei kirjoituksen mukaan jaa hallivuoroja.
     Kuitenkin Halliyhtiö jakaa vuorot, mitkä seurat jakaa. Hommahan on kulkenut näin, että nuorimmille kiekkoilijoille kuuluvat vuorot ajalla 17- 20. Muut ovat ns. lepakkovuoroja, mistä valitsevat vanhemmat kiekkoilijat. Mutta kyröläisyys on aina pidetty etusijalla.
     Nyt nämä vuorot (klo 17-20 ) jakaantuvat niin, että parhaista vuoroista Tappara saa 2 tuntia, Nokia 2,5 tuntia, Ylöjärvi tunnin ja Hokkarit 4. Ja nyt puhutaan nuorista kiekkoilun harrastajista. Näillä asetuksilla juniorijääkiekko Kyröstä tulevaisuudessa loppuu. Toivon, että ulkokuntalaisille jäämaksu on tuntuvasti korkeampi kuin Hokkareilla. Mikä on tehnyt mahdolliseksi jäävuorojen muuttamisen kotikuntaa sorsivaksi ? Asiat on puhuttava suoriksi. Hokkarien puheenjohtajan ja jäähalliyhtiön toimitusjohtajan pojat pelaavat Ylöjärvellä.
     Minua paljon kuuluisampi toimittaja on asiasta minulle sanonut, että Hämeenkyrön hallissa vallitsee näillä asetuksilla ryssäläinen mentaliteetti.

Perjantai 09.09.2016
Viikolla viuhdottua; kuinka tästä ollenkaan on selvinnyt ? Maanantaina alettiin käymällä hammaslääkärissä. Enpä tiedä kumpi oli hampaan kulmaa lohkaissut; puutarhan omena vai Iä:n suutelma. Veikkaisin ensin mainittua, mutta kätevästä kävi korjaus. Tottakai pikainen käynti vaati akuutilla käyntiä ja muutaman päivän odotusaikaa. Etuhampaan lohkeaminen saa taatankin näyttämään Turhapurolta, joten remontista kannattaa pitää äkkiä huolta !
    Sanomattakin on selvää, että joka päivä on Iä:n kanssa käyty Kylpylän kuohuissa, vaikka pikaisestikin.
    Tiistaina poikkesin seniorien piirihallituksen kokoukseen Tampereelle. Toiminnan riepua näyttää sieltäkin kertyvän. Asialista oli pitkä kuin Vanha Testamentti, mutta puheenjohtaja Sirkan tomerassa suitsituksessa asioista selvittiin ennen ehtoota. Eikä siinä kaikki senioreista, sillä tänään Pynkki = Pirkanmaan Eläkeläispiiriyhdistysten neuvottelukunta kokousti jälleen Tampereella. Hyljätty kansanosa, eläkeläiset, näkee kosteita unosia ensi vuodesta ja vanhusneuvostojen toimenkuvien vakauttamisesta kunnissa.
    Hyvä näin. Mistä tietää, että eduskuntavaalit ovat lähellä; ehdokkaat pyrkivät eläkeläisten tilaisuuksiin puhumaan ja tarjoon sumppia tai Sofia Vikman astelee koko 190 senttisessä komeudessaan Tampere-talon sinfoniakonserttiin minuuttia ennen konsertin alkua ja purjehtii eturiviin.
    Fortin huolto hoidettiin, käytiin Lotan ja Marleenan pesiksessä ja nurmikot ajettiin tänä suvena 17. kerran. Jos ei muuta plussaa, niin ruoho kasvaa.
    Tänään jälleen loppuunmyytyyn Tampere-taloon, missä Santtu-Matias oli koonnut vierailleen upean kattauksen. Suosikkeinani Prokojeff ja Richard Wagner. Itävaltalainen Korngold sai myös erinomaisen arvosanan, kiitos liukassormisen solistin, viulisti Ilja Gringoltsin. Huimaa taitoa, eikä Ilja illasta ilman ylimääräistä päässyt. Iljan soitin yli kolmesataavuotias Stradivarius tuskin tiesi, mihin hinkkaukseen syyskuisessa Tampere-talossa joutui. Luultavasti konserttien solistit ovat Santun valitsemia, niin tai näin mahtavia.
    Minuun puri erityisesti Prokofjevin "Luutnantti Kije" Oli voimaa, kauneutta ja iloisuutta. Kappaleen osa "Troikka" toi tullessaan vahvan joulun tunnelman, mutta kyllä joulupukki syyskuussa Santun kuvioihin mahtuu.
