ylapalkki

 
blogit
palaute
paasivulle

Torstai 03.09.2015
Koneen kanssa on rassattu päivätolkulla. Uusi läppäri vaatii tietojensiirtoa ja muutamat asiat pitkiä päivityksiä. Mahrottoman yksipuista on homma ollut. Liittimet ristiin, että tämä masiina toimisi ainakin kymmenen vuotta.
     Vaan onhan heti alkukuusta tapahtunut muutama tosi iloinen asia. Ensinnäkin se, että kyläravintolamme Sarvi sulki uksensa kuukaudeksi ja aloitti perusteellisen rempan. Vaikka murut ja hurut joutuivatkin evakkoon, niin näinä aikoina remppauutiset ovat erinomaisia; yleensähän asiat menevät sillä viisin, että paikat suljetaan ja toiminta loppuu. Mutta ei meirän Sarvi. Kuunvaihteessa uusi köökki tuottaa niin herkullisia lihapullia ja silakkapihvejä jotta ! Olen jo vattalle puhellut mukavia tulevaisuudesta.
     Liittyihän Sarven sulkemiseen yksi kauhun hetki, kun senaattori ehdotti, että varalle lounaspaikaksi tulee Kehäkukka, kasvisravintola ! Pitkään ajattelin valinnan kuultuani, että senaattori on ruohoja leikatessaan iskenyt päänsä pahasti omenapuun oksaan. Mutta plussan puolelle asia lopuksi kääntyi; Kehäkukan kasvisruoka yllätti maistuvuudellaan täydellisesti. Pitää riittää uskallusta aina joskus hypätä ilman laskuvarjoakin. Poiketaan toistekin. Mutta kyllä markkinointineuvos Jussin kanssa oltiin visusti sitä mieltä, että Sarvi saa takaisin lihapullan- ja silakannielijänsä.
     Toinen ilon hetki tapahtui tänään Tampere-talossa. Herranpieksut, että oli Santtu-Matias ja filharmonia tehneet kausarilaisille monipuolisen ja upean kattauksen. Voi sitä musiikin hurmaa. Viimeistä paikkaa myöten täysi sali taputti seisaaltaan ja huusi bravoota.
     Ilta alkoi Straussin Ruusuritari-sarjalla. Kateellisena olisivat Wienin filharmonikot kuunnelleet Tampereen vastaavien valssin keinahtelua, tanssivan kapellimestarin myötä. Olipa avaus ja yllätys, yllätys seuraavaksi kansanmusiikkia; Nordgrenin Pelimannimuotokuvia. Esitykse olisin mielelläni kuunnellut ystäväni, pelimannimestarin Ala-Ikkelän Riston kanssa. Ja varmaan Jylhän Konstakin nautti pilvenreunalla, kun konserttimestarimme Dennis Kim antoi viulunsa välittää pelimannitunnelmia. Ehrotonta. Ja lopuksi Sibeliuksen toinen. Mikäli sinfonian toinen osa ei soisi niin synkästi ja julmasti, sinfonia olisi taatan mielestä Siben paras. Erinomainen näinkin. Santtu-Matiaksen ja filharmonian tulkinta kymppi plussa. Merkille pantavaa filharmonikoissa on, että mainioiden jousien rinnalla on noussut sekä puu- että vaskipuhaltajat. Mitä tästä vielä seuraa, kun aikaa kuluu. Rouvalille ei miehistöineen näy minkäänlaista rajaa.
     Seniorien hallitus kokoontui ensimmäisen kerran virallisesti. Kesän jäljiltä jokainen näytti erinomaisen virkeältä. Naiset olivat kaunistuneet ja miehet komistuneet. Ideoiden vuo pulppusi kuin Enonlähde parhaisiin aikoihin. Eteenpäin sano Mannerheim !

Sunnuntai 06.09.2015
Kyllä mä niin mieleni pahoitin, kun katselin viikonlopun urheiluja TV:stä ja Tampereen Eliittikisoja. Jo on komealta kalskahtava nimi kisoilla, missä 3000 m juoksua taapertaa koko urheilevan kansan silmien edessä kolme mummua, keihästä ja kuulaa heittää eläkeläinen Kelo ja katsomossa istuu vajaa neljännes Ratinan yleisökapasiteetista. Uskon, että katsojista, muista kuin urheilijoiden sukulaisista, 95 % oli tullut lisäksi seuraamaan vain Ruuskasen Anttia.