    Täsmällinen saksalainen Richard Wagner säväytti tiukalla tulkinnalla. Kyllä meirän filharmonikot osaa. Mitä muuta sielun viikkoon tarvitaan ? Vastavihitty osaralainen pariskunta muutti saman katon alle. Päivällä emäntä toi parisängyn päälle taulun :Tarvitsen Sinua jokainen päivä. Illalla isäntä naulasi sängyn päätyyn omansa; Herra anna minulle voimaa.

Sunnuntai 11.09.2016
Tulipa eilen vietettyä vuoden paras ilta teatterissa. Huolimatta siitä, että selkää juili koko päivän ja jatkuu edelleen, lauteilta tarjottiin sellaista, mikä sai vaivat taukoomaan; Jukka Puotila show. Olipa hullun hauska parituntinen maan ehdottomasti parhaan imitaattorin parissa.
    Liittimet ristiin, että Jukka onnistui kaatamaan sairautensa ja viihdyttää suomalaista yleisöä poskettomalla showllaan ja muutenkin. Jukalla on aina ollut taatut henkilöt repertuaarissa, mutta kun kehyksiin laitetaan uusia, ajankohtaisia juttuja, niin homma pelaa. Imitoitavien eturivissä seisovat keskustalaiset poliitikot, Donner, Hjallis ja vanha presidenttikaarti. Tänään ehkä kihelmöivin oli tunkeutuminen Niinistön Saulin nahkoihin.
    Notta olihan ylittämätöntä meininkiä, mihin täysi sali yhtyi riemulla. Kun ennen näytäntöä tapasimme Raipian Maijan ja Eskon, niin teatteripariskunnasta välittyi illan iloinen odotus.
    Teatteriseurueeseemme kuului laskentaneuvos puoliskoineen. Nyt saavuimme tapahtumapaikalle ajoissa, emmekä puolta tuntia myöhässä, kuten edellisellä kerralla. Helpotti suuresti esityksen seuraamista. Esityksen jälkipuinnin ja kritiikin suoritimme laskentaneuvoksen residenssissä. Tummuva Kyröskosken kylä näytti nukkuvalta viskilasin lävitse katsellessa. Grogi napsaistiin ihan vain lääkkeeksi.
    Viikon hurraa kuuluu Kyröskosken konepajan Koskisen miehille, jotka kaikessa hiljaisuudessa ovat lähteneet entisöimään keskellä kylää olevaa vanhaa pajakiinteistöä. Tätä on odotettu. Toivottavasti kunnankin käsi ojentuu entisöijille. Paikasta tulee vanhoine konekantoineen yksi Pirkanmaan mielenkiintoisimmista käyntikohteista, jos nyt vieraita sinne käymään ottavat.
    On se vaan toi vanha selkä vaivainen. Kovin olin otettu, kun en Anu-papin haastamisesta huolimatta päässyt tänään kirkkoon julistaan kyröläisille sanaa. Minusta tuntuu, että kyröläiset tarvitsisivat juuri nyt voimallista julistajaa. Mutta myöhemmin ! Huomenna muuten lääkärille, saas nährä, mitä meinaa selkärangan kanssa ?
    Tippavaaran Hankkijan pojat olivat päivän jälkeen sulkemassa kaupan ovia.
    Ari kysyi Tuomolta, että minkälainen oli päivä ?
    - Aikas hyvä, myin 50.000 litraa polttoöljyä.
    - entäs sulla
    - myin yhden käkikellon ikaalilaiselle
    - ei kuulosta paljolta
    - mukana meni viisi 20 kilon säkkiä auringonkukansiemeniä käelle

Keskiviikko 14.09.2016
Ei uskoisi, että jokaisella päivällä olisi tällainen siunaus, kun seniorit kokoontuivat syksyn avauspalaveriin, kaukana kotiluolastaan Isopappilasta, nimittäin Mahnalan Jyväpirtillä, niin paikalle ahtautui upeassa syys-säässä nelisenkymmentä senioria. Erinomainen alku syyskaudelle ! !
     No olihan kuultu etukäteen, että Pirtin isäntäväki Anja ja Matti olivat valmistautuneet vierailuun parin viikon leivontaprojektilla. Hämeenkyrön Tornitalosta olivat savut nousseet Lähteenmäkien uunista jo kaksi viikkoa ennen tilaisuutta. Isäntä Matti oli juoksahtanut S-Marketissa noutamassa pariin otteeseen vehnäjauhoja esiliina päällään.
     Mutta vaivan arvoisia olivat tarjotut herkut ja Matin esitelmät täydensivät iltapäivän. Mahnala on Matin mielestä Kyrön napa; minun mielestäni Osara. Pitkällä hakemalla Mahnalasta löytyi kaksi kuuluisuutta; 10-ottelun olympiavoittaja Paavo Yrjölä ja ministeri Arvo Pentti.
     Osara nokittaa rohvessoori N.A. Osaralla sekä tietysti karhunkaataja Simolla. Muitakin löytyy, mutta vaatimattomuuteni estää mainitsemasta.
     Suuren yksimielisyyden vallitessa hyväksyttiin syksyn toimintasuunnitelma. Joski jotain jäätiin kaipaamaan; kuten joulukuista joulutorimatkaa. Ans kattoo, mitä tapahtuu. Rahuri Pentin ylläpitämä kutsu Saariselän monotansseista päätettiin pitää mielessä seuraavan vuonna.
     Karoliina oli ollut Osaran miehellä palveluksessa talossa kolmisen viikkoa. Yhtenä aamuna Karoliina sanoi emännälle itsensä irti ja mainitsi syyksi, että hän ei ole töissä paikassa missä valehdellaan.
     Valehdellaan, kuinka niin kysyi emäntä, mihin Karoliina: Kun sänkyni yllä on teksti, missä lukee:Herra tulee luoksesi joka yö, niin eipä tullut kuin kahtena ensimmäisenä.

Sunnuntai 18.09.2016
Kyllä sitä ihminen niin hyvään tottuu, kuin tähän filharmonikkojen Santtu-Matiakseen. Perjantaina, kun keppi kädessä Tampere-talon lavalle kipusi nuori kapellimestari Klaus Mäkelä, niin hieman olivat jalat vastahankaan jo lähteissä. Hyvä, että musiikin nautinto voitti ja konserttiin osallistuttiin. Erinomaisesti Mäkelä johdatteli filharmonikoita illan ohjelmistossa, mutta ei kylläkään Santtua voittanut.
    Illan ohjelmisto mielenkiintoisen vaihteleva; perulaista Jimmy Lopezia, edesmennyttä Einojuhani Rautavaaraa ja lopuksi Claude Debussytä. Mielenkiintoinen oli retki meille osittain uuden musiikin maailmaan. Ja orkesterimmehan soi huippuna illasta iltaan. Valitettavasti illan solisti, sellisti Marko Ylönen jäi hieman taustalle.
    Kansa oli löytänyt konsertin ihmeen runsaslukuisena, joskin Tampere-talossa valoillaan oleva iso remontti saattaa aulatilat ankeiksi.
    Hokkarit polkaisivat tänään käyntiin II-divarin, eikä lainkaan hassummin. Valkeakoskelle poistuivat vastustajat Kiekko-Ahmat 5-1 tappio niskassaan. Hallitseva puoli olivat Hokkarit ja silloin, kun eivät hallinneet, porukkaa piti pystyssä maalivahti Haapasen Arttu. Huima kassari peli Artulta. Viime kaudesta joukkue ei ole paljoa muuttunut, joten menestystä on hyvä lähteä hakemaan. Me kyröläiset olemme maltillisia ja viisaita vaateissamme; sarjapaikka kakkosessa riittää. Päivän väkevät vääntäjät Petron Niko, Linnalahden Tuomas ja Viitalan Teemu.
    Vaan yhtä puuttui: rajua yleisömäärää. Syyt; sää suosi sienestystä, Kuustenlatvalla iso rallitapahtuma ja tv:ssä ratkottiin Suomen pesäpallomestareita. Mutta ensi kerralla taas ahdetaan kyröläislukemat katsomoon. Tasoltaan pelit ovat erinomaisia. Ja kun sarjan joukkueita silmäilee, odotettavissa on huipputasaisia koitoksia. Kuten ensi yönäkin Torontossa. Katsotaan !

Maanantai 19.09.2016
Taata oli varautunut tänään nauttimaan rakastamastaan urheilulajista - lätkästä. Siksi herätyskello teki tehtävänsä hiukkasen ennen kolmea, kahvin keitto ja tv:n viereen seuraamaan kuinka Suomen leijona rieppaa Kanadan ja jenkkien kakaroita. Toisin kävi.