    Näin se menee. En tiedä nykyisin edes, missä järjestetään viralliset kuulakarnevaalit. Sanomalehtien mukaan niitä on muuallakin kuin Kyröskoskella. Samapa tuo, ketä kiinnostaa katsella alle 19 metrin pökkäisyjä, kun maailmalla lähennellään kilpailuissa 22 metrin rajaa. Kyllä käy kuulataata Yrjölää sääliksi. Jotain uutta täytyis nuorempien keksiä.
    Meinaan vaan, kun pesäpallopeleissä istuu parhaimmillaan 400 katsojaa ja eilisen perjantain Hokkarien nopealla aikataululla järjestetyssä harjoituspelissä yli sata. Pallopelit rulaa Kyrössäkin !
    Mutta meillä menee pesiksessä hyvin. Yllätys pronssin nappasivat Porissa E-tytöt. Kireä kamppailu päättyi Auroran joukkueen voittoon 2-1; mairea oli hymy myös joukkueenjohtajalla isä Janilla, oli se aikasmoinen ylläri. Ja Aurora palkittiin pelistä !
    Pääministerimme Juha yllätettiin lauantaina kysymyksellä, mitä hän on henkilökohtaisesti tehnyt pakolaisongelman hyväksi. Tuntui katsojasta, että vastaus tuli lonkalta ilman perhekeskeisiä neuvotteluja. Ei silti hyvään saumaan. Maailman mediakin värähteli vastauksesta. Toivon, että näissä ohjelmissa pistetään toimittajaksi joku muu kuin Seija Rautio. Lähetykset on pakko nauhoittaa, koska eka kerta ainakin taatalta menee uhkean Seijan seurantaan.
    Seuraavaksi nokittanee presidenttimme Sale, joka lupaa Jenninsä kanssa muuttaa linnaan ja antaa Mäntyniemen pakolaisten käyttöön. Perässä seuraavat parhaat kaverit Häkämiehen Kari ja Ollilan Heikki sekä toisen Häkämiehen johtama EKP:n johto Apusineen. Ja sen sanon , että turha on näissä asioissa meppi Henna Virkkusen Suomen Eu-pakolaisena Brysselistä huudella. Viihdy siellä ja käy nieleskelemässä Käteisen kanssa rysseliläisiä ostereita, sinua ei Suomi kaipaa !
    Meillä on yövieraina Marleena ja Konsta. Onpa kiva nukahtaa tutussa seurapiirissä. Kyllä tätä kolmatta polvea Iä ja taata kaipaavat. Ja tunnustusta toisellekin; aitta ja riihi on saanut komean punamultamaalin juniorien käsittelyssä. Kyllä kesällä on Vanha-Yrjölä silmänsä pessyt.

Torstai 10.09.2015
Mister John Mayall saapui tänään Tampereelle. Johan saivat kesän aikana homehtuneet korvat puhdistavaa kyytiä. Olen intensiivisesti yrittänyt juurruttaa Iä:hän juurimusiikkia ja tänä vuonna se tuntuu onnistuvan. Kiitos Junior Watsonin ja John Mayallin.
    Hämmästyneitä olimme, että Mayall täytti Tampere-talon ison salin viimeistä paikkaa myöten. Minä hankin liput jo aikaisin keväällä ja silloin olivat parhaat paikat jo myyty. Vaan tarjosi peräkatsomossakin oleva paikka herkkua täysillä.
    Olen tavannut Mayallin jo kahdesti ennen tätä iltaa. Lavan täytti tänäänkin 81-vuotias bluesmies viimeistä sopukkaa myöten. Miettikääs; 81-vuotias heittää reilun puolentoista tunnin keikan ilman taukoja osallistuen joka hetki musiikkiin juontaen, laulaen, soittaen kitaraa, huuliharppua ja keyboardseja. Kuntoa kysyy, mutta onhan 60-vuoden ammattitaito rautaa. John on multi-instrumentalistina yksi bluesin peruspilareista.