     Ennakko menestykselle oli kova, sillä kaikki Suomen jääkiekon huiput olivat vihdoinkin laittaneet munat samaan koriin. Korissa likosivat niin leijonajoukkueen kuin legendojen Teemun, Tepon, Sakun, Jeren ja Kimmon kulkuset sekä tietysti Marjamäen Laurin ja joukkueen muun johdon ja huoltajien. Ehdoton mielenkiintoni kohde oli maailman sensaation Patrik Laineen laskeutuminen Toronton kaukaloon. Kysymys kuului montako kaappia rakennettaisiin Ahon ja Barkovin kanssa ? Lööppien mukaan Patrik oli laittanut mailaansa terästä ja valmistui antamaan aika tööttejä vastustajille. Olen nähnyt Patrikin kerran luonnossa; Lempäälän Kisassa TuTo vastaan sormitemppujen jälkeen ja toden sanoakseni poika pelasi hitusen paremmin LeKi:ssä kuin eilen Torontossa.
    Huolimatta kaikesta tästä peli oli surkein vuosikymmeniin. Jos joku muuta näki omaa melkoisen sinisilmän. Pohjois-Amerikan nuorison jengistä jokainen oli huimasti parempi, kuin suomalaiset. En sano, etteivätkö suomalaisetkin nuoret NHL:ssä pärjäisi, mutta vaativat melkoiset pelimiehet kavereiksi vielä pitkän aikaa. Ainoa mahdollisuus kääntää tämän päivän häpeä voitoksi on Ruotsin kaato huomenna. Ennenkin on ihmeitä tapahtunut.
    Kaiken kaikkiaan ottelu oli kopio 80-luvun alussa pelatuista Hokkarien Pappojen ja Poikien koitoksista. Pojat vei ja Papat peesasi. Otteluilla oli siinäkin mielessä yhteneväisyyttä, että Pappojen joukkueessa oli myös Jokisen Jussi, kuulu sahamies. Jussi oli suorassa luistelussa helvetin nopee, mutta ongelmat alkoivat, kun piti suuntaan tai toiseen kurvata; puhumattakaan kiekon kuljetuksesta.
    Mielenkiintoiset ajat huomenna Kanadassa. Jos kuonoon tulee, palkataan uudelleen Nurmisen Pasi kannun kantajaksi.
    Osaran äite kysyi pojaltaan, mitä nuorimies haluaisi, että viikonloppuna syötäisiin. Osaran pojalla oli heti vastaus valmiina; tamperelainen lihamuki. äite ei kyseessä olevaa ruokalajia tuntenut, joten kysyi tarkempia ohjeita, mihin poika: no kun isä oli Tampereella kiekkoo katsomassa naapurin sedän kanssa ja sen jälkeen ravintolassa, niin naapurin setä sanoi isälle yhtenä ehtoona saunassa, että oli sitten mukiinmenevää lihaa siellä Kabaree Oskarissa.

Keskiviikko 21.09.2016
Minua riipoo Suomen Jääkiekkojoukkueen pelaajien ja valmentajan kommentointi eilisestä Ruotsi pelistä. Kaikki olivat ylen tyytyväisiä, että peli oli kohentunut ja "peli-ilme" oli hyvä. Näin silitellään myötäsukaan.
     Eihän peli voinut ollut hyvää, kun se hävittiin tekemättä kaapin kaappia. Kun voitetaan, silloin peli on ok. Täällä Suomessa on jokaiseen urheilijaan pesinyt tapa sanoa; teen parhaani ja katsotaan, mihin se riittää. Tai olen tullut nauttimaan pelistä ja pitämään hauskaa. Voi vilttihattu !
     Ei ole enää tappamisen meininki. Mitä Tampereen poliisi, hiihtäjä Kalevi Laurila aikanaan sanoi haastattelussa ulkomailla; muualla Suomessa tapetaan sika jouluksi, Pispalassa poliisi. Rento meininki, eikä mitään halvatun piiperrystä.
     Hurutkin kokoontuivat ilman muruja kuukausittaiseen sitsiinsä kyläravintolaamme Sarveen. Eikä enempää kolmea lausetta puututtu kiekkokisoihin. Hävettää meitä vanhoja mestareita. Onneksi Sarvi ahtoi poikansa jälleen täyteen maistuvalla lounaalla. Vatsan vuoraus suoritettiin pääosin lasagnella ja koriste rappaus broileri wokilla. Kovasti jännitettiin jälkiruokaa. Lista lupasi panna cottaa ja jännityksellä odotimme, mitä tuleman pitää. No pöksyt sai pitää jalassa ja nauttia italialaista makoisaa kermavanukasta ja tueksi aprikoosista vispipuuroa. Ylen oltiin tyytyväisiä.
     Markkinointineuvos toi mukanaan Kekkosen (Urhon) allekirjoittamat paragrafit vuodelta 1957 ja totesimme, että tästä lähtien käsi lipassa huomioimme neuvoksen sotaveteraanina. Seuraavaan istuntoon senaattori tuo Suomen lipun ja Kekkonen kynttilän. Ja jos oikein juhlamieli sattuu, huitaisemme huiveihin Marskin ryypyt ja laulamme yhden reippaan marssilaulun.
     Osaran mies sai ehdollisen tuomion anastamisesta. Miehen muija tapasi torilla ruustinna Vatkan ja alkoi päivitellä:
     On tää maailma erinomanen, kun meiränkin mies tuomittiin, eikä se ollu eres paikalla, kun anastus tapahtui.
     Siihen ruustinna: no eikö se näyttänyt alibiansa ?
     No oli kai se senkin näyttäny, ku sai tuomion myös oikeuden häpäisemisestä.

Lauantai 24.09.2016
Veljemme Matti siunattiin haudan lepoon Mäntyrinteelle. Tilaisuus oli kovin Matin oloinen. Musiikkia, lyhyitä viimeisiä tervehdyksiä, mukana olivat perhe ja läheiset ystävät. Leijonamme ovat kokeneet tänä vuonna jo toisen veljen menetyksen. Molemmat, sekä Matti että Keijo perustajajäseniä. Meitä vanhoja jalopeuroja taitaa tällä haavaa olla mukana seitsemän; kunnioitettava luku sekin, kun alun perin meitä oli 17. Lähestytään kovaa faarttia viidenkympin rajapyykkiä klubina !
    Kiitokset siunaustilaisuuden lämminhenkisyydestä kuuluu mainiolle papillemme Erkki Jokiselle. Erkki osaa ottaa omaiset ja saattoväen. Kauniina kukkii seurakuntamme pastorien kukkamaa. Anu ja Henna-Riikka ovat saaneet rinnalleen mainion Erkin. Maria en ole vielä kohdannut, mutta hyvää palautetta on tullut lapinmurteella saarnaavasta papista. Ja kaiken takan myhäilevä isä Camillo, kirkkoherramme Erkki.
    Lätkässä jätettiin Leijonat tylysti viimeiseksi. Hirvittää, nimittäin se, että kolmessa ottelussa Suomen parhaat ? tekevät yhden maalin. Marjamäki jaksaa hehkuttaa erinomaisistakin otteista. Turhaa höpinää. Mikäli NHL:n varaustilaisuus olisi ollut näiden kisojen jälkeen, Aho ja Laine olisivat tippuneet kymmenen ensimmäisenä varatun joukosta. Peleissä Aholla liikkui sentään luistin, Laineella ei mikään. Kiekkolegendojen läsnäolo ei ainakaan tilannetta parantanut. Jätetään kotiin seuraavalla kerralla.
    Seniorit viettivät keskipäivän Kylpylässä. Tyrkkyhinta kutsui vesijumppaan tai keilaamaan. Viime kerralla tehtiin molempia, mutta nyt joukkoon oli eksynyt vain kaksi miestä metsäneuvos Seppo ja taata, niin päätimme viettää kuntohetken seniorien iloisten rouvien seurassa altaalla. Olihan siellä muitakin, kolmisenkymmentä jumppaajaa. Koville otti. Onnesta saatiin yläkerran ravintolasta napakasti jättimäiset pitsat, joten kalorikato ei kauan vaivannut.
    Räpsä vietti eilen 35-v. juhliaan. Samalla jaettiin palkinnot menneestä kesästä. Olihan nais- ja tyttöpesäpalloilijoita Koskilinnan sali täynnä. Kaksi seuraa Suomessa juhli tänä vuonne kahta Suomen mestaruutta; Räpsä tytöissä ja KaMa pojissa. Palkintojen jaon jälkeen pidettiin pienimuotoiset vuosijuhlat.