     Ja tymäkän tuen Johnille antoi verraton combo; texasin Rocky Athas kitarassa sekä Chicagon vesselit Greg Rzab bassossa ja kannuissa Jay Davenport. Kyllä svengasi jämptisti; aivan kuin Rekinevan hirvillä kiima-aikana. Huh huh, olipa ilta.
     Seniorit palaveerasivat eilen ensimmäistä kertaa. Mukaan ahtautui mukavasti nelisenkymmentä jäsentä. Vakavissa aiheissa liikuttiin tällä kertaa. Osuuspankin lakimies kertoi edunvalvontavaltuutuksesta ja testamentista sekä paikallisjohtaja senioreita koskevista pankkipalveluista. Nyt on tasan kuukausi aikaa laatia testamentti ja ensi kuussa repäistään ihan muilla asetuksilla. Upeat toimihenkilöt oli pannut OP asialle; emme enää ihmettele, että poikamies rahurimme käy päivittäin kaksi kertaa pankin konttorissa; aamulla nostaa yhdistyksen tililtä 30 euroa ja ehtoolla tallettaa saman summan.
    Muuten, olen onnistunut hankkimaan harmaakaihen; nopeassa ajassa ja leikkaus odottaa. Voi että vartoon sitä hetkeä, kun kaikki ihanat naiset näkee entistä paremmin.

Sunnuntai 13.09.2015
Jonkin verran on tapahtunut sitten torstain. Kisailimme Karkun kentällä upeana syyskuisena hellepäivänä Leijonien golf-kisassa. Viimeinen laatuaan, sillä ehdotuksena oli ensi kaudelle, että viettäisimme Leijonien golf-päivää, notta amatööritkin uskaltautuisivat mukaan. Olipa ihanan kiireetön päivä; golf-kierroksen jälkeen istahdimme kaikessa rauhassa kentän Kartano ravintolaan kuka lounastaen tai olusia ja kahveeta särpien. Kesän paras golfpäivä !
    Muistojen lehdet havisivat, kun Seppo kysyi minulta; muistatko mitä tapahtui tismalleen 14 vuotta sitten tasan tunnilleen ? Olimme tulleet kierrokselta ja ajelleet kotiin, kun Seppo soitti ja kehotti avaamaan television. Ja katsos, Yhdysvalloissa matkustajakoneet törmäilivät pilvenpiirtäjiin. Malja ikäville muistoille !
    Eilen toimin parkkipekkana Hämeenkyrön perhepäivässä. Tapahtuma oli asemoitu kirkonmäelle. Ja osanottajia riitti; yli 500 henkilöä lapsineen vaelsi katsomaan kirkkoa, kirjastoautoa, uusinta paloautoa, ratsastamaan poneilla ym. Leijonien edustajat, joukkoon kuuluen, oli komentaja Lehtosen mukaan komennettu paikalle klo 8. Aivan. Komentaja saapui itse klo 9.00 ja ruljanssi alkoi klo 9.45. Mutta mikäs sitä oli patsastella ihanassa syysaamussa kirkonmäellä.
    Tänään toiminta jatkui seurakunnallisissa merkeissä, sillä mainio pastorimme Anu oli haastanut Pitkon Matin ja taatan tekstinlukijaksi kirkkoon. Lieneekö kyseessä ollut tosikkojen kirkkopyhä ? Vahva oli usko meihin; saimme kerätä myös kolehdin. Matti sanoikin, että jos vielä palveluksesta muuta meille jaetaan, niin ota sinä saarna ja hän hoitaa lauluosuudet. Hyvin oli seurakunta mukanamme, lukuosuudet saivat jopa hurmoksellisia piirteitä. Niilo Ylävainio olisi jäänyt hopeelle. Kolehtiinkin naisihmiset tuuppasivat kourallisen seteleitä.
    Iltapäivällä Poriin Iä:n, Eeron ja Heinon kanssa. Kyseessä Amandan ja minihurmaajien kulta/hopeaottelu. Ei riittänyt meirän nuoren ryhmä Porille, mutta hopea tuli, eikä Iä saanut eres sykäriä.

Torstai 17.09.2015
Syksy vaatii rauhoittumisen. Iä:n kanssa rauhoitettiin omamme, kun lährettin Siljalla seilaamahan Tukholmaan. Ahkerasti olemme lastemme kanssa keränneet Silja-pisteitä, joten jälleen kerran meille mahdollistui matka Commodore-luokassa. Tarkoittaa hulppeempaa hyttiä, omaa kahviota ja persoonallista aamiaista. Olihan kokemusta sinänsä; aamuyöllä Tukholmaan alkanut ukonilma, upeat salamat, saapuminen aurinkoiseen Tukholmaan, lämpötila 19 +.
     Notta kyllä vähän pelotti Siljalla. kun vapaan viinin ja kaljan buffetissa parhaina huitoi valtuuskunta Etelä-Koreasta. Minulle saapuneiden tietojen mukaan aasialaiset eivät erityisemmin kestä a-holi tuotteita. Nämä kestivät !
    Tukholman kuumassa syyssäässä käppäiltiin Vanha kaupunki ja keskustan kaupat. Iä, bussien erikoistuntija, haastoi taatan tosi halvoille kaupungin bussireiteille. Paluu tuntui pikkuisen ahristavalta.
    Vaan kyllä otti koville, että taas hurut ja murut jäivät väliin. Siksi nautin laivalla markkinointineuvos Jussille; italialaisen lihapullalautasen, herranjestas kun olivat isoja ja hyviä sekä senaattori Askon kunniaksi saariston silakat. Lohdutan veljiä, eivät olleet niin intensiivisen makuisia kuin Sarvessa.
    Reissulla jää lukematta päivän aviisit. Pian tutkin, onko helvetin isotuloiset ja viikon vuodessa työskentelevät työmarkkinajohtajamme avautuneet asiassa, montako pakolaista mahtuu heidän koteihinsa. Demarien puheenjohtaja jo ilmoitti, että muutaman mutkan takaa hän voisi ottaa kotinsa yläkertaan muutaman. Jäämme odottamaan ! Ja voihan Jutta osaltaan paikata Antin tilanteen.

Lauantai 19.09.2015
Kyllä kovasti ihmetyttää kansallisen radioyhtiömme Ylen toiminta eilisessä mielenilmauspäivän uutisoinnissa. Puoleen päivään väännettiin suoraa lähetystä tapahtumasta, mihin kansastamme osallistui välillisesti ehkä 200.000 ihmistä. Vaan ei käyty haastattelemassa niitä jäljelle jääviä 5.200.000, jotka kodeissaan ja työpaikoillaan töitä tehden mahdollistivat kustannuksiltaan ainakin sataantuhanteen euroon nousseen humputtelupäivän. Velka lisääntyi, mutta olipa vänkää. Eikä minkäänlaista tilannetta korjaavaa asiaa ratkaistu.
    Kuten tv kuvineen välitti, paikalla vallitsi todellinen hilipili-meininki. Somasti joukkoon sopi haastateltavaksi Lauri Ihalainen. Laurihan on ulkoiselta habitukseltaan ja ilmeeltään mies, jonka harteille on sijoitettu koko suomalaisen työtätekevän luomakunnan kaikki paineet. Aleksis Kivi kuvailee oivasti Lauria " Lauri poika metsäs häärii, katselevi puita väärii ". Siksi Lauria vaaditaankin hallituksen porukkaan mukaan päättämään leikkauksista. Laurin melankoliaa kestää neuvottelijat huomattavasti pidempään, kuin don Eeron v-mäisiä ilmeitä. Kerrotaan, että näillä politiikan ammattilaisilla on jo geeneissä Tyrvään tauti; ruoka maistuu, työ ei niinkään.
    Kyllä on aikoihin eletty, kun oltiin Tampere-talossa filharmonikkojen konsertissa, eikä taata pitänyt yhtään. Onnesta Iä nautti. Varmasti filharmonikot soittivat hyvin, vaan se ohjelmisto, minkä orkesterin entinen kapellimestari John Storgård oli valinnut. Aluksi Matthewsia ja lopuksi Mahlerin ylipitkä Sinfonia nro 10. Kyllä kävi taatan voimille, etenkin viihtyä Mahlerin sävelmaailmassa tunnin ja parikymmentä minuuttia. Ehkä tulevat tuntuvat sitten jälleen paremmilta. Eipä ole moista usein sattunut kymmenen vuoden aikana.