    Juhliin oli kutsuttu mukaan Hämeenkyrön kunnan edustaja. Kunnasta ei ketään paikalla näkynyt. Näin muistaa Hämeenkyrö Suomen mestareita ja 35-vuotiasta seuraa. Hävetkää joka ikinen valtuutettu ja virkamies. Tulkaa puhumaan kunnan yhteishengestä ja loistavasta asumiskunnasta. Ei voi olla mahdollista, ettei joku ehdi vaikka vain minuutin tervehdystä esittämään. Miettikää toinenkin kerta ennekuin alatte ehdokkaiksi seuraaviin vaaleihin. Liikuntasihteerihän ei näissä piireissä liiku. Hänen tehtävänsä on soittaa toimistolla nokkahuilua, minkä tahdissa valtuusto ja lautakunta tanssivat. Motto; mitään tekemättä, virkavirheitä välttäen.
    Eläköön myös seurojen välinen yhteistyö ! Juhliin oli kutsuttuna myös muut Kyrön urheiluseurat; vain Hokkarit saapuivat. Seurassahan on ollut fiksua väkeä jo perustajista alkaen, kuten Räpsässäkin. - Notta taitaa olla tarpeeksi asiaa tälle viikolle.
    Osaran muori kirkkoherra Erkille kirkonmenojen jälkeen: Ette voi ajatellakaan, mitä saarnanne merkitsi minulle. Se oli kuin vesi hukkuvalle ihmiselle.

Tiistai 27.09.2016
Kyllä mä niin mieleni pahotin, kun suomalaisille tyrkytetään kahden hunsvotin kirjaa, nimittäin Anneli Auerin ja Jari Aarnion. Suomalaisten luulisi saavansa kylliksi kaksikosta siinä, että kalliit on asianajajien lunnaat, mistä Auerille on jo päätetty ja Aarniollekin nähtävästi päätetään. Kolmas kirja vielä puuttuu; Pekka Perän Talvivaarasta. Ja kuka maksaa: veronmaksajat.
    Silmää räpäyttämättä Valtiokonttori päätti, että Auerille maksetaan 800 €/päivä vankeusajalta; pietua tulee lähes miljoona, eikä se edes riitä Auerille. Parempi jättää oikeuslaitoksen tämmöiset asiat pöyhimättä tai jos jollain intoa piisaa, niin maksakoot itse. Jos jutut voittavat pitäkööt voitetut rahat, mutta kansalle maksaminen ei kuulu. Pienituloinen eläkeläinen saa kynsin hampain tapella 40 €:sta vuodessa.
    Toimittaja Enbuskea pidin jonkinlaisen tolkun miehenä, mutta Auerin parrasvaloihin tuonnin jälkeen saa Enbuske päristää partaansa ilman taatan katsomista. Vaikka mistää sitä nykymaailmassa tietää, vaikka Enbuskelle olisi tiedossa Auerilta mojovat rojaltit.
    Uteliaisuudesta olen haksahtanut seuraamaan muutamia tv:n ohjelmia. Sarjasta Korpelan kujanjuoksu minulle riitti ensimmäinen osa. Vaisua oli homma verrattuna Taivaan tuliin, minkä suosiota varmaan sarjalle hamuttin. Tarina heikko ja kulunut sekä näyttelijäsuoritukset heittelivät laidasta toiseen. Lisää tyhmentäviä sarjoja Kauppaneuvos Jethro ja Kuokkavieras Kataja. Surkeaa on tarjonta.
    Paras on pysytellä dokumenttien ja Teeman parissa, jopa Fem potkii päähän näitä pölinäkanavia. Parempi on pysytellä radion parissa. Sopivasti kanavien tarjontaa selaillen Ylen Radio Suomi, Ylen Puhe ja Ylen 1:nen tarjoavat riittävän viihdykkeen päivään. Ja jos hakee räväköitä yllätyksiä musiikin parissa, niin Radio Musa. Hyvä Teräväinen !
    Natiaisille pääkanava on Radio Play ja osarankulmalaisille Järviradio. Notta siinä katsaus mediasuosikkeihin.
    Kyrössä Uittoyhdistyksen miehet olivat aikanansa omanlaatuinen porukkansa. Sattui eräänä kesänä Kauhtuan rannassa, että saarnamies osui ruokatauon aikaan paikalle ja kysyi: Tunnetteko Jeesuksen, mihin lähin mies: minkälainen moottorivene sillä on ?