    Miksihän taatalle sattuu aina kaikki onnettomuudet sykleissä. Tuskin lähti toisesta silmästä näkö, niin nyt alaleuasta etuhammas hammashoitolamme akuuttilääkärin Rene Puuseppin myötämielisellä avustuksella. Ei tarvitte vanhan mennä kaikkea pureskeleen. Koska naamataulu ei muutenkaan esteettisyydellään häikäise, niin runsaan viikon se on vielä huonommalla tolalla. Mutta kaikki kunnia jälleen kerran terkkarimme toiminnalle; homma hoitui tosi sähäkästi: kahdessa tunnissa yhteydenotosta.
    Osaran mies meni Ikaalisten poliisilaitokselle. Tavatessaan päivystävän ylikonstaapelin, sanoi Osaran mies: vaimoni on karonnut, voisitko auttaa mua löytämään hänet. Katseltuaan hetken Osaran miehen vaimon valokuvaa kysyi konstaapeli: Minkä tähren ?

Keskiviikko 23.09.2015
Jotta pistettiin sitten senioreissakin syksyn iso remmi kieppuun. Kolmisenkymmentä matkailuhaluista istahti Aren bussiin ja nokka kohti Tamperetta. Vakaa aikomuksemme oli tutustua vanhaan Tampereeseen ja kaupungin muinaisiin mahtimiehiin. Ja onnistuimme aikeissamme erinomaisesti, kun matkavastaavamme Ulla oli keittänyt kokoon mehevän sopan, aineksina Työväenmuseo Werstas, Finlaysonin palatsi ja Näsilinna.
    Yhden asian olemme reissuillamme panneet merkille; mitä paremmat oppaat sitä enemmän kohteesta käteen jää. Sekä Werstaassa että Näsilinnassa oppaina toimineet nuoret miehet olivat opasläksynsä lukeneet. Erityismaininta vielä Näsilinnan oppaalle, jonka innostava eläytyminen aiheeseen ja kuuluva ja selvä arktikulointi saivat ryhmämme yksimielisen kiitoksen.
    Finlaysonin historiallisella tehdasalueella suoritetun kierroksen aikana kuulimme kuinka voimallisesti skottilainen tehtailija James Finlayson oli vaikuttanut tamperelaisten elämään puuvillatehtaineen. Taisipa matkalaisilla käväistä mielessä Oy Kyro Ab:n vaikutus Hämeenkyrössä.
    Mutta meikäläiselle mielenkiintoisempi oli keväällä yleisölle avattu Näsilinna. Nöyrä hatunnosto niille, jotka ovat saattaneet nämä upeat paikat entiseen loistoonsa. Näsilinnassa osallistuimme todella mielenkiintoiseen näyttelyyn : Nottbeckit-Tampereen kosmopoliitit sekä sivusilmällä vilkaistiin Unelmien askeleita ala Salvatore Ferragamo. Joka päivä sivistyy, vielä seniorinakin, sillä enpä ole ennen mieleeni painanut nimeä Wilhelm Nottbeck. Jännittävä oli suvun tarina Tampereella oloaikana ja erinomaisesti esillepantu näyttely.
    Salvatore Ferraganon hoteisiin jouruttiin, kun seniori miehet näkivät erään näyttelytilan seinillä kuvat Marilynistä ja Lorenin Sofiasta. Eihän näitä kaunottaria voi kyröläinen seniori lähemmin katsomatta ohittaa. No pääasiassa näytillä oli Salvatoren mm näille näyttelijättärille suunnittelemia kenkiä. Olispa saanut olla paikalla sovitusvaiheessa vaikka kenkälusikkana !
    No se on selvää, ett nälkä reissulla tulee ja siihen tautiin toi helpotusta Finlaysonin Palatsin lounas. Kylläpä oli ruoka maullansa, eikä miljöössäkään mitään vikaa ollut. Hiljaisina pistelivät sulassa sovussa kirkonkyläläiset, koskilaiset, kyröspohjalaiset, vesajärviläiset , sun muut seniorimme lounasta poskeen. Tarjolla oli suppilovahverokeittoa, lihan ystäville pippurihärkää ja kalaan mieltyneille Nieriää. Ja jälkkäriksi kahveen kanssa suklaakakkua kermavaahdon kera. Sus siunakkoon kun oli maittavaa. Kotimatkalla hyvä että vattansa kanssa bussin penkkiin mahtu. Kyllä matkailu avartaa, jos ei muuta niin vattanahkaa.

Lauantai 26.09.2015
Kyllä sitä niin mieltä kiehtoo, kun saa pala palalta pistettyä pihaa talviasentoon. Ruohonleikkurin päällä istuttu aina kun sää sallii ja murskattu pudonneita lehtiä nurmikon ravinnoksi. Vaan hyvin vielä puut pukunsa kantaa ennen ensimmäisiä yöpakkasia. Viime vuonna elohopea laski ensimmäisen kerran miinuksen puolelle 23.09 Osaralla.
    Pihoja pörrätessä on mahdollisuus miettiä kaikenlaista; taata miettii maahamme ja Kyröönkin tulevia pakolaisia eli turvapaikanhakijoita. Hieno homma, että kuntamme ottaa vastaan nuoria, ei niin paljoa, mutta kumminkin. Toivotaan tulijoiden soveltuvan kyröläiseen elämänmenoon. Kyllä kyröläisten kanssa pärjää, kun ollaan koreesti ja sopuisasti.
    Muuten taataa kiukuttaa ruljanssi turvapaikanhakijoiden kanssa. Kyllä valtakuntien rajojen pitää pidättää luvattomat tulijat. Heimokansa Unkari menettelee niin kuin kuuluukin. Kovasti tuntuu, että liikkuvissa porukoissa on viljalti muitakin kuin turvapaikkaa etsiviä, ainakin paremman työpaikan ja valtakunnan hakijoita. Ehkä muitakin, sadantuhannen sakkiin mahtuu kaikenlaisia. Suomi koetaan erinomaiseksi kohdepaikaksi, meillä valtaosa kansalaisista on ollut kautta-aikain valmis paapomaan ulkomaan eläviä. Yhteenvetona, kyllä hädänalaisille täytyy paikka löytyä, mutta pellet halvatun äkkiä takaisin omalla kustannuksellaan.
    Auroran ja Konstan kanssa matkattiin iltapäivän lopulla Hokkarien edustusjoukkueen ensimmäiseen kakkosdivarin kotipeliin. Jo oli hallilla väkeä niin, että hyvä, kun sekaan mahruttiin. Moni kyröläinen tilaisuus olisi kateudesta vihreenä, jos katsomoon tuppautuisi kerralla neljättäsataa katsojaa. Kyröläiset ovat ottaneet Hokkarit omakseen ja mikä ettei; joukkueessa kiekkoilee 16 kyröläistä lätkämiestä. Mainittakoon, että pesäpallossa, naisten superissa, kyröläisiä on tasan yksi, eikä hänellekään riitä kaikkiin otteluihin pelipaikkaa. Näin on marjat !
    Vastassa oli Hokkareilla eilen Kiekko-Ahma Valkeakoskelta. Tasainen oli peli, päättyen jatkoajalla Kiekko-Ahmojen voittoon 5-4. Mutta hei, meillä on nousijajoukkueena kahdesta ensimmäisestä ottelusta neljä pojoo; Kangasala kaatui nimittäin avauksessa. Peli suttaantui toisen erän 3-0 tappioon ja viimeisen erän saamattomuuteen. Tehot jakaantuvat Hokkarien osalta useammalle pelimiehelle. Tästä on hyvä jatkaa.
    Meidän kiekkoilijat olivat näkemäänsä tyytyväisiä, vaikka mieltä hieman karvasteli Auroralla ja Konstalla päivällä lätkässä kärsityt tiukat tappiot Turussa TPS:lle. Notta näin on siirrytty Osarallakin pesiskentiltä jääurheilun pariin.